Onko vapaaehtoisesti lapsettomilla ollut itsellään huono lapsuus?
Olen aina miettinyt sitä, että mistä syystä joku on niin ehdottoman varma, ettei halua lapsia. Onko tällaisilla henkilöillä ollut itsellään huono lapsuus tai huono perhemalli? Vai mikä tähän on syynä? Tietenkään lapseton itse ei varmaan osaa omaa perhettään objektiivisesti arvioida, mutta mitä arvelette te, joiden lähipiirissä veloja on?
Kommentit (137)
Minulla oli äärimmäisen onnellinen ja turvallinen lapsuus.
Päätös, etten tee lapsia, on vaatinut minulta todella paljon. Minä halusin lapsia. Halusin ison perheen.
Ongelma on siinä, että minulla on sekä psyykkinen että fyysinen herkästi periytyvä sairaus. En voisi ottaa sitä riskiä, että lapseni kärsisi näistä sairauksista. Todennäköisesti kuolen nuorena, joten en varmaan edes ehtisi lapseni 18-vuotissyntymäpäivää näkemään.
Siksi siis lapseton, vapaaehtoisesti.
Väkivaltainen lapsuus ja periytyvät sairaudet.
Mun lapsuus oli ainakin tosi hyvä, turvallinen ja ihana. En vaan tykkää lapsista.
Mulla oli erinomainen lapsuus. Edelleen lämpimät ja tiiviit välit vanhempiin. Voisi sanoa että varsinkin äiti on jopa jollain tasolla ystävä, kun ollaan reissattu yhdessä näin mun aikuisiällä. Mulla on kaksi siskoa ja molemmilla on lapsi. Mä vaan oon tienny lapsesta asti etten tahdo omia lapsia. En osaa sanoa miksi. Ja olen siis ollut parisuhteessa jossa nämäkin keskustelut käytiin (olimme exän kanssa n. 8 vuotta yhdessä) ja totesimme yhdessä ettemme tahdo lapsia. Ero ei liittynyt lapsettomuuteen, miehellä ei edelleenkään ole lapsia. Ja ei, en ole mikään kissahullu. Minulla ei ole lemmikkejä. Ystävien lapset ja siskonpojat ovat ihania ja olen ollut päiväkodissa töissä. Tykkään lapsista, en vain tahdo omia.
Ei aavistustakaan, mutta olen niin kiitollinen lapsettomuudesta joka päivä :) Tai pikemminkin siitä, että tajusin aikoinaan tehdä abortin ajoissa. Todella läheltä piti.
Mietin usein, mikä vaivaa ihmistä, joka haluaa lapsia. Yksinäisyys, elämän tylsyys, persoonan vajavaisuus, saavuttamattomat unelmat, narsismi...? Näitä ainakin lähipiirin lapsellisissa havaittavissa.
Ei välttämättä huono, mutta jotain ankeutta on ollut jos a. ei pidä lapsista, eli inhoaa niitä piirteitä, jotka tekevät lapsesta lapsen, silloin ehkä oma tausta ei ole sallinut näitä piirteitä veloillekaan lapsena b. oma aika ja rauha niin tärkeitä, ettei niistä voi edes osittain luopua pikkulapsiajaksi, ilmentää puutetta, jotain on jääty vaille, samaa sukua kuten myös kateus, saituus jne. ja c. angsti, lapsia ei kannata tehdä tähän maailmaan. GAD
Osalla on hyvä osalla huono, kuten lapsen hankkineillakin. Toki huonon lapsuuden omaavan on turvallisinta pysyä lapsettomana, kuin ottaa riski siitä, että hankkii lapsia ja alkaa sitten heidän avullaan käymään omaa taustaansa läpi.
Oli hyvä lapsuus. En vain halua lapsia elämääni. En kestä yhtään meteliä enkä epäjärjestystä. Lapsellekin parempi, ettei synny tällaiselle ihmiselle, josta tulisi kylmä ja etäinen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä huono, mutta jotain ankeutta on ollut jos a. ei pidä lapsista, eli inhoaa niitä piirteitä, jotka tekevät lapsesta lapsen, silloin ehkä oma tausta ei ole sallinut näitä piirteitä veloillekaan lapsena b. oma aika ja rauha niin tärkeitä, ettei niistä voi edes osittain luopua pikkulapsiajaksi, ilmentää puutetta, jotain on jääty vaille, samaa sukua kuten myös kateus, saituus jne. ja c. angsti, lapsia ei kannata tehdä tähän maailmaan. GAD
Aikamoista kukkua kaikki.
Hyvä ja turvallinen lapsuus.
En vain kestä ajatusta siitä, että joku olisi koko ajan riippuvainen minusta. Rakastan sitä, että saan elää vapaasti ja tehdä mitä huvittaa milloin huvittaa.
Pidän kyllä lapsista, mutta omia en halua kasvattaa.
Luulet, että ne sairaat ja tramatisoituneet vastaa tähän ketjuun, ainakaan rehellisesti?
