Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En oikein ymmärrä kasvatustieteiden ideaa
28.10.2020 |
Yhden kuulemani mukaan kasvatustieteitä tarvittiin aikoinaan, kun luokanopettajien koulutus siirtyi yliopistoon ja kasvatustieteet oli pakko keksiä tätä varten.
Välillä lehdissä kuullaan esim.kasvatustieteen professoria alkoholipolitiikan tai psykologian kysymyksissä asiantuntijana.
Mutta tätä vartenhan meillä on olemassa psykiatrian erikoislääkärit ja psykologit ynnä muut, jotka ovat oikeasti ihmismielen asiantuntijoita ja oikeasti kohtaavat ihmisiä, jotka ovat vaikka saaneet koronan tai ovat alkoholisoituneita; jos opettajan ammattitaito riittäisi, niin ei koulussakaan tarvittaisi psykologia tai kuraattoria. Ymmärrän että erityisopettajilla ja vastaavilla tulee epäsuorasti ymmärrystä siitä miten häiriöt näkyvät elämässä.
Kasvatustieteilijöiden pitäisi kai enemmänkin olla koulutuksen ja koulutusbyrokratian asiantuntijoita, vaikka pinnallisella ja yksinkertaisella tavalla käsitellään myös psykologiaa kuten sairaanhoitajakin tekee jonkin verran lääketieteen opintoja koulutuksessa, mutta ei tietenkään yhtä syvällisesti kuin lääkäri, vaan opiskelee hoitamista.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Psykiatrian erikoislääkärit ovat mielen sairauksien hoitamista varten. Kasvatustiede on tarkoitettu tavallisten terveiden ihmisten kanssa toimimiseen.
Kasvatustieteilijöiden tietotaito ulottuu ala- ja yläasteikäisten lasten sekä lukion ja heidän vanhempiensa parissa työskentelyyn.
Eväät eivät riitä enää esim. ammatilliselle puolelle, jo lukiossa vaadittaisiin humanistisempaa otetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatustieteen tarkoitus on sama kuin kansantaloustieteellä, eli puetaan ideologia tieteen kaapuun, jotta se vaikuttaisi uskottavammalta.
Sillä keinolla sitten päästään edistämään kulloinkin muodissa olevaa kasvatusideologiaa, kuten tällä hetkellä tunnekasvatusta.
Minä olen kasvatustieteilijä vm 90-jotain, ja olen todellinen ihmismielen asiantuntija. Ei, en minä sitä koulutuksessa oppinut, vaan sen jälkeen. Ei mikään koulutus ole ihmeitätekevä, vaan koulutuksen suurempi tavoite on opettaa ihmistä ajattelemaan.
En tiedä, mitä opiskelu nykyään on, mutta yhtään en silloin oppinut peruskoulusta enkä mistään koulutusjärjestelmästä. Helsinki keskittyi silloin työelämänäkökulmaan.
Nää kuuluu samaan luokkaan kuin naistutkimus.
Have a nais day!
Mistäkähän sitä alkaisi.
Aluksi, kasvatustiede on ihan kv- tiede, ei sitä ole luotu Suomen koulu-uudistuksen tarpeisiin.
Toiseksi, luokan opettajat ovat koulutukseltaan kasvatustieteen maistereita, mutta kaikki kasvatustieteen maisterit eivät ole luokaopettajia (tai muitakaan opettajia).
Kolmanneksi kasvatustiede on ihmistiede, joka tutkii ihmisen käyttäytymistä, kasvua ja oppimista. Ennen eroteltiin mm. aikuiskasvatustiede, mutta tästä termistä on yleisesti luovuttu. Mutta ei kasvatustiede lähde siitä, että kaikki oppiminen tapahtuu koulussa.
Neljänneksi, kasvatustieteen professori on ammatti- ei tutkintonimike. Tällaisen henkilön koulutus voi aivan hyvin olla esim. psykologiassa tai muussa lähitieteessä. Osaaminen voi olla laajaltikin ihmisen käyttäytymisessä tai kognitioteiteissä. Tällä omalla alueellaan professori sitten tekee kasvatustieteeseen liittyvää tutkimusta ja antaa koulutusta. Se, että kasvatustieteen professorilla voi olla paljonkin sanottavaa alkoholismista, ei tee jokaisesta kasvatustieteen maisterista alan asiantuntijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäkähän sitä alkaisi.
