Lue keskustelun säännöt.
Oliko muilla 90-luvun lapsilla kova kuri vai oliko kaverivanhemmuus jo lyönyt läpi?
27.06.2020 |
Itse olin kovasti toivottu, odotettu ja rakastettu 90-luvun puolivälin ainokainen, jolla oli kuitenkin aika kova kuri. Tämä taustatieto siis niille, joiden mielestä vanhojen vanhempien ainoa tyttölapsi on aina piloille hemmoteltu!
Olen nyt ollut enemmän tekemissä erään perheen kanssa ja heillä 12v tyttö. Ja kyllä häneen suhtaudutaan pitkälti kuin aikuiseen kaveriin, tosi erilaista kuin itselläni oli! Olin sen ikäisenä ihan selkeästi vielä lapsi. Ja en tarkoita, että olisin tehnyt hiekkakakkuja, vaan tarkoitan sitä, että mitä vanhemmat sanoi, sitä toteltiin, ei sanottu vastaan, ei neuvoteltu jne. Hyvä kaunis käytös oli tärkeää, samoin vaatteet oli nättejä tyttömäisiä ja käytönnöllisä, ei mitään muotijuttuja tuossa iässä vielä. Ruumillista kurittamistakin (vyöllä) oli joskus, mutta ei onneksi usein.
Varmaan minusta tuli ja tuosta tytöstä tulee ihan kunnollinen kelpo aikuinen, mutta ihan mielenkiintoista se, miten niin erilaista vaikka ei niin kovin pitkää aikaa ole eroa.
Millaista teillä muilla 90-luvun lapsilla oli?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon syntynyt -90-luvun alkupuolella ja vanhempani -70-luvun alussa. Oli fyysistä kurittamista, luunappeja ja tukkapöllyä sai vanhemmille niskottelusta ja isommista jutuista (esim. kerran olimme menneet kaverin kanssa käymään kaupungilla, vaikka oli tarkoitus olla vain kaverilla kyläilemässä) sai vyöstä. Muita rangaistuksia oli sitäkin enemmän. Tuon tapauksen jälkeen jäin 2 viikon arestiin, monesti myös puhelimen tai netin käyttö kiellettiin.
Meillä äiti päätti vaatteet ainakin ala-asteen loppuun. Yläasteellakin äiti päätti vaatteeni, jos oltiin esimerkiksi sukulaisille menossa. Joskus 14-vuotiaana en saanut lähteä vanhempien mukaan kesätapahtumaan, koska olisin halunnut pukea sen aikaisen muodin mukaiset farkut.
Kaikessa piti totella vanhempia ja aika laajasti vanhemmat sanelivatkin elämää siihen asti, että muutti kotoa ja senkin jälkeen jonkin aikaa yrittivät. Aina kaikille vanhempien käskyille ei ollut mitään perusteita. Esimerkiksi joskus viikonloppuisin ei saanut tavata kavereita ihan vaan, koska niin oli päätetty. Ei meillä mitään menoa tai muuta tekemistä ollut, mutta jos vanhemmat päättivät että ei käy niin sitten istuttiin yksin kotona.
Kuulostaa ihan tosi tutulta!
Kirjoitin aiemmin, että tajusin aikuisena että isä oli totalitaristinen kasvattaja ja äiti rajaton ja narsistinen.
En tiedä onko siitä hyötyä jos luet näistä kasvatustyyleistä, mutta itsellä se auttoi jäsentämään lapsuuttani, nuoruuttani, ja ylipäätään nyt aikuisena itseäni.
Toisaalta asioiden ymmärtäminen on aiheuttanut mulle myös surua, mutta myös auttanut asettamaan rajoja itseni ja vanhempieni välille nyt aikuisena, kun paremmin ymmärrän näitä käytösmalleja joita heillä on.Meillä oli esim juuri tuota ulkonäön kontrollointia aika pitkälle teini-ikään, ja myös että kun jotain sanotaan niin se on sitten niin, oli sitten tarvetta tai syytä. Vanhempien päätöksiä ei voinut kyseenalaistaa eikä keskustella.
En kirjoita tämän pidemmin nyt, tuossa on ne sanat jotka voi goooglettaa, kaikki oli kuin niistä kertovien juttujen mukaan.
Kiitos vinkistä, täytyy tosiaan käydä lukemassa aiheesta. Mullakin tuo ihme kontrollointi jatkui vielä parikymppisenä omassa asunnossani. Vanhemmat olisivat halunneet sanella mm. mun kodin kalustuksen ja olivat aivan tyrmistyneitä, kun alkoivat käsittää, että oikeastaan heillä ei ole mitään sanavaltaa mun kotiini täysi-ikäisenä ihmisenä. Aika pitkään koittivat silti edelleen vängätä monissa asioissa, että minun pitäisi tehdä niinkuin he sanovat, vaikka mitään väärää tai typerää ei omassakaan tavassani ollut, kunhan vain elin sellaista elämää kuin itse halusin.
Jonkinlaista totalitarismia olen itsekin miettinyt, kun olen seurannut miten vanhemmat välillä kohtelevat lemmikkikoiraa. Koira on oikein kiltti ja tottelevainen, mutta välillä vanhemmat vaativat ihan kohtuuttomia, vaikka että koiran pitäisi pitkään hiljaa istua paikallaan ilman mitään varsinaista syytä. Tuo on itsellä avannut silmiä sille, miten erikoista kasvatus on välillä ollut. Juuri vaikka vastaavasti, että välillä kaikesta moititaan, jollen vaan istu puhumatta aloillani lukemassa tai piirtämässä. Vaikka lapselle pitäisi kai olla ihan normaalia leikkiä ääntäkin pitäen muulloinkin kuin erillisen luvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se housujuttu oli edellä mainittu esimerkkinä, josta joku kertoi, että saisi kuritusta, jos ei tottelisi.
