Lue keskustelun säännöt.
Oliko muilla 90-luvun lapsilla kova kuri vai oliko kaverivanhemmuus jo lyönyt läpi?
27.06.2020 |
Itse olin kovasti toivottu, odotettu ja rakastettu 90-luvun puolivälin ainokainen, jolla oli kuitenkin aika kova kuri. Tämä taustatieto siis niille, joiden mielestä vanhojen vanhempien ainoa tyttölapsi on aina piloille hemmoteltu!
Olen nyt ollut enemmän tekemissä erään perheen kanssa ja heillä 12v tyttö. Ja kyllä häneen suhtaudutaan pitkälti kuin aikuiseen kaveriin, tosi erilaista kuin itselläni oli! Olin sen ikäisenä ihan selkeästi vielä lapsi. Ja en tarkoita, että olisin tehnyt hiekkakakkuja, vaan tarkoitan sitä, että mitä vanhemmat sanoi, sitä toteltiin, ei sanottu vastaan, ei neuvoteltu jne. Hyvä kaunis käytös oli tärkeää, samoin vaatteet oli nättejä tyttömäisiä ja käytönnöllisä, ei mitään muotijuttuja tuossa iässä vielä. Ruumillista kurittamistakin (vyöllä) oli joskus, mutta ei onneksi usein.
Varmaan minusta tuli ja tuosta tytöstä tulee ihan kunnollinen kelpo aikuinen, mutta ihan mielenkiintoista se, miten niin erilaista vaikka ei niin kovin pitkää aikaa ole eroa.
Millaista teillä muilla 90-luvun lapsilla oli?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen minäkin, 70-luvun alussa syntynyt tätä ruumiillista kuritusta 90-luvulla. Sehän on kriminalisoitu Suomessa 80-luvun alussa ja joka ikinen vanhempi on varmasti ollut tästä tietoinen.
Omat 1930-luvulla syntyneet vanhempani eivät ikinä lyöneet minua tai veljeäni. Välit on lämpöiset vieläkin. Oli kyllä selvää, että vanhempia toteutiin eikä tahallaan hölmöilty.”Vielä vuonna 2004 vanhemmista 27 prosenttia oli sitä mieltä, että kuritus on hyväksyttävä kasvatuskeino.”
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/616602/Piiskaamisesta+luovuttu++luuna…
Hämmentävän suuri lukema. 20 vuotta sen jälkeen, kun kuritus oli jo kielletty.
Kaikkien ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä, viisaasta ja typerästä käytöksestä ei perustu lakiin ja auktoriteetteihin.
Kerrot varmaan meille sillain perustellen ja analyyttisesti, mitä oikeaa tai hyvää tai fiksua on siinä, jos 12v:lle annetaan tottelemattomuuden vuoksi remmiä, jos hän jättää toppahousut laittamatta?
Tuoko on ensimmäinen mieleesi tuleva skenaario, kun ajattelet ruumiillisen kurittamisen hyväksyttävyyttä kasvatuskeinona?
Eiköhän valtaosa noista 27 prosentista vuoden 2004 kyselytutkimuksessa ole ajatelleet esimerkiksi tilanteita, joissa lapsi on tottelemattomuudellaan saattanut itsensä tai muut hengenvaaraan tms. Eikä jotain toppahousuja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen minäkin, 70-luvun alussa syntynyt tätä ruumiillista kuritusta 90-luvulla. Sehän on kriminalisoitu Suomessa 80-luvun alussa ja joka ikinen vanhempi on varmasti ollut tästä tietoinen.
Omat 1930-luvulla syntyneet vanhempani eivät ikinä lyöneet minua tai veljeäni. Välit on lämpöiset vieläkin. Oli kyllä selvää, että vanhempia toteutiin eikä tahallaan hölmöilty.”Vielä vuonna 2004 vanhemmista 27 prosenttia oli sitä mieltä, että kuritus on hyväksyttävä kasvatuskeino.”
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/616602/Piiskaamisesta+luovuttu++luuna…
Hämmentävän suuri lukema. 20 vuotta sen jälkeen, kun kuritus oli jo kielletty.
Kaikkien ihmisten käsitys oikeasta ja väärästä, viisaasta ja typerästä käytöksestä ei perustu lakiin ja auktoriteetteihin.
