Lue keskustelun säännöt.
Opettajan avautuminen näin joululoman alkuun
22.12.2020 |
Olen helsinkiläinen luokanopettaja ja erityisopettaja. Tiedän, että olen vain pisara meressä, enkä usko, että opetustoimea aidosti kiinnostaa tai välittää minun henkilökohtaiset mielipiteet tai näkemykset. Toivon kuitenkin, että joku jossain vaiheessa herää siihen todellisuuteen, että meri koostuu juurikin meistä.
Viime aikoina on käyty paljon keskustelua epätoimivasta erityisopetuksesta Helsingin kaupungissa, mutta myös muualla Suomessa. Valitettavasti tilanne tuntuu menevän vuosi vuodelta huonompaan suuntaan.
Minä olen henkilökohtaisesti lopettanut kaupungin koulutuksissa käymisen, sillä kaikki opettajille suunnatut koulutukset aiheesta riippumatta tuntuvat olevan inkluusiopropagandaa. Oli koulutuksen aiheena yhteisopettajuus, haastavan oppilaan kohtaaminen tai alueen yleinen koulutus, ratkaisu löytyy Kaskon näkemyksen mukaan aina integraatiosta tai inkluusiosta.
Nyt inkluusioajattelua on viety vielä pidemmälle ja Helsingissä suunta on mennyt kohti lähikouluperiaatetta. Erityisoppilaalla tulee olla mahdollisuus käydä omaa lähikoulua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aikaisemmin alueittain muodostetut luokkatasoiset erityisluokat on historiaa ja nyt oppilaan käydessä sitä lähikoulua yhdellä luokalla opiskelee monta eri luokkatasoa yhdessä.
Nyt mennään kaunis ideologia edellä. Onko oikeasti tärkeämpää saada lapselle kuuluvuuden tunnetta kuin järkevästi organisoitua tuen tarpeet huomioivaa opetusta? Jos peruskoulun aikana kuuluvuuden tunne hoidettaisiin muilla tavoin ja fokus pidettäisiin kasvatuksessa ja opetuksessa, saisi lapset ihan varmasti paremmat eväät kuulua yhteiskuntaan peruskoulun jälkeen. Nyt kuuluvuus taataan peruskoulun ajan, sen jälkeen lapset ovat oman onnensa nojassa.
Nykyisellään Helsingin mallissa erityisluokat muodostetaan lähikouluperiaattella ja luokassa opiskelee usein jopa kuuden eri vuosiluokan oppilaita. Tämä on aivan liikaa monelle opettajalle, eivätkä erityisluokanopettajat, minä mukaan lukien, halua työskennellä erityisluokanopettajana Helsingissä. Tämä johtaa siihen, että paikat täytetään muodollisesti epäpätevillä, jolloin oppilaiden oikeudet heikkenevät entisestään.
Minä, eiryisluokanopettajan pätevyyden omaava en tee, enkä aio enää tehdä töitä erityisluokanopettajana Helsingissä. Harkitsen tosissani työnantajan vaihtoa kokonaan, myös alan vaihto on käynyt mielessä. Mutta kuten jo alussa sanoin, olen vain pisara meressä. Ei yhdellä pisaralla ole merkitystä. Valitettavasti.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kuin vähän alkua. Osaatko tiivistää asioita?
0/10 ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kuin vähän alkua. Osaatko tiivistää asioita?
Otsikossa luvattiin avautuminen. Ne eivät ole tiiviitä.
Kyllä voi avautua vähän lyhyemminkin. Kukaan ei jaksa tuollaista lukea.
