Kaveriavioliitto

Grow up

Kysymys on vaikea. Kumppanuus voi sitten eläkeiässä olla sinulle tärkeämpää kuin ne huumaavat hetket jotka väistämättä jäävät väliaikaiseksi. Toisaalta, nyt estät myös miestäsi kokemasta sitä romanttista rakkautta.

ap taitaa olla vähän yksinkertainen.

MIKSI kukaan jäisi tuollaiseen tilanteeseen?

Toivottavasti tämä oli provo 🤣

Mikä saa sinut luulemaan, että vielä kelpaat jollekin? Ja mistä luulet löytäväsi miehen, joka tarjoaa sitä romantiikkaa?

Eroatko ensin ja lähdet sitä huumaa etsimään vai toisin päin? Tiedän yhden 5-kymppisen naisen, joka kävi etelänmatkoilla "terveyttä hoitamassa", mies ei tiedä mitään. Mieti sinäkin eri vaihtoehtoisia tapoja, jolla saat sekä että.

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa sinut luulemaan, että vielä kelpaat jollekin? Ja mistä luulet löytäväsi miehen, joka tarjoaa sitä romantiikkaa?

Kaikki eivät ole niin surkimuksia kuin sinä, lyttääjä. Ap voi olla vaikka kuinka vetävä rouva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa sinut luulemaan, että vielä kelpaat jollekin? Ja mistä luulet löytäväsi miehen, joka tarjoaa sitä romantiikkaa?

Kaikki eivät ole niin surkimuksia kuin sinä, lyttääjä. Ap voi olla vaikka kuinka vetävä rouva.

Toki voi olla, mutta onko siltikään sitä ottajaa, kun se parisuhde ei ole enää mikään ihanne ja normi?

Älä usko lauluihin...

Kaipasin vaihtelua ja suuria tunteita, joten jätin mieheni ja lähdin ihastuksen perään ja kadun todellakin. Tämä intohimoinen rakastajani ”miestenmies” löysi vuoden seurustelumme jälkeen taas uuden naisen ja jäin yksin. Ex-puoliso seurustelee nyt (entisen) ystäväni kanssa , joka hehkuttaa kaikille, että hän on paras mies, joka hänellä koskaan on ollut. Ovat niin onnellisia, että ihan pahaa tekee.

Suurin osa näistä romanttisista rakkauksista hiipuu muutaman vuoden yhdessä olemisen jälkeen. Sitten voikin olla että mitään kumppanuutta ei jää jäljelle ollenkaan vaan voi olla että hurmurimiehesi onkin jotain ihan muuta kuin olet rakkaushuumassasi kuvitellut. Hyvää miestä et enää saa takaisin sen on kerännyt jo matkaansa joku toinen. Ei se rakastuminen vaan se mitä tulee sen jälkeen, eli todellinen rakkaus ja kumppanuus. Olen kokenut ne molemmat ja onneksi niin päin että olen nyt rakastamani miehen kanssa jonka kanssa olimme ensin ystäviä.

Luulen että tulet lopulta katumaan jos lähdet tuota toteuttamaan. Mihin se huuma lopulta kantaa? Kauanko se kestää? Mitä jää sen jälkeen käteen? Jääkö lopulta jotain arvokasta vai pelkät savuavat rauniot?

Elämä on sitä arkea.

Unohda koko juttu ja jatka elämääsi kuten nytkin. Pääset tuhat kertaa vähemmällä ja vähemmillä sydänsuruilla.

Mitä nykyään lukee netistä ihmisten käyttäytymisestä parisuhteissa ja näistä tinder panoista niin kyllä sanoisin, että on aika riskiä lähteä hakemaan jotain kiihkeää, ihanaa rakkaussuhdetta. Jokainen parisuhde tasapainottuu ajan kanssa ja jos ei niin varmasti olet löytänyt jonkun jännä häntäheikin, joka hyppii naisissa. Kokemusta on häntäheikistä ja nyt kohta 40 vuotta kunnon miehestä, joka on tasapainoinen, hauska, hyvä isä lapsilleen. Eli hyvin on asiat. Sinkkuystävät ympärillä etsivät epätoivoisesti hyvää miestä parisuhteeseen, eipä ole tärpännyt. Ja omaa parisuhdetta voi aina lämmitellä, ihan kuumaksi saakka.

Samaa kriiseilen minäkin, 50-kymppinen nainen. Ei ole tunteita, ei ole seksiä eikä halujakaan omaa miestäni kohtaan. Mietin myös, että näinkö loppuelämä sitten menee. En ole koskaan ns. hullaantunut omaan mieheeni vaan suhde alkoi totaalikyllästymisellä sinkkuiluun aikanaan. Olen häntä kyllä rakastanut ja kiintynytkin, mutta viime aikoina päällimmäisenä tunteena on ärsytys. Ajattelen myös mieheni ansaitsevan parempaa kuin minut, suuria tunteita ja erotiikkaa kaipaavan naisen. Mies on hyvä ja kunnollinen, joten lähteminen ihan vain tunteiden laimeuden vuoksi on iso kynnys. Aikaa menee ja vanhuus kolkuttaa ovella.

Kukaan ei voi kertoa sulle mikä on sulle paras tapa omaa elämääsi elää. Jos sulla on sellaisia suuria toiveita yhdessä turvallisen kumppanin kanssa vanhenemisesta, älä vaihda. Jos taas haluat enemmän kokea elämässä vielä uusia asioita ja mahdollisuuden todelliseen rakastumiseen, lähde. Kyse on siitä, kumpaa todennäköisesti katuisit enemmän, sillä todennäköisesti jossittelet kumpaakin ratkaisua. Tiedän, se on vaikea valinta.

On ihan mahdollista, että muutaman vuoden päästä suhde on joka tapauksessa tuota samaa. Ei se alkukiima yleensä kestä kuin vuoden pari, sen jälkeen suhde on enemmän tai vähemmän sitä tasaista kumppanuutta. Mutta jos sinun on pakko lähteä niin lähde. Voi olla, että se on vain asia joka sinun on todettava itse. Ehkä olisit onnettomampi nykysuhteessa jossitellen ja elämätöntä elämää katuen kuin ehkä huonommassa suhteessa tai yksin mutta kaikki kortit katsottuina.

Elämäsi on sinun, tee niin kuin parhaaksi näet. Muista myös, että aikuinen vastaa itse teoistaan. Kukaan toinen ei voi neuvoa sinua elämäsi suhteen, sinä päätät.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on sitä arkea.

Ja hyvä parisuhde koostuu myös niistä arjen pienistä teoista.