Nainen, pystyisikö..
Seurustelemaan tai tämä kun on vauva palsta, jopa avioitumaan ja tekemään lapsen epävarman ja alhaisen itsetunnon omaavan miehen kanssa? Oletuksena että mies olisi ok näköinen, työssäkäyvä, kohtelias, kunnollinen, siisti, liikkuva, rehellinen, savuton jne. Eli kaikin puolin ihan kelpo mies, mutta sellainen epävarmuus ja itsetunnon puute huokuu hänestä läpi vaikkei sitä itse tuo mitenkään itseään surkuttelemalla ilmi. Hänelle on ikään kuin normaalia että on astetta huonompi kuin muut, eikä itse siis edes ymmärrä että näin ei ole.
Kommentit (138)
Ei täältäkin. Kyllä naisen pitää olla suhteen heikkoluontoisempi ja miehen loppupeleissä se itsevarma "pomo".
Vierailija kirjoitti:
Ei täältäkin. Kyllä naisen pitää olla suhteen heikkoluontoisempi ja miehen loppupeleissä se itsevarma "pomo".
Näin se menee
mies52v
En usko. Usein itseluottamuksen puute poikii huonoja asioita niinkuin pelkoa kumppanin menetyksestä, epäilyjä, mustasukkaisuutta yms. Haluan kumppanin jolla on rautainen itsetunto joka kestää myös huumorintajuani, joka on välillä ilkeähkökin (tasaisesti myös itseäni kohtaan, mutta itsellänikin on terve itsetunto). Onneksi minulla on juuri minulle sopiva kumppani.
Pystyisin jos sattuisin ihastumaan tuollaiseen mieheen.
Pystyisin. Koomisia tuo aiemmat kommentit...
Helposti. Olen tsempannut kahdeksan vuotta ja nyt mies alkaa olla mies. Osaa sanoa äidilleenkin vastaan.Lapsia en tosin hanki, näitä geenejä ei siirretä eteenpäin.
Hah, miten epävarmaan mieheen voi muka ihastua? No ehkä jos on rikas?
Luolamies puvussa. Siinä kaikkien kottaraisten unelma.
En. Kuulostaa ongelmaiselta tapauksesta. Kannattaa hoitaa mielenterveys kuntoon ennenkuin lähtee tavoittelemaan parisuhdetta ja lisääntymistä.
En jaksa pönkittää toisen itsetuntoa ja olla koko ajan tukena kymmenien vuosien ajan. Tuollaisesta miehestä ei ole itselle tukea, jos sitä joskus tarvitsen. Kaikki pyörii miehen ympärillä koko ajan. Minulla oli tuollainen tuttava ja jo parin tunnin näkemisen jälkeen olin ihan poikki, kun hän vei kaiken energian minusta.
Yritin kerran deittailla tällaista tyyppiä ja hänen asenteensa oli suurinpiirtein tämä: "Ei mulla oo niin väliä. Voit sä mut jättääkin, jos haluat. Tässä oon sun hyvyytes armoilla..."
Eipä tuo flegmaattinen asenne pidemmän päälle kamalasti imarrellut eikä sytyttänyt, joten noudatin sitten herran omaa kehotusta ja jätin hänet. Sinne jäi asuntoonsa surkuttelemaan itseään, kun tuli jätetyksi. Jos olisi yhtään osoittanut omaa tahtoa suhteessa, olisi tarina todennäköisesti ollut toinen, sillä olin kyllä häneen ihastunut, juttu luisti ja pidin häntä viehättävänä ja fiksuna miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Helposti. Olen tsempannut kahdeksan vuotta ja nyt mies alkaa olla mies. Osaa sanoa äidilleenkin vastaan.Lapsia en tosin hanki, näitä geenejä ei siirretä eteenpäin.
unelmaminiä. Harmi ettet hanki lapsia. Nekin oppisivat sanomaan vastaan äidilleen
Jos se itsetunto tosiaan olisi ainoa ongelma niin ok, pystyisin.
