Lue keskustelun säännöt.
Opettajan avautuminen näin joululoman alkuun
22.12.2020 |
Olen helsinkiläinen luokanopettaja ja erityisopettaja. Tiedän, että olen vain pisara meressä, enkä usko, että opetustoimea aidosti kiinnostaa tai välittää minun henkilökohtaiset mielipiteet tai näkemykset. Toivon kuitenkin, että joku jossain vaiheessa herää siihen todellisuuteen, että meri koostuu juurikin meistä.
Viime aikoina on käyty paljon keskustelua epätoimivasta erityisopetuksesta Helsingin kaupungissa, mutta myös muualla Suomessa. Valitettavasti tilanne tuntuu menevän vuosi vuodelta huonompaan suuntaan.
Minä olen henkilökohtaisesti lopettanut kaupungin koulutuksissa käymisen, sillä kaikki opettajille suunnatut koulutukset aiheesta riippumatta tuntuvat olevan inkluusiopropagandaa. Oli koulutuksen aiheena yhteisopettajuus, haastavan oppilaan kohtaaminen tai alueen yleinen koulutus, ratkaisu löytyy Kaskon näkemyksen mukaan aina integraatiosta tai inkluusiosta.
Nyt inkluusioajattelua on viety vielä pidemmälle ja Helsingissä suunta on mennyt kohti lähikouluperiaatetta. Erityisoppilaalla tulee olla mahdollisuus käydä omaa lähikoulua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aikaisemmin alueittain muodostetut luokkatasoiset erityisluokat on historiaa ja nyt oppilaan käydessä sitä lähikoulua yhdellä luokalla opiskelee monta eri luokkatasoa yhdessä.
Nyt mennään kaunis ideologia edellä. Onko oikeasti tärkeämpää saada lapselle kuuluvuuden tunnetta kuin järkevästi organisoitua tuen tarpeet huomioivaa opetusta? Jos peruskoulun aikana kuuluvuuden tunne hoidettaisiin muilla tavoin ja fokus pidettäisiin kasvatuksessa ja opetuksessa, saisi lapset ihan varmasti paremmat eväät kuulua yhteiskuntaan peruskoulun jälkeen. Nyt kuuluvuus taataan peruskoulun ajan, sen jälkeen lapset ovat oman onnensa nojassa.
Nykyisellään Helsingin mallissa erityisluokat muodostetaan lähikouluperiaattella ja luokassa opiskelee usein jopa kuuden eri vuosiluokan oppilaita. Tämä on aivan liikaa monelle opettajalle, eivätkä erityisluokanopettajat, minä mukaan lukien, halua työskennellä erityisluokanopettajana Helsingissä. Tämä johtaa siihen, että paikat täytetään muodollisesti epäpätevillä, jolloin oppilaiden oikeudet heikkenevät entisestään.
Minä, eiryisluokanopettajan pätevyyden omaava en tee, enkä aio enää tehdä töitä erityisluokanopettajana Helsingissä. Harkitsen tosissani työnantajan vaihtoa kokonaan, myös alan vaihto on käynyt mielessä. Mutta kuten jo alussa sanoin, olen vain pisara meressä. Ei yhdellä pisaralla ole merkitystä. Valitettavasti.
Kommentit (103)
Tässä on vähän samantapainen ilmiö, kun 70-luvulla ajettiin psykiatristen sairaaloiden pitkäaikaispaikkoja alas, ja avohoito on pahimmillaan heitteillejättöä. Kukaan ei valvo, otetaanko lääkkeet ja syödäänkö mitään.
Mutta halvemmaksi tulee lyhyellä tähtäimellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on vain yksi lisä ja käänne ylhäältä tapahtuvaan ideologiseen vaikuttamiseen, joka on viimeisen vuosikymmenen (voi olla pidempikin aika, en ole alan ammattilainen) muokannut suomalaista koulumaailmaa muotoon, jossa tärkeysjärjestyksessä korkeimmalla eivät enää ole lasten oppiminen ja kehitys kohti aikuisuutta vaan tämän ideologian mukaisten laatikoiden täyttäminen. Oli siinä sitten lopputulosten kannalta järkeä tai ei. Tärkeää on näyttää ulospäin hyvältä ja progressiiviselta.
