Normaaleja ihmisiä -sarja Ylellä
Joko olette ehtineet katsoa? Mitä piditte? Mielestäni erittäin koukuttava ja liikuttava sarja, jonka jaksoi katsoa alusta loppuun. Nuorten päähenkilöiden haparoivassa rakkaudessa on monille jotain tuttua. Kritisoitavaakin sarjasta kyllä löytyy.
Kommentit (127)
Luin romaanin viime kesänä ja minusta se oli ihana! Olen odottanut sarjaa ja illalla varmaan rupean katsomaan.
En uskalla alkaa katsomaan tätä, pidin kirjasta niin paljon :)
Vierailija kirjoitti:
En uskalla alkaa katsomaan tätä, pidin kirjasta niin paljon :)
Tämä on saanut brittiläisessä mediassa ylistäviä arvioita, sitä on sanottu yhdeksi niistä harvoista sarjoista, joka on jopa parempi kuin alkuperäinen romaani.
Äärimmäisen pitkäveteinen ja tylsä. Katsoin ekan osan ja sitten jotain myöhempää osaa, mutta ei vain kerrassaan lähtenyt lentoon. Näyttelijät myös näyttävät liian vanhoilta rooleihinsa.
En ole katsonut. Kirja oli niin huono, etten ehkä viitsi. Sarja seuraa kuulemma aika paljolti kirjaa.
Kirja oli mielestäni kliseinen, henkilöt pahvisia ja ratkaisut ennalta-arvattavia.
En tiedä jaksanko katsoa. En ole lukenut tätä kirjaa mutta sen Rooneyn toisen kyllä (Keskusteluja ystävien kesken) ja se oli mun mielestä puuduttavaa vatvomista.
Mäkin aloin nyt katsoa. Pakko tulla heti kommentoimaan, että häiritsee kyllä pääosassa olevan lukiolaispojan vanha ulkonäkö. Näytti vanhemmalta kuin se matikanope. Piti googlata näyttelijän ikä, onkin kuitenkin syntynyt 1996 eli 24 v. Näyttää mielestäni kolmikymppiseltä.
Katselu jatkuu...
Onko se nyt sitten tylsä vai kiinnostava, kun on kahta mielipidettä?
Minä en ainakaan tiedä mikä siitä tekisi mielenkiintoisen tai koskettavan.
Katsoin kaikki 12 jaksoa ja kannatti kyllä. Alku oli hieman tahmeaa, mutta 3. jaksosta alkaen jäin koukkuun.
Minä yritin katsoa toista osaa, mutta se sitten olikin silkkaa nylkytystä. Ehkä olen liian vanha, kun on jo 40 mittarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En uskalla alkaa katsomaan tätä, pidin kirjasta niin paljon :)
Tämä on saanut brittiläisessä mediassa ylistäviä arvioita, sitä on sanottu yhdeksi niistä harvoista sarjoista, joka on jopa parempi kuin alkuperäinen romaani.
Huh, aika kehno saa olla romaani siinä tapauksessa. Mielestäni pääosan esittäjillä ei ole mitään kemiaa.
Olen katsonut 1,5 jaksoa. Nukahtanut olen ainakin viisi kertaa. En pysy hereillä, loistavaa unilääkettä.
Inhokkihahmoni: Jamie ja Alan.
Mariannen näyttelijän ulkonäöstä tulee hieman mieleen nuori Audrey Tautou Améliessa tai nuori Krista Kosonen.
Itkin siinä masennusjaksossa C:n kertoessa terapiassa ulkopuolisuuden tunteestaan ja pettymyksestään yliopistoelämään, samaistuin paljon.
Molemmat päähenkilöt ovat rikkinäisiä, eri syistä. Kiinnostavaa kuvausta siitä miten lapsuuden perhe, raha, luonne/persoonallisuus, ulkonäkö, älykkyys, itsetunto, ym. vaikuttavat sosiaaliseen asemaan ja onnellisuuteen.
Kunpa saisin tietää mitä 12. jakson jälkeen tapahtuu. Toivoin, että Marianne olisi lähtenyt Connellin mukaan. Toisaalta toivon, että tälle kirjalle/sarjalle ei tule jatkoa, koska loppu oli sopivan lämmin ja toiveikas. Jääkööt hahmojen tulevaisuus jokaisen lukijan/katsojan mielikuvituksen varaan.
Aika paljon keskustelua herättää niin huonoksi sarjaksi.
Olen ollut vaihdossa Irlannissa 10 vuotta sitten ja tuli kyllä ikävä noita paikkoja, pikkukyliä, merimaisemia, murretta, Dublinia ja Trinitya. Tosin oman kokemukseni mukaan Trinityssa on pajon mukavampia ja rennompia oppilaita, ei sellaisia pikkumaisia, turhantärkeitä ja muita alentavia tyyppejä kuin sarjan jotkut sivuhenkilöt oli. Tai ehkä mulla kävi vain hyvä tuuri kun en sellaisiin törmännyt.
Luin vasta Hesarin jutun siitä, katson sarjaa kunhan ehdin. Vaikutti kiinnostavalta.