Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaanhan älykkäimmät ovat usein yksin. Tätä se on minullekin.
Mulla muistaakseni 143 eikä ole ollut tällaisia vaikeuksia. Tosin ei nykyisenkään puolison kanssa ratkota yhdessä logiikkapulmia tms., niitähän minä osaan tehdä paremmin, muuten älyllisesti kyllä ollaan aikalailla samalla viivalla. Harvassa ovat muutenkin ne kiinnostavat ihmiset, joita en huolisi tyhmyyden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pikemmin se tunne, että älykästä naista eivät keskivertomiehet halua, koska tuntevat itsensä huonoksi tai epävarmaksi. Kukapa sellaista elämää haluaisi.
Ei pidä paikkaansa. Kyllä ne todelliset syyt ovat jossain muualla.
Kuten?
Itse asiassa älykkään on helpompi löytää haluamansa puoliso kuin tyhmän. Äly nimenomaan korreloi ongelmanratkaisuvalmiuksien ja loogisen ajattelukyvyn kanssa. Siten älykäs pystyy kyllä melko helposti päättelemään esim. mistä hänen kannattaa kumppania etsiä, minkälaisilla kriteereillä lähteä liikkeelle ja miten pitää kiinni hyvästä puolisoehdokkaasta. Samoin hän voi ymmärtää, ettei edes halua puolisoa.
Tyhmän on paljon vaikeampi onnistua, koska hänellä voi olla täysin epärealistiset odotukset, vaikeuksia tehdä vaikutusta kehenkään millään henkisellä ominaisuudellaan kuten huumori ja viihdyttävä keskustelu, sekä usein myös huonot elintavat, joista johtuen ulkonäkökään ei aina ole kovin häävi.
Fiksut pärjää aina, myös parinvalinnassa. Sitähän älykkyys vähän niin määritelmällisesti tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden huutista ja äksdeetä kirjoittelevien kanssa tuli vähän fiilis, että väestö onkin ehkä keskimäärin melko... Vaatimatonta.
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen "tyhmempien" kanssa on uuvuttavaa? Taidat itse olla sellainen, joka viljelee tarpeettomia sivistyssanoja joka väliin ja ihmettelet miksi vastapuoli ei tajua mistä puhut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulepa alas sieltä norsunluutornistasi meidän normaaliälyisten kuolevaisten joukkoon äläkä koko ajan vain mieti testitulostasi. Kai tiedät, että eivät ne Mensankaan testit kaikkia älyn osa-alueita mittaa. Palikkatesti on palikkatesti.
Kyllä se rajasi paljon mahdollisuuksia kun yritin etsiä naista ns. samalta viivalta. Heitäkin oli, mutta myös heillä oli paljon kriteereitä toiselle kuten minulla, joten eipä niistä mitään vakavaa syntynyt. Ahdistavia suhteenalkuja vain.
Jossain vaiheessa vain hyväksyin, että joko olen yksin tai otan sellaisen kumppanin jonka kanssa on mukava ja helppo olla ilman jotain täysin epäoleellisia odotuksia. Ollaan sitten kiinnostuneita vähän eri asioista ja puuhaillaan paljon myös omia juttuja, mikä sopii minulle oikein hyvin. Rakastan myös yksinoloa. Siinäkin mielessä siis tyypillinen älykkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei olisi mitään sitä vastaan että kumppani on vähemmän älykäs, hyvässä parisuhteessahan ihmisten vahvuudet voivat täydentää toisiaan.
MUTTA. Joka.ikinen.kerta. kun olen tällä asenteella lähtenyt deittailemaan, on tulos ollut pettymys. Ei siksi että toisen älykkyyden puute olisi alkanut rasittamaan minua, vaan siksi että minä olen alkanut rasittaa häntä. Brassailen "tahallani" puhumalla asioista joita hän ei voikaan ymmärtää, vaikka omasta mielestäni keskustelen normaalisti. Kiinnostuksenkohteet liian erilaisia, ts. toinen ei jaksa kiinnostua mistään minkä minä koen virikkeenä ja päinvastoin minä en jaksa kiinnostua tosi-tv:n töllöttämisestä. Ei halua kokeilla uusia asioita. Jos on joku pulma eikä se heti ratkea, ei jaksa alkaa miettimään ratkaisua esim. 5 minuuttia vaan luovuttaa heti, hyvä jos ei suutu. Ei opi virheistään vaan toistaa samoja käyttäytymismalleja mitkä myöntää haitallisiksi.
