Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi täällä Suomessa ihmiset voidaan henkisesti niin älyttömän huonosti?
02.12.2020 |
Muutin noin vuosi sitten Suomeen pitkän ulkomaillaolon jälkeen ja suurin käänteis-kulttuurishokki on ollut ehkä se miten ihan todella monella ihmisellä täällä on pahoja mt ongelmia, lääkityksiä, ollut psykooseja, laitoshoitoa jne. Muualla asuessani kohtaisin tälläisiä ihmisiä ehkä yhden tai kaksi, nyt Suomessa tunnen jo kymmeniä "ongelmallisia", vaikka täällä kaikilla on keskimäärin enemmän rahaa, mukavuuksia kuin muualla missä asuin. Voiko se jotenkin olla että tämä hyvinvointiyhteiskunta tekee henkisesti todella heikoksi, vai voiko se olla vaan suomalainen kulttuuri mikä masentaa? Vai kenties riittäkkö pelkkä pohjoinen ilmasto siihen? Onko kellään ajatuksia tai havaintoja aiheesta. Ja ei, en hauku ketään tai syyttele, itsekin huomaan miten mieli on mennyt matalammaksi ja alkanut temppuilla nyt Suomessa eläessäni.
Kommentit (132)
Veikkaan, että yksi syy on monien suomalaisten taipumus haukkua maanmiehiään ja -naisiaan sekä niputtaa kaikki suomalaiset jonkin negatiivisen määreen alle. Suomalaiset ovat rumia, lihavia, sairaita, mies-/nais-/lapsivihamielisiä, eivät ymmärrä kulttuuria, syövät laadutonta ruokaa, ovat autistisia/kehitysvammaisia/persoonallisuushäiriöisiä jne. Ei ihme, jos rupeaa masentamaan, mikäli jatkuvasti joutuu tällaista kuuntelemaan. Täällä on ylipäätään vallalla negatiivinen tulokulma kaikkeen, mikä kaipaisi kehittämistä. Kiinnitetään huomiota siihen, mikä on vialla ja sitten valitetaan siitä kovaan ääneen.
Myös sanojen ja tosielämän välillä on iso ristiriita. Kovasti painotetaan esim. empatiaa ja erilaisuuden hyväksymistä mutta käytännössä se ei näy mitenkään erityisesti. Täällä saa oudon leiman edelleen hyvin vähillä "kriteereillä" ja ne itseään empaattisina pitävät ovat monesti pahimpia kiusaajia ja ulkopuolelle jättäjiä. Suomesta löytyy kyllä myös hyviä ja lämpimiä ihmisiä mutta he eivät yleensä pidä ääntä itsestään ja omasta hyvyydestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapojen puute. Ihmiset eivät ymmärrä olla kohteliaita. Tähän lisäksi yhteisöllisyyttä ei arvosteta.
Järjestettiin (tai yritettiin järjestää) viime joulun alla pienimuotoiset pikkujoulut taloyhtiöllemme (pieni yhtö, 12 asuntoa). Laitettiin kutsu WhatAppissa ja mikä oli tulos. Yksi porukka tuli, 2 vastasi etteivät ehdi ja loput ignoosi koko kutsun. Tulee hölmö olo kun ihmiset ei vastaa mitään. Onneksi oli edes hauskaa sen yhden porukan kanssa.
Moni ihminen on tässä maassa todella huonoitsetuntoinen eikä ihan oikeasti vain uskalla tulla tilaan, missä on muita, tuntemattomia ihmisiä. Moni ei välttämättä edes uskalla/kehtaa vastata mitään, vaikka se olisi tietysti hyvän maun mukaista.
No hyvä, että teillä oli sentään hauskaa :)
Whatsapp-kutsusta on kommentoitava, että kaikki eivät käytä Whatsappia. Esim. meidän perheessä kukaan ei käytä sitä. Olisi vaikea vastata kutsuun, jota ei ole saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava kyttäys ja ankeuttamiskulttuuri. Mitään helppoa tai kivaa ei saa olla. Mikään ei saa olla kevyttä ja miellyttävää.