Päätöksiä on helppo tehdä, kun ei joudu itse niitä ns. kentällä kokemaan. Nyt tässä erityisopetuksen tapauksessa ideologia sanoo, että jokainen lapsi on samanlainen ja ketään ei saa normaalista polusta sivulle viedä. Tämä kuulostaa hyvältä ja kannatettavalta, mutta nimenomaan vain kuulostaa. Totuus on kuitenkin se, että vaikka jokainen lapsi on lähtökohtaisesti samanarvoinen niin lapsissa, kuten aikuisissakin, on suuria poikkeamia. Ennen nämä poikkeavat siirrettiin erityisopetukseen, joka kieltämättä saattoi heitä leimata, mutta samalla hei saivat heidän tarpeisiinsa sopivaa opetusta ja se suuri ns. normaalien lasten joukko sai jatkaa oppimista ilman häiriötekijöitä. Nyt muotiin tullut inkluusio (hyi, mikä sana) taas yrittää korjata yhden ongelman, mutta aiheuttaa samalla useita uusia ja lopputuloksena kaikkien oppimistulokset ja jaksaminen kärsivät.
Onko tämä järkevä suuntaus? Eihän se ole kuin ideologien mielestä, mutta tätä kehitystä sivusta seuranneena en usko, että muutosta tulee ennen kuin se pakotetaan ja kuka sen pakottaisi, jos päättävät tahot ovat täynnä ideologialle uskollisia ihmisiä.
Olen helsinkiläinen opettaja. Haaveena on ensi kesän häiden jälkeen yrittää lasta. Jos lapsi meille suodaan, muutamme viimeistään päiväkoti-iässä pois Helsingistä. Ei kauas, esimerksiksi Sipoo ja Porvoo on ollut mielessä.
Minä en lastani helsinkiläiseen kouluun laita. Tämä on mielestäni aika surullista, huomioon ottaen, että olen itse helsinkiläisen koulun opettaja.
Mutta kukapa äiti ei haluaisi lapsellensa vain parasta; niin ryhmäkokojen, resurssien, oppilasmateriaalin, eriyyyämisen (ylös tai alaspäin), oppimisympäristöjen kuin mahdollisten hallinnollisten päätösten osalta?
Sisältö oli ihan asiaa, mutta en usko, että kyseessä on opettaja. Teksti oli kuin alakoululaisen tai heikon yläkoululaisen kirjoittama. Täynnä virheitä ja kömpelöitä ilmauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sisältö oli ihan asiaa, mutta en usko, että kyseessä on opettaja. Teksti oli kuin alakoululaisen tai heikon yläkoululaisen kirjoittama. Täynnä virheitä ja kömpelöitä ilmauksia.
Höpö höpö. Toinen virke on vähän hassusti kirjoitettu, liekö tässä ollut ajatuskatko. Muuten en löydä heikkoa kirjoitustyyliä tästä tekstistä? Osoittaisitko kirjoitusvirheiden paikat?
Miksi täällä on ollut useampi, joka mollaa tätä tekstiä ja nimen omaa sen asua?
Vierailija kirjoitti:
Olen helsinkiläinen opettaja. Haaveena on ensi kesän häiden jälkeen yrittää lasta. Jos lapsi meille suodaan, muutamme viimeistään päiväkoti-iässä pois Helsingistä. Ei kauas, esimerksiksi Sipoo ja Porvoo on ollut mielessä.
Minä en lastani helsinkiläiseen kouluun laita. Tämä on mielestäni aika surullista, huomioon ottaen, että olen itse helsinkiläisen koulun opettaja.
Mutta kukapa äiti ei haluaisi lapsellensa vain parasta; niin ryhmäkokojen, resurssien, oppilasmateriaalin, eriyyyämisen (ylös tai alaspäin), oppimisympäristöjen kuin mahdollisten hallinnollisten päätösten osalta?
Mitähän kollegasi sanoisivat jos tietäisivät, ettet arvosta heidän työtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen helsinkiläinen opettaja. Haaveena on ensi kesän häiden jälkeen yrittää lasta. Jos lapsi meille suodaan, muutamme viimeistään päiväkoti-iässä pois Helsingistä. Ei kauas, esimerksiksi Sipoo ja Porvoo on ollut mielessä.
Minä en lastani helsinkiläiseen kouluun laita. Tämä on mielestäni aika surullista, huomioon ottaen, että olen itse helsinkiläisen koulun opettaja.
Mutta kukapa äiti ei haluaisi lapsellensa vain parasta; niin ryhmäkokojen, resurssien, oppilasmateriaalin, eriyyyämisen (ylös tai alaspäin), oppimisympäristöjen kuin mahdollisten hallinnollisten päätösten osalta?
Mitähän kollegasi sanoisivat jos tietäisivät, ettet arvosta heidän työtään?
Mitähän omasi sanoisivat jos tietäisivät, ettet osaa lukea.