Millaisesta asiasta ja minkä ikäiselle mielestäsi voisi antaa remmiä? Kun tekstistä päätellen et sitä kokonaan tuomitsekaan?
Mun kaveripiirissä annettiin, mielestäni syystä, 8-13-vuotiaille ruumiillista kuritusta mm.:
-bussin perässä ns. takapuskurissa roikkumisesta
-lumen pudottelusta sillalta alhaalla ajavien autojen päälle
-kivisodan leikkimisestä
-äidin lyömisestä
Eli äitiä ei saa lyödä (= pahoinpidellä), mutta lasta sää kurittaa (= pahoinpidellä)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen minäkin, 70-luvun alussa syntynyt tätä ruumiillista kuritusta 90-luvulla. Sehän on kriminalisoitu Suomessa 80-luvun alussa ja joka ikinen vanhempi on varmasti ollut tästä tietoinen.
Omat 1930-luvulla syntyneet vanhempani eivät ikinä lyöneet minua tai veljeäni. Välit on lämpöiset vieläkin. Oli kyllä selvää, että vanhempia toteutiin eikä tahallaan hölmöilty.”Vielä vuonna 2004 vanhemmista 27 prosenttia oli sitä mieltä, että kuritus on hyväksyttävä kasvatuskeino.”
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/616602/Piiskaamisesta+luovuttu++luuna…
Hämmentävän suuri lukema. 20 vuotta sen jälkeen, kun kuritus oli jo kielletty.
Kaikkien ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä, viisaasta ja typerästä käytöksestä ei perustu lakiin ja auktoriteetteihin.
Ei vaan rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Iso osa 12 v. ei pidä enää toppahousuja, paitsi jossain laskettelurinteissä, jos sielläkään. Tuollainen lapsen pukeutumisesta rankaiseminen on ihan järjetöntä.
Jos se toppahousu on vanhemman mielestä tarpeen (esim 20 astetta pakkasta), kyllä tuon ikäisen pitää totella. 12V on kuitenkin vielä lapsi!
12 v. voi olla jo murrosikä täydessä vauhdissa. Käy katsomassa minkä verran toppahousuja näkyy koulussa 12 v. ikäisillä.
20 asteen pakkasilla ei koulussa oltu välitunnilla pihalla.
Toppahousujen poisjäämisestä ei seurannut yhtään mitään terveydellisiä seuraamuksia.Curl...
Lapsihan voisi vaikka pahoittaa mielensä toppahousuista. Parempi, että palelluttaa itsensä.
Vaikka välitunneille ei oltaisi pihalla (meillä raja oli tasan 20, eli 19 asteessa oli vielä pakko mennä ulos), niin ehkä kaikkia ei kuljeteta autolla kouluun, vaan pitää kävellä pakkasessa?
Taidat olla vela palstailija, toivottavasti 🙄
Äidiltä kovaa kuria piiskoineen, isä taas oli kuin isoveli tai kaveri, vähän molempia. Kummallakohan oli itsellään vapaa kasvatus lapsena, hmm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Iso osa 12 v. ei pidä enää toppahousuja, paitsi jossain laskettelurinteissä, jos sielläkään. Tuollainen lapsen pukeutumisesta rankaiseminen on ihan järjetöntä.
Jos se toppahousu on vanhemman mielestä tarpeen (esim 20 astetta pakkasta), kyllä tuon ikäisen pitää totella. 12V on kuitenkin vielä lapsi!
12 v. voi olla jo murrosikä täydessä vauhdissa. Käy katsomassa minkä verran toppahousuja näkyy koulussa 12 v. ikäisillä.
20 asteen pakkasilla ei koulussa oltu välitunnilla pihalla.
Toppahousujen poisjäämisestä ei seurannut yhtään mitään terveydellisiä seuraamuksia.Curl...
Lapsihan voisi vaikka pahoittaa mielensä toppahousuista. Parempi, että palelluttaa itsensä.
Vaikka välitunneille ei oltaisi pihalla (meillä raja oli tasan 20, eli 19 asteessa oli vielä pakko mennä ulos), niin ehkä kaikkia ei kuljeteta autolla kouluun, vaan pitää kävellä pakkasessa?
Taidat olla vela palstailija, toivottavasti 🙄
En tajua näitä kirjoittajia, joiden mielestä on väärin vaatia 12-vuotiasta (joka on lapsi, kyllä LAPSI), käyttämään toppahousuja pakkasella. Kyllä vanhemman oikeus ja velvollisuus on vahtia, että vaatteet on sään mukaiset.
Kuulostaa ihan tosi tutulta!
Kirjoitin aiemmin, että tajusin aikuisena että isä oli totalitaristinen kasvattaja ja äiti rajaton ja narsistinen.
En tiedä onko siitä hyötyä jos luet näistä kasvatustyyleistä, mutta itsellä se auttoi jäsentämään lapsuuttani, nuoruuttani, ja ylipäätään nyt aikuisena itseäni.
Toisaalta asioiden ymmärtäminen on aiheuttanut mulle myös surua, mutta myös auttanut asettamaan rajoja itseni ja vanhempieni välille nyt aikuisena, kun paremmin ymmärrän näitä käytösmalleja joita heillä on.
Meillä oli esim juuri tuota ulkonäön kontrollointia aika pitkälle teini-ikään, ja myös että kun jotain sanotaan niin se on sitten niin, oli sitten tarvetta tai syytä. Vanhempien päätöksiä ei voinut kyseenalaistaa eikä keskustella.
En kirjoita tämän pidemmin nyt, tuossa on ne sanat jotka voi goooglettaa, kaikki oli kuin niistä kertovien juttujen mukaan.