Ei saa tuhlata vettä, sähköä, lämpöä, tai mitään.Otetaan kaikki niin vakavasti ja tosissaan, että touhusta ja elämästä häviää kaikki ilo. Eikä varsinkaan kenelläkään saa olla mikään paremmin tai enemmän kuin mulla. Ei, vaikka en itse ko. asiasta välittäisikään.
Plus ankea sää. Vaikea on ottaa rennosti kun palelee ja räntää lentää naamaan melkein puolet vuodesta.
Taidat olla masentunut.
Taidanko? No kappas kummaa sitten vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkea kynnys lähestyä toisia. Englannissa naapuri kutsui kylään heti ja pyysi lukupiiriin, jota piti kahden ystävänsä kanssa. Ohikulkijat moikkailivat ja juttelivat kun tein puutarhatöitä. Poikaystävän työkaverit olivat valmiita lähtemään minunkin kanssa vaikka minne.
Kaikki tuo loi välittömästi tunnetta, ettei ole mitään hätää, ja silti kukaan ei tuppautunut, ihmiset olivat hienotunteisia. Monellako täällä on sellainen luottavainen ja kannateltu perustunne, ellei sitten satu olemaan se erinomainen lähipiiri itsellä (johon ulkopuolisilla ei ole mitään asiaa).
Suomalaisten luottamus toisiinsa on vähentynyt muutamassa vuosikymmenessä. Tulin äidiksi 1980-luvun puolivälissä ja silloin oli ihan normaalia, että jso vaikka kerrostalon pihalla muiden äitien ja lasten kanssa pitä jostain syystä käväistä pikaisesti kotona, omat lapsensa uskalsi jättää toisen äidin vahdittavaksi siksi aikaa. Tai jos lapsi esim kaatui pyörällä ja sitä pitä lähteä viemään päivystykseen, muita lapsiaan vahtimaan saattoi pyytää naapurinsa. Naapurin ei tarvinnut olla edes itse äiti. Parikymppisenä sinkkuna ovikelloni kerran soi ja siellä oli yksi naapuri kysymässä, voisinko hoitaa hänen taaperoaan sen aikaa, kun hän käyttää isomman lapsensa terveyskeskuksessa. Tiesin kyllä, missä rapussa ko naapuri asui, mutta en edes hänen nimeään tai kerrosta, missä hän asui. Vahdin taaperoa ja kaikki sujui ihan hyvin. Nykyisin ei auteta naapureita eikä haluta naapureilta apuakaan, koska jokaista naapuria pidetään ennemmin kirvesmurhaajana kuin kunnollisena kansalaisena. Moni ei luota edes Mannerheimin Lastensuojeluliiton kurssin suorittaneisiin hoitajiin vaan pitää olla kunnan palkkalistoilla oleva, vähintään lähihoitajan koulutuksen saanut työntekijä.
Tämä epäluottamus heijastuu muuallekin. Uutta naapuria ei uskalleta pyytää kylään, koska ei voi tietää, onko uusi naapuri sarjamurhaaja, kirvesmurhaaja, tuhopolttaja vai mikä hyypiö se on. Tai onko mahdollisesti sellainen, josta saa ikuisen riippakiven, jos erehtyy kerran pyytämään kahville.
Valitettavsti tälle on perusteita. Olet ystävällinen ja koitat rakentaa yhteyttä se ymmärretään poikkeuksetta väärin. Saat perääsi vainoojan tai toisen, joka olettaa että hyvää hyvyyttäsi kustannat hänen elämisensä, koska niinhän annoit ystävällisyydelläsi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapojen puute. Ihmiset eivät ymmärrä olla kohteliaita. Tähän lisäksi yhteisöllisyyttä ei arvosteta.
Järjestettiin (tai yritettiin järjestää) viime joulun alla pienimuotoiset pikkujoulut taloyhtiöllemme (pieni yhtö, 12 asuntoa). Laitettiin kutsu WhatAppissa ja mikä oli tulos. Yksi porukka tuli, 2 vastasi etteivät ehdi ja loput ignoosi koko kutsun. Tulee hölmö olo kun ihmiset ei vastaa mitään. Onneksi oli edes hauskaa sen yhden porukan kanssa.