Eri
Löysin tämän saman keskustelun myös Helsingin apulaispormestarin fb sivuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työskentelen noin 700 oppilaan yläkoulussa. Inkluusioperiaatteen mukaan meillä on yksi pienluokka. YKSI! Se tarkoittaa, että luokka on täydellinen katastrofi huonon tasonsa takia ja kukaan opettaja ei jaksa sen kanssa. Suurin osa porukasta kuuluisi sairaalakouluun tai ovat kehitysvamman dg:llä. Sepä se kiva onkin. Tuollaisesta porukasta kerätään ne 8-10 heikointa/sekoilevinta, ja kuvitellaan, että tässä meillä mukava ja tukea tarjoava pienluokka. Osa porukasta ei ymmärrä puhetta, osa on mielenterveysongelmaisia narkkeja. Jotta pienluokat toimisi, pitäisi niissä olla profiili. Heikot eli entisaikojen emut tarvitsee rauhallisen ympäristön, jossa ei ole niitä tuon kaltaisia häiriköitä mafiapäällikköinä. Vastaavasti vilpertit tarvii oman paikkansa. Minimissään pienluokkia pitäisi olla kaksi, jopa kolme. Näin ne pienluokat olisi toimivampia eikä täydellisiä kaatopaikkoja.
Itse olen ns. laaja-alainen erkka, mutta käytännössä osittain pienluokan opettaja. Koska virallisia pienluokkapaikkoja ei ole riittävästi, meille laaja-alaisille tulee melkein kokoaikaisia oppilaita. Näiden luokanvalvojana toimii edelleen yleisopetuksen ryhmän opettaja ja ovat virallisesti osa jotain muuta luokkaa, mutta käytännössä ovat esim. kaikki lukuaineet minulla ja hoidan heidän kaikki asiansa luokanvalvojan sijaan. Näin tilastoissa ei näy tätä hirveää pahuutta pienluokista, mutta käytännössä sitä touhataan pinnan alla. Silti tämäkään ei ole minusta järkevä järjestely. Miksei voida rehellisesti tehdä pienluokkia ja laaja-alainen olisi laaja-alainen? Minä voin mainiosti siirtyä pienluokan kanssa touhuamaan, olenhan itseasiassa erityisluokanopettajan virassakin. Nykyiseen pienluokkaan en suostu, koska se on täysin toimimaton.
Aloitus sisältää oikeaa asiaa, mutta on tekstinä heikkotasoinen ja kielivirheitä vilisevä, opettajan tuottamaksi. Tai sitten on kyse inkluusion ja integroimisen varhaisesta uhrista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus sisältää oikeaa asiaa, mutta on tekstinä heikkotasoinen ja kielivirheitä vilisevä, opettajan tuottamaksi. Tai sitten on kyse inkluusion ja integroimisen varhaisesta uhrista.
Tässä ketjussa on monta kummallista kommenttia ap:n kirjoitustavasta. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö ap olisi luokanopettaja; luokanopettajat eivät nimittäin ole äidinkielenopettajia, saati sitten kirjoittamisen ammattilaisia, vaikka opettavatkin aapeeseetä alakoululaisille. Heidän erikoistumisensa näkyy jossain aivan muualla, tässä tapauksessa kirjoituksen sisällössä. Muodostakin kyllä huomaa, että kouluttautunut ja monessa taidossa harjaantunut ihminen on kyseessä.
On huvittavaa ja surullista nähdä "liian pitkä ei jaksa lukea" -valituksia juuri tätä aihetta koskevassa ketjussa. Syy ja seuraus samalla silmäyksellä.
En kommentoi itse asiaa, mutta luen kiinnostuneena, mitä mieltä muut ovat. Olen ollut opetusalalla kolmekymmentä vuotta, mutta juuri tähän aiheeseen minulla ei ole omakohtaista sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Sisältö oli ihan asiaa, mutta en usko, että kyseessä on opettaja. Teksti oli kuin alakoululaisen tai heikon yläkoululaisen kirjoittama. Täynnä virheitä ja kömpelöitä ilmauksia.
Miksi (yleensä matalasti koulutetut) ajattelevat opettajan olevan joku ruuneperi tai oikeinkirjoituksen mestari?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://areena.yle.fi/1-1566516 jos kiinnostaa niin kuunnelkaapa tuo. On toki jo vähän vanha ohjelma, mutta ongelmathan eivät muutu miksikään
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä kirjoitus oli enemmän suunnattu opetusalan ammattilaisille, koska kaikki eivät tiedä esim. inkluusio-sanan merkitystä: se tarkoittaa, että normiluokkaan sijoitetaan erityislapsia, tilanteesta riippuen aika vaikeastikin erityisiä.
Olen äidinkielen ope, ja jaan tuntemuksesi, aloittaja. Ryhmissä on niin monentaitoista ja taitamatonta porukkaa, että kaikkia ei ehdi huomioida riittävästi. Joka luokassa kun on näiden parin aspergerin/aurismin kirjon lisäksi myös adhd-ihmisiä, peliriippuvaisia ja someriippuvaisia (=kännykkäriippuvaisia), ihan tavallisesti keskittymishäiriöisiä ilman diagnoosia, uuslukutaidottomia sekä muutama vasta maahantullut huonosti suomea puhuva ja kirjoittava.