Aluksi, kasvatustiede on ihan kv- tiede, ei sitä ole luotu Suomen koulu-uudistuksen tarpeisiin.
Toiseksi, luokan opettajat ovat koulutukseltaan kasvatustieteen maistereita, mutta kaikki kasvatustieteen maisterit eivät ole luokaopettajia (tai muitakaan opettajia).
Kolmanneksi kasvatustiede on ihmistiede, joka tutkii ihmisen käyttäytymistä, kasvua ja oppimista. Ennen eroteltiin mm. aikuiskasvatustiede, mutta tästä termistä on yleisesti luovuttu. Mutta ei kasvatustiede lähde siitä, että kaikki oppiminen tapahtuu koulussa.
Neljänneksi, kasvatustieteen professori on ammatti- ei tutkintonimike. Tällaisen henkilön koulutus voi aivan hyvin olla esim. psykologiassa tai muussa lähitieteessä. Osaaminen voi olla laajaltikin ihmisen käyttäytymisessä tai kognitioteiteissä. Tällä omalla alueellaan professori sitten tekee kasvatustieteeseen liittyvää tutkimusta ja antaa koulutusta. Se, että kasvatustieteen professorilla voi olla paljonkin sanottavaa alkoholismista, ei tee jokaisesta kasvatustieteen maisterista alan asiantuntijaa.
Kiitos hyvästä tiivistyksestä. Yliopistosta ei valmistusta tiettyyn ammattiin.
Kasvatustiede on kiinnosta, kun tutkii sen lukuisia osa-alueita, Wikipedia mukaan vaikkapa:
Kasvatustieteen aihealueita ovat
aikuiskasvatustiede, aikuiskasvatus
ammattikasvatus
didaktiikka
erityispedagogiikka
filantropismi
kasvatusantropologia
kasvatushistoria
kasvatusfilosofia
kasvatuspsykologia
kasvatussosiologia
kasvatusteoriat
Montessori-pedagogiikka
Freinet-pedagogiikka
Steiner-pedagogiikka
Reggio Emilia-pedagogiikka
Freire-pedagogiikka
Demokraattiset koulut ja Vapaat koulut
Suggestopedinen kielenopetus
koulutus
kriittinen pedagogiikka
pedagogiikka
sosiaalipedagogiikka
sukupuolisensitiivinen kasvatus
vertaileva kasvatustiede
-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monipuolisuudesta pitää sanoa kuin yhdessä laulussa: "Ei sitä tyhmempi heti huomaa".
Kyllä minä kasvatustieteen opiskelijana parhaillaan opin aivan mielettömän laajasti kaikenlaista. vai osaisitko kylmiltään mennä vetämään oikeasti pedagogisen musiikki- tai taidesession vaikkapa eskarilaisille? Matematiikkaa kutosille, joista osa erityislapsia? Lasten kirjallisuutta ja draamaa neljävuotiaille vieraskieilisille lapsille?
En minäkään vielä osaa muuta, kuin tuon ensimmäisen. Pitkä tie edessä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistäkähän sitä alkaisi.
Aluksi, kasvatustiede on ihan kv- tiede, ei sitä ole luotu Suomen koulu-uudistuksen tarpeisiin.
Toiseksi, luokan opettajat ovat koulutukseltaan kasvatustieteen maistereita, mutta kaikki kasvatustieteen maisterit eivät ole luokaopettajia (tai muitakaan opettajia).
Kolmanneksi kasvatustiede on ihmistiede, joka tutkii ihmisen käyttäytymistä, kasvua ja oppimista. Ennen eroteltiin mm. aikuiskasvatustiede, mutta tästä termistä on yleisesti luovuttu. Mutta ei kasvatustiede lähde siitä, että kaikki oppiminen tapahtuu koulussa.
Neljänneksi, kasvatustieteen professori on ammatti- ei tutkintonimike. Tällaisen henkilön koulutus voi aivan hyvin olla esim. psykologiassa tai muussa lähitieteessä. Osaaminen voi olla laajaltikin ihmisen käyttäytymisessä tai kognitioteiteissä. Tällä omalla alueellaan professori sitten tekee kasvatustieteeseen liittyvää tutkimusta ja antaa koulutusta. Se, että kasvatustieteen professorilla voi olla paljonkin sanottavaa alkoholismista, ei tee jokaisesta kasvatustieteen maisterista alan asiantuntijaa.
