Lapsille äidin vai isän sukunimi

Meillä ratkaistiin asia siten, että sovimme jos ensimmäinen lapsi on tyttö nimeksi tulee äidin sukunimi, jos poika isän sukunimi. Toiselle lapselle luonnollisesti sama sukunimi kuin ensimmäiselle.

Äidin nimi. Ihan kiitokseksi siitä, että vaimo on ne lapset kantanut ja synnyttänyt. Vaimo niitä enimmäkseen kuskaa neuvolaankin jne. 

Ja ihan niin raadollisen asian takiakin, kuin että jos tulee ero ja lapset saa myöhemmin uusia sisaruksia, niin nekin äidin nimelle ja näin kaikki sisarukset ovat samalla nimellä.

Ja kun ne lapset jää vielä nykyäänkin  useammin naiselle, niin on perhe saman niminen.

Meillä on molemmilla oma sukunimi käytössä ja lapset minun (naisen) nimellä. 

Kauniinpi nimi voittakoon ja lapset sille nimelle. (meillä kyllä molemmilla tavalliset nimet)

Enemmän minua surettaa, kun lapsi on joku Sikala tai Junttila ,kun on isänsä nimi ja äidillä joku kaunis Ruusuvuori nimenä.

Ei se mitään "munatonta" ole. Ennenminkin munaton on mies, jonka takia lapset joutuu ottamaan "ei niin kauniin" sukunimen, kun on pakko antaa se miehen nimi, vaikka vaimolla olisi kauniinpi.

Tiedän useammankin perheen, jossa lapset on vaimin nimellä. Ei sitä kyllä minun mielestäni kukaan mitenkään kummeksu. Ja asutaan maalla, jossa luulisi asian vaivaavan ihmisiä, mutta ei  näköjään.

Me mietittiin lasten sukunimeä siltä kantilta, kumpi on heillä sitten tulevaisuudessa näppärämpi. Valituksi tuli lyhyt ja ytimekäs, äätä ja öötä sisältävä sukunimi jätettiin pois. Lapset ovat olleet opintojen myötä ulkomailla vaihdossa ja harjoitteluissa, joten päätös oli oikea.

Meillä lapset on minun (vaimon) nimellä. Lapset jo nuoria aikuisia. Ihan normaalia ainakin heille, että ovat äitinsä nimellä.  Ei sitä ainakaan minulle ole kehdannut tulla ihmettelemään, eikä mies ole mitään puhunut, että hänellekään olisi asiasta sanottu/ihmetelty.

Ihan normaaliahan se on, että lapsi on äitinsä nimellä. En minä ainakaan osaa moista ihmetellä, enkä kuvitella, että mies olisi jotenkin tossu. 

Ja jos vaimolla kauniimpi nimi niin ilman muuta, siitä vaan se nimi lapsillekin.

Rohkeimmat miehet ottavat jopa itsekin sen vaimon kauniimman nimen avioituessaan.

Äidin nimi on käytännöllisempi. Avioeroon ja yksinhuoltajuuteen pääty moni nainen lastensa kanssa kuitenkin. Helpompaa että on silloin sama sukunimi.

Se nimi lapselle joka on harvinaisempi tai kauniimpi.

Vierailija kirjoitti:

Me mietittiin lasten sukunimeä siltä kantilta, kumpi on heillä sitten tulevaisuudessa näppärämpi. Valituksi tuli lyhyt ja ytimekäs, äätä ja öötä sisältävä sukunimi jätettiin pois. Lapset ovat olleet opintojen myötä ulkomailla vaihdossa ja harjoitteluissa, joten päätös oli oikea.

Nuo öötä ja äätä sisältävät nimet eivät muutenkaan monesti ole kovin kauniita ääniasultaan. 

Mutta en siltikään nää sitä tärkeimmäksi asiaksi sukunimeä valitessa, että nimi sopii ulkolaisenkin suuhun. Vaikka lapset nyt ovatkin vaihdossa, he kyllä pärjäisivät siellä ihan samalla tavalla, vaikka kuinka olisi öötä ja äätä sukunimessä.  Kyllä ne islantilaiset nimetkin ovat outoja suomalaiselle, mutta ei se estä islantilaista pärjäämästä Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ratkaistiin asia siten, että sovimme jos ensimmäinen lapsi on tyttö nimeksi tulee äidin sukunimi, jos poika isän sukunimi. Toiselle lapselle luonnollisesti sama sukunimi kuin ensimmäiselle.

tuollaisestakin tavasta olen lukenut. Mielestäni vähän ehkä outoa jos perheeseen syntyy useampikin tyttö ja poika, niin nimiä ristiinrastiin..

meidän tapauksessa toki vaikuttaa sekin, että vaimollani on "parempi" sukunimi. Olen itse saanut kokea hieman pilkkaa nimestäni nuorempana enkä haluaisi sitä enää omille lapsilleni. Tuntuu silti jotenkin kuin menettäisi itsestään jotain, luovuttaisi, en tiedä onko minulla sitten liian suuri ego tai jotakin.

