Miksi täällä Suomessa ihmiset voidaan henkisesti niin älyttömän huonosti?

Matrixin kus.i.pää vartijat syynä ja järjestetty asiat tahalleen niin ..

Sincc

Mä en oiikein osaa sanoa kun varmaaan osan geeneistä kuitenkin perinyt isän puolelta joista kaiikki on yliopiston käyneiitä älykkäitä ihmisiä ja äitin puolellta taaas sairaanhoitajia ja mielisaiiraalan sairaanhoitajia jne.. Se varmaaan vähän riiipuu esiim mllainen kasvuynpäristö on ja moniista muista asioista. Monett asiat voi ollla jopa ihan tahdosta riippuvaisia etttä haluaa oppia esim uuutta ja haluaaa tehdä uusia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Mä en oiikein osaa sanoa kun varmaaan osan geeneistä kuitenkin perinyt isän puolelta joista kaiikki on yliopiston käyneiitä älykkäitä ihmisiä ja äitin puolellta taaas sairaanhoitajia ja mielisaiiraalan sairaanhoitajia jne.. Se varmaaan vähän riiipuu esiim mllainen kasvuynpäristö on ja moniista muista asioista. Monett asiat voi ollla jopa ihan tahdosta riippuvaisia etttä haluaa oppia esim uuutta ja haluaaa tehdä uusia asioita.

Olen akateemisesta perheestä ja haluan oppia uutta ja tehdä asioita mutta eipä se estänyt sairastumasta ahdistushäiriöön. 

Holhousyhteiskunta. Ihmiset eivät ota vastuuta omasta elämästään. Se passivoi ja tekee onnettomaksi.

Lasten hoiva/hoito?

Huono sää ja valituskulttuuri. Kaikki on negatiivisia kitisijöitä ja räntää sataa, yritä nyt siinä olla positiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Huono sää ja valituskulttuuri. Kaikki on negatiivisia kitisijöitä ja räntää sataa, yritä nyt siinä olla positiivinen.

Musta on tosi ironista, että tänne aina välillä ilmaantuu ketjuja, joissa valitetaan miten negatiivisia suomalaiset ovat. Ketjun aloittaja on tietysti itse tosi positiivinen, mutta ne on ne muut suomalaiset, jotka ovat negatiivisia. Onko kaikkien toisien suomalaisten leimaaminen negatiivisiksi valittajiksi teidän mielestänne positiivisuutta?

Ydinperhekeskeisyys ja kyläilykulttuurin olemattomuus. Ei rentoja illanviettoja ystävien kesken opiskeluaioijen jälkeen. Lapsia kun ei missään tapauksessa voi ottaa mukaan tällaisiin juttuihin.

Elämä on kaikessa täällä jokin suoritus. Jos ei halua elää niin on pidettävä mielipiteensä itsellään ja pysyttävä suorittajista sivussa. Alkoholi suorituksen polttoaineena, moni "nollaa" viikonloput.

Työmarkkinoilla on myös vaikeaa ja ihmisiä pakotetaan keskimääräisyyden muottiin. Itselle oma vanhempi sanoi, että teatterikorkeaan on vaikeaa päästä. Työpaikkani johon rahkeet riittävät aiheuttavat sääliä. Pitäisivät nämä kansakoulun käyneet juntit suoraan sanottuna päänsä kiinni kun ei ole mitään hyvää sanottavaakaan eikä mistään mitään ymmärretä.

Uusavuttomuus. Ei ajatella ja toimita itse. Pitää olla pt, ravintoterapeutti, seksuaaliterapeutti, psykoterapeutti..Käsittämätöntä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono sää ja valituskulttuuri. Kaikki on negatiivisia kitisijöitä ja räntää sataa, yritä nyt siinä olla positiivinen.

Musta on tosi ironista, että tänne aina välillä ilmaantuu ketjuja, joissa valitetaan miten negatiivisia suomalaiset ovat. Ketjun aloittaja on tietysti itse tosi positiivinen, mutta ne on ne muut suomalaiset, jotka ovat negatiivisia. Onko kaikkien toisien suomalaisten leimaaminen negatiivisiksi valittajiksi teidän mielestänne positiivisuutta?

Mitäs keksit siihen lääkkeeksi?

Ihmiset ovat niin ilkeitä ettei ole ihmekään kun kaikki mököttävät omissa oloissaan sulkeutuneita. Köyhät tausta kummittelevat vielä alemmuuskomplekseina.

Ihmisten psyykkisellä hyvinvoinnilla ei ole mitään painoarvoa. Tämän on huomannut viime aikoina mm. koronarajoituksista, joissa ei ole ajateltu tippaakaan tätä puolta. Samoin terveydenhuolto tunnustaa vain fyysiset vaivat, psyykkisiä epäillään tai alihoidetaan. Oma kokemukseni esim. syömishäiriön hoitamattomuudesta on sellainen, että minulle todettiin tasan kerran "syömisongelmat nyt kuuluvat tähän sinun sairauteesi" -ja se oli sitten siinä. Syömishäiriö, josta olen kärsinyt lapsesta saakka, oli tuolla kuitattu. 

Onpa häiritsevä otsikko.

Mielenterveysongelmien ja muiden psyykkisten sairauksien hoito romahti 1990-luvun lamassa. Hoitoa tarvitseville iskettiin vain resepti kouraan ja kehotettiin pärjäämään. 

