Miten motivoitte itsenne kuntosaliharjoitteluun?
Aivan alkuun: en itsekään ole sohvaperuna. Käyn kahvakuulassa ja bodypumpissa, salillakin ehkä kerran kuussa. Olin viimeksi eilen, ja kokoajan melkeinpä laskin minuutteja, että treeni olisi ohi. Harva asia elämässä on mielestäni yhtä TYLSÄÄ kuin salitreeni. Mulla on useampi eri ohjelma, joten ei ole kyse siitä, että olisin tehnyt samalla viimeiset 10 vuotta. Musiikkia en viitsi kuunnella, koska musan kuuntelu on varattu rentoutumiseen. En halua "kuluttaa" biisejä salilla kyllästymiseen asti, jolloin niiden nautittavuus vähenee.
Ikää on jo 47, ja tiedän salitreeni tarpeellisuuden iän myötä kasvavan. Olenhan keski-ikäinen nainen.
MIten te salikissat ja karjut siis tsemppaatte itsenne säännöllisesti salille?
Kommentit (36)
En tiedä. Itse en harrasta liikuntaa.
Miksi pitäisi käydä salilla, jos ei tykkää?
Eniten motivoi se, kun tulokset paranee. Puhun saitreenistä, ja harjoittelusta lähinnä levypainoilla. Jotta tulokset paranee, pitää olla riittävä lepo, syödä tarpeeksi, ja ennen kaikkea joka harjoitus vetää apinan raivolla ja 110 prosentin motivaatiolla. Rutiini käsien liikuttelu ei tuo tulosta.
Mua motivoi tulokset. Olen saanut salitreenistä jaksamista ja lihaksia. Onhan se vähän monotonista, mutta itse tykkään rutiineista.
En mitenkään. Odotan aina seuraavaa salipäivää.
Treenaan käsilihaksia nostamalla kaljatölkkiä pöydältä ääntä kohti.
En minä mieti motivaatiota sen kummemmin. Sunnuntaina suunnittelen seuraavan viikon ja laitan salitreenit kalenteriin, sitten menen, kun on sen aika. Ei mulla ole mitään ajatusta siitä, että sen pitäisi olla jotenkin erityisen hauskaa. Mutta en minä sitä myöskään vihaa, teen treenin ja nautin siitä, että lihakset kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään. Odotan aina seuraavaa salipäivää.
Mikä siinä treenissä on niin kivaa, että odotat sitä?
Mulla salilla käyntiä on ollut aika karvasta, mut itseni kanssa kilpailemalla olen tehnyt siitä siedettävää. Toki olen vasta aloittanut treenaamisen niin edistystä tuleekin kivan nopeasti. Mutta siis jos olen edellisellä kerralla alkulämmitellyt crosstrainerilla 10min niin sitten seuraavalla 11 ja sitä seuraavalla 12 jne. Painojen kanssa yritän nostaa ainakin yhtää lajia painoa joka viikko. Siis vaikka tällä viikolla hieman enemmän painoa jalkaprässiin ja ensi viikolla kilo lisää hauiskääntöihin jne. Tuo edistys motivoi mua. Muuten kuollettavan tylsää hommaa.
Mun salikerta on lyhimmillään vain 8-10 sarjan pituinen (niinä päivinä kun ei yhtään huvittaisi) juuri sen takia, että kynnys treenata olisi mahdollisimman matala. Koen, että tuon määrän jaksan klaarata melko helposti ilman sen kummempia motivointeja. Vedän vain rutiinilla vähän kuin hampaiden pesun tai imuroinnin.
Minun on vaikeampi motivoida pitämään se lepopäivä salilta.. se taas onnistuu mieltämällä se osaksi harjoittelua ja sen erittäin tärkeäksi osaksi.
Minusta sinun liikuntamäärällä voit hyvin jättää saliharjoittelun poiskin ei se mikään itseisarvo ole varsinkin kun sinulla lihasharjoittelua jo on. suotta kärvistelet.
Ei salilla välttämättä tarvitse käydä, mutta lihaksia täytyy treenata. Kahvakuula on mainio laji.
Tämä on varmaan sisäsyntyistä, että jotkut nauttii treenistä enemmän kuin toiset. Itse tykkään.
Salista alkaa kyllä tykkäämään kun alkaa käydä monta kertaa viikossa. Alussa tietty veetuttaa koko touhu. Alat käymään salilla alkuun vaikka 3 kertaa viikossa niin äkkiä kyllä tykästyt
Katso netistä lyhyitä ohjelmia, joissa on moninivelliikkeitä. Itse käyn sellaisella salilla, jossa soi musiikki, en siis itse valitse biisejä. Minusta musiikki on kyllä kiva osa treeniä. En itse jaksaisi treenata kotona, haluan siihen sen tietyn tilan ja "rituaalin" että menen salille.
Ajatus lähteä salille ei välttämättä ole auvoisin.
Mutta salilla ja sieltä tullessa olo on kyllä hyvä. Koskaan ei ole kaduttanut, että lähti.
Kyllä se motivaattori on kunnossa pysyminen. Olen keski-ikäinen nainen ja sain pari vuotta sitten muistutuksen miksi lihaskunnosta on nyt pidettävä huolto: kiertäjäkalvosinoireyhtymä. En saanut enää nostettua tallilla satulaa hevosen selkään ja tallityöt olivat yhtä tuskaa. Kuntoutusjakson jälkeen olin ajanut itseni sellaiseen motivaatioputkeen, että nyt harjoittelu sujuu, vaikka tuntuisi tylsältä. Ei se aina ole kivaa tai helppoa, mutta jos en harjoittele, kivut palaavat herkästi. Olisi pitänyt jo aikaisemmin aloittaa harjoittelu, mutta en tajunnut kuinka tärkeää on pitää yläselän-olkapään-käden lihakset kunnossa.
Siellä salilla ei tarvitse käydä ihan jatkuvasti, voi hyvin ottaa vaikka muutaman kuukauden jakson, jona käy, ja sitten pitää taukoa.
Koska en tee liikaa. Vähemmälläkin pärjää kun ei tähtää 110 % tuloksiin kun 80 % riittää terveyden puolesta. Sellainen max tulosten jahtaaminen on pelkkää egoilua.
Itselläkin oli alkuun hankalaa mutta kyllä se siitä kun alun yli pääsi. Mutta minulla on kaksi asiaa 1) ilman kuulokkeita ja musiikkia en jaksaisi ja 2) en noudata mitään ohjelmaa, että pitäisi olla tietyt liikkeet. Toki eri lihasryhmät monipuolisesti mutta vaihtelen liikkeitä ihan fiiliksen mukaan.
Ai niin, ja harrastan myös cardiolajeja, kuten tennistä ja tanssia. Näistä todella tykkään! Bodypump on itselleni enempi terveysteko kuin sellainen harrastus, josta todella tykkäisin.
Ap