Meidän lapsilla on minun, äidin, sukunimi.

Se on kauniimpi, hyvin harvinainen ja on myös sukutilamme nimi.

Miehen sukunimi on ruma, yleinen ja se on otettu perheelle vasta 1930-luvulla, kun oma nimeni on 1500-luvulta.

Tapauskohtaisesti. Munia en asiaan sotkisi ollenkaan.

Ja jos nimestä ei päästä yhteisymmärrykseen, aina voi ottaa ihan uuden nimen koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapsilla on minun, äidin, sukunimi.

Se on kauniimpi, hyvin harvinainen ja on myös sukutilamme nimi.

Miehen sukunimi on ruma, yleinen ja se on otettu perheelle vasta 1930-luvulla, kun oma nimeni on 1500-luvulta.

Tapauskohtaisesti. Munia en asiaan sotkisi ollenkaan.

Ja jos nimestä ei päästä yhteisymmärrykseen, aina voi ottaa ihan uuden nimen koko perheelle.

Jatkan vielä että meillä olisi hyvin voitu myös ottaa miehelle minun nimeni periaatteesta, mutta yhdistelmä oliis ollut muotoa "Matti Mattinen", joten se oli siksi pystyyn kuollut ajatua. Plus että mies oli jo luonut uraa omalla nimellään.

Sukunimi isältä. Äidistä ei muutenkaan ole epäselvyyttä. Älkää viekö miehiltä kaikkea arvokkuutta, jos haluatte heidän sitoutuvan perheeseen ja kantavan vastuuta. Ketjun ajatukset nimen kätevyydestä erotilanteessa osoittavat sen, että perheeseen ei alunperinkään haluta sitoutua lopullisesti, vaan kaikki on väliaikaista. Ja olen itse nainen ja äiti.

Isän nimi tietenkin. Eihän se miehen nimi muuten säily.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ratkaistiin asia siten, että sovimme jos ensimmäinen lapsi on tyttö nimeksi tulee äidin sukunimi, jos poika isän sukunimi. Toiselle lapselle luonnollisesti sama sukunimi kuin ensimmäiselle.

Olet trollaillut  samalla jo yli neljä vuotta sitte. 7/12

https://www.vauva.fi/keskustelu/2599788/sukunimen_valinta_lapselle

Vierailija kirjoitti:

Isän nimi tietenkin. Eihän se miehen nimi muuten säily.

Mutta miksi pitäisikään säilyä?

Ylempänä joku kirjoitti hyvin, että jos miehen sukunimi on tyyliä Sikala tai Junttila niin ei sen välttämättä tarvitsekkaan säilyä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ratkaistiin asia siten, että sovimme jos ensimmäinen lapsi on tyttö nimeksi tulee äidin sukunimi, jos poika isän sukunimi. Toiselle lapselle luonnollisesti sama sukunimi kuin ensimmäiselle.

Olet trollaillut  samalla jo yli neljä vuotta sitte. 7/12

https://www.vauva.fi/keskustelu/2599788/sukunimen_valinta_lapselle

Ja itse asiassa jo kymmenen vuotta sitten.  16/39

https://www.vauva.fi/keskustelu/1177910/ketju/jos_erossa_lapset_jaavat_…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän nimi tietenkin. Eihän se miehen nimi muuten säily.

Mutta miksi pitäisikään säilyä?

Ylempänä joku kirjoitti hyvin, että jos miehen sukunimi on tyyliä Sikala tai Junttila niin ei sen välttämättä tarvitsekkaan säilyä..

Miehelle on tärkeää, että nimi säilyy. 

Mulla nen päätteinen nimi. Miehellä harvinainen kaunis sukunimi. Valinta miehennimi. Kyllä perheen nuoriso on ollut tyytyväinen sukunimestään. 

Vierailija kirjoitti:

Sukunimi isältä. Äidistä ei muutenkaan ole epäselvyyttä. Älkää viekö miehiltä kaikkea arvokkuutta, jos haluatte heidän sitoutuvan perheeseen ja kantavan vastuuta. Ketjun ajatukset nimen kätevyydestä erotilanteessa osoittavat sen, että perheeseen ei alunperinkään haluta sitoutua lopullisesti, vaan kaikki on väliaikaista. Ja olen itse nainen ja äiti.

Nimi ei sido miestä mitenkään eikä velvoita kantamaan vastuuta. Missä ne etäisät on, joiden lapsilla on isän sukunimi?

Joo, näitä on aika kauheita esimerkkejä kun mies on joku Rutanen ja äiti Salokannel, ja isä ei anna periksi ja lapsistakin tulee Rutasia. Sitten ne kuitenkin vaihtaa nimensä isompana.