Lue keskustelun säännöt.
Oliko muilla 90-luvun lapsilla kova kuri vai oliko kaverivanhemmuus jo lyönyt läpi?
27.06.2020 |
Itse olin kovasti toivottu, odotettu ja rakastettu 90-luvun puolivälin ainokainen, jolla oli kuitenkin aika kova kuri. Tämä taustatieto siis niille, joiden mielestä vanhojen vanhempien ainoa tyttölapsi on aina piloille hemmoteltu!
Olen nyt ollut enemmän tekemissä erään perheen kanssa ja heillä 12v tyttö. Ja kyllä häneen suhtaudutaan pitkälti kuin aikuiseen kaveriin, tosi erilaista kuin itselläni oli! Olin sen ikäisenä ihan selkeästi vielä lapsi. Ja en tarkoita, että olisin tehnyt hiekkakakkuja, vaan tarkoitan sitä, että mitä vanhemmat sanoi, sitä toteltiin, ei sanottu vastaan, ei neuvoteltu jne. Hyvä kaunis käytös oli tärkeää, samoin vaatteet oli nättejä tyttömäisiä ja käytönnöllisä, ei mitään muotijuttuja tuossa iässä vielä. Ruumillista kurittamistakin (vyöllä) oli joskus, mutta ei onneksi usein.
Varmaan minusta tuli ja tuosta tytöstä tulee ihan kunnollinen kelpo aikuinen, mutta ihan mielenkiintoista se, miten niin erilaista vaikka ei niin kovin pitkää aikaa ole eroa.
Millaista teillä muilla 90-luvun lapsilla oli?
Kommentit (87)
Koivuniemen herra antoi piiskaa paljaalle pyllylle, jos rikkoi sääntöjä. Eli oli selkeät säännöt esim. Risalla pyörällä ei saanut ajaa. Kurittaminen oli tavallaan ulkoistettu ja siihen liittyi tietyt rituaalit, joista ei neuvoteltu...Toisaalta lapsuus ja nuoruus oli tosi vapaata. Sai touhuta vapaasti ulkona ja tavallaan meihin (Koivuniemen herraan) luotettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koivuniemen herra antoi piiskaa paljaalle pyllylle, jos rikkoi sääntöjä. Eli oli selkeät säännöt esim. Risalla pyörällä ei saanut ajaa. Kurittaminen oli tavallaan ulkoistettu ja siihen liittyi tietyt rituaalit, joista ei neuvoteltu...Toisaalta lapsuus ja nuoruus oli tosi vapaata. Sai touhuta vapaasti ulkona ja tavallaan meihin (Koivuniemen herraan) luotettiin.
Ei se kurittaminen meillä mitenkään isossa roolissa ollut. Mutta joskus.
ap
Oli höllempi ”kuri” jos ollenkaan moneen muuhun sen ajan perheeseen verrattuna. Useimmissa tuttavaperheissä ei oltu kuitenkaan kumpiakaan, ei kaveri-eikä kurittajavanhempia. Silloin aikuiset ja lapset elivät lähinnä omaa elämäänsä, ei hyysätty eikä toisaalta paljoa valvottukaan. Oli vapaata elämää ja vanhempia (omia sekä muiden) älyttiin olla liikoja ärsyttämättä ihan omalla järjellä.
Tämä ei liity varsinaisesti kuriin, mutta vaatteista kun mainitsit, niin olen vähän hämmentyneenä nöhnyt, miten jopa esikouluikäisen kanssa nykyään neuvotellaan tyyliin laitettaisiinko nyt haalarit tai laitettaisiinko nyt kurahousut jne. Kyllä meillä puettiin se vaate, minkä äiti käski eikä siitä keskusteltu sen enempää. Ja ihan ala-asteen lopulla samalla tavalla. Ei tietenkään kurahousuja, mutta esim toppahousut oli sellainen ei niin mieluinen vaate siinä iässä, mutta jos äiti käski laittamaan koulumatkalle, ne puettiin kiltisti.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity varsinaisesti kuriin, mutta vaatteista kun mainitsit, niin olen vähän hämmentyneenä nöhnyt, miten jopa esikouluikäisen kanssa nykyään neuvotellaan tyyliin laitettaisiinko nyt haalarit tai laitettaisiinko nyt kurahousut jne. Kyllä meillä puettiin se vaate, minkä äiti käski eikä siitä keskusteltu sen enempää. Ja ihan ala-asteen lopulla samalla tavalla. Ei tietenkään kurahousuja, mutta esim toppahousut oli sellainen ei niin mieluinen vaate siinä iässä, mutta jos äiti käski laittamaan koulumatkalle, ne puettiin kiltisti.
