Lapsille äidin vai isän sukunimi

Kumman luokse lapsi jää pääsääntöisesti asumaan eron jälkeen? 

Vierailija kirjoitti:

Kumman luokse lapsi jää pääsääntöisesti asumaan eron jälkeen? 

Onhan se outoa jos perheessä on 5 ihmistä ja kaikilla eri sukunimi - kaikki lapset isiensä nimillä ja joukon jatkona sit vielä äipän uusin mies.

No riippuen niistä sukunimistä. Valittaisiin se kumpi on kauniimpi ja harvinaisempi. En ymmärrä miksi pitää vain periaatesyistä antaa isän tai äidin nimi vaikka se olisi ihan hirveä (tyyliin Mällinen). Jos molemmilla on tuikitavalliset yhtä tylsät niin sitten olisi mulle ihan se ja sama kumpi valittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ratkaistiin asia siten, että sovimme jos ensimmäinen lapsi on tyttö nimeksi tulee äidin sukunimi, jos poika isän sukunimi. Toiselle lapselle luonnollisesti sama sukunimi kuin ensimmäiselle.

tuollaisestakin tavasta olen lukenut. Mielestäni vähän ehkä outoa jos perheeseen syntyy useampikin tyttö ja poika, niin nimiä ristiinrastiin..

.

Luetun ymmärtäminen? Missä sanotaan että nimiä ristiinrastiin? "Toiselle lapselle sama sukunimi kuin ensimmäiselle".

Meillä lapsilla on äidin sukunimi. Ihan siksi jo ettei isä ole tekemisissä pahemmin oman sukunsa kanssa. Lisäksi lapset syntyy sillä nimellä joka äidillä on, ei mitään syytä miksi lähteä vaihtamaan.

Meillä lapset sai äidin nimen. Oli mulle tärkeempää olla samanniminen lasten kanssa kuin miehelle.

Hyvin toimii ei oo kukaan ihmetellyt, ja aika harvoin sukunimiä edes käytetään missään.

Isän nimen kannalla olen minäkin.

Äidin osuus on selvä mutta on kiva saada se isäkin jotenkin kuvioon mukaan ja osalliseksi.

Varsinkin näin sukututkijan perspektiivistä katsottuna. Isää on vaikea selvittää, jos ei edes sukunimeä löydy ...

Vierailija kirjoitti:

Isän nimen kannalla olen minäkin.

Äidin osuus on selvä mutta on kiva saada se isäkin jotenkin kuvioon mukaan ja osalliseksi.

Varsinkin näin sukututkijan perspektiivistä katsottuna. Isää on vaikea selvittää, jos ei edes sukunimeä löydy ...

Meidän perheessä isä kyllä hoitaa lapsia ja on heidän elämässän ihan samoin kun äitikin, nimistä huolimatta.

Isyys on myös ihan tunnustettu ja ollaan myös naimisissa, joten mitään selvitettävää ei ole.

Hassu ajatus, että meidän ois pitänyt antaa lapsille toisenlaiset nimet jotta jonkun harrastus olisi helpompi 😅

Vierailija kirjoitti:

Isän nimen kannalla olen minäkin.

Äidin osuus on selvä mutta on kiva saada se isäkin jotenkin kuvioon mukaan ja osalliseksi.

Varsinkin näin sukututkijan perspektiivistä katsottuna. Isää on vaikea selvittää, jos ei edes sukunimeä löydy ...

Joo kiva töissä nähdä lähes viikottain näitä "kiva saada se isä kuvioon mukaan" - lapsia. Äidillä nätti sukunimi tyyliin Auraniemi ja isällä Tampio ja sitten lapsille lätkästy se Tampio. No, eihän lapsilla niin väliä kunhan isä vaan on saatu mukaan kuvioon. Sama pätee toki myös toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Äidin nimi. Ihan kiitokseksi siitä, että vaimo on ne lapset kantanut ja synnyttänyt. Vaimo niitä enimmäkseen kuskaa neuvolaankin jne. 

Ja ihan niin raadollisen asian takiakin, kuin että jos tulee ero ja lapset saa myöhemmin uusia sisaruksia, niin nekin äidin nimelle ja näin kaikki sisarukset ovat samalla nimellä.

Ja kun ne lapset jää vielä nykyäänkin  useammin naiselle, niin on perhe saman niminen.

Meillä on molemmilla oma sukunimi käytössä ja lapset minun (naisen) nimellä. 

Kauniinpi nimi voittakoon ja lapset sille nimelle. (meillä kyllä molemmilla tavalliset nimet)

Enemmän minua surettaa, kun lapsi on joku Sikala tai Junttila ,kun on isänsä nimi ja äidillä joku kaunis Ruusuvuori nimenä.