:D:D:D
Vielä lisäisin, että luokkakokoja olisi pienennettävä, jos haluttaisiin, että lapset tosiaan oppisivat jotain, muutkin kuin kotona hyvin autetut ja hyvin pärjäävät. Esim. vuosi sitten maahan tullut lapsi joutuu normaaliryhmään koulussa kuuntelemaan biologian ja historian tunteja. Se on liian aikaisin, tähän tarvittaisiin rahaa, pienryhmiin, jne. Mutta meille työnnetään koko ajan monimuotoista porukkaa entisillä määrärahoilla. Kyllä syrjäytyneitä piisaa, koska omistakin käsistäni lähtee keskiasteelle maahan tulleita, jotka eivät osaa kunolla kirjoittaa suomea. Miten täällä silloin voi opiskella ja tehdä töitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kuin vähän alkua. Osaatko tiivistää asioita?
Otsikossa luvattiin avautuminen. Ne eivät ole tiiviitä.
Kyllä voi avautua vähän lyhyemminkin. Kukaan ei jaksa tuollaista lukea.
Mikäs mörrimöykky se siellä :D Lukekoot ken jaksakoon :D Montaa opettajaa koskee tämä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä kirjoitus oli enemmän suunnattu opetusalan ammattilaisille, koska kaikki eivät tiedä esim. inkluusio-sanan merkitystä: se tarkoittaa, että normiluokkaan sijoitetaan erityislapsia, tilanteesta riippuen aika vaikeastikin erityisiä.
Olen äidinkielen ope, ja jaan tuntemuksesi, aloittaja. Ryhmissä on niin monentaitoista ja taitamatonta porukkaa, että kaikkia ei ehdi huomioida riittävästi. Joka luokassa kun on näiden parin aspergerin/aurismin kirjon lisäksi myös adhd-ihmisiä, peliriippuvaisia ja someriippuvaisia (=kännykkäriippuvaisia), ihan tavallisesti keskittymishäiriöisiä ilman diagnoosia, uuslukutaidottomia sekä muutama vasta maahantullut huonosti suomea puhuva ja kirjoittava.
Oppilaiden tuotosten taso on laskenut muutamassa vuodessa järkyttävästi, kolmen vuoden takaiset luokat tuntuvat nyt nerollisilta. Samoja tehtäviä ei enää voi antaa niin monelle kuin ennen, vain harvalukuiselle eliitille.
Myös netinlukutaito on surkeaa. Lähteenä voidaan käyttää jotain nimetöntä viihdesivua.
Lukutaito ja lukuharrastus on heikentynyt, koska ilmeisesti nuorten lähimuisti on heikentynyt, eli nuori ei muista, mitä juuri luki. Tarkkaavaisuuden kyky on myös kadoksissa monella. Ei havaita enää asioita, ollaan vähän kuin unessa.
Lisäksi some on niin paljon kiinnostavampi kaikkine hömppineen ja oheiskasvattajineen kuin koulu ja vanhemmat, että jäämme toiseksi. Yksi kollega kiteyttikin hyvin, äitinä: "Media kaappasi meidän lapset". Näin voin todeta myös opettajana: insta ja Youtube kasvattaa nykyajan lapset.
Joskus kannattaisi varmaankin suunnata yhteistyö myös vahempien kanssa käytäviin keskusteluihin. Vai miten ajatteli asian ratkeavan sillä että opettajat pohtivat tuota keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on pakko käydä työnantajan määräämissä koulutuksissa. Missä ne ovat vapaaehtoisia?
Ei niihin koulutuksiin ole pakko hakeutua. Harvoin määrätään.
Olen opettaja ja meillä on kyllä paljon pakollista koulutusta. Ja siihen työaikaa.
Miten me muuten osattaisiin noudattaa työnantajan suuntaviivoja.
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelit oikeasti alanvaihtoa, työnantajasi on todennäköisesti vain tyytyväinen, et selvästikään täytä työantajan asettamia vaatimuksia.
Jos oikeasti tietäisit mitään opetusalasta, tietäisit pätevistä erityisluokanopettajista olevan huutava pula. Työnantajat yleensä pitävät kynsin ja hampain kiinni, jos sattuvat saamaan tehtävään pätevän. Suurinta osaa erityisluokista opettaa joku epäpätevä, ei välttämättä edes opettajan koulutuksen omaava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on mielestäni ennen kaikkea rahasta: laadukas ja yksilöllinen opetus on kallista. Miten vanhemmat voisivat siihen vaikuttaa? Mielelläni näkisin kyllä sen, että vanhemmat nousisivat barrikadeille luokkakokojen pienentämisen takia.