Luulen, että vitos-kutosluokkalaisena olisin ehkä tuollaisessa tilanteessa voinut nätisti kysyä, voisinko laittaa vaikka välihousut toppahousujen sijaan. Mutta jos vastaus oli ei, siihen oli tyytyminen. Jos siitä huolimatta olisin livahtanut kouluun ilman toppahousuja, luulen että olisi koulun jälkeen kuritettu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli höllempi ”kuri” jos ollenkaan moneen muuhun sen ajan perheeseen verrattuna. Useimmissa tuttavaperheissä ei oltu kuitenkaan kumpiakaan, ei kaveri-eikä kurittajavanhempia. Silloin aikuiset ja lapset elivät lähinnä omaa elämäänsä, ei hyysätty eikä toisaalta paljoa valvottukaan. Oli vapaata elämää ja vanhempia (omia sekä muiden) älyttiin olla liikoja ärsyttämättä ihan omalla järjellä.
Kuri ja kurittaminen (”kurittajavanhempi”) ei ole sama asia. Kyllä minä aion pitää lapsilleni kovan kurin, mutta en tietenkään kurita heitä!!
Eiköhän se ole ainakin 70-luvulta asti ollut niin, että eri perheissä on hirveän erilaiset kasvatusmetodit. Joissakin perheissä on vanhanaikainen meininki, joissakin lapset saavat päättää kaikesta ja joissakin ollaan valistuneita ja etsitään sopuratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloinka se ns. vapaa kasvatus oli muotia ? Muistelen, että siitä puhuttiin jo aika kauan sitten (90-luvulla?), mutta oliko se lainkaan yleistä?
Minä taas olen syntynyt - 80- luvulla ja vanhempia ei vähempää kiinnostanut, oliko minulla toppahousut vai farkut tai mitä.. Ei ollut kapinoitavaa ihan vaan siksi kun ketään ei kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noiden väliin mahtuu aika monta vaihtoehtoa. Mä oon syntynyt 80-luvulla, meillä ei ollut kova kuri. Ei mitään tuollaista, mitä sulla. Sain olla oma persoonani. En ollut yhtään "tyttömäinen", eikä mua yritetty siihen pakottaa.
Kyllä meitä ainakin hakattiin ja tukistettiin koska se oli sitä "kurin pitämistä", ettei "hypitä nenille". Lastensuojelulla uhaten peloteltiin että perheen asioista ei muille huudella tai muuten meidät viedään pois.
Vasta jälkeenpäin tajunnut että väkivaltahan se meidät villitsi ja lastensuojelu on olemassa auttamista varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity varsinaisesti kuriin, mutta vaatteista kun mainitsit, niin olen vähän hämmentyneenä nöhnyt, miten jopa esikouluikäisen kanssa nykyään neuvotellaan tyyliin laitettaisiinko nyt haalarit tai laitettaisiinko nyt kurahousut jne. Kyllä meillä puettiin se vaate, minkä äiti käski eikä siitä keskusteltu sen enempää. Ja ihan ala-asteen lopulla samalla tavalla. Ei tietenkään kurahousuja, mutta esim toppahousut oli sellainen ei niin mieluinen vaate siinä iässä, mutta jos äiti käski laittamaan koulumatkalle, ne puettiin kiltisti.
Luulen, että vitos-kutosluokkalaisena olisin ehkä tuollaisessa tilanteessa voinut nätisti kysyä, voisinko laittaa vaikka välihousut toppahousujen sijaan. Mutta jos vastaus oli ei, siihen oli tyytyminen. Jos siitä huolimatta olisin livahtanut kouluun ilman toppahousuja, luulen että olisi koulun jälkeen kuritettu.
ap
Aika pieni syy kuitenkin. Itse olen luullut, että ne ketkä remmiä lapsilleen antoi, nii jostain sellaisesta hölmöilystä että lapsi on aiheuttanun itselle tai muille hengenvaaran.
Oli minulla selkeät rajat (kotiintuloajat, tietyt säännöt jne.), mutta pukeutua sain tasan niin kuin halusin. Vanhempani eivät yrittäneet muokata persoonaani muutenkaan, vaan heille oli tärkeintä, että olin onnellinen. Rajat olivat oman hyvinvointini vuoksi asetettuja, vaikka se joskus v'tuttivatkin. Koskaan minua ei kuritettu ruumiillisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tärkeää erottaa toisistaan kuri ja kurittaminen. Kuri on hyvä asia, kurittaminen ei. Meillä oli kunnollinen kuri (=vanhempien sana oli laki), mutta kuritettu ei koskaan. Pukeutumisessa huomioitiin toki säänmukaisuus, mutta itse sai valita ottiko "tyttömäisen" asun vai jonkun muun. Hinta ratkaisi aika paljon, koska en ole varakkaasta perheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity varsinaisesti kuriin, mutta vaatteista kun mainitsit, niin olen vähän hämmentyneenä nöhnyt, miten jopa esikouluikäisen kanssa nykyään neuvotellaan tyyliin laitettaisiinko nyt haalarit tai laitettaisiinko nyt kurahousut jne. Kyllä meillä puettiin se vaate, minkä äiti käski eikä siitä keskusteltu sen enempää. Ja ihan ala-asteen lopulla samalla tavalla. Ei tietenkään kurahousuja, mutta esim toppahousut oli sellainen ei niin mieluinen vaate siinä iässä, mutta jos äiti käski laittamaan koulumatkalle, ne puettiin kiltisti.