Kai nyt kaikki rakastavat huomiota ja alkavat luennoimaan jos mikki laitetaan suun eteen, mutta kun psykologi on jo keksitty, mihin kasvatustiedettä tarvitaan? Psykologia nimensä mukaisesti tutkii jo psyykkisiä ilmiöitä ja sieltä valmistuu asiantuntijoita, jotka osaavat hoitaa ihmisiä ja toimia asiantuntijana vaikka oikeuslaitoksen tarpeita varten. Ymmärrän, että kouluissa vuosia töissä olemalla voi saada uusia näkökulmia oppimiseen, mutta tarvitaanko tätä varten sitten oma kokonaan erillinen tiedekunta? Psykologia tutkii jo kasvua, oppimista ja käyttäytymistä sen lisäksi, että psykologia myös ratkaisee käytännön ongelmia kuten lääketiede. Koulussahan opettaja kääntyy psykologin puoleen eikä päinvastoin. Varmasti opettajilla on jotain oppimiseen liittyvää hiljaista tietoa, mitä psykologeilla ei ole, mutta ei lääketieteessäkään ole esim.lääketieteen tutkinto-ohjelmaa ja silmäsairauksien tutkinto-ohjelmaa erikseen hakukelpoisille, vaan silmäsairauksia käsitellään pikkuosana sitä tavallista lääkärikoulutusta ja sen jälkeen voi erikoistua silmäoppiin jos haluaa. Mikä siis tekisi oppimisesta tai 'kasvattamisesta' niin erityistä, että sitä varten tarvittaisiin erillinen tiedekunta jos on kyse psyykkisestä ilmiöstä?
Tällä palstalla moni on sanonut, että kasvatustieteessä tentit sai hyvillä numeroilla läpi maalaisjärjellä ja yleissivistyksellä. Psykologiassa ei mene ihan noin.
Jos taas yritän ajatella asiaa siltä kannalta, että kasvatustiede on kuvailevan tutkimuksen sijaan ajanmukaista yhteiskuntarakennetta ja ideologiaa tukeva sekatiede esim.sosiaalityön tapaan, voin paremmin ymmärtää sitä eli ehkä kasvatustiede yrittää soveltaa kovien ja pehmeiden tietoa ja niiden kautta tehdä johtopäätöksiä siitä miten ihmisiä pitäisi koulia osaksi yhteiskunnan rattaita. "Rasismi se on kuule pahasta. Ihmisillä on ajatuksia ja motiiveja ja tunne-elämän häiriöitä. Neoliberalistinen uusdarwinismi porvarillisessa kontekstissa saattaa influentoida koulutusjärjestelmää". Lukemissani kasvatusalan kirjoissa olen törmännyt tuota hurjempiin sivistyssanarallatuksiin, jotka ovat auenneet varmaan ainoastaan kirjoittajalle itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kasvatustieteen opiskelijana parhaillaan opin aivan mielettömän laajasti kaikenlaista. vai osaisitko kylmiltään mennä vetämään oikeasti pedagogisen musiikki- tai taidesession vaikkapa eskarilaisille? Matematiikkaa kutosille, joista osa erityislapsia? Lasten kirjallisuutta ja draamaa neljävuotiaille vieraskieilisille lapsille?
En minäkään vielä osaa muuta, kuin tuon ensimmäisen. Pitkä tie edessä vielä.
Aloituksessa pohdittiin sitä miksi haastatteluissa paljon pehmeämpien ja helpompien alojen ihmiset pääsevät joskus 'vetämään välistä' ja tulemaan asiantuntijoiksi asioissa, joiden suhteen heillä ei ole kokemusta eikä toiminta tai -päätösvastuuta.
Noita sinun luettelemia asioita voi opiskella myös AMK:ssa, kansalaisopistossa ja ammattiopistossa ja niihin löytyy selkeitä oppaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kasvatustieteen opiskelijana parhaillaan opin aivan mielettömän laajasti kaikenlaista. vai osaisitko kylmiltään mennä vetämään oikeasti pedagogisen musiikki- tai taidesession vaikkapa eskarilaisille? Matematiikkaa kutosille, joista osa erityislapsia? Lasten kirjallisuutta ja draamaa neljävuotiaille vieraskieilisille lapsille?
En minäkään vielä osaa muuta, kuin tuon ensimmäisen. Pitkä tie edessä vielä.
