akateemisesta työttömyydestä ahdistusta

.Ei voi muuta sanoa.

Tuo on muuten tavallista että kääntäjäksi opiskellut tekee työtä jollain sihteeri tai toimistoapulainen-nimikkeellä ja näin hänelle voidaan maksaa pienempää palkkaa.... Suostuisiko muuten kukaan mies sellaiseen kohteluun? Joku DI tekisi DI:n töitä mutta saisi vain tavallisen insinöörin palkan???

tämä siis 90-luvulta eli edellisen laman ajalta: olin puhelinvaihteessa (kun en muutakaan saanut) jotta ei tarvitsisi olla työttömänä. Vuosia, vuosia myöhemmin hain erääseen yritykseen toimitusjohtajan sihteeriksi. En päässyt haastatteluun ja päätin soittaa toim.johtajalle kysyäkseni syytä. Hän sanoi suoraan (muisti kyllä hakemukseni) että ihmetteli miksi olen tehnyt noin vaatimattomia töitä kun cv:ssäni on merkintä vaativistakin sihteerin tehtävistä! Olin järkyttynyt!

Eli viestini on, ei ole sama mitä työtä olet tehnyt...vaan koulutusta vastaavaa pitäisi olla.

ovat VTM alan töitä?

Itse olen ainakin karsinut työkokemusta sen mukaan mihin haen, eli siis jättänyt pois esim. yökerhon tarjoilijan homman monesta lähetetystä CV:stä jos olen tiennyt että sitä ei niin arvostettaisi sen työpaikan kohdalla ja ilmankin pärjään.

Mä itse olen 11 vuotta sitten valmistunut valt maisteri ja olen aina ollut akateemista koulutusta vastaavissa vakituisissa tehtävissä. Mä luulen, että moni valtsikkalainen tekee sen virheen, että ei erikoistu mihinkään opiskeluaikana. Pitäisi olla joku konkreettinen näkökulma työmaailmaan: esimerkiksi henkilöstöhallinnan, opetuksen, IT, tilastolaskenta, kirjoittamiskokemus, vankka järjestötausta, vahva ranskankielen taito, lainvalmistelu tms.



Siis kannattaisi opiskeluaikana vähän miettiä kesätöitä, harjoitteluita, ulkomaan vaihtoja, gradua, sivuainetta ja harrastuksia sillä kannalla, että on joku konkreettinen näkökulma. Sillä näkökulmalla ei ole niin väliä mikä se on, mutta se kulma edellä sitten töitä hakemaan.



On paljon helpompi hakea töitä, jos pystyy sanomaan, että olen vaikka valt maisteri, joka on kiinnostunut henkilöstöhallinon tehtävistä ja opinnot hyödyttävät sitä koska olen lukenut johtamista ja sos psykaa. Olin kesätöissä x-viraston henkilöstöosastolla paperinlajittelijana, harjoittelussa konsernin henkilöstöhallinnossa ja graduni tein vaikka aiheesta henkilöstön asema aluehallinnon muutoksissa tms. Kaikki tuo tukee sitten sitä, että hakee vaikka henkilöstösuunnittelijaksi jonnekin kaupungin virastoon tai yritykseen.



Ja vaikka ei olisikaan tehnyt opintojaan mitenkään suunnitelmallisesti, niin siihen hakemukseen pitäisi osata kirjoittaa tarina niin, että kaikki opintojen ja töiden aikana tehdyt valinnat ja päätökset tukevat juuri sitä työpaikkaa.



Työnantaja ei halua palkata vastavalmistunutta x-maisteria. Työnantaja haluaa palkata jonkun, joka voi tuoda jotain hyötyä (osaamista, uutta näkökulmaa jne.) siihen työpaikkaan. JOllain pitää erottua massasta.

että tismalleen sama ongelma koskee myös suurta joukkoa muita yhteiskuntatieteilijöitä, humanisteja jne.



t. humanisti tekniseltä alalta

En lukion jälkeen tiennyt, mitä alkaisin opiskella. Menin sitten humanistiseen tiedekuntaa opiskelemaan kieliä, koska pidin niistä lukiossa. Opeksi en halunnut. Tahkosin yo:ssa kolme vuotta, kunnes tajusin, ettei mulla ole mitään tulevaisuutta työmarkkinoilla sellaisella tutkinnolla.