Laman jälkeisestä nousukaudesta pääsi nauttimaan vain osa suomalaisista. Nyt on uutta taantumaa eletty jo yli 10 vuotta. Siinä missä ysärillä sentään odotettiin laman kestävän joitakin vuosia ja sitten näkyisi taas valoa tunnelin päässä, nyt valon näkymistä ei ole odotettavissa ollenkaan. Pandemia aiheuttaa vielä sen, että talouden taantumaa ja suurtyöttömyyttä tulee jatkumaan pitkään. Leipäjonojen, joiden piti olla ysärin laman aikaan tilapäisiä, pituudet vain kasvavat kasvamistaan. Eikä loppua näy. 

Kun tähän vielä yhdistää suomalaisten luterialisen "kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat" -mentaliteetiin, ei ihme, jos kaikilla ei pää kestä. "Kell onni on, se onnen kätkeköön". "Itku pitkästä ilosta"  Näitähän meillä riittää. Sisukin loppuu aikanaan, jos sillä sisulla ei ikinä onnistu missään. 

Silti monella suomalaisella menee ihan hyvin. Ovat terveitä ja hyvinvoivia. Hyvinvointi on kuitenkin polarisoitunut. Niillä, joilla menee hyvin, menee tosi hyvin. Ja niillä, joilla menee huonosti, menee tosi huonosti. Valitettavasti sekä hyväosaisuus että huono-osaisuus vaikuttaa periytyvän. 

En tuota allekirjoita.

Mun sukulaisissa, ystävissä, tuttavissa ja naapurustossa ei voida huonosti eikä kärsitä ongelmista. Pari pientä poikkeusta toki mukaan mahtuu, mutta ne onkin niillä itä-suomen geeneillä ja perinteillä rikastettuja.

Suurimmalla osaa suomalaista on asiat kunnossa.

Mediassa myy nää ongelmien kärjistämiset.

Kotiolot luulis olevan aika isossa roolissa.

Voitteko kuvitella että suurin osa Suomalaisista perheistä voi huonosti vaikka ulkoapäin kaikki näyttää lähes täydelliseltä? Vaikka lapsella ois uudet kalliit merkkivaatteet ja kaikki tarvittavat harrastus ja vapaa-ajan välineet sisältä voi puuttua kokonaan vanhempien välittäminen, rakkaus ja rajat. Perheissä myös piileviä ongelmia: Päihdekäyttö, välinpitämättömyys, yksinäisyys, mielenterveysongelmat, köyhyys. Syrjäytysmisriskit on lapsellakin olemassa jo pienestä pitäen jos ei koulusta löydy ystäviä tms.

Yllämainituissa heijastuu omia kokemuksia ja miten ne voivat muovata ihmisiä juuri sellaisiksi millaisia he ovat tänäpäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono sää ja valituskulttuuri. Kaikki on negatiivisia kitisijöitä ja räntää sataa, yritä nyt siinä olla positiivinen.

Musta on tosi ironista, että tänne aina välillä ilmaantuu ketjuja, joissa valitetaan miten negatiivisia suomalaiset ovat. Ketjun aloittaja on tietysti itse tosi positiivinen, mutta ne on ne muut suomalaiset, jotka ovat negatiivisia. Onko kaikkien toisien suomalaisten leimaaminen negatiivisiksi valittajiksi teidän mielestänne positiivisuutta?

Mitäs keksit siihen lääkkeeksi?

Etsi positiivisempia kavereita. Älä lue negatiivisia ketjuja täällä ja masennusta aiheuttavia uutisiakin kannattaisi välttää. Etsi joku sosiaalinen harrastus (kuorolaulu kuulemma tekee hyvää terveydelle). Näe ikävien asioiden hyvät puolet. Esimerkiksi marraskuinen sää on ollut ihan parasta lenkkeilysäätä, kun on ollut mukavan raikas ilma. Kotona on sitten ihana käpertyä viltin alle teemukin ja kirjan kanssa nauttimaan tunnelmasta.

Suomessa on ollut aina kaikki kiellettyä, verotettua tai molempia.

Palkansaaja ei saa rikastua liikaa, se verotetaan kuiviin etkä voi suunnitella verojasi mitenkään.

Alkoholikin on verotettu törkeästi ja idioottimainen alkoholipolitiikka kieltää siellä ja täällä alkoholin nauttimisen ja se pitää tehdä vain kunnolla rahastettuna pressujen peittämässä karsinassa.

Auto pitää olla pienitehoinen toyota; nämäkin on kunnolla verotettu ettei naapuri vaan tule kateelliseksi.

Asuin myös yli 10 vuotta ulkomailla; nyt taas muutama vuosi Suomessa ja alkaa jo riittää.

Suomessa mikään ei saa olla hauskaa ja rentouttavaa vaan kireää suoritusta ja tehostusta kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kaikessa täällä jokin suoritus. Jos ei halua elää niin on pidettävä mielipiteensä itsellään ja pysyttävä suorittajista sivussa. Alkoholi suorituksen polttoaineena, moni "nollaa" viikonloput.

Työmarkkinoilla on myös vaikeaa ja ihmisiä pakotetaan keskimääräisyyden muottiin. Itselle oma vanhempi sanoi, että teatterikorkeaan on vaikeaa päästä. Työpaikkani johon rahkeet riittävät aiheuttavat sääliä. Pitäisivät nämä kansakoulun käyneet juntit suoraan sanottuna päänsä kiinni kun ei ole mitään hyvää sanottavaakaan eikä mistään mitään ymmärretä.

Minullekin on oma vanhempi valitellut, että korkeakouluun on vaikea päästä. Sanoin, että tuo ei ole kauhean kannustava näkökulma iskostaa omalle lapselle, joka on hyvin selvinnyt lukiosta. Hänen mielestään oli ihan aiheellista silti oikein vatvoa alhaista onnistumismahdollisuutta etukäteen.