*ttu menee ihan pian hermo anoppiin!

Meille on toinen lapsi tulossa. Kun esikoinen ilmoitti tulostaan, miehelläni oli äitinsä kanssa riitoja ja anopilla hiljattain ollut keskenmeno. Joten nihkeähkö suhtautuminen uuteen vauvaan, vaikkakiin ensimmäiseen lapsenlapseen oli jotenkin ymmärrettävää. Anoppi ei koskaan esim. .kysellyt minun tai masuasukin voinnista, ei soitellut, käynyt edes (asuivat puolen kilsan päässä). Lehdissä oli juuri ollut kohujuttuja pihan koristealtaisiin hukkuneista pikkulapsista - no anoppihan rakensi aivan VALTAVAN altaan pihaansa, ja sielä se pysyi aitaamattomana koko vauva-ajan. Kun lapsi kasvoi, allas luotiin umpeen.



Nyt on siis toinen lapsi, ja toinen lapsenlapsi tulossa. Juuri viikko sitten miehen kanssa juteltiin, että kauhean mukava kun nyt varmaan on anoppikin mukana ihan eri lailla. Noh. Mitäpä paljastui tänään? Eiköhän se nainen ole kaivanut sinne pihaansa TAAS sellaisen vesialtaan, ei niin laajan kun se edellinen oli, mutta paljon syvempi se on. Altaan tilalta poistui hiekkalaatikko, ja leikkimökki on purku-uhan alla. Eikä anoppi ole kertaakaan tiedustellut mitään minun voinnistani, ei masuvauvan voinnista. Vaikka tietää että olen ollut polilla vuotojen ja supistelun takia.



Ja kolmas asia. Tänään koko päivän oltuaan puhumatta minulle mitään, toi käteeni skientologien psyykenlääkkeiden vastaisen esitteen. Vaikka tietää että olen ollut vakavasti masentunut ja tottakai syönyt lääkeitä (ja parantunut niiden ansioista). Anoppi on ihan kristitty ihminen ja puhuu pilkkaavaan sävyn skientoloheista. Mutta tänään AINOA kommunikaatio minun kanssani oli tuo esite "Psyykenlääkkeet ovat huumeita".



Mitä nyt helvettiä? Ylireagoinko kun alan olla sitä mieltä että anopilla on jotain minua vastaan? Kertokaa nyt rehellinen ulkopuolinen mielipiteenne?