Mietiskelin vuoden verran siellä kuuluisalla kaupan kassalla, että mitä ihmettä alkaisin tehdä. Päädyin vaihtamaan alaa sellaiseen, jossa töitä taatusti on.



Papereissa lukee, että olen opiskellut 9 vuotta yo:ssa ja välillä töissä mm. kaupassa ja postissa. Pääsin loppujen lopuksi töihin myös yo:lle. Valmistun pian puheterapeutiksi ja vakituinen työpaikka on jo.



Viestini on, että alanvaihto kannattaa eikä kaupan kassalla istuminenkaan aina mikään häpeä ole.

Paperit on toki hieno juttu, mutta monesti työtaito on ihan yhtä tärkeä. Jos ei ole mitään markkinoitavaa taitoa, voi olla vähän hankalassa tilanteessa työnhaussa. Itse olen aina saanut töitä niin paljon kuin olen jaksanut tehdä, vaikka tutkintoa ei olekaan. Jos työt joskus loppuvat, ajattelin tehdä tutkinnon loppuun siinä vaiheessa.

Se on vain tässä vaiheessa myöhäistä, kun ei tuota aikanaan opiskeluaikoina ymmärtänyt. Itse en ole valitettavasti ollut niissä kärkijoukoissa, jotka ovat voineet valita minne menevät kesätöihin vaan on pitänyt ottaa se paikka mihin on päässyt. Ja parhaalla tahdollakaan tai tarinointikyvyllä mun cv:stä ei saa väännettyä sellaista tarinaa, että koko elämäni olen tähdännyt juuri tähän työpaikkaan mitä olen nyt hakemassa.

Muistan itse kouluaikana, että valtsikassa painotettiin juuri tuota mitä 32 kirjoitti. Pidin itseäni koko opiskeluajan täysin luuserina, kun en kertakaikkisesti keksinyt mihin voisin erikoistua ja mikä minusta tulisi isona. Myös opiskelumotivaatio kärsi tästä. Kesät ja illat tein onnettomia hanttihommia (joista tosin sain aina todella kiitettävät työtodistukset).



Mutta kas, sain alaa vastaavan kunnon vakkari työpaikan ennen kuin olin edes saanut virallisesti papereita ulos (eräs opiskelukaveri vaan vinkkasi avoimesta toimesta). Minut rekrytoinut esimies kertoi arvostavansa laajaa (hanttihomma) työkokemustani, sillä siitä näki että vaikka olin vasta valmistumassa tiesin mitä on työelämä ja selvästi pärjäsin siinä.



Eli vaikka 32 kirjoittaa täyttä totta, ei kannata kuitenkaan heittä kirvestä kaivoon, vaikkei olisikaan mikään ollut mikään järjestöhihhuli tai briljantti erikoisosaaja jo opiskeluaikana.

Valitettavasti tätä en opiskeluaikoina ymmärtänyt tehdä. Parhaalla tahdolla tai tarinankertomistaidollakaan mun cv:stä ei saa rakennettua kehityskertomusta, että juuri tähän työpaikkaan mitä olen nyt hakemassa olen koko ajan määrätietoisesti tähdännyt:)



Olen hyvin tietoinen siitä, että en erotu massasta mitenkään. Sivuaineina sosiologia ja englanti, mitä on ihan turha korostaa koska englantia osaavat nykyään kaikki. Olen ollut vaihdossa ja ulkomailla hanttihommissa, niin kuin nykyään joka toinen. Olen ajatellut, että pitäisi laittaa hakemukseen että olen hyvin nöyrä ja kiltti, valmis painamaan 12 tunnin päivää, jospa sillä sitten lohkeaisi duunia:)

Olen 30v. Olen tehnyt asiat siten kuin olen halunnut, muka luoda uraa, ensin merkonomiksi, sitten tradenomiksi ja nyt yliopistolla hallintotieteitä. Ja mitä työtä teen, no siivoan ja siivoan ja vielä kerran siivoan. Muuta työtä en ole saanut.