Joo! Ystävälläni on hyvin kaunis ja harvinainen sukunimi, taitaa olla ainoa suku sillä nimellä. Sitten antoivat lapsille isän sukunimen, joka on tyyliä Ruma. Ei voi käsittää.

Minä otin aikoinaan mieheni nimen, koska se oli 100 % kauniimpi kuin omani.Toki aikakin oli sellainen, että yleensä nainen otti puolison minen. Tyttäreni piti avioituessaan tyttönimensä, samasta syystä, eli kivalla miehelläni ei ole niin nätti sukunimi 😊. Miniäni otti tämän meidän nimen, syytä en kysynyt, koska ei ole minun asiani, kiva nimi kyllä tuli hänelle, eli tyttönimi ei ollut niin ”kiva”.

Vaihtakaa ensin oma sukunimi miksi haluatte ja antakaa lapselle sama nimi. Lapset sitten vaihtavat sukunimensä haluamakseen ja antavat sen omille lapsilleen.

Meillä tuli tästä riita. Mies lähti heti lapsen synnyttyä ja teki kaikin tavoin selväksi, että ei ole kiinnostunut ei lapsesta eikä perhe-elämästä. Mutta oma sukunimi olisi pitänyt lapselle saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me mietittiin lasten sukunimeä siltä kantilta, kumpi on heillä sitten tulevaisuudessa näppärämpi. Valituksi tuli lyhyt ja ytimekäs, äätä ja öötä sisältävä sukunimi jätettiin pois. Lapset ovat olleet opintojen myötä ulkomailla vaihdossa ja harjoitteluissa, joten päätös oli oikea.

Nuo öötä ja äätä sisältävät nimet eivät muutenkaan monesti ole kovin kauniita ääniasultaan. 

Mutta en siltikään nää sitä tärkeimmäksi asiaksi sukunimeä valitessa, että nimi sopii ulkolaisenkin suuhun. Vaikka lapset nyt ovatkin vaihdossa, he kyllä pärjäisivät siellä ihan samalla tavalla, vaikka kuinka olisi öötä ja äätä sukunimessä.  Kyllä ne islantilaiset nimetkin ovat outoja suomalaiselle, mutta ei se estä islantilaista pärjäämästä Suomessa.

Tavaa itse ulkomailla Pääkkönen tai Hämäläinen. 70-luvulla Marja-Liisa Hämäläisen nimi oli ulkomaan hiihtokilpailuissa kirjoitettu Haemaelaeinen. Eihän siinä ole enää oma sukunimi vaan koku muu.

Isän nimelle ilman muuta.

up

meillä vaimolla+lapsilla vaimon sukunimi, koska miehen sukunimi kamalamman kuuloinen.

mitä merkitystä asialla kuitenkaan on? Tuskin kukaan on kiinnostunut aiemmasta suvustaan tai historiastaan isovanhempia pidemmälle, tai tuskin se vaikuttaa kenenkään elämään jos isoisoisän nimi olikin eri.

Tärkeintä on luoda jälkipolvia joilla on hyvä olla, eikä jälkipolvia joiden on pakko kituutella elämäänsä jollakin "Rutanen, Nännimäinen, Mällinen, Sikala" tai muulla vastaavalla karsealla nimellä ihan vain siksi että isoisoisän isä oli myös Sikala.

Jos jossain perheessä on lapset naisen nimellä, mulle tulee enemmin mielikuva, että miehellä on hyvä itsetunto. (Toisin päin ei tule mielikuvia ollenkaan.) Mutta yleensä en ajattele asiasta yhtään mitään.

Me pähkäiltiin tätä pitkään mutta päädyttiin lopulta miehen nimeen, se sopi paremmin lapsen etunimeen, etunimi tuli mun suvusta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset on minun (vaimon) nimellä. Lapset jo nuoria aikuisia. Ihan normaalia ainakin heille, että ovat äitinsä nimellä.  Ei sitä ainakaan minulle ole kehdannut tulla ihmettelemään, eikä mies ole mitään puhunut, että hänellekään olisi asiasta sanottu/ihmetelty.

Ihan normaaliahan se on, että lapsi on äitinsä nimellä. En minä ainakaan osaa moista ihmetellä, enkä kuvitella, että mies olisi jotenkin tossu. 

Ja jos vaimolla kauniimpi nimi niin ilman muuta, siitä vaan se nimi lapsillekin.

Rohkeimmat miehet ottavat jopa itsekin sen vaimon kauniimman nimen avioituessaan.

Kuvittelisin, että lapset ovat puolisosi edellisen liiton lapsia. Enkä tietenkään kysyisi ovatko.

Isän.

En halua lapsistani mitään lehtolapsia.