Lue keskustelun säännöt.
Nainen, pystyisikö..
15.11.2020 |
Seurustelemaan tai tämä kun on vauva palsta, jopa avioitumaan ja tekemään lapsen epävarman ja alhaisen itsetunnon omaavan miehen kanssa? Oletuksena että mies olisi ok näköinen, työssäkäyvä, kohtelias, kunnollinen, siisti, liikkuva, rehellinen, savuton jne. Eli kaikin puolin ihan kelpo mies, mutta sellainen epävarmuus ja itsetunnon puute huokuu hänestä läpi vaikkei sitä itse tuo mitenkään itseään surkuttelemalla ilmi. Hänelle on ikään kuin normaalia että on astetta huonompi kuin muut, eikä itse siis edes ymmärrä että näin ei ole.
Kommentit (138)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyisin. Itselläni on itsetunto nollassa ja olen tosi epävarma ihminen joten sovittaisiin yhteen kuin nenä päähän. Voitaisiin olla epävarmoja yhdessä.
Todellakin pystyisin! Minä, kaunis nainen saisin sinut kokemaan itsesi kuninkaaksi.
Minulla oli-oli- tuollainen mies. Hän kasvoi mieheksi. Oli hyvä puoliso kuten minäkin. Kaikki toimi, emme riidelleetkään juuri. Meillä oli hauskaa-samat arvot ja huumorintaju.Hän eteni urallaan,tuli johtajaksi. Nyt on itsetunto kohdillaan. Oli aivan itsetunto jne hukassa kun tapasimme, ei kunnon seurustelusuhdettakaan takana vaikka oli minua vanhempi. Elämänhallinta jne hukassa. Mutta olimme ystäviä ja sitten rakastuimme. Oli ikionnellinen kun sai minut, kauniin hoikan ja uskollisen naisen vaimokseen.
Mutta homekriisi tuhosi perheemme. Minä allergisoiduin, hän ei. Ja homeen saastuttama tavara olikin lopulta olikin minua rakkaampaa, yhtäkkiä. Minä sain lähteä, kodista ja tavarasta ei halunnut luopua.
Nyt on koti säpäleinä ja ero edessä ellei mies vihdoin ymmärrä että lääkärit ja verikokeet (joista allergia todettiin)kertovat totuuden homeallergisoitumisesta, enkä oikeasti voi hengittää entisessä yhteisessä kodissamme enää vaikka kuinka haluaisin.
Elämässä voi tapahtua mitä vain hirveää kenelle vain. Onneksi turvani on ikiaikojen J-mla. Hän pitää minusta huolen ja paras on minulla aina edessäpäin. Pysyvä koti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luolamies puvussa. Siinä kaikkien kottaraisten unelma.
Miksi ei olisi? Kumman lasten luulet säilyvän hengissä, vahvan ja päättäväisen, mutta itsensä hallitsemaan kykenevän miehen vai anteeksi että olen olemassa -miehen? Te ulisijat olette niin naurettavia. Istuuko naiset täällä tuhlaamassa elämänsä sen ruikuttamiseen miksi kaunis nainen kiinnostaa miehiä?
Hallitseeko itsensä?
Jos sillä on puku päällä kyllä. Se joka ei hallitse itseään on linnassa. Äläkä jaksa aloittaa poikkeuksista. Niitä on. Mutta ne ei kumoa ideaalia joka on vahva ja rohkea mies joka hallitsee itsensä. Siksihän naiset juuri pitää kuumana palomiehiä ja poliiseja. Sen sijaan naiset ei haaveile linnakundeista muutamia itsekin mt-ongelmaisia naisia lukuuottamatta.
Eikö näistä heikkoitseruntoisista tyypeistä nopeasti kehkeydy aitoja kilt ti miehiä. Pahalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdoton EI. Tuollainen ei ole kykenevä kahden aikuisen väliseen parisuhteeseen, saati ottamaan minkäänlaista vastuuta pienestä, ympärillään olevista aikuisista riippuvaisesta ihmisestä.
Olen seurustellut pitkän aikaan huono itsetuntoisen miehen kanssa joka oli aluksi kiltti, mutta huono itsetunto koitui suhteen kohtaloksi. Itse menin opiskelemaan maisteriksi ja hänen egonsa ei kestänyt tätä. Kuvaili tutkintoani "taideprojektiksi" ja kontrolloi vaatetustani ja kertoi kuinka näytän h*ralta kun käytän meikkiä.
Joten ei enää ikinä. Tämä ei ole miehen pitää olla mies juttua. Huono itsetunto on sellainen asia johonka kannattaa hakea apua ja tulla sinuksi itsensä kanssa että voi olla tasapainoinen kumppani kenelle vain. Lainaten Ru Paulia "If you can't love yourself, how the hell you gonna love somebody else?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin olisin lukenut entisen kirjoittamaa deittiprofiilia. Olipa kaikkea muuta paitsi kiva ja luotettava.
