Lue keskustelun säännöt.
Oliko muilla 90-luvun lapsilla kova kuri vai oliko kaverivanhemmuus jo lyönyt läpi?
27.06.2020 |
Itse olin kovasti toivottu, odotettu ja rakastettu 90-luvun puolivälin ainokainen, jolla oli kuitenkin aika kova kuri. Tämä taustatieto siis niille, joiden mielestä vanhojen vanhempien ainoa tyttölapsi on aina piloille hemmoteltu!
Olen nyt ollut enemmän tekemissä erään perheen kanssa ja heillä 12v tyttö. Ja kyllä häneen suhtaudutaan pitkälti kuin aikuiseen kaveriin, tosi erilaista kuin itselläni oli! Olin sen ikäisenä ihan selkeästi vielä lapsi. Ja en tarkoita, että olisin tehnyt hiekkakakkuja, vaan tarkoitan sitä, että mitä vanhemmat sanoi, sitä toteltiin, ei sanottu vastaan, ei neuvoteltu jne. Hyvä kaunis käytös oli tärkeää, samoin vaatteet oli nättejä tyttömäisiä ja käytönnöllisä, ei mitään muotijuttuja tuossa iässä vielä. Ruumillista kurittamistakin (vyöllä) oli joskus, mutta ei onneksi usein.
Varmaan minusta tuli ja tuosta tytöstä tulee ihan kunnollinen kelpo aikuinen, mutta ihan mielenkiintoista se, miten niin erilaista vaikka ei niin kovin pitkää aikaa ole eroa.
Millaista teillä muilla 90-luvun lapsilla oli?
Kommentit (87)
Olen kaltoinkohdeltu lapsi ja ne traumat ei tule vapaasta kasvatuksesta vaan siitä ettei mitään kasvatusta ole, koska vanhemmat eivät välitä. Vanhemmat käytännössä hylkää lapsen, jolloin lapsi joko lakkaa vaatimasta mitään tai sitten rupeaa riehumaan saadakseen huomiota. Lapsi kokee olevansa arvoton.
Omia lapsiani olen kasvattanut aika vapaasti, mutta jotain sääntöjäkin on, joista en jousta yhtään. Mutta monista asioista voidaan yhdessä sopia. Hyvin ovat lapset pärjänneet elämässään, ovat sosiaalisia ja empaattisia ihmisiä.
Itselläni alkoi kuukautiset 10-vuotiaana ja tyttärelläni myös alkoi aikaisin, joten hän kyllä oli jo ihan teini ja aikuisen kokoinen 12-vuotiaana. Monet hänen kavereistaan kyllä näytti silloin vielä lapsilta. Me ollaan kaikki erilaisia ja silti se 12-vuotias on lapsi, vaikka kuori olisikin aikuisen näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Ruumiillinen kuritus oli silloin jo laitonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Meillä oli aika erikoinen kasvatus. Ikinä ei puhuttu esim. ettei toisia saa haukkua, aloin sisäistää tämän vasta ala-asteen myöhemmillä luokilla. Jos vahingossa hajotti jotain, niin siitä huudettiin. Olin aika ujo enkä aina vastannut vieraiden kysymyksiin ja tästä äitini valitti minulle, että miksen puhu kunnolla ihmisille. Sitten yritin seuraavan kerran puhua naapurin mummolle jotain, niin äiti valitti että olin epäkunnioittava. Muutenkin äiti vastaa mielellään minulle esitettyihin kysymyksiin edelleen, hieman ärsyttävä piirre. Joskus yläasteella olisin halunnut mennä serkkuni kanssa tämän isoveljelle Ouluun, mutta sinne en saanut lähteä, enkä oikein minnekään oisi saanut mennä ennen kuin joskus 17-vuotiaana.
Kaikenkaikkiaan todella ristiriitainen fiilis omasta kasvatuksesta. Meillä ei osoitettu kauheasti tunteita ja lapset puuhailivat omissa oloissaan, eikä todellakaan ollut tällaista kuin nykyään että kaikki tehdään lapsen ehdoilla ja kaikki illat menee harrastuksiin kuskatessa (meillä ei harrastettu mitään). Oikeaa käytöstä ei kauheasti opetettu vaan sitten vain rangaistiin väärästä. Olimme myös lähinnä itsekseen kotona kunnes menimme kouluun, joten sosiaalisuus ei ilmeisesti ollut iso juttu ysärillä. Koen, että olin ihan onnellinen lapsi, viihdyin kotona ja koulussa, eikä minulla vanhempienkaan kanssa ollut koskaan mitään isompaa ongelmaa. Kuitenkin en voi olla ajattelematta että jokin sellainen turvallisuudentunne tai rakkaus puuttui, koska meillä kaikilla lapsilla on ollut ongelmia (syrjäytymistä, masennusta, itsellä sitoutumiskammoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Taitaa olla. Ja tulokset näkyy... Nicojessicat tekevät mitä lystäväät ja vanhemmat vaan hymistelee vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen kurittaminen oli hyväksyttyä vaikka olikin kiellettyä. Sain uhmaikäisenä kiljukaulana kerhon tädiltä tukkapöllyn, asia sovittiin vanhempien ja hoitajan kanssa ilman että täti olisi saanut potkuja. Koettiin että minua sai kurittaa. ”Lasten pitää näkyä, ei kuulua” lausetta hoettiin.