Olen tradenomiopintojen jälkeen tehnyt kaksi lasta. Luulin sen olevan otollinen aika lapsille, oli vakituinen työpaikka, josta kas vain sain potkut kun kerroin raskaudesta. Pyydettiin aluejohtajan puheille joka toisen pampun kanssa istui pöydän takana ja sanoi minulle että nyt kyllä meidän pitää päästää sinut menemään että menet kotiin ja hoidat elämäntilanteesi kuntoon, täällä et voilla töissä enää.



No, sitten esikoisen jälkeen tehtiin kakkonen heti perään koska ei ollut työtä odottamassa ja tilanne oli otollinen. Lapsille tuli mukavan lyhyt ikäero ja ovat kuin paita ja peppu :o) Mutta työelämän suhteen olen ihan pihalla. Hain yliopistoon koska ajattelin että ei tule ansioluetteloon suurta aukkoa eikä liian pitkiä kotona olojaksoja, lisäksi kotona hoitaminen oli hyvä keino yhdistää kun oli yliopisto-opsikelija.



Nyt olen hakemalla hakenut kesätöitä, määräaikaisia töitä, vakituisia töitä jne. Moneen haastatteluun en ole päässyt ja vastaavasti tosi moneen olen päässyt. Lähes tulkoon jokaisessa haastattelussa haastattelija kysyy miksi opiskelen yliopistossa kun on jo merkonomin ja tradenomin tutkinnot taskussa. Aika monessa haastattelussa on saanut kuvan että on jotenkin huono asia nykyään olla yliopisto-opiskelija tai haluat akateemisia papereita. Olen saanut kuvan että nykyään on muotia työnantajienkin keskuudessa oli jotain muuta kuin akateemikko.



Joten nyt siivoan aamuisin ja päivisin vielä rutistan gradua. Ei ole harmaata haisuakaan mitä teen kun saan paperit ulos, en niitä varmaan edes ota helposti ulos yliopistolta että saa jatkaa asumista halvassa opiskelija-asunnossa. Mulla on aamusiivoojana vakipaikka ja lisätunteja saa koska haluaa, mutta kun tuo siivoaminen ei ole oikein se mun uravalintani mutta teen sitä rahan takia. Olen kanssa miettinyt että pitääkö tässä hukata 10v kaupalliset/hallinnolliset opinnot ja hakee opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Niillä sentään on töitä oli taloustilanne miä tahansa.

Ottaa päähän. Valmistuin VTM:ksi viime lokakuussa. Opiskeluaikana olen tehnyt töitä opiskelun ohessa, kaupan kassalla ja toimistotyössä, vaikka missä. Olen ollut työttömänä marraskuusta, tein vuorotteluvapaan sijaisuutta ja se päättyi. Tämän jälkeen en ole uutta työtä saanut. En koulutusta vastaavaa enkä toimistohommia. Kaupan kassalle en ole kiinnostunut palaamaan:) Muutamaan haastatteluun olen päässyt, ei tärpännyt. Ahdistaa aivan suunnattomasti, talous kuralla ja koko ajan pelko, että miten mun työuran käy, kun en saa sitä alkuun ollenkaan. Minkä verran rekrytoijalta löytyy ymmärrystä, jos on valmistumisen jälkeen ollut vaikka vuoden työttömänä?

Koita katkaista työttömyysputki. Voitko muuttaa työn perässä tai mennä ulkomaille töihin? Harjoittelijaksi jonnekin?

Mä valmistun myös pian akateemiseksi. Työllisyystilanne on huono, joten yritän työllistyä edes jotenkin, ettei tulisi pitkiä työttömyyspätkiä. Jos pääset tekemään eses pienenkin pätkän jonnekin, niin siten voi työllistyä, jos osoitat, kuinka hyvä tyyppi olet.

vai etkö tosiaan tiedä oikeuksiasi? Säkö nielit tämän ihan mukisematta? Vai etkö nyt vaan kertonut meille todellista irtisanomisen syytä? Uusavuttomuutta sanon minä, turha itkeä jos ei uraa löydy jos näin kynnysmatoksi suostuu.

