Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni parikymppinen jää huonoon suhteeseen?
15.06.2020 |
Tuttavapiiristä ja mediasta saa kuulla jatkuvasti parikymppisistä jotka jäävät huonoon suhteeseen, eivätkä lähde. Vaikkei ole edes lapsia tai mitään. Miksi? Elämän paras aika = nuoruus ja se tuhlataan huonoon suhteeseen????
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten ne eroaa päälle kolmikymppisenä ja alkavat vimmatusti etsiä niitä viimeisiä vapaita, hyviä jäljellejääneitä miehiä... joista taistelevat myös ne nuoremmat parikymppiset..
Parikymppiset ei edelleenkään taistele kolmekymppisistä äijistä muuta kuin näiden omissa päiväunissa.
Taistelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten ne eroaa päälle kolmikymppisenä ja alkavat vimmatusti etsiä niitä viimeisiä vapaita, hyviä jäljellejääneitä miehiä... joista taistelevat myös ne nuoremmat parikymppiset..
Parikymppiset ei edelleenkään taistele kolmekymppisistä äijistä muuta kuin näiden omissa päiväunissa.
Taistelee.
No eikä taistele. Kaksikymppiset nyt pitävät itseään 10 vuotta vanhempia miehiä vanhoina. Muutama poikkeus voi olla, mutta noin se menee, Sori.
Niin no... Muutin vähän päälle parikymppisenä ensimmäistä kertaa poikaystävän kanssa saman katon alle... Sitä ennen olin asunut yksin. Ajattelin tietysti silloin alkuun, että jee ihanaa, että kiva asua jonkun kanssa (suhteessa oli jo ennen yhteenmuuttoa ongelmia, jotka sokeasti ohitin). Eipä mennyt kauaa, kun alkoi tulemaan näitä ongelmia oikein kunnolla, mm. Poikaystävän jatkuvaa ryyppäämistä kavereiden kanssa, rahat meni nettipeleihin ja baareihin, minä maksoin koko asumisen ja ruuat, poikaystävä ei tehnyt kotona muuta, kuin kävi nukkumassa ja syömässä. En halunnut erota, koska se olisi ollut noloa myöntää, että muutama kuukausi siinä meni ja kaikki oli jo päin p*rsettä. 1.5 vuotta siinä meni ja ero tuli, kun poikaystävä petti minua.
Luulen, että moni parikymppinen ei kehtaa myöntää, että nyt tuli epäonnistuminen ja on vaan kiva ajatus siitä, että ollaan jonkun kanssa yhdessä ja kun kavereillakin on...
koska heidät on lapsena opetettu siihen, että on ihan ok kohdella heitä huonosti. Ei mitään uutta.
He ovat lukeneet liikaa AV-palstaa ja sitä, kuinka 25-vuotiaana on mahdotonta löytää enää ketään, ja kello tikittää. Siinä vaiheessa mieheltä halutaan enää hyvät geenit jälkipolvelle, ja jos lompakko ei ole tarpeeksi paksu niin hellurei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Optimismi ja usko kaiken muuttumiseen paremmaksi, sai minut jäämään suhteeseen narsistisen ihmisen kanssa.
Plus se toitotus kaikkialla, että suhteen eteen pitää tehdä töitä ja ettei parisuhde ole ikinä mitään harlekiinihömppää muualla kuin romanttisissa komedioissa.. Ja onhan näitä muitakin joilla kokematon (nuori) kuvittelee parisuhteensa olevan ihan normaali, kuten ei se vaihtamalla parane ja kukaan ei ole täydellinen.
Simple as that : Elämänkokemuksen puute
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He ovat lukeneet liikaa AV-palstaa ja sitä, kuinka 25-vuotiaana on mahdotonta löytää enää ketään, ja kello tikittää. Siinä vaiheessa mieheltä halutaan enää hyvät geenit jälkipolvelle, ja jos lompakko ei ole tarpeeksi paksu niin hellurei.
Ömmhh,, ei kai kukaan tosissaan ota sitä, ettei 25-vuotias voisi enää löytää ketään?? :D Nainen parhaassa iässä.
Koska ajatellaan ettei yksin voi olla hyvää elämää (yhteiskunnan aivopesu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin 18-vuotiaana yhteen silloisen 10-vuotta itseäni vanhemman poikaystäväni kanssa. Suhde oli myrskyisä, mutta lapsellisesti uskoin kun hän lupasi parantaa tapansa. Yhteiseloa kesti lähes seitsemän vuotta, ennen kun uskalsin luovuttaa... Kokemattomuus ja eroperheessä kasvaneena puuttunut malli parisuhteesta lienevät typeryyden ja sinisilmäisyyden lisäksi syitä jäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkunaisia haukutaan ja usein painostetaan pariutumaan. Yksin asuvaa naista jotkut karttavat..vaikka elämmekin 2020 luvulla. En ihmettele että monet huolivat kenet tahansa.