Vanhemmat eivät sillä tavalla piitanneet lapsistaan eivätkä varsinkaan leikkineet heidän kanssaan. Kävimme kavereiden kanssa jo joskus 5-vuotiaana kilsan-parin päässä sijaitsevassa leikkipuistossa ilman aikuisia.
Olen 30-v ja kyllä kauhulla muistelen niitä aikoja vaikka varmasti lapsuutemme oli tietyllä tavalla onnellisempi ja vapaampi ilman nettiä.
Tuttua, tuttua. Itsekin sain tukkapöllyä vanhempieni lisäksi perhepäivähoitajalta. Kasvoin siihen malliin, että lapset ovat välttämätön riesa, kuten varmasti suurin osa meistä 30+ ikäisistä suomalaisista. Elettiin aikaa jolloin lapsia oli pakko tehdä, jotta säilytti yhteiskuntakelpoisuutensa.
Koulussa ei ollut enää fyysistä kurittamista vaan siellä karjuttiin ja simputettiin.
Itse oon syntynyt -91
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja ei voi olla syntynyt -95. Olisi siis 25v ja kirjoittaa kuin dinosaurus.
Miksi luulet, että vm 95 ei olisi voinut olla tiukkaa kuria?
Oli aika kova kuri mun mielestä, psykologisella tavalla.
Tajusin vasta yli parikymppisenä että isälläni oli totalitaristinen tapa kasvattaa, ja äitini oli rajaton/narsistinen.
Eli en tiedä voinko antaa kovinkaan tervettä tai tavallista esimerkkiä omasta ajastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen minäkin, 70-luvun alussa syntynyt tätä ruumiillista kuritusta 90-luvulla. Sehän on kriminalisoitu Suomessa 80-luvun alussa ja joka ikinen vanhempi on varmasti ollut tästä tietoinen.
Omat 1930-luvulla syntyneet vanhempani eivät ikinä lyöneet minua tai veljeäni. Välit on lämpöiset vieläkin. Oli kyllä selvää, että vanhempia toteutiin eikä tahallaan hölmöilty.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen minäkin, 70-luvun alussa syntynyt tätä ruumiillista kuritusta 90-luvulla. Sehän on kriminalisoitu Suomessa 80-luvun alussa ja joka ikinen vanhempi on varmasti ollut tästä tietoinen.
Omat 1930-luvulla syntyneet vanhempani eivät ikinä lyöneet minua tai veljeäni. Välit on lämpöiset vieläkin. Oli kyllä selvää, että vanhempia toteutiin eikä tahallaan hölmöilty.
”Vielä vuonna 2004 vanhemmista 27 prosenttia oli sitä mieltä, että kuritus on hyväksyttävä kasvatuskeino.”
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/616602/Piiskaamisesta+luovuttu++luuna…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen minäkin, 70-luvun alussa syntynyt tätä ruumiillista kuritusta 90-luvulla. Sehän on kriminalisoitu Suomessa 80-luvun alussa ja joka ikinen vanhempi on varmasti ollut tästä tietoinen.
Omat 1930-luvulla syntyneet vanhempani eivät ikinä lyöneet minua tai veljeäni. Välit on lämpöiset vieläkin. Oli kyllä selvää, että vanhempia toteutiin eikä tahallaan hölmöilty.
Jollain kummallisella logiikalla kuritus katsottiin olevan eriasia kuin väkivalta. Ainakin meillä. Ei minua koskaan lyöty kädellä tai nyrkillä, en edes luunappia tai tukistusta muista saaneeni. Ei ollut minkäänlaista pelkoa kohdata väkivaltaa arjessa. Oikeastaan päinvastoin, oli hellyytta ja läheisyyttä. Mutta, sitten jos syystä tai toisesta olin ansainnut rangaistuksen, se oli yleensä ruumillinen, siis nahkavyöllä paljaalle takapuolelle. Ja ei mitään pieniä hipaisuja, vaan kyllä se tuntui.