Aloittaja puhuu erityisestä ongelmasta, inkluusiosta, jonka senkin yleistyminen johtunee sen halpuudesta.
Huomatkaa, erityislasten vanhemmat, että me yläkoulun aineen opet emme ole saaneet mitään koulutusta erityislasten kohtaamisessa ja erityispedagogiikassa. On siis tavallaan erityisopettajien ammattitaidon halveksimista ajatella, että omaa oppiainettaan yliopistossa opiskelleet aineenopet hallitsisivat erkan menetelmiä ihan luonnostaan, tai oppisivat ne työssä. (No, niinhän siinä pikkuhiljaa tapahtuu, yrityksen ja erehdyksen kautta.) Minulle ei ole ikinä tarjottu koulutusta erityisoppilaiden opettamiseen, onneksi pahiten erityisillä oppilailla on yleensä tukenaan koulunkäynninavustaja, muuten olisin ihan pulassa. t. äidinkielen ope
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelit oikeasti alanvaihtoa, työnantajasi on todennäköisesti vain tyytyväinen, et selvästikään täytä työantajan asettamia vaatimuksia.
Jos oikeasti tietäisit mitään opetusalasta, tietäisit pätevistä erityisluokanopettajista olevan huutava pula. Työnantajat yleensä pitävät kynsin ja hampain kiinni, jos sattuvat saamaan tehtävään pätevän. Suurinta osaa erityisluokista opettaa joku epäpätevä, ei välttämättä edes opettajan koulutuksen omaava ihminen.
j
Työnataja voi aina todeta että me emme valitettavasti erityisopettajaa nyt saaneet. Rahalle kyllä varmasti löytyy käyttöä, jos ei perusopetuksessa niin sitten jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun erityistarpeiset, jokainen erilainen, sekoitetaan tavalliseen luokkaan, meno on kuin persialaisella torilla. Ja jos oppilasmäärä on ylärajoilla, harva opettaja yksin selviää näillä markkinoilla. Koulunkäyntiavustajat ovat mitä sattuu. Jotkut saattavat pärjätäkin näiden säheltäjien kanssa, mutta suurin osa on kädettömiä. Siinä sitten opettaja yrittää ohjata oppilaitaan ja siinä sivussa vielä avustajaakin.
Monet erityislasten vanhemmat vaativat, että heidän lapsensa pitää ehdottomasti päästä normaaliluokkaan, ettei lapsi ja perhe missään tapauksessa leimaannu. Kokemuksen mukaan nämä vanhemmat ovat itse hankkineet vähän koulutusta. Pitemmälle koulutetut ymmärtävät, että erityislapset voivat paljon paremmin pienessä ryhmässä itsensä kaltaisten luokkatovereiden kanssa. Jokainen voi saada onnistumisen elämyksiä, jotka jäävät varmasti saamatta normiluokassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on mielestäni ennen kaikkea rahasta: laadukas ja yksilöllinen opetus on kallista. Miten vanhemmat voisivat siihen vaikuttaa? Mielelläni näkisin kyllä sen, että vanhemmat nousisivat barrikadeille luokkakokojen pienentämisen takia.
Aloittaja puhuu erityisestä ongelmasta, inkluusiosta, jonka senkin yleistyminen johtunee sen halpuudesta.
Huomatkaa, erityislasten vanhemmat, että me yläkoulun aineen opet emme ole saaneet mitään koulutusta erityislasten kohtaamisessa ja erityispedagogiikassa. On siis tavallaan erityisopettajien ammattitaidon halveksimista ajatella, että omaa oppiainettaan yliopistossa opiskelleet aineenopet hallitsisivat erkan menetelmiä ihan luonnostaan, tai oppisivat ne työssä. (No, niinhän siinä pikkuhiljaa tapahtuu, yrityksen ja erehdyksen kautta.) Minulle ei ole ikinä tarjottu koulutusta erityisoppilaiden opettamiseen, onneksi pahiten erityisillä oppilailla on yleensä tukenaan koulunkäynninavustaja, muuten olisin ihan pulassa. t. äidinkielen ope
.