Kerrot varmaan meille sillain perustellen ja analyyttisesti, mitä oikeaa tai hyvää tai fiksua on siinä, jos 12v:lle annetaan tottelemattomuuden vuoksi remmiä, jos hän jättää toppahousut laittamatta?
Tuoko on ensimmäinen mieleesi tuleva skenaario, kun ajattelet ruumiillisen kurittamisen hyväksyttävyyttä kasvatuskeinona?
Eiköhän valtaosa noista 27 prosentista vuoden 2004 kyselytutkimuksessa ole ajatelleet esimerkiksi tilanteita, joissa lapsi on tottelemattomuudellaan saattanut itsensä tai muut hengenvaaraan tms. Eikä jotain toppahousuja...
No se housujuttu oli edellä mainittu esimerkkinä, josta joku kertoi, että saisi kuritusta, jos ei tottelisi.
Millaisesta asiasta ja minkä ikäiselle mielestäsi voisi antaa remmiä? Kun tekstistä päätellen et sitä kokonaan tuomitsekaan?
Vierailija kirjoitti:
No se housujuttu oli edellä mainittu esimerkkinä, josta joku kertoi, että saisi kuritusta, jos ei tottelisi.
Millaisesta asiasta ja minkä ikäiselle mielestäsi voisi antaa remmiä? Kun tekstistä päätellen et sitä kokonaan tuomitsekaan?
Mun kaveripiirissä annettiin, mielestäni syystä, 8-13-vuotiaille ruumiillista kuritusta mm.:
-bussin perässä ns. takapuskurissa roikkumisesta
-lumen pudottelusta sillalta alhaalla ajavien autojen päälle
-kivisodan leikkimisestä
-äidin lyömisestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No se housujuttu oli edellä mainittu esimerkkinä, josta joku kertoi, että saisi kuritusta, jos ei tottelisi.
Millaisesta asiasta ja minkä ikäiselle mielestäsi voisi antaa remmiä? Kun tekstistä päätellen et sitä kokonaan tuomitsekaan?
Mun kaveripiirissä annettiin, mielestäni syystä, 8-13-vuotiaille ruumiillista kuritusta mm.:
-bussin perässä ns. takapuskurissa roikkumisesta
-lumen pudottelusta sillalta alhaalla ajavien autojen päälle
-kivisodan leikkimisestä
-äidin lyömisestä
Hyi hyi tuhmaa ei saa löydä toista! Ja nyt äiti lyö sinua remmillä.
öö.... ??
Meillä ei ollut ruumiillista kurittamista eikä arestia tai mitään vastaavaa. Lähinnä moitittiin.Sai mennä ja tulla aika vapaasti kunhan vaan äiti tiesi suunnilleen missä menen. Paras kaverini oli paljon viikonloppuisin yksin kotona (11-12 -vuotiaana, tuliskohan tästä nykyään lasu?) kun vanhemmat olivat mökillä ja muistan, että äitini ei olisi halunnut että menen silloin sinne, niin että oltaisiin vain päinemme siellä. No mistäpä äiti olisi tiennyt ovatko vanhemmat kotona vai ei, valehtelimme sujuvasti, että ovat vain vierailla ja ovat tulossa illaksi kotiin.
Ainoa, mistä tuli jatkuvasti riitaa oli syöminen. Nykyään minut varmaan diagnosoitaisiin erityisherkäksi, koska kaikki klöntit ja kokkareet ja keskenään sotkeutuneet ruoat kuvottivat. Muistan vain yhden kerran että äitillä meni hermot syömättömyyteeni, enkä saannut lähteä johonkin vieraille käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olikohan se vanhemmilta tietonen päätös, kun lapsia ruvettiin hankkimaan, että tulemme sitten kurittamaan ruumiillisesti, vai oliko jossain kohtaa mennyt vaan hermot ja haettiin vyö vai mitenköhän se on aikanaan mennyt? Ja oliko jossain kasvatusoppaissa tai vastaavissa suositeltu kurittamista?
Olen syntynyt -88. Vanhemmat olivat jo lähes nelikymppisiä minut saadessaan ja jäin ainoaksi lapseksi.
Oli aika kova kuri, eikä vastaan saanut sanoa. Koulumenestyksen suhteen vaadittiin aina paljon. Viimeistään lukiossa jatkuva stressi ja suorituspaineet alkoivat tuottaa minulle ongelmia, eikä (mielen)terveys meinannut kestää. Kotona ei myöskään puhuttu oikein mistään sellaisesta kuin seksuaalisuus, seksi tai tunteet. Vanhemmat pitivät kovia arvoja tärkeinä.