Niitä "pedagogisia musiikki- ja taidesessioita" (kuten asia yliopistokielellä ilmaistaan) vetävät tosimaailmassa myös esim. kouluttamattomat perhepäivähoitajat. Toki eivät välttämättä osaa ilmaista käsitettä noin hienosti.
Sama pätee siihen "lastenkirjallisuuteen ja draamaan neljävuotiaille vieraskielisille lapsille".
Ei oikeasti ole mitkään vaikeat jutut kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos taas yritän ajatella asiaa siltä kannalta, että kasvatustiede on kuvailevan tutkimuksen sijaan ajanmukaista yhteiskuntarakennetta ja ideologiaa tukeva sekatiede esim.sosiaalityön tapaan, voin paremmin ymmärtää sitä eli ehkä kasvatustiede yrittää soveltaa kovien ja pehmeiden tietoa ja niiden kautta tehdä johtopäätöksiä siitä miten ihmisiä pitäisi koulia osaksi yhteiskunnan rattaita.
En ole tullut ajatelleeksi sosiaalityötä tältä kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä kasvatustieteen opiskelijana parhaillaan opin aivan mielettömän laajasti kaikenlaista. vai osaisitko kylmiltään mennä vetämään oikeasti pedagogisen musiikki- tai taidesession vaikkapa eskarilaisille? Matematiikkaa kutosille, joista osa erityislapsia? Lasten kirjallisuutta ja draamaa neljävuotiaille vieraskieilisille lapsille?
Onko näistä tutkittu, millainen opetus on oikeasti pedagogista millekin ryhmälle? Kun itse kävin opettajan pedagogiset opinnot, tieteenalalla tuntui vallitsevan joku allergia kvantitatiivista ja kokeellista tutkimusta kohtaan. Usein suureen ääneen mediassa toitotettu tutkimustulos osoittautuu joksikin pienen ryhmän haastattelututkimukseksi, joka on surutta yleistetty koskemaan koko maata.
Kasvatustieteessä keskitytään siihen, miten ihminen oppii. Psykologeilla on eri painotus. Minä sovellan jatkuvasti opetustyössäni oppimisen teorioita ja tutkimustietoutta ja se näkyy myös tuloksissa ja oppilaiden motivaatiossa. Näen alan äärimmäisen tärkeänä, koska koulutuksen laatu kyllä näkyy yhteiskunnnan toiminnassa.
Kaikki eivät osaa valitettavasti soveltaa, vaan ulkolukevat itsensä tenteistä läpi. Mutta tämä on samaa joka paikassa. Eivät kaikki lääkäritkään osaa soveltaa, vaan suorittavat liukuhihnatyylisesti ja sitten ihmetellään kun toinen lääkäri antoi erilaisen lausunnon.
Oma kokemus on se, että kasvatustiedeaiheisten artikkelien lukeminen on raskasta, koska iso osa tiedosta perustuu maalaisjärkeen ja uusi tieto on piilotettu pienelle alueelle. Paljon käytetään myös hienolta kuulostavia sanoja, joiden teoreettista pohjaa ei välttämättä selitetä ja tämä voi jopa sekoittaa psykologian teorioiden oppimista.
Asioiden sanomiseen pitkästi menee paljon tekstiä ja monesti vielä sanotaan jonkun käsitteen tai teorian esittelemisen jälkeen, että "määritteleminen on vaikeaa". Tuntuu, että kaikki on aina "haasteellista" ja "vaikeaa".
Psykologiaan verrattuna kasvatustieteen väitöstutkimukset ja vastaavat muistuttavat AMK:n opinnäytetöitä; tekstiä voi tulla paljon, mutta asioiden käsittely näyttää pintapuolisemmalta ja suurpiirteisemmältä sekä välillä tekstiä syntyy ideologisista lauseista tyyliin "lapsen ongelmissa vika pitää löytää yhteiskunnasta".
Ap:n kommentissa ilmiönä tarkastellen tulee hyvin esiin psykologiaoituminen ja se, miten kyseinen tieteenala on onnistunut lyömään itsensä läpi tieteenä, joka on jollain tapaa irti politisoitumisesta ja josta on löydettävissä perimmäiset totuudet liittyen ihmisen ja ihmisryhmien käyttäytymiseen. Katsotko, että sosiologiakin on turha tieteenala?