Tunnen vain yhden velan, jolla ainakin oli tosi kylmät ja etäiset vanhemmat, äiti narsisti. Omaa myös fyysisiä sairauksia. Itse pitää lapsuuttaan hyvänä ja normaalina, toisin kuin sisaruksensa. Defenssit...
Ihan hyvä oli, mutta en halua uhrata terveyttäni, ruumistani, seksuaalisuuttani, rahojani enkä varsinkaan vapauttani. Jos olisin mies, niin saattaisin harkita.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä huono, mutta jotain ankeutta on ollut jos a. ei pidä lapsista, eli inhoaa niitä piirteitä, jotka tekevät lapsesta lapsen, silloin ehkä oma tausta ei ole sallinut näitä piirteitä veloillekaan lapsena b. oma aika ja rauha niin tärkeitä, ettei niistä voi edes osittain luopua pikkulapsiajaksi, ilmentää puutetta, jotain on jääty vaille, samaa sukua kuten myös kateus, saituus jne. ja c. angsti, lapsia ei kannata tehdä tähän maailmaan. GAD
Oletko jotenkin vajaaälyinen vai kapeakatseinen, ettei kaaliisi mahu, ettei tarvitse olla traumoja jos on erilainen luonteeltaan kuin sinä ja jos haluaa elämältä erilaisia asioita?
Ihan tavallinen ja hyvä lapsuus. Olen vain luonteeltani sellainen, etten juurikaan pidä ihmisistä, en aikuisista enkä lapsista. En halua asua kenenkään kanssa.
Mä olin niin vittumainen kakara että ei kiitos.
Minulla on itselläni lapsia, joilla on hyvä lapsuus vaikka minulla ei aina ollut hyvä lapsuus. Tosin iän myötä minusta on tullut nössömpi ja liian harkitseva ja en tiedä uskaltaisinko enää lapsia tehdä jos niitä ei olisi. Kyllä varmaan, mutta en yhtä itsestään selvästi.
Tuntemistani veloista siskoni on vastuullinen kun ei tee lapsia, luonne ei kelpaa siihen, on parisuhteissaankin väkivaltainen ja arvaamaton. Mieheni sisko taas on hyvin pärjäävä (loistaa kaikessa), lämmin ja ihana ja olisikin varmasti hyvä äiti. Turhan harkitseva näissä asioissa, koirankin hankkimista harkitsi 10 v vaikka olosuhteet puolsi koiraa jo ihan alussa. Ei tykkää epämukavuudesta, joten pikkulapsivuodet eivät ehkä olisi hänelle hyväksi, yleisesti epämukavia. Ent. lukiokaverillani ja nykyisin tapailemallani miehellä (kaksi henkilöä) on vakavia perinnöllisiä sairauksia, joten eivät halua omia lapsia. Sitten ois vielä veljeni, joka ei halunnut lapsia, mutta kas vaan kun uuden tyttöystävän e-pillerit petti 2 kk tapaamisesta... On kyllä kiva saada serkku meidän lapsille, eiköhän velikin tästä suoriudu.
Tiedän yhden, joka ei halua tehdä lapsia tänne pahaan maailmaan. En tiedä millainen lapsuus on oikeasti ollut. Kuulemma ihan hyvä, mutta ikävä kyllä mikään ei viittaa ihan hyvään lapsuuteen kuitenkaan.
Sitten tiedän pari lapsetonta, joiden kohdalla on luojan armoa, ettei heillä ole lapsia. Käsittääkseni ovat veloja. Ovat ihmisinä sellaisia, että lapsi heidän hoidossaan joutuisi kärsimään elämässään tavattomasti. Olen luojalle kiitollinen, että nämä syntymättömät lapset ovat pelastuneet kohtaloltaan.
Ei, minulla oli todella hyvä lapsuus. Ja pidän lapsista. En vain ole tuntenut tarvetta hankkia omia, enkä pystyisi tarjoamaan lapselle yhtä hyvää lapsuutta kuin itselläni oli. Sisarusteni lapset saavat kaiken rakkauteni kyllä ja perivät sen mitä omaisuutta minulta jää.
Vierailija kirjoitti:
Luulet, että ne sairaat ja tramatisoituneet vastaa tähän ketjuun, ainakaan rehellisesti?
Tunnen vain yhden velan, jolla ainakin oli tosi kylmät ja etäiset vanhemmat, äiti narsisti. Omaa myös fyysisiä sairauksia. Itse pitää lapsuuttaan hyvänä ja normaalina, toisin kuin sisaruksensa. Defenssit...
Unohdin. Toinen tuntemani vela on lapsena isänsä hylkäämä. Mt-ongelmia.
Molemmat noista ovat ulkoapäin ihan ”normaalin” oloisia ja käyvät töissä jne.
Kyllä, hyvin monilla muttei tietenkään kaikilla. Lasten hankkiminen voi pelottaa oikeasti. Ihan ymmärrettävää ja joskus ihan hyvä, etteivät hanki lapsia.