Normaaleja ihmisiä -sarja Ylellä

Nyt sain katsottua kaikki jaksot. Tykkäsin sitten kuitenkin ja paljon, vaikka alussa epäilin. Ikää minulla on 36 vuotta.

Vähän teennäinen ja yli-imelä välillä, mutta jotenkin ihan kiva tunnelma(just mustakin esim. se Italian reissu maisemineen)ja henkilötkin ok, jotkut vähän liian teennäisiä keskusteluja ja tapahtumia omaan makuuni. Antaisin 3,5/5 arvosanaksi.

Huonosti draamaksi naamioitua pehmopo*noilusontaa

Vierailija kirjoitti:

Huonosti draamaksi naamioitua pehmopo*noilusontaa

Naulan kantaan!

Aivan mahtava sarja, en muista koska olisin ollut yhtä liikuttunut. Varmaankin käyn jotain omaa lukiovuosien traumaa läpi sarjan kautta, mutta minusta se on hyvä kuvaus haparoivista ihmissuhteista ja siitä kuinka teemme vääriä ratkaisuja, koska emme uskalla sanoa ääneen mitä haluamme. Luin kirjan jälkikäteen, en pitänyt siitä yhtä paljon. Varsinkin loppu oli sarjassa toiveikkaampi ja pääosan parin kannalta, ainakin katsojan näkökulmasta, parempi.

Tunnelma kiva mutta loppu pliisu. Miksi toisiaan rakastavat ihmiset pitää tommosta kissa-hiirileikkiä? Mikä tän suhteen idea oli?

Mua ärsytti kaikkein eniten se loppukohtaus. Nuori ihminen itkee, kuinka hänen elämä on Dublinissa ja ei voi lähteä New Yorkiin. Ei oikeasti apaut 22-vuotiaat lapsettomat ihmiset ole tuollaisia. Ihan niin kuin siinä olisi puhunut ainakin 30-vuotias. Ei yhtään uskottavaa.

Kerrottiinko kirjassa oliko Mariannella haaveita oman uransa suhteen? Mitä haluaisi tehdä työkseen? Sarjassa minulle selvisi vasta stipendien jakotilaisuudessa mitä Marianne opiskeli pääaineinaan (historia ja politiikka). Connellin pääaine selvisi jo high school -ajan jaksossa, jossa täytti hakulomaketta Trinityyn.

Onko USA:ssa muuten yleistä (ja hyväksyttyä), että rikkaan perheen lapset, jonka lukukausimaksut ja asunnon rahoittaa vanhemmat, hakevat stipendejä? Eikö olisi reilumpaa, että apurahat menisi niille oppilaille, jotka on motivoituneita ja lahjakkaita, mutta kampppailevat talousvaikeuksien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ihan ok, mutta välillä kuitenkin turhan imelää ja parisuhde-kliseilyä mulle. En tykkää ikinä myöskään pano-kohtauksista missään, mielestäni riittäisi kun näytettäisiin tilanne joka johtaa siihen ja katsojan mielikuvituksen varaan itse akti, en halua nähdä nakkeja ihmisiä enkä varsinkaan köyrimässä. 

Marianne oli tosiaan sarjassa aivan liian kaunis kiusattavaksi/hylkiiöksi(ei sillä ettei kauniinakin voisi joutua kiusatuksi),mutta jotenkin se asetelma vaan mua ärsytti, fiksu, sanavalmis ja oikeasti tosi kaunis ja hoikka , vielä todella varakkaan perheen tyttö olisikin se hylkiö koulumaailmassa jonka joku cool, komea poju tulee pelastamaan ja aina jatkossakin...Ehkä en ole vaan kohderyhmää, (epärealistinen)romantiikka ei kiinnosta ohjelmissa.

Oikeastiko luulet, että kauniita ei kiusata? Heitähän kateelliset juuri kiusaa. Irlanti muutenkin on niin takapajuinen ja kateellinen maa, ettei mikään ihme.

Vierailija kirjoitti:

Kerrottiinko kirjassa oliko Mariannella haaveita oman uransa suhteen? Mitä haluaisi tehdä työkseen? Sarjassa minulle selvisi vasta stipendien jakotilaisuudessa mitä Marianne opiskeli pääaineinaan (historia ja politiikka). Connellin pääaine selvisi jo high school -ajan jaksossa, jossa täytti hakulomaketta Trinityyn.

Onko USA:ssa muuten yleistä (ja hyväksyttyä), että rikkaan perheen lapset, jonka lukukausimaksut ja asunnon rahoittaa vanhemmat, hakevat stipendejä? Eikö olisi reilumpaa, että apurahat menisi niille oppilaille, jotka on motivoituneita ja lahjakkaita, mutta kampppailevat talousvaikeuksien kanssa?

