Käyttäjä35165
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä enå pelkää kuolemaa vaan sitä, mitä tapahtuu ennen kuolemaa. En halua joutua tehohoitoon enkä sairaalaan muutenkaan. Kokemusta on jo molemmista eikä ollut sellaisia kokemuksia, että ehdoin tahdoin haluaisin kokea uudelleen.
Kerro tänne mitä koit.
Pitkä tarina, mutta lyhyesti ilamistuna ensinnäkin keuhkojen alkaminen täyttyä vähitellen omilla kudosneisteilläni oli ihan hirveää. Hengittäminen muuttui yhtä vaikeammaksi ja koko ajan tuntui kuin tukehtuisin. Välillä tehtiin pelurapunktioita eli selän puolelta keuhkoihin työnnettiin neula ja isolla ruiskulla vedettiin nestettä ppois. Se helpotti hetkeksi, mutta sitten taas keuhkoihin alkoi kertyä nesteitä
Verikokeita otettiin jatkuvasti Lopulta käsissäni suonet olivat niin huonot, että verinäytteitä alettiin ottaa jalkapöydän päällä olevista suonista. On muuten paljon häijympää kuin kyynärtaipeesta tai käsivarresta. Kämmenistä ei pystytty ottamaan, koska kanyylejä jouduttiin vaihtamaan usein, joska kanyylit ei pysyneet paikoillaan ja antibiootteja sekä muita tiputusnesteitä meni verisuonen sijasta kudoksiin. .
Kun valtimo vatsassani alkoi vuotaa ja verta sekä suoneen tiputettuja nesteitä valui vapaaseen vatsaonteloon, se aiheutti melkoista kipua. Verihyytymiä kulkeutui myös virtsarakkoon tukkien virtsakatetrin, jolloin jonkin ajan päästä virtsarakkoni oli halkeamispisteessä. Ja se muuten sattuu.
Lopusta mulla ei sitten olekaan muistikuvaa, koska menin vuotoshokkiin. Tulin tajuihini parin päivän päästä. Sinä aikana mulle oli tehty toimenpiteitä (mm niitä pleurapunktioita) ja laparotomia, jossa mun vatsaontelostani oli kauhottu verta ja muita nesteitä sekä verihyytymiä. Suurin verihyytymä, joka oli painanut toista keuhkoani ja sydäntäni, oli ollut jalkapallon kokoinen. Herättyäni olin kiinni monelaisissa letkuissa ja laitteissa. En pystynyt liikkumaan. Koska munuaiseni olivat vaurioituneet, olin turvoksissa kuin ilmapallo. Molemmat kämmeneni olivat kuin niiden sisällä olisi ollut tennispallo. Sekä käsivarsissa että alaraajoissa nivustaipeita myöten oli tiukat painesiteet. Siinä sitä sitten tuijoteltiin kattoon pari viikkoa sängyn pohjalla maaten. Välillä erilaisiin tutkimuksiin ja verikokeita edelleen muutaman tunnin välein. Kun pääsin lopulta sairaalasta kotiin, liikuin rollaattorilla. Kesti melkein vuoden ennenkuin olin kuntoutunut entiselleni.
Siis kuntouduitko kokonaan tuosta?!
Vierailija kirjoitti:
Jarruton pyörä ylämäen päälle ansaksi ja sitten piiloon kuvaamaan...
Kerran oon tahallaan jättänyt pihaan meidän vanhan pyörän jossa oli vaihteet paskana ym vikaa, myytäväksi liian risa pyörä. Oli se siitä ennen pitkää lähtenyt jonkun matkaan :D Eipä tarvinnut vaivautua hankkiutumaan eroon ja toivottavasti uusi omistaja kaatui. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap on kyllä niin aasi ihmiseksi, että en ihmettele että pyöränsä aina viedään. Ansaitset sen ap :D tyhmyydestä tunnetusti sakotetaan!
Kyllä sinä ja kaverisi ennen pitkää löydätte itsenne vankilasta tai muusta hyvin epämieluisasta jamasta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisi se omaisuus merkitä kunnolla. Esim myyjäliike kaivertaisi runkoon omistajan puhelinnumeron ja nimen niin vahvasti että runko katkeaa ennenkuin merkintä lähtee.
Mukavaa, kun teinit nappaa sen nimen ja numeron pyörästä käydessäsi kaupassa ja käy kirjoittamassa sitä johonkin assan vessan seinälle. Jos taas numero on pienellä, sen saa ihan helposti piilotettua myynnin ajaksi teipillä tai maalikerroksella. Ap
Minullekin on oma vanhempi valitellut, että korkeakouluun on vaikea päästä. Sanoin, että tuo ei ole kauhean kannustava näkökulma iskostaa omalle lapselle, joka on hyvin selvinnyt lukiosta. Hänen mielestään oli ihan aiheellista silti oikein vatvoa alhaista onnistumismahdollisuutta etukäteen.