Tässä hieman pohdittavaa. Noin yleisesti totean, että psykologeja tavataan yhtä lailla käyttää kasvatusalan ja jos vaikka minkä asiantuntijoina ja siinä on minusta esimerkiksi se ongelma, että kaikki näyttäytyy diagnoosikeskeisenä.
https://psykologilehti.fi/psykologisoituminen-yhteiskuntatieteilijan-tu…
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kommentissa ilmiönä tarkastellen tulee hyvin esiin psykologiaoituminen ja se, miten kyseinen tieteenala on onnistunut lyömään itsensä läpi tieteenä, joka on jollain tapaa irti politisoitumisesta ja josta on löydettävissä perimmäiset totuudet liittyen ihmisen ja ihmisryhmien käyttäytymiseen. Katsotko, että sosiologiakin on turha tieteenala?
Tässä hieman pohdittavaa. Noin yleisesti totean, että psykologeja tavataan yhtä lailla käyttää kasvatusalan ja jos vaikka minkä asiantuntijoina ja siinä on minusta esimerkiksi se ongelma, että kaikki näyttäytyy diagnoosikeskeisenä.
https://psykologilehti.fi/psykologisoituminen-yhteiskuntatieteilijan-tu…
Psykologisoituminen siis, pahoittelen lyöntivirhettä
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kommentissa ilmiönä tarkastellen tulee hyvin esiin psykologiaoituminen ja se, miten kyseinen tieteenala on onnistunut lyömään itsensä läpi tieteenä, joka on jollain tapaa irti politisoitumisesta ja josta on löydettävissä perimmäiset totuudet liittyen ihmisen ja ihmisryhmien käyttäytymiseen. Katsotko, että sosiologiakin on turha tieteenala?
Tässä hieman pohdittavaa. Noin yleisesti totean, että psykologeja tavataan yhtä lailla käyttää kasvatusalan ja jos vaikka minkä asiantuntijoina ja siinä on minusta esimerkiksi se ongelma, että kaikki näyttäytyy diagnoosikeskeisenä.
https://psykologilehti.fi/psykologisoituminen-yhteiskuntatieteilijan-tu…
Tuosta tekstiä tulee minun mielestä läpi katkeruus oman alan rajoitteista ja ne yritetään selittää siten, että psykologit omivat jotain, mutta tätä ei perustella kunnolla.
Toki sosiologia on kiinnostavaa ja hyödyllistä, mutta jos psykologi ei kommentoi Dingon suosiota 80-luvun nuorisokulttuurissa, miksi sosiologi tai koulutusbyrokratian asiantuntija-rehtori kommentoisi yksilöpsykologisia asioita?
Sosiologiassa aika paljon kommentoidaan uusilla sanoilla asioita, jotka perustavis tuntee jo entisestään, mutta ei tarjota ratkaisuja. Siksi tuo loppukappale artikkelissa näyttää aika hassulta; sosiologi voi luennoida nuorelle nuorisokulttuurista, mutta sosiologian anti on politiikassa ja makrovaikuttamisessa, sillä se tutkii laajoja yhteiskunnallisia ilmiöitä eikä pyri parantamaan ihmisiä. Varsinaisessa ihmissuhdetyössä sosiologia voi filosofian tai teologian tapaan toimia lisäosana tai kylkiäisenä psykologiselle perusosaamiselle, jonka avulla voidaan käsitellä kokemuksia vapaassa keskustelussa vähän eri näkökulmista, mutta sosiologialla itsessään ei ole mitään keinoja kohdata yksilöä terapeuttisesti.
Sosiologia tai vaikka kasvatustiede tuottaa siis tietoa yhteiskunnallisista rakenteista ja trendeistä ja tätä tietoa voi käyttää eduskunnassa paremman yhteiskunnan rakentamiseen. Tieteenä sosiologia on myös aika punavihreävaikutteinen ja osa alan ihmisistä on nolannut itsensä julkaisemalla äärifeministisiä yms. kannanottoja omalla nimellä ja naamalla. Lääkärit, psykologit yms. kovempien alojen ammattilaiset harvemmin lähtevät tällaiseen vouhotukseen omalla naamalla.
Alue: Aihe vapaa
Psykiatrian erikoislääkärit ovat mielen sairauksien hoitamista varten. Kasvatustiede on tarkoitettu tavallisten terveiden ihmisten kanssa toimimiseen.