Kuntatasolla asioihin vaikuttaminen mielestäni ihan jotain muuta kuin barrikaadeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on monta asiaa, joita vastustaa:
-lähikouluperiaate
Kaikki oppilaat ovat osoitteen mukaisessa koulussaan
-inkluusio yleisopetuksen luokkiin
Vähän tai paljon erilaiset oppijat sijoitetaan yleisopetuksen luokkiin, usein ilman tukea
-erityisluokat, joilla useamman luokkatason oppilaita = yhdysluokat
-erityisluokat, joiden oppilailla on monenlaisia pulmia
(Kirjo lievästä kehitysvammasta adhd:n kautta dysfasiaan ja tunne-elämän pulmiin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kuin vähän alkua. Osaatko tiivistää asioita?
Otsikossa luvattiin avautuminen. Ne eivät ole tiiviitä.
Kyllä voi avautua vähän lyhyemminkin. Kukaan ei jaksa tuollaista lukea.
Moni on lukenut, ja mielenkiinnolla. Älä yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on mielestäni ennen kaikkea rahasta: laadukas ja yksilöllinen opetus on kallista. Miten vanhemmat voisivat siihen vaikuttaa? Mielelläni näkisin kyllä sen, että vanhemmat nousisivat barrikadeille luokkakokojen pienentämisen takia.
Aloittaja puhuu erityisestä ongelmasta, inkluusiosta, jonka senkin yleistyminen johtunee sen halpuudesta.
Huomatkaa, erityislasten vanhemmat, että me yläkoulun aineen opet emme ole saaneet mitään koulutusta erityislasten kohtaamisessa ja erityispedagogiikassa. On siis tavallaan erityisopettajien ammattitaidon halveksimista ajatella, että omaa oppiainettaan yliopistossa opiskelleet aineenopet hallitsisivat erkan menetelmiä ihan luonnostaan, tai oppisivat ne työssä. (No, niinhän siinä pikkuhiljaa tapahtuu, yrityksen ja erehdyksen kautta.) Minulle ei ole ikinä tarjottu koulutusta erityisoppilaiden opettamiseen, onneksi pahiten erityisillä oppilailla on yleensä tukenaan koulunkäynninavustaja, muuten olisin ihan pulassa. t. äidinkielen ope
.
Minä olen lukion äidinkielenopettaja, ja meillä on niin ylisuuret ryhmät ja kursseilla paljon asiaa, että alaspäin eriyttämiseen tai oppimisvaikeuksista kärsivien yksilöohjaukseen ei todellakaan ole aikaa. Kunnat saa sitä mitä haluaa. Jos sullotaan luokat täyteen niin että osa opiskelijoista joutuu istumaan jollain jakkaroilla ilman pöytää, niin turha haaveilla henkilökohtaisesta ohjauksesta. Okei, nyt puheena olevista erityisoppilaista tuskin moni lukioon asti eteneekään, mutta suunta on se, että tulevaisuudessa yhä useampi junaillaan myös lukioon. Yksi erityisopettaja lisää johonkin tuhannen hengen lukioon ei paljon auta.
Lähetä sama kirjoitus HS mielipidepalstalle!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelit oikeasti alanvaihtoa, työnantajasi on todennäköisesti vain tyytyväinen, et selvästikään täytä työantajan asettamia vaatimuksia.