No ei tullut kovin ehjää aikuista minusta. En usko, että tuossa on kyse edes pelkästään aikakaudesta, vaan kyllä nykyäänkin on noita suorittavia uravanhempia, jotka vaativat lapsiltaan samaa.
Suurin osa lapsuudenystävieni vanhemmista oli paljon pehmeämpiä ja helpostilähestyttävämpiä. Olin välillä aika kateellinen kavereille, joilla oli vapaus ilmaista mielipiteensä kotona ja jotka saivat joskus mokata, eikä yksi tai kaksi huonompaa koulunumeroa merkinneet maailmanloppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -88. Vanhemmat olivat jo lähes nelikymppisiä minut saadessaan ja jäin ainoaksi lapseksi.
Oli aika kova kuri, eikä vastaan saanut sanoa. Koulumenestyksen suhteen vaadittiin aina paljon. Viimeistään lukiossa jatkuva stressi ja suorituspaineet alkoivat tuottaa minulle ongelmia, eikä (mielen)terveys meinannut kestää. Kotona ei myöskään puhuttu oikein mistään sellaisesta kuin seksuaalisuus, seksi tai tunteet. Vanhemmat pitivät kovia arvoja tärkeinä.
No ei tullut kovin ehjää aikuista minusta. En usko, että tuossa on kyse edes pelkästään aikakaudesta, vaan kyllä nykyäänkin on noita suorittavia uravanhempia, jotka vaativat lapsiltaan samaa.
Suurin osa lapsuudenystävieni vanhemmista oli paljon pehmeämpiä ja helpostilähestyttävämpiä. Olin välillä aika kateellinen kavereille, joilla oli vapaus ilmaista mielipiteensä kotona ja jotka saivat joskus mokata, eikä yksi tai kaksi huonompaa koulunumeroa merkinneet maailmanloppua.
Tosiaan olettaisi, kuten ap:kin mainitsi, että tuossa tilanteessa lapsesta tulisi ennemminkin hemmoteltu kuin kovassa kurissa kasvatettu.
Mutta näköjään voi mennä ihan toiseen äärilaitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Iso osa 12 v. ei pidä enää toppahousuja, paitsi jossain laskettelurinteissä, jos sielläkään. Tuollainen lapsen pukeutumisesta rankaiseminen on ihan järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverivanhemmuus näyttää tv-sketsiltä.
Vierailija kirjoitti:
Olikohan se vanhemmilta tietonen päätös, kun lapsia ruvettiin hankkimaan, että tulemme sitten kurittamaan ruumiillisesti, vai oliko jossain kohtaa mennyt vaan hermot ja haettiin vyö vai mitenköhän se on aikanaan mennyt? Ja oliko jossain kasvatusoppaissa tai vastaavissa suositeltu kurittamista?
Vanhemmat toistivat niitä kasvatusmenetelmiä, joiden kohteeksi itse joutuivat lapsena. Vaatii tietoisen päätöksen toimia toisin. Meillä 40-luvulla syntynyt isäni oli päättänyt ettei lapsia rangaistu ruumiillisesti, eikä sitten rangaistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Iso osa 12 v. ei pidä enää toppahousuja, paitsi jossain laskettelurinteissä, jos sielläkään. Tuollainen lapsen pukeutumisesta rankaiseminen on ihan järjetöntä.
Jos se toppahousu on vanhemman mielestä tarpeen (esim 20 astetta pakkasta), kyllä tuon ikäisen pitää totella. 12V on kuitenkin vielä lapsi!
Tartun aiheen ohi tuohon remmin antamiseen. Kuulostaa ihan kauhealta. Tunnen vain yhden joka on kertonut saaneensa selkäänsä vyön remmillä, siskon 1946 syntyneen miehen. Ihanko oikeasti sitä on niinkin yleisesti harrastettu kuin tästä ketjusta voisi päätellä? Meillä on varmaan outo suku, kun naislinjassa alkaen 1800-luvun lopulla syntyneestä mummustani kukaan ei ole saanut selkäänsä. Millään välineellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olikohan se vanhemmilta tietonen päätös, kun lapsia ruvettiin hankkimaan, että tulemme sitten kurittamaan ruumiillisesti, vai oliko jossain kohtaa mennyt vaan hermot ja haettiin vyö vai mitenköhän se on aikanaan mennyt? Ja oliko jossain kasvatusoppaissa tai vastaavissa suositeltu kurittamista?