Otin kerrasta opiksi. Kunnollisten ei tarvitse erikseen mainostaa olevansa luotettavia, sillä tämä on itsestäänselvä asia.
Mikskä niitä kutsutaan, kotirouviksi? Edustusrouva on hiukan huono kuvaamaan tavisten ”vuokraamia” vaimoja. Mutta kuitenkin, tuollaisia vaimokkeita on olemassa jotka kykenee nostamaan miehensä huipulle ja tukemaan arjen pyörteissä.
Työssäkäyvälle huonon itsetunnon omaavalle miehelle noi saattaa näyttäytyä taivaanlahjana. Badoossa sekä date24.ee voipi löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä AP. Onpas keskustelu vähän karannut. Nimenomaan kirjoitin ettei mies mitenkään siis surkuttele itseään. Epävarmuus vain huokuu ja muut sen aistii, pari esimerkkiä: 1. Osaa remonttihommia ja puolituttu tarjoaa remonttia, mies kieltäytyy vedoten ettei oikeen osaa tehdä hyvää jälkeä, vaikka oikeesti osaa mutta tehnyt vain itselle ja ihan lähipiirille koska ei paineita onnistumisesta. 2. Taloyhtiön grillikatoksessa vieraita teinejä kännissä mölyämässä myöhään illalla, ei uskalla yksin mennä ajamaan heitä pois. 3. Aidosti ihmettelee miten joku nuorena maailmalle muuttanut ja oikeasti siellä menestynyt lapsuuden luokkakaveri voi muka muistaa hänet 25v jälkeen. 4. Jos kaunis nainen alkaa tehdä tuttavuutta, epäilee suunnilleen piilokameraksi ja liukenee tilanteesta hämillään. Tietty miehinen jämäkkyys ja itsekunnioitus siis puuttuu lähes täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1., 2., 3. ei ongelmaa. 4. vähän tökkii, koska se on pitemmän päälle aika raskasta, jos anteeksipyytelevää miestä saa olla pyydystämässä kuin kalaa paljain käsin. Samoin se haittaa, jos epävarmuuksissaan ottaa kimmokkeita ihan kaikesta (et sä kumminkaan... hyvähän sun on... oot varmaan tottunut parempaan...). Näihin älä kompastu. Mutta herkkismiehille on oma fanikuntansa, luota siihen!
Vierailija kirjoitti:
Pystyisin. Itselläni on itsetunto nollassa ja olen tosi epävarma ihminen joten sovittaisiin yhteen kuin nenä päähän. Voitaisiin olla epävarmoja yhdessä.
Kiva!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin pystyisin! Minä, kaunis nainen saisin sinut kokemaan itsesi kuninkaaksi.
Minulla oli-oli- tuollainen mies. Hän kasvoi mieheksi. Oli hyvä puoliso kuten minäkin. Kaikki toimi, emme riidelleetkään juuri. Meillä oli hauskaa-samat arvot ja huumorintaju.Hän eteni urallaan,tuli johtajaksi. Nyt on itsetunto kohdillaan. Oli aivan itsetunto jne hukassa kun tapasimme, ei kunnon seurustelusuhdettakaan takana vaikka oli minua vanhempi. Elämänhallinta jne hukassa. Mutta olimme ystäviä ja sitten rakastuimme. Oli ikionnellinen kun sai minut, kauniin hoikan ja uskollisen naisen vaimokseen.
Mutta homekriisi tuhosi perheemme. Minä allergisoiduin, hän ei. Ja homeen saastuttama tavara olikin lopulta olikin minua rakkaampaa, yhtäkkiä. Minä sain lähteä, kodista ja tavarasta ei halunnut luopua.
Nyt on koti säpäleinä ja ero edessä ellei mies vihdoin ymmärrä että lääkärit ja verikokeet (joista allergia todettiin)kertovat totuuden homeallergisoitumisesta, enkä oikeasti voi hengittää entisessä yhteisessä kodissamme enää vaikka kuinka haluaisin.
Elämässä voi tapahtua mitä vain hirveää kenelle vain. Onneksi turvani on ikiaikojen J-mla. Hän pitää minusta huolen ja paras on minulla aina edessäpäin. Pysyvä koti.
Tuosta homekriisistä. Olen todella pahoillani, että teille kävi noin. Toisaalta on vaikea sanoa, miksi miehesi valitsi omasta näkökulmastasi "materian". Jos itse joutuisin luopumaan kaikesta maallisesta mitä olen saavuttanut, vain nähdäkseni olisiko se mahdollisesti syynä puolisoni sairauteen, se voisi olla minullekin liikaa. Haluaisin varmuuden, ennen kuin laitan peliin kaiken.
Meillä oli hieman vastaava tilanne, mutta selvisimme kohtuullisen pienillä taloudellisilla tappioilla alle 15 tuhatta euroa. Koska kyseessä oli melko "pieni" summa, olin valmis luopumaan, vaikka asiasta ei ollutkaan varmuutta.