Moni ihminen on tässä maassa todella huonoitsetuntoinen eikä ihan oikeasti vain uskalla tulla tilaan, missä on muita, tuntemattomia ihmisiä. Moni ei välttämättä edes uskalla/kehtaa vastata mitään, vaikka se olisi tietysti hyvän maun mukaista.
No hyvä, että teillä oli sentään hauskaa :)
Whatsapp-kutsusta on kommentoitava, että kaikki eivät käytä Whatsappia. Esim. meidän perheessä kukaan ei käytä sitä. Olisi vaikea vastata kutsuun, jota ei ole saanut.
Jos sitä oikeasti ei ole käytössä, sinun nimeäsi ei edes näy siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
montako vainoajaa sulla on perässä nyt?
Ihmisten yksinäisyys. Itse olen muuttanut työn perässä ja 10 vuoden jälkeen olen saanut yhden kaverin uudelta paikkakunnalta. Ihmiset ovat aika kovia ja sulkeutuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpas sinulla lähipiiri. Aika erikoista. Omassa piirissäni laantuu melkoisen tyytyväisiä elämään.
En usko, että syynä olisi hyvinvointiyhteiskunta. Niitä on Eurooppa täynnä, vaikkei suomalaiset sitä oikein sisäistäkään. Suomessa on holhousyhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset kiusaa toisiansa kaiken aikaa.
Kaikkialla ja kaikesta.Varsinkin somessa ja mediassa mutta livenä myöskin.
Kiusaamista ei saada kuriin, koska ne joilta odotetaan kiusaamisen kuriin laittoa kiusaavat itsekin.Osa täysin tietämättään. Ovat ilmeisesti jo kotikasvatuksessa oppineet kiusaamaan, pitävät käytöstä normaalina ja jatkavat sitä työpaikoillaan. Hämmästyvät kovasti , jos siihen puuttuu, eivätkä tajua mistä kyse.
Kovuus, kylmyys, kilpailu on hyväksyttyä. Liittyykö siihen, että niin karuissa oloissa on pitänyt selviytyä, että niistä lapsista koulitaan kovia selviytyjiä?
Elämästä nauttiminen, inhimillisyys, lämpö, heikkous.. kaikki piirteet mitä tarvitaan,jotta oikeasti voi olla myös vahva ja kestävä, niitä ei arvosteta, vaan halveksitaan.
Muutama vinkki positiivisuuteen. Ota näistä opiksesi. Esimerkkejä: 1) Ei juuri ole jouluksi ruokarahaa. - Hienoa, kun joulu on riisipuurojuhla ja riisiä on kaapissa. 2) Aina meillä on pimeää ja ankeata. - Ihanaa kun on pimeää, niin voi mennä ulos niissä isoisän vanhoissa kalsareissa. 3) Taas tulee räntää taivaalta, kamalaa. - Hienoa, räntää tulee taivaalta. Nyt ulos, tämä on parasta ihon hoitoa. J.n.e. Ajattele tietoisesti positiivisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkea kynnys lähestyä toisia. Englannissa naapuri kutsui kylään heti ja pyysi lukupiiriin, jota piti kahden ystävänsä kanssa. Ohikulkijat moikkailivat ja juttelivat kun tein puutarhatöitä. Poikaystävän työkaverit olivat valmiita lähtemään minunkin kanssa vaikka minne.
Kaikki tuo loi välittömästi tunnetta, ettei ole mitään hätää, ja silti kukaan ei tuppautunut, ihmiset olivat hienotunteisia. Monellako täällä on sellainen luottavainen ja kannateltu perustunne, ellei sitten satu olemaan se erinomainen lähipiiri itsellä (johon ulkopuolisilla ei ole mitään asiaa).