Luulen, että vitos-kutosluokkalaisena olisin ehkä tuollaisessa tilanteessa voinut nätisti kysyä, voisinko laittaa vaikka välihousut toppahousujen sijaan. Mutta jos vastaus oli ei, siihen oli tyytyminen. Jos siitä huolimatta olisin livahtanut kouluun ilman toppahousuja, luulen että olisi koulun jälkeen kuritettu.
apAika pieni syy kuitenkin. Itse olen luullut, että ne ketkä remmiä lapsilleen antoi, nii jostain sellaisesta hölmöilystä että lapsi on aiheuttanun itselle tai muille hengenvaaran.
Ei se toppahousuttomuus olisi ollut se varsinainen syy vaan se, että en olisi ollut totellut. Se oli meillä tosi tärkeää, että totteli. Sai kyllä kysyä ja esittää mielipiteensä, mutta vanhempi lopulta päätti, mitä tehdään ja jos sitä ei uskonut, silloin kuritettiin. Mutta tiesin säännöt, joten ei tätä kovin usein tapahtunut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity varsinaisesti kuriin, mutta vaatteista kun mainitsit, niin olen vähän hämmentyneenä nöhnyt, miten jopa esikouluikäisen kanssa nykyään neuvotellaan tyyliin laitettaisiinko nyt haalarit tai laitettaisiinko nyt kurahousut jne. Kyllä meillä puettiin se vaate, minkä äiti käski eikä siitä keskusteltu sen enempää. Ja ihan ala-asteen lopulla samalla tavalla. Ei tietenkään kurahousuja, mutta esim toppahousut oli sellainen ei niin mieluinen vaate siinä iässä, mutta jos äiti käski laittamaan koulumatkalle, ne puettiin kiltisti.
Luulen, että vitos-kutosluokkalaisena olisin ehkä tuollaisessa tilanteessa voinut nätisti kysyä, voisinko laittaa vaikka välihousut toppahousujen sijaan. Mutta jos vastaus oli ei, siihen oli tyytyminen. Jos siitä huolimatta olisin livahtanut kouluun ilman toppahousuja, luulen että olisi koulun jälkeen kuritettu.
apAika pieni syy kuitenkin. Itse olen luullut, että ne ketkä remmiä lapsilleen antoi, nii jostain sellaisesta hölmöilystä että lapsi on aiheuttanun itselle tai muille hengenvaaran.
Ei se toppahousuttomuus olisi ollut se varsinainen syy vaan se, että en olisi ollut totellut. Se oli meillä tosi tärkeää, että totteli. Sai kyllä kysyä ja esittää mielipiteensä, mutta vanhempi lopulta päätti, mitä tehdään ja jos sitä ei uskonut, silloin kuritettiin. Mutta tiesin säännöt, joten ei tätä kovin usein tapahtunut.
ap
Kuulostaa toisaalta reilulta, toisaalta aika karulta. Olisihan tottelemattomalle voinut antaa esim. arestia eikä vyöllä kurittamista. Kuitenkin sanoit olleesi rakastettu lapsi, joten vähän ihmettelen, miksi kuitenkin halusivat käyttää fyysistä kurittamista.
Mä oon syntyny 93 ja sisko 95. Kyllä meillä oli tiukat rajat ja kuri: kotiintuloajat, lautanen syötiin tyhjäksi valittamatta, vanhemmille eie väitetty vastaan jne. Ja saatiin pieninä kyllä sekä remmiä että tukkapöllyä.
Meillä oli melko vapaa ja sellainen luottamuksen ilmapiiri. Kehys jossa asiat tehtiin oli väljä, mutta olemassa kuitenkin. Vanhemmat määrittelivät sopiviksi katsomansa kotiintuloajat ja viikkorahat jne. joista voitiin joustaa vain poikkeustapauksissa ja juhlapäivinä. Normaalisti mentiin niiden mukaan, ja olin itse pitkälti vastuussa omasta käytöksestäni. Varmasti tuli hankaluuksia jos rikoin sääntöjä, ja tiesin tämän varsin hyvin itsekin. Hankaluudet olivat luokkaa ei saanut soittaa kavereille/kotiarestia/viikkorahojen menetystä, ei mitään lyömistä. Oli turvallista olla kun oli yksiselitteinen systeemi jonka mukaan mennä arjessa.
Vuosien mittaan tietysti tuli lisää vapauksia vuosi vuodelta ja täysi-ikäisyyden saavutettuani kohdeltiin jo kuin aikuista. Se mistä vanhemmilleni tahdon antaa kiitosta on se että he ovat aina olleet tukijoitani, halunneet auttaa ja kuunnella, turvallisia aikuisia. Tunsin aina olevani luotettu ja rakastettu. He ovat läheisiä vielä nykyäänkin.
Vanhempani ovat syntyneet 40-luvulla eikä meillä käytetty ruumiillista välivaltaa. Kuulostaa omituiselta, että 90-luvulla saatiin remmistä.
Sain väittää vastaan ja riidellä. Käytös oli 10 ja todistuksen ka oli 9. Opiskelin pitkälle, kuten veljenikin.
Curling curling...