"Kuka vitsaa säästää, se lastaan vihaa" Eli olihan näitä ohjeita. Järkiperäisesti varmasti vanhempieni kaveriporukoissa tuota pidettiin hyvänä kasvatuskeinona. Jopa opettajani yärillä kannatti piiskan antamista. Piiskan saaminen ei ole kuritusväkivaltaa, mistä jo tuolloin puhuttiin. Kaveri jäi kiinni tupakanpoltosta ja sai piiskaa paljaalle pyllylle äidiltään lähimetsässä. Liikunnan opettajan mielestä se oli juuri oikein toimittu. Tupakka tappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Iso osa 12 v. ei pidä enää toppahousuja, paitsi jossain laskettelurinteissä, jos sielläkään. Tuollainen lapsen pukeutumisesta rankaiseminen on ihan järjetöntä.
Jos se toppahousu on vanhemman mielestä tarpeen (esim 20 astetta pakkasta), kyllä tuon ikäisen pitää totella. 12V on kuitenkin vielä lapsi!
12 v. voi olla jo murrosikä täydessä vauhdissa. Käy katsomassa minkä verran toppahousuja näkyy koulussa 12 v. ikäisillä.
20 asteen pakkasilla ei koulussa oltu välitunnilla pihalla.
Toppahousujen poisjäämisestä ei seurannut yhtään mitään terveydellisiä seuraamuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Iso osa 12 v. ei pidä enää toppahousuja, paitsi jossain laskettelurinteissä, jos sielläkään. Tuollainen lapsen pukeutumisesta rankaiseminen on ihan järjetöntä.
Jos se toppahousu on vanhemman mielestä tarpeen (esim 20 astetta pakkasta), kyllä tuon ikäisen pitää totella. 12V on kuitenkin vielä lapsi!
12 v. voi olla jo murrosikä täydessä vauhdissa. Käy katsomassa minkä verran toppahousuja näkyy koulussa 12 v. ikäisillä.
20 asteen pakkasilla ei koulussa oltu välitunnilla pihalla.
Toppahousujen poisjäämisestä ei seurannut yhtään mitään terveydellisiä seuraamuksia.
Curl...
Lapsihan voisi vaikka pahoittaa mielensä toppahousuista. Parempi, että palelluttaa itsensä.
Vaikka välitunneille ei oltaisi pihalla (meillä raja oli tasan 20, eli 19 asteessa oli vielä pakko mennä ulos), niin ehkä kaikkia ei kuljeteta autolla kouluun, vaan pitää kävellä pakkasessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Iso osa 12 v. ei pidä enää toppahousuja, paitsi jossain laskettelurinteissä, jos sielläkään. Tuollainen lapsen pukeutumisesta rankaiseminen on ihan järjetöntä.
Jos se toppahousu on vanhemman mielestä tarpeen (esim 20 astetta pakkasta), kyllä tuon ikäisen pitää totella. 12V on kuitenkin vielä lapsi!
12 v. voi olla jo murrosikä täydessä vauhdissa. Käy katsomassa minkä verran toppahousuja näkyy koulussa 12 v. ikäisillä.
20 asteen pakkasilla ei koulussa oltu välitunnilla pihalla.
Toppahousujen poisjäämisestä ei seurannut yhtään mitään terveydellisiä seuraamuksia.
Voitko kuvitella, minulla sekä joillakin kavereillakin oli toppaHAALARIT koulussa koko talven vielä ainakin vitosluokalla 90-luvulla? Ja nämä ei olleet niitä neonvärisiä kummajaisia, joista joskus näkee kuvia menneiden ajan muoteja kauhistellessa, vaan ihan tavallaisia lastenhaalareita, itse muistan ainakin että omani tuolloin oli hillityn punaiset. Tuohon verrattuna hassua kauhistella, jos 12-vuotiaan pitää laittaa kovassa pakkasessa toppahousut.