Suomalaisten luottamus toisiinsa on vähentynyt muutamassa vuosikymmenessä. Tulin äidiksi 1980-luvun puolivälissä ja silloin oli ihan normaalia, että jso vaikka kerrostalon pihalla muiden äitien ja lasten kanssa pitä jostain syystä käväistä pikaisesti kotona, omat lapsensa uskalsi jättää toisen äidin vahdittavaksi siksi aikaa. Tai jos lapsi esim kaatui pyörällä ja sitä pitä lähteä viemään päivystykseen, muita lapsiaan vahtimaan saattoi pyytää naapurinsa. Naapurin ei tarvinnut olla edes itse äiti. Parikymppisenä sinkkuna ovikelloni kerran soi ja siellä oli yksi naapuri kysymässä, voisinko hoitaa hänen taaperoaan sen aikaa, kun hän käyttää isomman lapsensa terveyskeskuksessa. Tiesin kyllä, missä rapussa ko naapuri asui, mutta en edes hänen nimeään tai kerrosta, missä hän asui. Vahdin taaperoa ja kaikki sujui ihan hyvin. Nykyisin ei auteta naapureita eikä haluta naapureilta apuakaan, koska jokaista naapuria pidetään ennemmin kirvesmurhaajana kuin kunnollisena kansalaisena. Moni ei luota edes Mannerheimin Lastensuojeluliiton kurssin suorittaneisiin hoitajiin vaan pitää olla kunnan palkkalistoilla oleva, vähintään lähihoitajan koulutuksen saanut työntekijä.
Tämä epäluottamus heijastuu muuallekin. Uutta naapuria ei uskalleta pyytää kylään, koska ei voi tietää, onko uusi naapuri sarjamurhaaja, kirvesmurhaaja, tuhopolttaja vai mikä hyypiö se on. Tai onko mahdollisesti sellainen, josta saa ikuisen riippakiven, jos erehtyy kerran pyytämään kahville.
Valitettavsti tälle on perusteita. Olet ystävällinen ja koitat rakentaa yhteyttä se ymmärretään poikkeuksetta väärin. Saat perääsi vainoojan tai toisen, joka olettaa että hyvää hyvyyttäsi kustannat hänen elämisensä, koska niinhän annoit ystävällisyydelläsi ymmärtää.
Lähes poikkeuksetta juorutaan siitä, joka ei ole paikalla. Jos asetut tätä vastaan, olet se josta puhutaan pahaa, muista ei tarvitsekaan enää puhua, kun yhteinen vihollinen on löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät oikein enää luota toisiinsa. Kuka tahansa voi ilmiantaa sinut kelle tahansa mistä tahansa.
Pyydät naapurin kylään, niin se sanoo isäinnöitsijälle että sulla on epäsiisti asunto (vaikka ei olisi). Pyydät työkaverin kylään, niin se tekee susta lasun. Päästät huoltomiehen sisään hoitamaan jonkun pikkujutun, niin taas se itkee isäinnöitsijälle. Postinjakaja kertoo naapureille, että sulle tulee sossusta postia. Jne.
Vähän kuin edesmennyt DDR. Suomalainen on aina enemmän koneiston kuin toisen suomalaisen puolella.
Hyvä testi on, jos sanot Suomessa että "ihmiset ovat mulkkuja". Jokainen ottaa sen henkilökohtaisesti, sinun ja kuulijan välille ei muodostu luottamuksen piiriä. Että toihan koskee sua itteäskin sitten...
Ennen Suomessa sai arvostella, kritisoida ja urputtaa. Nykyään kukaan ei lähde mukaan, jos niin teet.
Kaikki vain yrittävät epätoivoisesti nostaa omaa arvoaan aina tilaisuuden tullen. Kilpailuhenkisyys.
Työpaikalla pomolle valitetaan siitä kenestä ei pidetä. Ja pomot kuuntelee. Huonoa johtamista,, eivät ota selvää asioista.
Enää ei riitä, että teet työsi. Työpaikoilla on sotatila, jossa kuka tahansa voi käräyttää kenet tahansa. Omaa uraa edustetaan ja muiden työnteko estetään.
