Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Noin 50-vuotias nainen, jos olisit sinkku, etsisitkö enää uutta miestä?
Kommentit (132)
Vielä joku aika sitten ajattelin, että en enää tässä iässä (39) viitsi etsiä uutta. No toisin kävi. Löysin upean tasa-arvoisen miehen ja suhde antaa myös minulle paljon. Toisin kuin aiemmat suhteet, jossa mies oli heikompi astia kuten eräs aiempi kuvasi. Uskoisin, että olen miesten perään vielä vanhainkodissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustelkaa naiset, miksi ette enää miestä ottaisi.
Ap
Koska sellaisia on ehkä 1 miljoonassa, johon voisin oikeasti rakastua. Ja muunlaista en halua.
En jaksaisi enää. Olen 49v. Nykyisen kanssa tapasin 15 vuotta sitten, ja huh kun tuntuu raskaalta ajalta kaikkine draamoineen. Siinäkin vaiheessa oli jo elettyä elämää kummallakin, niin kaikenlaista tuli eteen ensimmäiset 10 vuotta.
Joo ei kiitos. Olen ajatellut asiaa paljon ja näin on.
Olen 47-vuotias ja sinkku. Erosin pitkästä parisuhteesta 4 vuotta sitten enkä ole vielä tähän päivään mennessä tuntenut tarvetta uudelle suhteelle. Yksin on parempi. Voisin kuvitella vielä seurustelevani vakavissani, mikäli todella hyvä mies osuisi kohdalle, mutta yhteen en varmaan enää haluaisi kuitenkaan muuttaa. Oma tupa ja oma lupa on ihan parasta! Ja jos seurustelemaan alkaisin, pitäisi sen parisuhteen todella tuoda oleellista onnea ja lisäarvoa elämääni. Mitään draamaa ja pelleilyä en jaksa enää yhtään.
En jaksa riitoja, joissa toinen huutaa kuin hyeena ja haukkuu. En katsele viinan kanssa läträämistä. En kuuntele kehuja toisten naisten ulkonäöstä. En siedä vähättelyä, edes vitsin varjolla jos se on toistuvaa. En katso epätasa-arvoista työnjakoa yhteisten asioiden hoidossa, enkä taloudellista riippuvuutta toisesta kumminkaan puolin. Enkä halua edes hyvää ja kunnollista miestä, jos meillä ei ole riittävästi yhteisiä mielenkiinnon kohteita, jotta molempia kiinnostavaa tekemistä ja keskusteltavaa riittää. Ja siis tietenkin miehen pitää olla hyvä, kiltti ja kunnollinen. Nämä ovat minimivaatimukset, eivätkä siis yksinään vielä riitä todellakaan.
Jos haaveilen yksisarvisesta tai jostain mikä on liian hyvää ollakseen totta, ei haittaa. Yksinkin on hyvä olla.
se on vähän hiin ja hiinä riippuu millainen noinkin ikääntynyt on ajaa, sehän se on perusvietti ja tarve muissa asioissa sitten voikin vähän joustaa mutta tuossa iäsä pitä jo niellä kakomatta ja b rappukin pitäisi olla ok ajosuunta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin olla.
Tapasin nyk miehen kymmenen vuotta sitten, ja rakastuin. Onhan se joo ihana, mutta jos ja kun hän kuolee ennen mua, en todellakaan kaipaa uutta. Miehet on totta puhuen vähän raskaita kantaa mukana.
Heikompi astia, jos näin voi sanoa. Vaatii aika paljon huolenpitoa: ei anna niin paljon mitä saa.
Ymmärrän täysin niitä, joilla on vaan kissoja.
n52
ps. sensuroin itseäni tässä vastauksessa. Oikeasti ajattelen aika paljon kärkevämmin.
Eikö kysymykseen voinut tälläkään kertaa vastata alentumatta miesten haukkumiseen?
Ikävää jos loukkaannuit. Vastasin kysymykseen perustuen omiin kokemuksiini. Miehet on mun elämässä olleet aika raskaita. Ja ne miehet, joiden kanssa olen ollut suhteessa, ovat olleet heikompia astioita. Tarkoitan sillä sitä, että en ole voinut heihin tukeutua, vaan he ovat tukeutuneet minuun. Tunnen itseni miestenrahtaajakameliksi, kahdella kyttyrällä. heh.
En tiedä miten suuri poikkeus olen ja onko muilla rohkeat, reippaat ja ahkerat miehet. Ehkä on. Puhun vain omasta kokemuksestani, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin olla.
Tapasin nyk miehen kymmenen vuotta sitten, ja rakastuin. Onhan se joo ihana, mutta jos ja kun hän kuolee ennen mua, en todellakaan kaipaa uutta. Miehet on totta puhuen vähän raskaita kantaa mukana.
Heikompi astia, jos näin voi sanoa. Vaatii aika paljon huolenpitoa: ei anna niin paljon mitä saa.