Siis tuijottaako aikuiset naiset jotain nuorten sarjaa vain siksi että siinä on pehmopornoa. Tämän käsityksen ketjusta saa.

Juonta ei tarvita kunhan on seksiä.

Hyvä sarja on.

Jee, illalla tulee.

Mitäs pidätte?

Olen 48 v. Ei sarjat ikää katso. Tykkäsin. Hieno kuvaus kasvukivuista. Viipyilevä tunnelma ja vihjeitä, jotka saavat miettimään, mistä mikäkin asia johtuu. Marianne jäänyt vaille rakkautta ja hyväksyntää ja hakee näitä miessuhteista. Miespäähenkilö hänkin epävarma, mutta kasvua tapahtuu.

Minusta tässä oli samaistumispintaa. Ja joku ihmetteli, miksi pari leikki kissaa ja hiirtä. Eivät he leikkineet, he eivät pystyneet muuhun. Ei ollut vielä kykyä puhua.

Minulla ikää 37v. ja katson, koska sarjasta tulee tunne, että yhtäkkiä muistaa miltä tuntui olla nuori ja rakastunut. Kaikkine siihen liittyvine kipuineen. Ja toisaalta haikeana muistona myös sen miltä tuntuu kun rakastuneena huumassa suutelee toista.

Seksillä rahastavia laskelmoivia hyypiöitä koko tekijäjoukko.

Minusta oli virkistävää nähdä "tavallista" seksiä Mariannen ja Connellin välillä. Ei sitä, että molemmat kiljuvat ja läähättävät teennäisesti ja tottakai saavat orgasmin yhtä aikaa.......... Parin ensimmäinen suudelma oli ihanan herkkä ja ensimmäinen seksikerta hyvin aidosti kuvattu ja näytelty. Jatkossa seksiin keskityttiin ehkä hiukan liikaa. Ilmeisesti parin suhde oli kovin fyysinen, kun eivät saaneet pidettyä näppejä erossa toisistaan ja eroottinen tärinä alkoi heti, kun toinen koski sormenpäitä.

Muuten en tajunnut sitä miksei pariskunta voinut olla yhdessä, koska he tykkäsivät niin paljon toisistaan. Miksi piti väkisin hakeutua koko ajan erilleen ja kaapia lisää "ongelmia" kartalle? Tämä oli mielestäni kummallista ja väkinäistä. En myöskään tajua miksei Marianne lähtenyt lopussa mukaan New Yorkiin, vaikka Connell olisi selvästi kaivannut tukea? Antoiko ehkä takaisin siitä, kun Connell ei puolustanut häntä kouluaikoina eikä tunnustanut heidän suhdettaan silloin.

Ja vielä sanottava, että Mariannen etutukassa oli kestämistä loppuun asti. Melkoinen kenkäralliharja.

Ei sarja ehkä täydellisesti onnistunut, mutta kyllähän nuorten ihmisten ja varmaan vanhempienkin parisuhteissa on paljon läsnä heidän omat päänsisäiset ongelmansa ja juttunsa. Monissa suhteissa varsinkin juuri tuossa iässä on enemmän kyse omasta egosta kuin mistään muusta, vaikka olisi terveempikin ihminen. Nuorilla on juuri tuollaista lapsellista toimintaa, että tapaillaan salaa ja ajatellaan liikaa,  mitä muut ajattelee. Muissakin asioissa kuin ihmissuhteissa, kävihän sekin tuossa ilmi, osa tyypeistä oli yliopistossakin kovin kiinnostuneita lähinnä imagostaan jopa poliittisissa horinoissaan. Muistan kyllä yliopistoajoilta tuon ihmistyypin.

Seksikohtauksia oli aika paljon, ehkä veivät hieman liikaa aikaa, mutta ei ne kuitenkaan olleet sarjan pääsisältö kai.

Loppu oli tavallaan aika mukava, muistan juurikin parikymppisinä jotkut meuhkasivat kovaan ääneen että etäsuhde ei ole "oikea" suhde ja arvostelivat kovin muiden suhteita, jos ei oltu kylki kyljessä koko ajan, kunnes tulee ymmärrys että ihmiset ovat erilaisia ja elämäntilanteet myös. Mielikuva jäi, että vaikka parisuhde loppuisi, heille jäisi toisistaan hyvä muisto ja ystävälliset välit.

Loppuasetelma jäi jotenkin huutamaan jatkoa. Varmaan tulossa kakkoskausi...