Mutta useinhan miehen huono itsetunto johtaa machoiluun ja misogyniaan ja kaikenlaiseen katkeruuteen ja joko passiivisagressiiviseen ilkeyteen tai suoraan agressiiviseen käytökseen - enkä minä kyllä sellaisia lähelleni halua. Haluan mukavan ihmisen, jonka kanssa on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa pönkittää toisen itsetuntoa ja olla koko ajan tukena kymmenien vuosien ajan. Tuollaisesta miehestä ei ole itselle tukea, jos sitä joskus tarvitsen. Kaikki pyörii miehen ympärillä koko ajan. Minulla oli tuollainen tuttava ja jo parin tunnin näkemisen jälkeen olin ihan poikki, kun hän vei kaiken energian minusta.
Valitettavasti juuri noin. Tuollaiset epävarmat ihmiset ovat yleensä hyvin minäminä -tyyppejä, jotka ottavat tästä ongelmastaan itsekkäästi kaiken irti ja oikein rypevät itsesäälissään ihan kaikkien muiden kustannuksella.
Löysin 20 vuotta sitten mieheni, joka oli kaikin puolin normaali ihana rakastettava mies, normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen, joka pärjäsi ja pärjää tietenkin vieläkin elämässään ja muiden kanssa normaalisti. Enempää ei tarvita, mutta normaalius on se juttu, mikä on kaikille sopiva.
Pystyisin varmaan, itsellänikin on alhainen itsetunto.
Itsetuntoa saa terapiasta. Siinä on sekin hyvä puoli että tasapainoinen ihminen vetää puoleensa tasapainoisia ja rikkinäinen ihminen rikkinäisiä. Jos löydät jonkun, on todennäköisempää että liittosi on onnellinen jos hoidatat pois pahimmat itsetunto-ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Yritin kerran deittailla tällaista tyyppiä ja hänen asenteensa oli suurinpiirtein tämä: "Ei mulla oo niin väliä. Voit sä mut jättääkin, jos haluat. Tässä oon sun hyvyytes armoilla..."
Eipä tuo flegmaattinen asenne pidemmän päälle kamalasti imarrellut eikä sytyttänyt, joten noudatin sitten herran omaa kehotusta ja jätin hänet. Sinne jäi asuntoonsa surkuttelemaan itseään, kun tuli jätetyksi. Jos olisi yhtään osoittanut omaa tahtoa suhteessa, olisi tarina todennäköisesti ollut toinen, sillä olin kyllä häneen ihastunut, juttu luisti ja pidin häntä viehättävänä ja fiksuna miehenä.
Minäkin seurustelin aikoinani miehen kanssa, joka sanoi liian usein, että löytäisin niin paljon paremmankin miehen kuin hän tai sitten hän sanoi, että ihmettelee koko ajan mitä minä oikein näen hänessä?
Aikani yritin vakuuttaa hänen olevan hyvä ja ihana, mutta sitten alkoi kyllästyttämään ja kun ties kuinka monta kertaa sitä samaa itkuvirttä kuunteli, niin lopetin koko jutun. En olisi voinut edes ajatella jälkikasvua.
Joo. Kuulostaa ihan hyvältä mieheltä. Tosin toivoisin ennen lasten hankkimista meidän koittavan löytää ratkaisun itsetunto-ongelmillemme, tai ainakin tavan kasvattaa lapsesta hyväitsetuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Luolamies puvussa. Siinä kaikkien kottaraisten unelma.
Miksi ei olisi? Kumman lasten luulet säilyvän hengissä, vahvan ja päättäväisen, mutta itsensä hallitsemaan kykenevän miehen vai anteeksi että olen olemassa -miehen? Te ulisijat olette niin naurettavia. Istuuko naiset täällä tuhlaamassa elämänsä sen ruikuttamiseen miksi kaunis nainen kiinnostaa miehiä?
En. Miehen tulee olla Mies.