N23
Mulla ainakin tunne etten kelpaa kellekään muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä huonoa tilannetta oikein nähnyt itse ja sille sokeutui vaikka se jatkui vuosia ja pääsin suhteesta vasta 29-vuotiaana pois..
No voin kertoa omasta tilanteesta. On aikaisempaa kokemusta suhteista ja osaan punnita hyviä ja huonoja puolia. Tämän hetkisen kumppanin kanssa jaetaan samat arvot ja tulevaisuuden haaveet. Ongelmia kuitenki teettää ihan tavalliset vuorovaikutusongelmat. En usko, että melkein missään suhteessa kokoajan vaan mennää hymy huulessa vaan on hankalaakin. Välillä pidän suhdettamme todella huonona ja itseäni vahingoittavana, mut suurimman osan ajasta kaikki on ihan normaalia arjen viettoa yhdessä ilman kummempaa negatiivisuutta.
En rehellisesti usko siihen, että suhde toisen ihmisen kanssa olisi paljoakaan parempi. Oma huono itsetunto ehkä myös pitää paikallaan tässä vaikka muukin maailma vielä kiinnostaisi. Kans jos asuis erillään niin ero ois helpompi. Iso opiskelupaikkakunta ja vaikeus saada kämppää vaikuttaa kyllä.
Tämän takia ehkä näissä pysytään. Ne hyvät puolet painaa enemmän.
Ymmärrän vielä jotenkuten sen, että nuori ja elämää kokematon ihminen voi antaa itseään kohdella, kuin roskaa, kun kuvittelee, että näin sen kuuluu mennä ja eihän tässä mitään... Yleensä kyllä jossain vaiheessa tulee se herätys ja on vaikka kuinka paljon sitä hyvää nuoruutta vielä jäljellä. Se, että elämää nähnyt oikeasti aikuinen ihminen ei tajua omaa parastaan on ihan käsittämätöntä. Yleensä sama kaava toistuu, että aina löytää itsensä lopulta sieltä p*skasta hyväksikäyttösuhteesta eikä ikinä opi. Mennään vielä vääntämään pari mukulaa, jos vaikka se suhde sillä paranisi (harvoin paranee, vaan juuri päinvastoin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He ovat lukeneet liikaa AV-palstaa ja sitä, kuinka 25-vuotiaana on mahdotonta löytää enää ketään, ja kello tikittää. Siinä vaiheessa mieheltä halutaan enää hyvät geenit jälkipolvelle, ja jos lompakko ei ole tarpeeksi paksu niin hellurei.
Ömmhh,, ei kai kukaan tosissaan ota sitä, ettei 25-vuotias voisi enää löytää ketään?? :D Nainen parhaassa iässä.
Jos asuu 4.000 ihmisen kunnassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Optimismi ja usko kaiken muuttumiseen paremmaksi, sai minut jäämään suhteeseen narsistisen ihmisen kanssa.
Plus se toitotus kaikkialla, että suhteen eteen pitää tehdä töitä ja ettei parisuhde ole ikinä mitään harlekiinihömppää muualla kuin romanttisissa komedioissa.. Ja onhan näitä muitakin joilla kokematon (nuori) kuvittelee parisuhteensa olevan ihan normaali, kuten ei se vaihtamalla parane ja kukaan ei ole täydellinen.
Tämä. Muistan omasta nuoruudestani, kuinka aikuiset ja etenkin minua vanhemmat naiset aina alleviivasivat sitä, että rakkaus on tahdosta kiinni, pitää tehdä kompromisseja eikä pidä olla nirso. Samaan aikaan ympäriltä tuleva viesti oli lisäksi se, että vain parisuhteessa pystyy kehittymään ihmisenä ja vain parisuhteessa oleminen on merkki siitä, että ihminen on kykenevä rakastamaan ja huomioimaan muitakin kuin itseään. Olen kolmekymppinen, joten ihan hirveän kauaa ei nuoruusvuosistani ole ehtinyt vierähtää. Onneksi nykyään on pikku hiljaa alettu kyseenalaistaa näitä epäterveitä parisuhdeuskomuksia ja -oppeja, vaikka työsarkaa vielä riittääkin.
Parikymppiset ei edelleenkään taistele kolmekymppisistä äijistä muuta kuin näiden omissa päiväunissa.