Noin 50-vuotias nainen, jos olisit sinkku, etsisitkö enää uutta miestä?

Isäni ja puolisonsa löysivä toisensa yli viisikymppisinä nettifoorumin kautta. Nyt yhteisiä vuosia on yli kymmenen ja ovat vaikeistakin asioista selvinneet yhdessä. Olen ollut aina skeptinen tällaista kohtaan, mutta heidän vuokseen tahdon jakaa tämän. 

Vieläkö vaivautuisit?

Tällä hetkellä olen hyvässä parisuhteessa, mutta jos jostain syystä jäisin yksin nyt niin tiedän jo, etten enää jaksaisi mitään suhteita. Kuvittelisin olevani itsekseni loppuelämän, ehkä voisin max. tapailla kevyesti.

?

En vaivautuisi.

En.

No minä 46-vuotias nainen olen sinkku ja etsin vasta sitä ensimmäistä miestä. Että kyllä parisuhde kelpaisi. 

En ole minkään ikäisenä etsinyt miestä, enkä aio aloittaa viiskymppisenä. En tarvitse miestä mihinkään. Jos sattumalta tapaan jonkun johon rakastun, en aio vastaankaan pistää, mutta parisuhdetta en etsi.

Vierailija kirjoitti:

Antaisin olla.

Tapasin nyk miehen kymmenen vuotta sitten, ja rakastuin. Onhan se joo ihana, mutta jos ja kun hän kuolee ennen mua, en todellakaan kaipaa uutta. Miehet on totta puhuen vähän raskaita kantaa mukana.

Heikompi astia, jos näin voi sanoa. Vaatii aika paljon huolenpitoa: ei anna niin paljon mitä saa.

Ymmärrän täysin niitä, joilla on vaan kissoja.

n52

ps. sensuroin itseäni tässä vastauksessa. Oikeasti ajattelen aika paljon kärkevämmin.

Harmi jos näin on mutta ei silti yleistetä eihän.

No tottahan toki.

Rakkaus on ihana asia.

Perustelkaa naiset, miksi ette enää miestä ottaisi.

Ap

Tuskin. No, jos ihan spesiaali sattuisi kolahtamaan niin ehkä sitten. Mutta aktiivisesti en alkaisi etsimään ketään. Kaverina voisin kyllä tapailla, mutta silloinkin tiukat kriteerit.

Keski-iän ylittäneitä naisia ei juuri parisuhde, seksistä puhumattakaan kiinnosta.

Olen luovuttanut jo ajat sitten. Ei niistä seuraa kuin harmia ja mielipahaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin. No, jos ihan spesiaali sattuisi kolahtamaan niin ehkä sitten. Mutta aktiivisesti en alkaisi etsimään ketään. Kaverina voisin kyllä tapailla, mutta silloinkin tiukat kriteerit.

Kuka mies haluaa tapailla tiukat kriteerit omaavaa naista kaverina?

Erosin 45vuotiaana ja päätin elää loppuelämäni sinkkuna..mutta kuinka ollakaan, tapasin töissä samanlaisissa ajatuksissa elävän miehen.

Nyt ollaan oltu 14vuotta yhdessä.

Never say, never again 😊

Olen nyt 56-v ja jos ja kun nykyinen partneri katoaa niin en enää jaksa etsiä uutta. Riski sille, että tapaisi jonkun joka ei sittenkään olisi kiva ja joka eron tullen alkaisi stalkkariksi tai pahoinpitelijäksi on liian suuri.

Mielikuvitusolento kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin. No, jos ihan spesiaali sattuisi kolahtamaan niin ehkä sitten. Mutta aktiivisesti en alkaisi etsimään ketään. Kaverina voisin kyllä tapailla, mutta silloinkin tiukat kriteerit.

Kuka mies haluaa tapailla tiukat kriteerit omaavaa naista kaverina?

Aika monikin, yllättävän moni. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisin olla.

Tapasin nyk miehen kymmenen vuotta sitten, ja rakastuin. Onhan se joo ihana, mutta jos ja kun hän kuolee ennen mua, en todellakaan kaipaa uutta. Miehet on totta puhuen vähän raskaita kantaa mukana.

Heikompi astia, jos näin voi sanoa. Vaatii aika paljon huolenpitoa: ei anna niin paljon mitä saa.

Ymmärrän täysin niitä, joilla on vaan kissoja.

n52

ps. sensuroin itseäni tässä vastauksessa. Oikeasti ajattelen aika paljon kärkevämmin.

Harmi jos näin on mutta ei silti yleistetä eihän.

En yleistä, hyvä huomautus.

Varmaan maailma on täynnä viisikymppisiä miehiä, jotka huolehtii itsestään, eivät lihottaudu, eivät juo liikaa, eivät vaadi vaimolta kodinhoitopalvelua ja terapiaa ja seksiä vaikka vaimo on kipeänä. Vaan hoitavat omat vastuunsa, huolehtivat raha-asioistaan, hoitavat lapsensa, kotityönsä, työnsä. Pitävät huolta vaimon hyvinvoinnista yhtä lailla kuin vaimo pitää heidän. Hierovat niskat, kuuntelevat murheet ja  menevät lääkäriin jos aihetta on, hoitavat vanhat vanhempansa. Eivät ole kiviriippoja vaan kumppaneita. Hienoa että tällaisia miehiä on. Ja varmasti on, en sitä epäile. 

Eivät lie kuitenkaan enemmistönä.

En jaksaisi enää sitä säätöä mikä suhteiden aloittamiseen aina kuuluu. Ei maksa vaivaa. Oikeasti on kyllä niin, että nykynainen pärjää hyvin ilman miestä, etenkin kun vähän vanhemmat tuppaavat olla aika tapoihinsa kangistuneita. Huonossa lykyssä tosiaan vielä jos osuu joku mielipuoli kohdalle niin ei kertakaikkiaan kiinnostelisi koettaa enää onneani.