Nuo neljä esimerkkiä riittää, ei todellakaan jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Täällä AP. Onpas keskustelu vähän karannut. Nimenomaan kirjoitin ettei mies mitenkään siis surkuttele itseään. Epävarmuus vain huokuu ja muut sen aistii, pari esimerkkiä: 1. Osaa remonttihommia ja puolituttu tarjoaa remonttia, mies kieltäytyy vedoten ettei oikeen osaa tehdä hyvää jälkeä, vaikka oikeesti osaa mutta tehnyt vain itselle ja ihan lähipiirille koska ei paineita onnistumisesta. 2. Taloyhtiön grillikatoksessa vieraita teinejä kännissä mölyämässä myöhään illalla, ei uskalla yksin mennä ajamaan heitä pois. 3. Aidosti ihmettelee miten joku nuorena maailmalle muuttanut ja oikeasti siellä menestynyt lapsuuden luokkakaveri voi muka muistaa hänet 25v jälkeen. 4. Jos kaunis nainen alkaa tehdä tuttavuutta, epäilee suunnilleen piilokameraksi ja liukenee tilanteesta hämillään. Tietty miehinen jämäkkyys ja itsekunnioitus siis puuttuu lähes täysin.
Minusta tuollainen on rasittavaa. Esim. tuo, ettei uskalla mennä sanomaan pihalla meuhkaaville teineille mitään. Miten tällainen henkilö sitten uskaltaisi esim. ottaa päiväkodissa tai koulussa puheeksi, jos lasta kiusataan? Ja muutenkin, huonoitsetuntoinen kuuntelisi luultavasti liikaa auktoriteetteja, eli lapsen kasvatuksessa ei uskaltaisi luultavasti ajatella itse. Ja en voi sille mitään, mutta minulle on turn off, jos aikuinen ihminen ei USKALLA mene sanomaan jollekin jotain, soittamaan jonnekin, hoitamaan jotain asiaa. Ja sehän tarkoittaa sitten sitä, että puolison täytyy hoitaa aina kaikki asiat hänen puolestaan.
Minusta tuollainen hiirulaisasenne on todella turn off.
Noin se on, pelkurimies. Tuskin uskaltaa perhettäkään suojella, no tuskin kukaan nainen tuommoista ottaisikaan saatikka perhettä perustaisi. Eli vastaus on en.
Vierailija kirjoitti:
Täällä AP. Onpas keskustelu vähän karannut. Nimenomaan kirjoitin ettei mies mitenkään siis surkuttele itseään. Epävarmuus vain huokuu ja muut sen aistii, pari esimerkkiä: 1. Osaa remonttihommia ja puolituttu tarjoaa remonttia, mies kieltäytyy vedoten ettei oikeen osaa tehdä hyvää jälkeä, vaikka oikeesti osaa mutta tehnyt vain itselle ja ihan lähipiirille koska ei paineita onnistumisesta. 2. Taloyhtiön grillikatoksessa vieraita teinejä kännissä mölyämässä myöhään illalla, ei uskalla yksin mennä ajamaan heitä pois. 3. Aidosti ihmettelee miten joku nuorena maailmalle muuttanut ja oikeasti siellä menestynyt lapsuuden luokkakaveri voi muka muistaa hänet 25v jälkeen. 4. Jos kaunis nainen alkaa tehdä tuttavuutta, epäilee suunnilleen piilokameraksi ja liukenee tilanteesta hämillään. Tietty miehinen jämäkkyys ja itsekunnioitus siis puuttuu lähes täysin.
Oikeasti? Kirjoituksesi on ihan täysi vitsi alusta loppuun.
Kiinnostus tuollaista kohtaan olisi täysin miinuksella. Jos olisin parisuhteessa tuon miehen kanssa, niin minä olisin ilmeisesti se, joka kävisi juttelemassa teinien kanssa, pistäisin remontin käyntiin ja höpöttäisin sen luokkakaverin kanssa. Enkä olisi ollenkaan hämillään tai epävarma. Olisin enemmän "mies" kuin mies itse... Juu ei, ei kiitos, en jaksaisi tuollaista tyyppiä yhtään. Hän olisi varmaan sängyssäkin todella kurja anteeksipyytelevä ja suurinpiirtein itkua tuhertava onneton jamppa. Hyi.
Huonoitsetuntoinen mies tuskin olisi myöskään uskollista tyyppiä, jos tilaisuus vain tulee. Ulkopuolisen validoinnin tarve on niin korkea, että suhteen ulkopuoliset lähestymisyritykset (vaikka epävarmalle niitä ehkä harvakseltaan tulisi, mutta silti) tuntuisivat imartelua isommalta asialta.
Rakkauden todistelu huonoitsetuntoiselle on todella raskasta.