Oon syntynyt -90-luvun alkupuolella ja vanhempani -70-luvun alussa. Oli fyysistä kurittamista, luunappeja ja tukkapöllyä sai vanhemmille niskottelusta ja isommista jutuista (esim. kerran olimme menneet kaverin kanssa käymään kaupungilla, vaikka oli tarkoitus olla vain kaverilla kyläilemässä) sai vyöstä. Muita rangaistuksia oli sitäkin enemmän. Tuon tapauksen jälkeen jäin 2 viikon arestiin, monesti myös puhelimen tai netin käyttö kiellettiin.
Meillä äiti päätti vaatteet ainakin ala-asteen loppuun. Yläasteellakin äiti päätti vaatteeni, jos oltiin esimerkiksi sukulaisille menossa. Joskus 14-vuotiaana en saanut lähteä vanhempien mukaan kesätapahtumaan, koska olisin halunnut pukea sen aikaisen muodin mukaiset farkut.
Kaikessa piti totella vanhempia ja aika laajasti vanhemmat sanelivatkin elämää siihen asti, että muutti kotoa ja senkin jälkeen jonkin aikaa yrittivät. Aina kaikille vanhempien käskyille ei ollut mitään perusteita. Esimerkiksi joskus viikonloppuisin ei saanut tavata kavereita ihan vaan, koska niin oli päätetty. Ei meillä mitään menoa tai muuta tekemistä ollut, mutta jos vanhemmat päättivät että ei käy niin sitten istuttiin yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kyllähän 12v kanssa jo voi sopia ja neuvotella lähes kaikista asioista?? Varsinkin pukeutumisesta joka koskee vain häntä itseään. Ei ole mikään pieni lapsi enää joka ei ymmärrä..
Jos äidin mielestä on perusteltua laittaa toppahousut ja 12v ei halua laittaa toppahousuja, miten siinä neuvotellaan enää mistään? Toppahousut laitetaan jalkaan ja mutinat pois. Ja jos silti lähtee ilman toppahousuja ulos, joku rangaistushan siitä pitää seurata.
Tai sitten äiti voi syksyllä jutella lapsen kanssa ja päätyä yhdessä siihen lopputulokseen, että toppahousuja ei tarvitse käyttää vaan ostetaan merinovillaiset pitkikset housujen alle.
Kyllä, lapsi voi sanoa oman mielipiteensä ja voidaan mietti muita vaihtoehtoja. Mutta jos puhutaan yksittäisestä uloslähtötilanteesta, jossa on käsketty laittamaan toppahousut, lapsi sanoo vastaan, johon vanhempi toteaa, että kyllä ne laitetaan. Jos siitä huolimatta lapsi lähtee ulos pukematta toppahousuja, kyllä siitä on perusteltua antaa rangaistus.
En lähtisi tuolle linjalle. Siinä on rangaistusta tarpeeksi, jos lapsi palelee ja häneltä voi kysyä, oliko hänen mielestään hyvä ratkaisu. Rangaistukset pitää jättää isoihin asioihin eikä yksittäisen vaatekappaleen käytön kohdalle.
Onko tänä yleinenkin näkemys nykyään? Siis lapsi saa olla tottelematon ilman seurauksia? En edes ole mikään tiukkapipo, mutta jos on tilanne , jossa lapsi on jo saanut esittää oman mielipiteensä, mutta vanhempi katsoo paremmaksi tehdä toisin, silloin totellaan ja jos ei, silloin seuraa rangaistus. Ei aamuinen uloslähtötilanne ole oikea paikka ruveta neuvottelemaan loputtomiin.
Iso osa 12 v. ei pidä enää toppahousuja, paitsi jossain laskettelurinteissä, jos sielläkään. Tuollainen lapsen pukeutumisesta rankaiseminen on ihan järjetöntä.
Niinpä. Siinä sitten esiteinin aivoilla miettii että ottaako mieluummin vanhempien rangaistuksen vai nauraako muut koulussa.
Siinä ainakin oppii sitten pikku hiljaa noiden tilanteiden toistuessa nurkkaan ajetuksi. Tekipä miten vain, on aina vääränlainen ja joku rankaisee.
(olettaen nyt että tässä toppahousuasiassa ei ole kyse mistään Ivalon - 35c pakkasista).
Kerrot varmaan meille sillain perustellen ja analyyttisesti, mitä oikeaa tai hyvää tai fiksua on siinä, jos 12v:lle annetaan tottelemattomuuden vuoksi remmiä, jos hän jättää toppahousut laittamatta?