akateemisesta työttömyydestä ahdistusta

missä ilmoitetaan esimerkiksi kansanedustajien avustajien haku? ovatko ne valtiolle.fi kautta yleensä ilmotettuja?

Kiitokset sulle kirjoittajat nro 80. Hauskaa että täällä palstalla on ihan fiksujakin ihmisiä eikä noita kateellisia panettelijoita jotka lukee mun kirjoitusta suurennuslasin kanssa ja miettii miten tulkita rivien välit :o) Kun nimittäin mun mielestä mun kirjoitusmoli ihan hyvä yritys tiivistetyssä muodossa kertoa mun työ- ja opiskeluhistoriaa sen sijaan että olisin surkutellut potkujani :o)



Itse asiassa tässä kun on tullut hiekkalaatikolla puhuttua muiden äitien kanssa ja suurin osa meistä yliopistolaisia, osa opiskelijoita ja osa jo valmistuneita niin todella huonolta näyttää työtilanne kaikilla aloilla. Yksi informaatikko, valmistunut vuosi sitten ei ole vielä päivääkään tehnyt oman alan töitä vaan tekee kahdessa eri työpaikassa hanttihommia. Yksi nainen on lastentarhanopettaja ja juuri vuoden alusta palasi töihin ja nyt meni juuri työpaikka alta. Kolmas nainen on puheterapeutti, hänellä olisi töitä tarjolla pääkaupunkiseudulla mutta ei lähde sinne kun mihellä ja lapsilla työt ja koulut täällä. Yksi taas on otk ja sai lapset heti valmistuttuaan ja nyt kolmen lapsen mammana ei saa oman alansa töitä. Luulisi että työnantajalle kelpaisi että lapsiluku on täynnä eikä tuolla naisella ole enää aikomusta jäädä äitiyslomille. Mutta ei kelpaa. Parhaiten meidän piirissä pärjää muo sairaanhoitajat ja lähihoitajat ja kätilöt. Ne teke elapsia ja menee töihin, jää uudestaan äitiyslomille ja menee taas takaisin töihin. On kokoaikaisesti töitä että osa-aikaisestikin mahdollisuus keikkailla hoitovapaan aikana. Välillä tuntuu että kun olen halunnut akateemisen uran olen oikeasti ollut aika pölvästi.

Liian iso palkka. Ei vastuuta. Saa istua päivät pitkät perseellään kahvilla, eikä tarvitse tehdä mitään.



Itse ainakin olen harkinnut kun olen lukenut av.ta millaista työtä se on.

on keskiasteen koulutuksen saaneilla naisilla. Varmasti korkeakoulutetuillakin on tietyt alansa (kuten hammaslääketiede, lääketiede), jotka vetävät pomminvarmasti ja joilla ansiokehitys on suotuisaa. Mutta esim, humanistiset alat, valtiotieteelliset yms. ovat usein niitä hankalimpia aloja ja joilla naiset tekevät paljon töitä epätyypillisissä työsuhteissa ja huonoin eduin.



No, tämä humanisti hakeutuu seuraavaksi hoiva-alalle kuten kunnon kilttien tyttöjen kuuluukin, jotta pääsee töihin...matalapalkka-alalle. On sentään kuukausiliksa ja vaikka olisikin määräaikaiset työsuhteet, niin on se aina parempi kuin nykytilanne freelance-työläisenä.

Yksi tuttavani, joka on VTM, haki valmistuttuaan Keskon K-kauppiaskoulutukseen ja pääsi sinne. Vetää nyt muistaakseni kahden K:n markettia ja tavoitteena on jossain vaiheessa Citymarketin vetäjäksi. Joten tämä voisi olla yksi vaihtoehto.



Minulla on myös akateeminen koulutus, olen DI ja nainen. Voisi kuvitella, että töitä olisi tarjolla ovista ja ikkunoita tursuten. Vaan ei, vaikka koulutusohjelmani on sellainen, jolta pitäisi työllistyä helposti. Syy vaikeasti työllitymiseen alle 30- vuotiaana oli minulla lasten puute. Se sanottiin haastatteluissa suoraan: "olet pätevä ihminen, mutta rupeat kohta tekemään lapsia ja jäät öityslomille, joten ei kiitos". Sain kuulla tämän kymmenissä haatatteluissa...