Akateemisuus ei takaa älykkyyttä, olen tavannut sekä ei-akateemisia älykkäitä että akateemisia tyhjäpäitä.
Minä koitan oppia virheistäni sen verran, että jatkossa pysyttelen sinkkuna jos en löydä ihmistä jonka kanssa on normaali olo -molemmin puolin. Uskon, että jos sopiva vielä löytyy, niin hänen kanssaan haluaa pysyä koska molemmat tiedostavat mikä onnenpotku se on.
Minulla oli älliä hommata käytännöllinen emäntä, joka huolehtii siivouksesta, ruoanlaitosta, laskujen maksusta ja joka pitää seksistä. Hänen kanssaan voin heittää aivoni narikkaan ja katsoa elokuvia. Ystäviä on sitten muita puuhia varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli älliä hommata käytännöllinen emäntä, joka huolehtii siivouksesta, ruoanlaitosta, laskujen maksusta ja joka pitää seksistä. Hänen kanssaan voin heittää aivoni narikkaan ja katsoa elokuvia. Ystäviä on sitten muita puuhia varten.
Naista ei yleensä häiritsekään olla se suhteen vähemmän älykäs osapuoli. Isolle osalle miehiä se taas käy kunnian päälle.
Vierailija kirjoitti:
Tulepa alas sieltä norsunluutornistasi meidän normaaliälyisten kuolevaisten joukkoon äläkä koko ajan vain mieti testitulostasi. Kai tiedät, että eivät ne Mensankaan testit kaikkia älyn osa-alueita mittaa. Palikkatesti on palikkatesti.
Itsehän koen, että vahvuutenani on toisenlainen älykkyys, kuin mihin Mensan testi perustuu. Muissa testeissä, joissa muitakin älykkyyden osa-alueita on otettu huomioon, olen pärjännyt vielä paremmin.
Yhdelle vastaajista: en viljele sivistyssanoja, mutta juuri se onkin uuvuttavaa, että täytyy esittää asiat tietyssä muodossa, jotta vastapuoli kykenee sisäistämään. Totta kai myös se, ettei voi avoimesti puhua niistä asioista, jotka kiinnostavat, koska toinen ei pysty keskustelemaan kyseisistä asioista. Jos pystyy, niin keskusteluun tarjotaan hyvin vähän näkökulmia tai mielipiteitä.
Olisihan se pitänyt arvata, että tämä avaus provosoi. Miksi se provosoi? Tämä on ongelmani, meillä kaikilla niitä on omanlaisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla on tuollainen ongelma, suosittelen parinetsintää kännissä. Siinä ÄO laskee vähän niin kuin luonnostaan, ja tuloksena sitten voit todeta, että tyhmänä kumppanin löytäminen on tosi helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen "tyhmempien" kanssa on uuvuttavaa? Taidat itse olla sellainen, joka viljelee tarpeettomia sivistyssanoja joka väliin ja ihmettelet miksi vastapuoli ei tajua mistä puhut.
Tarpeeton on näkökulma, ei objektiivinen fakta ; ) Monella älyköllä on hyvin laaja sanavarasto ja sivistyssanat yms. ovat ihan normaali osa puhetta, joiden jättäminen puheesta pois tuntuisi kuin koittaisi lässyttää kolmevuotiaalle. Siitä vasta hölmö olo tuleekin kun keskustelukumppani on kuitenkin aikuinen.
Minulla on muutama kriteeri, ja olen tullut siihen tulokseen että omakin seura on niin hyvää ettei minun kannata kriteereistä tinkiä vain jotta olisi "joku".
Pitää vain jaksaa tavata paljon ihmisiä.
En ole ollut parisuhteessa kuin kahdesti, mutta kumpikin mies osoittautui jälkikäteen keskivertoa älykkäämmäksi. Molempien kohdalla muistan nimenomaan keskustelujen vaivattomuuden. Minun ei tarvinnut hidastaa tai latistaa itseäni, mutta silti ajatuksenjuoksuni ymmärrettiin.
