Miksi niin moni parikymppinen jää huonoon suhteeseen?
Tuttavapiiristä ja mediasta saa kuulla jatkuvasti parikymppisistä jotka jäävät huonoon suhteeseen, eivätkä lähde. Vaikkei ole edes lapsia tai mitään. Miksi? Elämän paras aika = nuoruus ja se tuhlataan huonoon suhteeseen????
Kommentit (64)
Kotoa opittu malli ja/tai huono itsetunto, eikä tiedä paremmasta.
Ei ole vielä elämänkokemusta muusta?
Nuorena sitä uskoo että kaiken pystyy korjaamaan teipillä tai rakkaudella :D
Media on opettanut nuoria naisia viehättymään pahoista pojista...
No mitä voi odottaa jos ihmiset seuraavat temppareita ?
Penskat eivät osaa vielä edes seurustella. Omia rajoja ei tunneta. IRL-elämästä ei ole kokemusta.
Kannatan täysi-ikäisyyden rajan nostamista 21 ikävuoteen - kokemattomuus ja kypsymättömyys on nouseva trendi.
Vähän elämänkokemusta, huono itsetunto, ei kunnolla tunnista vahingollisia ja epäterveitä toimintamalleja parisuhteessa, ei usko että löytäisi muuta, pelkää läheisten reaktiota, taloudellinen riippuvuus, velvollisuudentunto, ääritapauksissa väkivallan pelko... Syitä on miljoonia, joista yksikään ei varsinaisesti ole kenenkään ulkopuolisen asia.
Anna kun arvaan, itse oot sillä välin ollut hyvässä suhteessa ja nyt tunnet jotain "en MINÄ kyllä tuollaiseen jäisi!" -logiikan siivittämää ylemmyydentunnetta?
Koska mm. ihmissuhdetaitoja ei opeteta koulussa, sen sijaan opetetaan kaikkea muuta turhaa p a s k a a.
Jotta voisivat niistä viisastua ja vahvistua. Opettelevat seurustelua, tulevaa avioliittoaan varten.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena sitä uskoo että kaiken pystyy korjaamaan teipillä tai rakkaudella :D
No jos noin älyttömiä ralleja soitetaan radiossa niin myötikset
Ei tietoa paremmasta? Pelko ettei löydä muuta? Läheis tai seksiriippuvuus?
Vierailija kirjoitti:
Media on opettanut nuoria naisia viehättymään pahoista pojista...
Yksinkertaisen miehen yksinkertainen väite. Luultavasti tyttö saa siinä yhtään keneltäkään ensimmäistä kertaa huomiota. Jos kotoa on saanut huonon mallin parisuhteesta eikä vanhemmilla ole ollut kiinnostusta lapseen, niin se huomio pitää etsiä jostain. Ihan samalla tavalla jotkut pienet lapset riehuvat, koska se on ainoa tapa saada vanhemmilta huomiota.
Kenelle nuoruus on elämän parasta aikaa, kelle ei.. En kaipaa nuoruuden suhteita ollenkaan, ne oli sellaista sähellystä.. Löysin aidon rakkauden vasta "32" vuotiaana.. Olin onnellinen, että olin tuota ennen opetellut ihmissuhdetaitoja nuoruuden suhteissa.
Koska meille on pienestä asti syötetty kristillistä, virheellistä ajatusmallia, että nuorena etsitään ja löydetään kumppani, jonka kanssa edetään tiettyä rataa ja ollaan hautaan asti yhdessä. Elämä on oikeanlaista ja täydellistä silloin, kun seuraa omaa intuitiota ja vapautuu näin pitää pyrkiä elämään -ajatusmalleista.
Ja sitten ne eroaa päälle kolmikymppisenä ja alkavat vimmatusti etsiä niitä viimeisiä vapaita, hyviä jäljellejääneitä miehiä... joista taistelevat myös ne nuoremmat parikymppiset..
Optimismi ja usko kaiken muuttumiseen paremmaksi, sai minut jäämään suhteeseen narsistisen ihmisen kanssa.
No ei ole vielä kokemusta muusta??