Olen tradenomiopintojen jälkeen tehnyt kaksi lasta. Luulin sen olevan otollinen aika lapsille, oli vakituinen työpaikka, josta kas vain sain potkut kun kerroin raskaudesta. Pyydettiin aluejohtajan puheille joka toisen pampun kanssa istui pöydän takana ja sanoi minulle että nyt kyllä meidän pitää päästää sinut menemään että menet kotiin ja hoidat elämäntilanteesi kuntoon, täällä et voilla töissä enää.

Entä mitä opiskelit pääaineenasi?

No tottakai potkujen saaminen vietiin eteenpäin ja asiaa setvittiin vuosikausia. Mutta eipä se ole tuonut työpaikkaa takaisin. Joten sinä joka kommentoit että olen uusavuton, otappa asioista hiukan selvää ennekuin lähdet toisia tuomitsemaan.



Pointti tässä keskusteluss on akateemisten työtilanne, ei se miten raastuvassa on käsitelty potkujani. voi pyhä sylvi.

Jokuhan voisi tehdä gradun akateemisesta työttömyydestä. Analysoisi sitä miten aihetta käsitellään eri medioissa, keskustelupalstoilla ja muualla esim. diskurssianalyysin keinoin.



Mukava aihe. Voisi sitten gradun jälkeen valmistua itsekin työttömäksi...



Nyt aiheeseen: Minua oikeasti ahdistaa tämä tilanne. Tuolla palkkaketjussa joku ktm kertoi, että oli saanut ilmoituksen siitä, että hänen työpaikkaa jota hänkin haki, oli hakenut yli 400 muuta hakijaa. Vaatimuksena oli korkeakoulututkinto. Ei kuulosta hyvältä.

Ai niin ja Ps. Toki sain tuntuvat rahalliset korvaukset, mutta haluan tehdä töitä. Lisäksi se että olen vienyt asiaa korkealle taholle on varmaan oslataan vaikuttanut työnsaantiini. Yksi rekrytoija siitä sanoikin. Sen jälkeen en ole kenellekään sanallakaan sanonut haastatteluissa tai hakemuksissa potkuista tai sen jälkeisistä oikeustaisteluista kun se vaikuttaa negatiivisesti työnsaantiin.

---





Siis mitä? Oletko sä vähän hölmö



vai etkö tosiaan tiedä oikeuksiasi? Säkö nielit tämän ihan mukisematta? Vai etkö nyt vaan kertonut meille todellista irtisanomisen syytä? Uusavuttomuutta sanon minä, turha itkeä jos ei uraa löydy jos näin kynnysmatoksi suostuu.



Olen tradenomiopintojen jälkeen tehnyt kaksi lasta. Luulin sen olevan otollinen aika lapsille, oli vakituinen työpaikka, josta kas vain sain potkut kun kerroin raskaudesta. Pyydettiin aluejohtajan puheille joka toisen pampun kanssa istui pöydän takana ja sanoi minulle että nyt kyllä meidän pitää päästää sinut menemään että menet kotiin ja hoidat elämäntilanteesi kuntoon, täällä et voilla töissä enää.

millaisen kuvan se sinusta antaa. Kirjoita asiat niin kuin ne ovat, äläkä jätä mainitsematta puolia. Me emme ole täällä ajatustenlukijoita.

Ja sun alkuperäisen viestisi antama kuva sinusta kyllä selittäisi paljonkin miksi sinä, akateemisena tai et, olet työttömänä. Että pyhät sylvit sinullekin! :)

No tottakai potkujen saaminen vietiin eteenpäin ja asiaa setvittiin vuosikausia. Mutta eipä se ole tuonut työpaikkaa takaisin. Joten sinä joka kommentoit että olen uusavuton, otappa asioista hiukan selvää ennekuin lähdet toisia tuomitsemaan.

Pointti tässä keskusteluss on akateemisten työtilanne, ei se miten raastuvassa on käsitelty potkujani. voi pyhä sylvi.