Opettajan avautuminen näin joululoman alkuun
Olen helsinkiläinen luokanopettaja ja erityisopettaja. Tiedän, että olen vain pisara meressä, enkä usko, että opetustoimea aidosti kiinnostaa tai välittää minun henkilökohtaiset mielipiteet tai näkemykset. Toivon kuitenkin, että joku jossain vaiheessa herää siihen todellisuuteen, että meri koostuu juurikin meistä.
Viime aikoina on käyty paljon keskustelua epätoimivasta erityisopetuksesta Helsingin kaupungissa, mutta myös muualla Suomessa. Valitettavasti tilanne tuntuu menevän vuosi vuodelta huonompaan suuntaan.
Minä olen henkilökohtaisesti lopettanut kaupungin koulutuksissa käymisen, sillä kaikki opettajille suunnatut koulutukset aiheesta riippumatta tuntuvat olevan inkluusiopropagandaa. Oli koulutuksen aiheena yhteisopettajuus, haastavan oppilaan kohtaaminen tai alueen yleinen koulutus, ratkaisu löytyy Kaskon näkemyksen mukaan aina integraatiosta tai inkluusiosta.
Nyt inkluusioajattelua on viety vielä pidemmälle ja Helsingissä suunta on mennyt kohti lähikouluperiaatetta. Erityisoppilaalla tulee olla mahdollisuus käydä omaa lähikoulua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aikaisemmin alueittain muodostetut luokkatasoiset erityisluokat on historiaa ja nyt oppilaan käydessä sitä lähikoulua yhdellä luokalla opiskelee monta eri luokkatasoa yhdessä.
Nyt mennään kaunis ideologia edellä. Onko oikeasti tärkeämpää saada lapselle kuuluvuuden tunnetta kuin järkevästi organisoitua tuen tarpeet huomioivaa opetusta? Jos peruskoulun aikana kuuluvuuden tunne hoidettaisiin muilla tavoin ja fokus pidettäisiin kasvatuksessa ja opetuksessa, saisi lapset ihan varmasti paremmat eväät kuulua yhteiskuntaan peruskoulun jälkeen. Nyt kuuluvuus taataan peruskoulun ajan, sen jälkeen lapset ovat oman onnensa nojassa.
Nykyisellään Helsingin mallissa erityisluokat muodostetaan lähikouluperiaattella ja luokassa opiskelee usein jopa kuuden eri vuosiluokan oppilaita. Tämä on aivan liikaa monelle opettajalle, eivätkä erityisluokanopettajat, minä mukaan lukien, halua työskennellä erityisluokanopettajana Helsingissä. Tämä johtaa siihen, että paikat täytetään muodollisesti epäpätevillä, jolloin oppilaiden oikeudet heikkenevät entisestään.
Minä, eiryisluokanopettajan pätevyyden omaava en tee, enkä aio enää tehdä töitä erityisluokanopettajana Helsingissä. Harkitsen tosissani työnantajan vaihtoa kokonaan, myös alan vaihto on käynyt mielessä. Mutta kuten jo alussa sanoin, olen vain pisara meressä. Ei yhdellä pisaralla ole merkitystä. Valitettavasti.
Kommentit (103)
Erkkapedaa hieman lukeneena oon ihmetellyt sen epätieteellisyyttä. Tehdään päätöksiä ideologia edellä ilman tutkimustuloksia.
Vanhempien pitää nostaa älämölö. Niin mä tein erityiseni kanssa kun lähikouluun meinasivat laittaa, mutta luokka ei olisi ollut yhtään mun lapsen tapainen. Jonkin verran taisteluita/soittoja niin saatiin siirto sopivampaan luokkaan.
Niille, jotka ei tunne termistöä:
integraatio = yhtenäistäminen, esim. erityisoppilaiden siirtäminen normiluokalle
inkluusio = koulu, joka on lähtökohtaisesti kaikille yhteinen, ei erityisluokkia tms
lähikouluperiaate = oppilas sijoitetaan lähimpänä olevaan kouluun
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä, en jaksanut lukea.
Tämähän se on nykyajan idioottien ongelma. Luetaan pelkkä otsikko ja tämän takia kaiken maailman populistit pääsevät valtaan, kun lyhyitä idiotismeja hokemalla saa ajatuksensa läpi, kun ei osata eikä jakseta enää lukea mitään.
En jaksanut lukea kuin vähän alkua. Osaatko tiivistää asioita?
