Miksi lapset pakotettiin aikanaan kaikille kyläilyreissuille vaikkei siellä kylässä ollut mitään tekemistä?

Se oli tapa kasvattaa lasten kärsivällisyyttä ja tylsyydensietoa?

Olisivat tehneet pahaa, esim polttaneet talon, jos olisi jätetty päineen.

Mentiin oppimaan kyläilytapoja, sosiaalisuutta ja kahvipöydässä kohteliasta käytöstä.

Ei kovin pieniä ainakaan voinut yksin kotiinkaan jättää, joten silloinhan oli mentävä koko perheellä kyläreissulle. 

Itselleni nuo kyläreissut oli painajaisia siitä syystä, että olin hyvin vilkas ja impulsiivinen lapsi, ja suvussani taas yleensä odotettiin että lapset istuu hiljaa ja leikkiii itsekseen. Minä aina onnistuin "mokaamaan" eli vähintään puhumaan liikaa, ottamaan tarjottavia pöydästä liian kärkkäästi, tai muuten käyttäytymään huonosti, ja sitten äiti huusi koko automatkan kotiin kyläpaikasta miten olen kamala mukula.

Eikä siellä saanut puhua.

Ei aina tarvitse olla äksöniä lapselle. Kylässä oltiin nätisti, riehumatta. Tekisi hyvää nykymuksuilekkin.

Mitä siitäkin tulisi jos lapset jätetään keskenään kotiin riehumaan ja tappelemaan kyläilyreissun ajaksi.

Minusta oli lapsena aina ihanaa päästä kylään tai kun meille tuli vieraita. Nyt aikuisena ei enää niinkään, mutta kiva, kun edes lapsena oli niin sosiaalinen.

Ensimmäisen maailman ongelma. Huoh. Tuliko ihan paha mieli?

Nykyään on joka paikassa, jopa apteekeissakin puuhanurkkaukset lapsille. Toista se oli muinoin kun ainoa viihdyke oli omat kengänkärjet.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen maailman ongelma. Huoh. Tuliko ihan paha mieli?

Suomi oli köyhä maa ennen. Tuo on köyhän maan lapsen ongelma.

Minä luin aina kyläpaikassa kirjoja. Olin ihan himolukija.

Elämä on joskus tylsää, hyvää harjoitusta, aina ei voi viihdyttää itseään esim. kirjaa lukemalla vaan pitää vaan kestää ne turhat ja tylsät lätinät ja esittää tekohymyä ja nauraa paskoille vitseille.

Näin aikuisenakin se on vaan pakko osallistua tällaisiin karkeloihin, jos haluaa yleensäkkään olla missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Vihaan, mutta pakko toisinaan kestää.

Muistan kun käytiin pienenä 90- luvulla mummolassa: Sisällä polttivat sukulaiset tupakkaa, koko kämppä haisi aina tuhkakupille. Ihanat muistot :D

Vierailija kirjoitti:

Mentiin oppimaan kyläilytapoja, sosiaalisuutta ja kahvipöydässä kohteliasta käytöstä.

No ei se oikein sitäkään ollut, kun lasten piti olla hiljaa ja näkymättömiä. Aikuisille oli ihan eri säännöt.

Oli jopa tavallista että lapset laitettiin keittiöön syömään halvempia herkkuja, aikuisille oli oma tarjoilu.

Vierailija kirjoitti:

Mentiin oppimaan kyläilytapoja, sosiaalisuutta ja kahvipöydässä kohteliasta käytöstä.

Hah, siinä mitään oppinut. Sohvalla piti istua paikoillaan hiljaa. Kahvipöytään pääsi vanhempien jälkeen, äidin mulkoillessa sai ottaa yhden keksin ja syödä sen niin, että muruakaan ei tippunut. Lisää ei saanut ottaa vaikka emäntä tyrkytti. Sitten sai mennä taas sohvalle istumaan hiljaa. Puhua sai sanojen kiitos ja ei kiitos verran.

Silloin ei vielä tiedetty, että nykyajan sosiaalisuus olisi joku digitaalinen tekstirivi silloin tällöin. Kuviteltiin, että lasten tulee oppia kasvokkaista vuorovaikutusta ihmisten kanssa. No ymmärrän, että lapset ei jaksa pönöttämistä. En minäkään niin innoissani kyläilyistä ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin oppimaan kyläilytapoja, sosiaalisuutta ja kahvipöydässä kohteliasta käytöstä.

No ei se oikein sitäkään ollut, kun lasten piti olla hiljaa ja näkymättömiä. Aikuisille oli ihan eri säännöt.

Oli jopa tavallista että lapset laitettiin keittiöön syömään halvempia herkkuja, aikuisille oli oma tarjoilu.

Minut laitettiin jopa vielä 16-vuotiaana lasten mehupöytään vaikka yleensä rippikouluiässä siirryttiin aikuisten seuraan. Ajateltiin varmaan että vahdin pienempiä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei vielä tiedetty, että nykyajan sosiaalisuus olisi joku digitaalinen tekstirivi silloin tällöin. Kuviteltiin, että lasten tulee oppia kasvokkaista vuorovaikutusta ihmisten kanssa. No ymmärrän, että lapset ei jaksa pönöttämistä. En minäkään niin innoissani kyläilyistä ollut. 

Lapsilta ei odotettu vuorovaikutusta, piti olla hiljaa.

Nykyajan some instat sun muut ei kyllä oo hyvää ihmisellä. itsekään en tykänny vierailuista joskus 100 vuotta sitten mutta kyllä se ihminen kasvokkain on parasta sosiaalista toimintaa.