Ymmärrän täysin, miksi kaipaat sopivalla tavalla samankaltaista kumppania. Tästä ei ole kuitenkaan sopivaa puhua ääneen ja naisena olen huomannut, että "liiallinen nokkeluuteni" herättää joissain miehissä jopa aggressiota. Se on rehellisesti sanottuna pelottavaa, joten oma älykkään kumppanin metsästykseni tapahtuu hyvin matalalla profiililla.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on tuollainen ongelma, suosittelen parinetsintää kännissä. Siinä ÄO laskee vähän niin kuin luonnostaan, ja tuloksena sitten voit todeta, että tyhmänä kumppanin löytäminen on tosi helppoa.
Mites tämä kuvio toimii pidemmän päälle? Alkoholisoitumalla?
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa älykkään on helpompi löytää haluamansa puoliso kuin tyhmän. Äly nimenomaan korreloi ongelmanratkaisuvalmiuksien ja loogisen ajattelukyvyn kanssa. Siten älykäs pystyy kyllä melko helposti päättelemään esim. mistä hänen kannattaa kumppania etsiä, minkälaisilla kriteereillä lähteä liikkeelle ja miten pitää kiinni hyvästä puolisoehdokkaasta. Samoin hän voi ymmärtää, ettei edes halua puolisoa.
Tyhmän on paljon vaikeampi onnistua, koska hänellä voi olla täysin epärealistiset odotukset, vaikeuksia tehdä vaikutusta kehenkään millään henkisellä ominaisuudellaan kuten huumori ja viihdyttävä keskustelu, sekä usein myös huonot elintavat, joista johtuen ulkonäkökään ei aina ole kovin häävi.
Fiksut pärjää aina, myös parinvalinnassa. Sitähän älykkyys vähän niin määritelmällisesti tarkoittaa.
Jos on vähän keskivertoa älykkäämpi. Jos on selvästi keskivertoa älykkäämpi ja lisäksi nekin kognitiiviset kyvyt, joita testit eivät mittaa (tunneäly ja luovuus) ovat hyvät, eivät ihmiset ole välttämättä samaa tasoa edes siellä missä ns. fiksuja on.
Vierailija kirjoitti:
Pitää vain jaksaa tavata paljon ihmisiä.
En ole ollut parisuhteessa kuin kahdesti, mutta kumpikin mies osoittautui jälkikäteen keskivertoa älykkäämmäksi. Molempien kohdalla muistan nimenomaan keskustelujen vaivattomuuden. Minun ei tarvinnut hidastaa tai latistaa itseäni, mutta silti ajatuksenjuoksuni ymmärrettiin.
Ymmärrän täysin, miksi kaipaat sopivalla tavalla samankaltaista kumppania. Tästä ei ole kuitenkaan sopivaa puhua ääneen ja naisena olen huomannut, että "liiallinen nokkeluuteni" herättää joissain miehissä jopa aggressiota. Se on rehellisesti sanottuna pelottavaa, joten oma älykkään kumppanin metsästykseni tapahtuu hyvin matalalla profiililla.
Tämä. Minäkin olen nainen, ja huomannut älyni herättävän monissa miehissä aggressioita. Valitettavasti ammattikin on sellainen että jo nimikkeestä ilmenee, että se on älyllisesti vaativa.
Uskon täysin siihen, että älykkyys on naiselle pariutumisessa ongelma toisella tavalla kuin miehelle. Kulttuurissamme on perinteisesti ollut ok että mies on "ylempänä" kuin kumppaninsa, mutta vastakkaiset esimerkit ovat harvinaisia. Harvan miehen ego kestää sitä että nainen on selvästi älykkäämpi, eikä älykkyys ole myös edelleenkään naisilla yhtä arvostettua kuin esim. hyvä ulkonäkö.
Tuurista kaikki on kuitenkin lopulta kiinni: oletko oikeassa paikassa oikeaan aikaan, tuleeko vastaan se tilaisuus napata sopiva kumppani. Älykkään naisen kannattaa kuitenkin varautua siihen että tilaisuuden koittaminen on jonkin verran epätodennäköisempää kuin normaaliälykkäällä.
Hyvällä tuurilla onnistuu.
Mä tosin huomasin, että älykkäänä oli osa todennäköisyyksistä omalla puolella koska ymmärsin olla leimaamatta ihmisiä ammatin perusteella. Tällöin todelliset mahdollisuudet kohdata älykäs kumppani oli paljon paremmat kuin sellaisella, joka kuvittelisi että vain tohtorit olisivat älykkäitä.
Lisäksi kannattaa huomioida että ihmisissä voi olla vastakkaisia vahvuuksia kuin sinussa. Niistä voi oppia paljon.