Jos ajattelit oikeasti alanvaihtoa, työnantajasi on todennäköisesti vain tyytyväinen, et selvästikään täytä työantajan asettamia vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ja kukas onkaan opetusministeri
Sillä on hyvin vähän merkitystä erityisluokkien vähentämisen kanssa. Opetukseen niin tavallisilla luokilla kuin erityisopetuksessa vaikuttaa kaupunkien/kuntien budjetit.
Inkluusion perimmäinen tavoite taitaa valitettavasti olla rahansäästö.
Vierailija kirjoitti:
Ja kukas onkaan opetusministeri
Saramo.
Kuka tuon ideologian on kehittänyt?
Vierailija kirjoitti:
Liian pitkä, en jaksanut lukea.
Miksi sinun täytyy tulla ilmoittamaan tuo? On täällä niitäkin, jotka jaksaa lukea, ja pitävät perusteellisista kirjoituksista. Ei ollut liian pitkä minun mielestäni!!
Tai sitten vitsailit..:D
Vierailija kirjoitti:
Inkluusion perimmäinen tavoite taitaa valitettavasti olla rahansäästö.
Ei julkisella sektorilla ole rahaa säästettäväksi. Velvoitteet vain on hoidettava sillä rahalla mitä on käytettävissä.
Minun on pakko käydä työnantajan määräämissä koulutuksissa. Missä ne ovat vapaaehtoisia?
Vierailija kirjoitti:
Minun on pakko käydä työnantajan määräämissä koulutuksissa. Missä ne ovat vapaaehtoisia?
Lisäksi minun täytyy tehdä työni kuten työnantaja määrää.
Integraatioluokilla opettajan aika kuluu erityistarpeisten ohjaamisessa. Tavikset jäävät opetusta vaille. Itsekseen tehtäviä tekemällä oppivat ehkä jotain, mutta erityisesti keskitason oppilaat, jotka opetuksesta eniten hyötyisivät, jäävät heitteille.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kuin vähän alkua. Osaatko tiivistää asioita?
Otsikossa luvattiin avautuminen. Ne eivät ole tiiviitä.
Vierailija kirjoitti:
Minun on pakko käydä työnantajan määräämissä koulutuksissa. Missä ne ovat vapaaehtoisia?
Ei niihin koulutuksiin ole pakko hakeutua. Harvoin määrätään.
Ehkä tämä kirjoitus oli enemmän suunnattu opetusalan ammattilaisille, koska kaikki eivät tiedä esim. inkluusio-sanan merkitystä: se tarkoittaa, että normiluokkaan sijoitetaan erityislapsia, tilanteesta riippuen aika vaikeastikin erityisiä.
Olen äidinkielen ope, ja jaan tuntemuksesi, aloittaja. Ryhmissä on niin monentaitoista ja taitamatonta porukkaa, että kaikkia ei ehdi huomioida riittävästi. Joka luokassa kun on näiden parin aspergerin/aurismin kirjon lisäksi myös adhd-ihmisiä, peliriippuvaisia ja someriippuvaisia (=kännykkäriippuvaisia), ihan tavallisesti keskittymishäiriöisiä ilman diagnoosia, uuslukutaidottomia sekä muutama vasta maahantullut huonosti suomea puhuva ja kirjoittava.
Oppilaiden tuotosten taso on laskenut muutamassa vuodessa järkyttävästi, kolmen vuoden takaiset luokat tuntuvat nyt nerollisilta. Samoja tehtäviä ei enää voi antaa niin monelle kuin ennen, vain harvalukuiselle eliitille.
Myös netinlukutaito on surkeaa. Lähteenä voidaan käyttää jotain nimetöntä viihdesivua.
Lukutaito ja lukuharrastus on heikentynyt, koska ilmeisesti nuorten lähimuisti on heikentynyt, eli nuori ei muista, mitä juuri luki. Tarkkaavaisuuden kyky on myös kadoksissa monella. Ei havaita enää asioita, ollaan vähän kuin unessa.
Lisäksi some on niin paljon kiinnostavampi kaikkine hömppineen ja oheiskasvattajineen kuin koulu ja vanhemmat, että jäämme toiseksi. Yksi kollega kiteyttikin hyvin, äitinä: "Media kaappasi meidän lapset". Näin voin todeta myös opettajana: insta ja Youtube kasvattaa nykyajan lapset.
Amen.
Ei tässä ole enää mitään järkeä.