Toisen lapsen jälkeen 30- vuotiaana, kun hain parempia tehtäviä, töitä rupesi tulemaan "ovista ja ikkunoista", jopa suoraan puhelimiessa näkemättä olisi palkattu! Eli luulivat, että en enää tee lapsia ja nyt olen sitten eläkeikään asti täysipäiväisesti käytettävissä. Hyödynsin tilanteen ja sain tosi hyvän vakkariduunin. Nyt olen kolmannesta lapsestä äitiyslomalla reilu 3-kymppisenä ja lisää lapsia saa tulla, jos Luoja suo :D Mutta tuo äitiyslomapelko on työnantajilla ihan oikeasti todellinen!

Valmistuin n. 10 v sitten. Valmistumiseni jälkeen olen ollut kolmessa vakituisessa paikassa (viestintätoimisto, viestintätehtävät suurehkossa yrityksessä, mainostoimisto), aika monta vuotta perhevapailla ja joissakin pätkätöissä. Uusi työpaikka on aina löytynyt nopeasti, kun olen halunnut vaihtaa/joutunut vaihtamaan muuttojen takia.



Muutama vinkki:

- Käännä ihan sumeilematta taustasi eduksesi juuri sitä tehtävää ajatellen, jota olet hakemassa. Korostat ja jätät kertomatta omaksi eduksesi.

- Jos olet joskus tehnyt jotain freelance-hommaa, niin sillä pystyy hyvin ratsastamaan. Esim. minä tein perhevapaiden aikana (tosi niukasti) freelance-töitä, ja esitin asian sitten niin, että viimeisten x vuoden aikana sen ja sen alan freelance-toimittajan tehtäviä.

- Suorat yhteydenotot potentiaalisiin työnantajiin toimivat monesti paremmin kuin avointen paikkojen hakeminen (ei tosin välttämättä tässä talouden tilanteessa :-(

- Työ ei ole kaikki. Usko itseesi. Jos töitä ei löydy, niin tee sillä välin sitä mitä haluat tehdä. Kirjoita vaikka kirja.

Musta vaan tuntuu että pitäis olla joku supernainen että kelpais jonnekin. Ei ole ulkonäköä eikä mitään supertalentteja, en osaa eksoottisia kieliä enkä hallaa numeroita (mistä syystä en hakeutunut AMK:aan lukemaan tradeksi:), muutenkin olen aika peruskiltti enkä osaa tyrkyttää tai hehkuttaa itseäni mitenkään (en koe, että mun cv:ssä tai tutkinnossa on mitään hehkuttamista.

että aika outoa on, ettei koulutettu ihminen saa työtä, koska työkokemus puuttuu. Jotenkin ristiriitaista.

Itse olen pelkkä yo ja datanomi-opinnotkin ovat jäissä, olleet viimeiset 4v. Olen tehnyt kaksi lasta ja muuten ollut koko ajan töissä. Tällä hetkellä olen IT-alan konsulttina ja palkkakin on hyvä ja työsuhde vakinainen. Kaipa mä olen vaan sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Nyt kuitenkin lomautus tulossa ja mietin, että pitäisikö vaihtaa työpaikkaa...

KM (en luokanopettaja). Ja viime viikolla allekirjoitin elämäni ensimmäisen vakityön. Aikaisemmin olen tehnyt pätkää. Ongelmani on ollut myös työkokemuksen vähyys. Lapsia olen kotona hoitanut.



Minulla on hyvä cv, monipuolista kokemusta, mutta ei sitä tärkeää pitkää työuraa. En päässyt edes haastatteluihin asti. Usko siinä meni jo moneen otteeseen.



Sitten pääsin sisään takaovesta. Tulin sijaistamaan ensin osa-aikaiseksi. Olin sairaan joustava. Sitten kun paikka tuli auki, niin se sitten korvamerkittiin minulle. Kyllähän tässä on ilmaista työtä tehty, jotta sain vihdoinkin tämän.

