Onko täällä paljon ihmisiä, jotka kaipaavat ystävää?

meni sukset ristiin hyvän ystävän kanssa niin pahasti, että paluuta ei taida olla... :(

Mun ystävä jäi toiselle paikkakunnalle ja en oo löytänyt vastaavaa tosiystävää sen jälkeen. Ollaan toki vieläkin ystäviä, mutta on se ihan eri juttu asua samassa kaupungissa.

Olen vielä yksinhuoltaja, joten ei ole sitä miestäkään ystävänä.

kaikki ystävät "jätti" kun sain esikoisen. heillä vaan on aina parempaa tekemistä kuin nähdä mua. tai nyt on jo kolmas lapsi tulossa eli olen jo luovuttanut ja lopettanut yrittämisen.

on muutamia hyviä kavereita mutta en heitä ihan ystäviksi menisi sanomaan.

Olen kohta nelikymppinen yh. Olisi ihanaa kun olisi joku bestis jonka kanssa voisi kyläillä puolin ja toisin, käydä shoppailemassa ja joskus vaikka pubissa siiderilläkin.

Nelikymppinen lukemista ja musiikkia harrastava epäurheilullinen useamman lapsen äiti.

Pääkaupunkiseutu.

12

nelikymppinen, harrastan musiikkia ja lukemista ja olen epäurheilullinen monen lapsen äiti =) Mut en asu pk-seudulla.

reilu 20v. kahden lapsen äiti.



7

7





"Täällä 24v kahden äiti jyväskylästä!"

on Turun seudulta. ja 22v.

Täällä myös. Aikuisena uusien ystävien löytyminen on ihan hakuammuntaa. Kotona ollessa joitakin äitejä tapasi aina puistossa ja kyläiltiin,mutta lasten lisäksi ei oikein yhteistä tuntunut löytyvän. Paikkakunnan vaihto ainakin mulla tyrehdytti monta vanhaa ystävyyssuhdetta. Toki edelleen saatetaan soitella tai joskus käydä, mutta ei enää sellaista spontaania ystävyyttä ole että noin vain voisi vaikka lähteä kaupungille tai uimaan tai vain iltaa istumaan. Harmi. Nyt kun lapset jo koululaisia, entistä vähemmin edes tapaa ketään samanoloisia missään. Harrastuksetkin sen oloisia, että ei oikein sieltäkään ole mitään löytynyt. Liekö omaa syytä, vissiin.

Tampereella jo jonkin aikaa asunut. Ystäviä toivoisin, mutta edes vähän läheisempiä kavereita!

ystävää vailla!

olen 25 v, kahden lapsen äiti

yhden lapsen äiti ystävää vailla. p-pohjanmaalta

Turun seutu

lahdesta. Kukaan?

35 vuotias yh-äiti vailla seuraa esim elokuviin. Ystäviä kyllä on, mutta suurin osa perheellisiä ja eivät voi mennä minnekään ilman miestä. Musiikki kaikissa muodoissa ja jumppaaminen muutaman kerran viikossa lähellä sydäntä.

Lähistön äiti kyselee

mutta minä olen maailman huonoin ystävä, koskaan en soita ystäville, korkeintaan kerran kolmessa kuukaudessa ja aina en jaksa edes vastata puhelimeen.



Oma vikani siis että ystävät on vähissä.