Oppilaiden tuotosten taso on laskenut muutamassa vuodessa järkyttävästi, kolmen vuoden takaiset luokat tuntuvat nyt nerollisilta. Samoja tehtäviä ei enää voi antaa niin monelle kuin ennen, vain harvalukuiselle eliitille.
Myös netinlukutaito on surkeaa. Lähteenä voidaan käyttää jotain nimetöntä viihdesivua.
Lukutaito ja lukuharrastus on heikentynyt, koska ilmeisesti nuorten lähimuisti on heikentynyt, eli nuori ei muista, mitä juuri luki. Tarkkaavaisuuden kyky on myös kadoksissa monella. Ei havaita enää asioita, ollaan vähän kuin unessa.
Lisäksi some on niin paljon kiinnostavampi kaikkine hömppineen ja oheiskasvattajineen kuin koulu ja vanhemmat, että jäämme toiseksi. Yksi kollega kiteyttikin hyvin, äitinä: "Media kaappasi meidän lapset". Näin voin todeta myös opettajana: insta ja Youtube kasvattaa nykyajan lapset.
Myös äidinkielen opettajana allekirjoitan tekstisi. Lukutaito ja -halu on niin huono, että oppikirjojen teksti on jo ylivoimaista eli esim.1-2 A4 -sivua. Kokonaisen romaanin lukeminen on utopiaa eikä äänikirja ole ratkaisu, koska pitäisi kuunnella jopa kymmenien tuntien siivuja. Olen valitettavasti kyynistynut täysin kaikkeen jargoniin, jolla perustellaan integraatiota ja inkluusiota. Kyse on säästämisestä. En pidä myöskään opettajan työn pakkovaihtamisesta sosiaalityöntekijäksi. En ole saanut siihen pätevyyttä enkä saa siitä erikseen palkkaa. En ole ensisijainen kasvattaja vaan huoltaja on. Hoidan työni ja se saa riittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelit oikeasti alanvaihtoa, työnantajasi on todennäköisesti vain tyytyväinen, et selvästikään täytä työantajan asettamia vaatimuksia.
Jos oikeasti tietäisit mitään opetusalasta, tietäisit pätevistä erityisluokanopettajista olevan huutava pula. Työnantajat yleensä pitävät kynsin ja hampain kiinni, jos sattuvat saamaan tehtävään pätevän. Suurinta osaa erityisluokista opettaa joku epäpätevä, ei välttämättä edes opettajan koulutuksen omaava ihminen.
j
Työnataja voi aina todeta että me emme valitettavasti erityisopettajaa nyt saaneet. Rahalle kyllä varmasti löytyy käyttöä, jos ei perusopetuksessa niin sitten jossain muualla.
Erityisoppilaat kokonaan heitteille, kun kerran ei löydy standardien mukaista opettajaa. Että sillain....
Vähän asian sivusta, mutta aloin muistella. Aikoinaan luin erityispedagogiikkaa sivuaineena ja olin kovin innostunut; haaveilin pääaineen vaihdosta ja ties mistä. Aika pian kuitenkin alkoi oudoksuttaa se, että kaikessa tunnuttiin edettävän ideologia edellä. Vaikea esimerkiksi kuvitella, että inkluusiota olisi voinut missään vaiheessa kyseenalaista. Niin itsestään selvänä lähtökohtana se tarjottiin. No ehkä siinä yliopistossa myös aineen professori sattui olemaan aivan erityisen vankasti ideologinen (ja myös poliittisesti aktiivinen ainakin tuohon aikaan), ja hänen kädenjälkensä näkyi. Tavallaan oli hyväkin, että tuo kaikki tuli esille aika pian. Tajusin suuntautua muualle.
Joillekin mm. inkluusion suosiminen saattaa olla rahakysymys, mutta esimerkiksi tuossa paikassa ei kyllä ollut. Kyse oli aatteesta, siitä ei jäänyt epäselvyyttä.
98
Jyväskylässä? Ei kai muissa yliopistoissa ole Saloviidan kaltaista?
Vierailija kirjoitti:
98
Jyväskylässä? Ei kai muissa yliopistoissa ole Saloviidan kaltaista?
Onko tämä inkluusio yhden proffan missio, jonka poliitikot ovat omaksuneet vastoin opettajien ja vanhempien näkemystä?
Kaksi kärpästä yhdellä iskulla ;) eikä ees tarvii puhua sanasta säästö, kun voi heitellä kauniita täytesanoja perusteluihin.