Joko nyt kolmikymppisenä "tekisin" ne pari lasta säällisellä ikäerolla, jotta työnantaja voisi nukkua yönsä rauhallisesti, ja yritän vielä kerran, tai sitten vaihdan puolta tässä leikissä eli jättäydyn kokonaan työelämästä. Jos valtio ei kerran voi tarjota minulle elantoa palkkatyön muodossa, maksakoon sen sitten tulonsiirtoina. Alkaa olla tässä vaiheessa ihan sama.

Nyt olen kolmannesta lapsestä äitiyslomalla reilu 3-kymppisenä ja lisää lapsia saa tulla, jos Luoja suo :D Mutta tuo äitiyslomapelko on työnantajilla ihan oikeasti todellinen!

Olen siis edennyt opinnoissani nyt niin, että pystyn valmistumaan nopeasti työnohessa, jos on pakko, mutta jos en saa oman alan työtä, niin opiskelen kaikessa rauhassa.



Onneksi olen AMK:n lisäksi kirjoilla yo:ssa, missä voin jatkaa opintojani, jos AMK koulutuksen kanssa näyttää huonolta.

Aina parempi hakea töitä "juuri valmistuvana" tai "valmistumisen kynnyksellä", kuin työttömämä työnhakijana.

Sen sijaan monilla akateemisilla aloilla työnsaanti on eri juttu, töitä hakee sadat hakijat joilla kaikilla on koulutuksellinen pätevyys, mutta jos ei ole valmiiksi jo pitkää työkokemusta vastaavista töistä niin töihin ei pääse pelkän koulutuksen perusteella, sillä sehän antaa vain yleisiä asiantuntijavalmiuksia. Kaikkiin akateemisiin työpaikkoihin halutaan nykyään valmiit asiantuntijat, niitä kun on pilvin pimein tarjolla - ei missään jakseta alkaa koulia vastavalmistunutta tehtäviin, joka ei heti pysty tehdä satakymmenen lasissa hommia.

.

eli valmistunut alle 5 vuodessa ja tehnyt vain kesätöitä (kaupan kassalla, oman alan kesätöitä en ole saanut.) että opinnot etenisi nopeaan. Sitähän tässä viime vuosina on toitotettu, että liian pitkään kestää suomalaisilla korkeakouluopiskelijoilla valmistuminen ja nopeammin pitäisi päästä työelämään. No, tässä minä olen paperit kädessä, vuoden ollut työttömänä. Oman alan kokemusta tasan korkeakouluharjoittelun verran. Ei aukea nähtävästi minkään työpaikan ovet, kun ei ole sitä kokemusta.

humanistiselta puolelta (engl. kääntäminen pääaine) ja syksyn mittaan valui hiki työtä hakiessa. Lopulta pääsi haastatteluun toimistoapulaisen hommasta ja haastattelussa kävikin ilmi, että itseasiassa työstä vain osa on sitä toimistoapulaisen työtä ja osa työajasta menee oikeasti koulutustavastaavaan työhön. Aivan loistavaa, vaikka tavallaan vedättävät toisen puoli-ilmaiseksi käännöstöihin. Työpaikkailmoituksessa oli viimeisenä vaatimuksena "hyvä englannin taito" ja se tarkoittikin loppujen lopuksi sitä, että tekee käännöksiä noin puolet työajastaan...:) Palkka ei ole kummoinen, mutta pääasia on, että saa nyt käännöskokemusta ja CV:ssä lukee, että on kääntänyt dokumentteja.

Kukaan työnantaja ei palkkaa suht tuoretta maisteria, koska tietää että se lähtee samantien lätkimään kun löytää oman alan töitä. Ja mulle sanoi työhaastattelussa rekrytoija, että hän kyllä katsoo että on jotain hassusti jos akateemisen loppututkinnon omaava ihminen on istunut kaupan kassalla. Nieleskelin sitten siinä vähän aikaa että jahas.

OSA 1/2 ja 2/2 aiheesta juoru/analyysi Muuminmammasta ja PikkuMyystä.

Paremmalta sekin töitä haettaessa näyttää kun työttömyys!