Työskentelyilmapiiri, jossa kaikkien tulee olla kavereita keskenään, jotta työt sujuu. Tämä varmistetaan perseennuolemisella ja juoruamisella. Ellet lähde mukaan, olet se, joka lähdet työpaikalta.
Enne riitti hyvin tehtävien teko ja olit ystävällinen. Ei tarvinnut olla kaikkien paras kaveri. Nyt pitäisi olla parasta kaveria, jotta työt sujuu.
Työpaikoilla ei saa tehdä töitä leipänsä ansaitakseen, vaan niistä on tullut sosiaalisen kilpailun paikkoja, jossa ne kenestä ei pidetä, tiputetaan mustamaalaamalla pois,
Kateus, katkeruus ja viha. Ollaan liiankin nöyriä mutta sisällä kiehuu eli ei osata ilmaista tunteita eli sitä mieltä kulloinkin ollaan. Niellään kaikki nöyrästi. Ollaan jotenkin joskus liian rehtejä ja sinisilmäisiä; se sitten kostautuu koska kaikki eivät toimi niin esim. maailman mittakaavassa.
Suomalaisten pitää vapautua vihervasemmiston totalitäärisyydestä ja ottaa vastuu omasta elämästä.
Kommunismi ei toimi, kapitalismi toimii
Vierailija kirjoitti:
Mt-ongelmia saattaa olla sen vuoksi enemmän, että Suomessa ihmiset hakevat nykyisin niihin apua ja saavat siten diagnoosin. Enää ei tarvitse pelätä, että joutuisi loppuiäkseen suljetuksi hullujenhuoneelle. Mitä tulee psykoottisiin ihmisiin, niin Suomessa tosiaan 1990-luvun laman yhteydessä vähennettiin psykiatriselta puolelta sairaalapaikkoja ja potilaita siirrettiin avohoitoon. Avohoito kuitenkin tarkoitti reseptiä kouraan. Läheskään kaikki, joiden ihan oikeasti pitäisi, eivät käytä heille määrättyjä lääkkeitä. Eikä kukaan ole valvomassa, käyttävätkö vai eivät.
Jos on vakavasti sairas, esim harhainen skitsofreenikko niin kyllä valvotaan. Aluksi olet osastohoidossa ja jos palaat sinne useasti ja jätät lääkkeet syömättä mitkä määrätty, sinulle määrätään osastolla injektiolääke joka pitää mennä ottamaan terveyskeskuksessa viikon parin välein ja ellet silti mene, tulee hälytys ja ambulanssi hakee sinut väkisin hoidon arviointiin. Näitä on paljon Suomessa ja tuo on ihan sairasta koska siitä harvoin pääsee eroon, eli sulle ei anneta edes mahdollisuutta lopettaa lääkitystä jos se on psykoosin aikana katsottu sulle sopivaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kateus, katkeruus ja viha. Ollaan liiankin nöyriä mutta sisällä kiehuu eli ei osata ilmaista tunteita eli sitä mieltä kulloinkin ollaan. Niellään kaikki nöyrästi. Ollaan jotenkin joskus liian rehtejä ja sinisilmäisiä; se sitten kostautuu koska kaikki eivät toimi niin esim. maailman mittakaavassa.
No ei täällä kyllä myöskään osata ottaa vastaan niitä negatiivisia tunteita. Kerrot mielipahasta ja puutut asioihin, niin siitä vasta soppa syntyy!
Ei täällä osata iloita toisen puolesta tai keskustella, jos jostakusta joku asia tuntuu pahalta.
Kaikki padotaan sisälle ja sitten kitistään.
Kannatan suoruutta ja asioista puhumista mieluummin, kuin takanapäin valitusta. Tätä ei katsota hyvällä. Ilmeisesti on hyväksyttävämpää hymyillä edessä ja haukkua takana?
Narsistinen tapa hoitaa asioita takanapäin suhmuroimalla, kääntämällä ihmiset toisiaan vastaan hajota ja hallitse metodeilla. Sota ajan perintöä?
Monta kertaa oot entistä sekasempi sen lääkecoctailin jälkeen kun sinne mentäessä
Alue: Aihe vapaa
Taidat olla masentunut.