Osaako joku selittää sitä logiikkaa, miten vanhemmat pystyi itselleen perustelemaan sen, että eihän tämä vyöllä löyminen ole ollenkaan lyömistä eikä väkivaltaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen minäkin, 70-luvun alussa syntynyt tätä ruumiillista kuritusta 90-luvulla. Sehän on kriminalisoitu Suomessa 80-luvun alussa ja joka ikinen vanhempi on varmasti ollut tästä tietoinen.
Omat 1930-luvulla syntyneet vanhempani eivät ikinä lyöneet minua tai veljeäni. Välit on lämpöiset vieläkin. Oli kyllä selvää, että vanhempia toteutiin eikä tahallaan hölmöilty.”Vielä vuonna 2004 vanhemmista 27 prosenttia oli sitä mieltä, että kuritus on hyväksyttävä kasvatuskeino.”
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/616602/Piiskaamisesta+luovuttu++luuna…
Hämmentävän suuri lukema. 20 vuotta sen jälkeen, kun kuritus oli jo kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Ymmärsin, että kyse on jo koululaisesta eikä uhmaikäisestä taaperosta. Mistä sinä puhut?
Ilmeisesti omat lapset ovat olleet jotenkin kummallisia, kun puhumalla olen saanut heidät pukemaan. Kouluikäisille hommasin vaatteet yhdessä lasten kanssa ja niin, että ne oli sekä järkeviä että sellaisia, että niistä ei tullut kiusaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Ymmärsin, että kyse on jo koululaisesta eikä uhmaikäisestä taaperosta. Mistä sinä puhut?
Ilmeisesti omat lapset ovat olleet jotenkin kummallisia, kun puhumalla olen saanut heidät pukemaan. Kouluikäisille hommasin vaatteet yhdessä lasten kanssa ja niin, että ne oli sekä järkeviä että sellaisia, että niistä ei tullut kiusaamista.
Eihän rankaisu ole itsetarkoitus! Jos lapsi tottelee muutenkin, niin sehän on hyvä!
Mutta noin muuten olen sitä mieltä, että ei iällä ole niin suurta väliä tässä, mielestäni 12-vuotiaan toppahousut on ihan sama juttu kuin 6-vuotiaan kurahousut: jos äidin tai isän mielestä on perusteltua sellaiset pukea, sitten lapsi pukee ne, hyvällä tai pahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei liity varsinaisesti kuriin, mutta vaatteista kun mainitsit, niin olen vähän hämmentyneenä nöhnyt, miten jopa esikouluikäisen kanssa nykyään neuvotellaan tyyliin laitettaisiinko nyt haalarit tai laitettaisiinko nyt kurahousut jne. Kyllä meillä puettiin se vaate, minkä äiti käski eikä siitä keskusteltu sen enempää. Ja ihan ala-asteen lopulla samalla tavalla. Ei tietenkään kurahousuja, mutta esim toppahousut oli sellainen ei niin mieluinen vaate siinä iässä, mutta jos äiti käski laittamaan koulumatkalle, ne puettiin kiltisti.
Eihän se, että lapsi tottelee vanhempaa, ole kasvatusmenetelmä, vaan lapsen toimintatapa. Joku toinen lapsi samassa tilanteessa ei ehkä tottelisi "keskustelematta sen enempää" vaan alkaisi riidellä asiasta.
Kai se nyt on kasvatuksesta kiinni, onko lapsi oppinut vänkäämään joka asiasta vai onko oppinut siihen, kun kerran saontaan, niin se on siinä sitten.
Ei lapsi ole mikään robotti, jonka voi ohjelmoida tekemään aina halutulla tavalla. Elävän olennon toimintaan voi vaikuttaa vain epäsuorasti, ei koskaan suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen minäkin, 70-luvun alussa syntynyt tätä ruumiillista kuritusta 90-luvulla. Sehän on kriminalisoitu Suomessa 80-luvun alussa ja joka ikinen vanhempi on varmasti ollut tästä tietoinen.
Omat 1930-luvulla syntyneet vanhempani eivät ikinä lyöneet minua tai veljeäni. Välit on lämpöiset vieläkin. Oli kyllä selvää, että vanhempia toteutiin eikä tahallaan hölmöilty.”Vielä vuonna 2004 vanhemmista 27 prosenttia oli sitä mieltä, että kuritus on hyväksyttävä kasvatuskeino.”
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/616602/Piiskaamisesta+luovuttu++luuna…
Hämmentävän suuri lukema. 20 vuotta sen jälkeen, kun kuritus oli jo kielletty.
Kaikkien ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä, viisaasta ja typerästä käytöksestä ei perustu lakiin ja auktoriteetteihin.
Aloittaja ei voi olla syntynyt -95. Olisi siis 25v ja kirjoittaa kuin dinosaurus.