Jos oikeasti tietäisit mitään opetusalasta, tietäisit pätevistä erityisluokanopettajista olevan huutava pula. Työnantajat yleensä pitävät kynsin ja hampain kiinni, jos sattuvat saamaan tehtävään pätevän. Suurinta osaa erityisluokista opettaa joku epäpätevä, ei välttämättä edes opettajan koulutuksen omaava ihminen.
j
Työnataja voi aina todeta että me emme valitettavasti erityisopettajaa nyt saaneet. Rahalle kyllä varmasti löytyy käyttöä, jos ei perusopetuksessa niin sitten jossain muualla.
Tää kommentti oli niin typerä, että tän on pakko olla trolli. Vastaanpa nyt kuitenkin lämpimikseni.
Mitä sä sitten kuvittelet, että sille erityisluokalle tehdään? Että ne opiskelee keskenään?
Lisäksi kun on kyse julkisen alan paikoista niin ne lähetetyt hakemukset tallennetaan eikä rehtori voi vain väittää, ettei kukaan pätevä ole paikkaa hakenut. Siitä jää aika pian kiinni ja on laitonta palkata epäpätevä pätevän ohi.
Yksi juttu vielä: erityisluokanopettaja ja erityisopettaja ovat eri asioita. Erityisopettaja ei lähtökohtaisesti ole pätevä opettamaan erityisluokkaa.
Häh? Ymmärsitkö sinä edes lukemaasi. Kyllä sitä erityisopetusta on ainakin täälllä lopetettu ihan tuolla perusteella että ei ole resursseja eikä päteviä työntekijöitä.
Opiskelen Helsingin yliopistossa ja J. Salminen (proffa) kritisoi luennoillaan inkluusiota ja integraatiota. Nosti esiin ongelman lapsen etujen toteutumista. Kritisoi myös oph:ta, joka näitä päätöksiä tekee kuunnellen vain yhtä suurta ristiretkeläistä, joka ottanut inkluusion elämäntehtäväkseen. Eli onneksi Suomen akateeminen maailma ei ole täysin ideologian mädättämä. Harmillisesti kuitenkin se toinen puoli on äänekkäämpi.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kuin vähän alkua. Osaatko tiivistää asioita?
Voi pikkuista, voih! Menestystä vaan sinullekin torniisi.
.
.
Olipa hyvä kirjoitus!
Laittakaa kunnon some-fb- kiertoon.
Eli integraatiomuoti ei riittänyt.
Opettajathan alistuivat siihen ihan totaalisesti, no can do.
Ovat jo vuosikausia alistuneet.
Opeilta kannattaisi varmaan kysyä, mitä se open työ on.
Aika kammottaa ylikävelyä taas.
Käytännössä lisää taas tätä seko-sekoittamista koko ajatus.
Olen itse entinen ope, painotus sanalla entinen.
Vierailija kirjoitti:
Kun erityistarpeiset, jokainen erilainen, sekoitetaan tavalliseen luokkaan, meno on kuin persialaisella torilla. Ja jos oppilasmäärä on ylärajoilla, harva opettaja yksin selviää näillä markkinoilla. Koulunkäyntiavustajat ovat mitä sattuu. Jotkut saattavat pärjätäkin näiden säheltäjien kanssa, mutta suurin osa on kädettömiä. Siinä sitten opettaja yrittää ohjata oppilaitaan ja siinä sivussa vielä avustajaakin.
Monet erityislasten vanhemmat vaativat, että heidän lapsensa pitää ehdottomasti päästä normaaliluokkaan, ettei lapsi ja perhe missään tapauksessa leimaannu. Kokemuksen mukaan nämä vanhemmat ovat itse hankkineet vähän koulutusta. Pitemmälle koulutetut ymmärtävät, että erityislapset voivat paljon paremmin pienessä ryhmässä itsensä kaltaisten luokkatovereiden kanssa. Jokainen voi saada onnistumisen elämyksiä, jotka jäävät varmasti saamatta normiluokassa.
Ihan naurettavaa. Iso, hälisevä, häiritsevä luokka vai pienryhmä, jossa parhaassa tapauksessa kaksi ohjaajaa?
Kyllä voi avautua vähän lyhyemminkin. Kukaan ei jaksa tuollaista lukea.