En

paheksu ketään joka sitä omaa-aikaa tarvitsee, itse en vaan ole pystynyt lapsesta irrottautumaan, muutaman kerran isä on lapsen kanssa käynyt jossain ulkoilemassa tai itse olen käynyt pari kertaa lääkärissä.

Ehkä vinkkejä kaipailen tai rohkaisua siihen, että tuon silmäterän uskaltaisi jättää edes hetkeksi tuntematta itseään huonoksi äidiksi :(