Ymmärrän täysin niitä, joilla on vaan kissoja.
n52
ps. sensuroin itseäni tässä vastauksessa. Oikeasti ajattelen aika paljon kärkevämmin.
Eikö kysymykseen voinut tälläkään kertaa vastata alentumatta miesten haukkumiseen?
Ikävää jos loukkaannuit. Vastasin kysymykseen perustuen omiin kokemuksiini. Miehet on mun elämässä olleet aika raskaita. Ja ne miehet, joiden kanssa olen ollut suhteessa, ovat olleet heikompia astioita. Tarkoitan sillä sitä, että en ole voinut heihin tukeutua, vaan he ovat tukeutuneet minuun. Tunnen itseni miestenrahtaajakameliksi, kahdella kyttyrällä. heh.
En tiedä miten suuri poikkeus olen ja onko muilla rohkeat, reippaat ja ahkerat miehet. Ehkä on. Puhun vain omasta kokemuksestani, tietenkin.
Näin kyllä on minullakin useimmiten ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites te aiotte sitä seksielämää viettää?
Irtosuhteita?
Vierailija kirjoitti:
Mites te aiotte sitä seksielämää viettää?
Irtosuhteita?
Satisfyer tyydyttää paremmin kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin olla.
Tapasin nyk miehen kymmenen vuotta sitten, ja rakastuin. Onhan se joo ihana, mutta jos ja kun hän kuolee ennen mua, en todellakaan kaipaa uutta. Miehet on totta puhuen vähän raskaita kantaa mukana.
Heikompi astia, jos näin voi sanoa. Vaatii aika paljon huolenpitoa: ei anna niin paljon mitä saa.
Ymmärrän täysin niitä, joilla on vaan kissoja.
n52
ps. sensuroin itseäni tässä vastauksessa. Oikeasti ajattelen aika paljon kärkevämmin.
Eikö kysymykseen voinut tälläkään kertaa vastata alentumatta miesten haukkumiseen?
Ikävää jos loukkaannuit. Vastasin kysymykseen perustuen omiin kokemuksiini. Miehet on mun elämässä olleet aika raskaita. Ja ne miehet, joiden kanssa olen ollut suhteessa, ovat olleet heikompia astioita. Tarkoitan sillä sitä, että en ole voinut heihin tukeutua, vaan he ovat tukeutuneet minuun. Tunnen itseni miestenrahtaajakameliksi, kahdella kyttyrällä. heh.
En tiedä miten suuri poikkeus olen ja onko muilla rohkeat, reippaat ja ahkerat miehet. Ehkä on. Puhun vain omasta kokemuksestani, tietenkin.
Älä alennu henkilökohtaisuuksiin. Ei ole kyse minun loukkaantumisistani. Kyllähän sä nyt itsekin varmaan ymmärrät, että tuollainen sukupuolen perusteella halventaminen ei ole enää tätä päivää, ei se palvele kenenkään etua. Eikö niin?
Vierailija kirjoitti:
Mites te aiotte sitä seksielämää viettää?
Irtosuhteita?
Seksiä itsen kanssa, parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on pitkä parisuhde. Jos tämä päättyy ennen aikojaan en uutta miestä etsi. Niitä itselle sopivia on hyvin harvassa enkä halua ketä tahansa. Joku kevyt tapailusuhde voi mennä, mutta yhteen en enää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Mites te aiotte sitä seksielämää viettää?
Irtosuhteita?
Irtosuhteita, hyi ei ikinä. Hoituu omin voimin ja on taatusti parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En aktiivisesti, mutta olisin avoimin mielin =)
Ikäiseni ukot ovat jo niin lösähtäneitä, etten heitä huoli,kun tarvitsen läheisyyttä niin siihen on nuori mies.
No mä oon 36 enkä lähtis toiselle kierrokselle jos ero tulis. Seksisuhde tai suhteita, tottakai. Mutta en tasan alkais mitään miestä palvelemaan. Jos joku suhde olis niin eri asunnot, ehdottomasti. Pesköön itse pyykkinsä, siivotkoon kämppänsä, hoitakoon lapsensa, koiransa, jne..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin olla.
Tapasin nyk miehen kymmenen vuotta sitten, ja rakastuin. Onhan se joo ihana, mutta jos ja kun hän kuolee ennen mua, en todellakaan kaipaa uutta. Miehet on totta puhuen vähän raskaita kantaa mukana.
Heikompi astia, jos näin voi sanoa. Vaatii aika paljon huolenpitoa: ei anna niin paljon mitä saa.
Ymmärrän täysin niitä, joilla on vaan kissoja.
n52
ps. sensuroin itseäni tässä vastauksessa. Oikeasti ajattelen aika paljon kärkevämmin.
Eikö kysymykseen voinut tälläkään kertaa vastata alentumatta miesten haukkumiseen?
Ikävää jos loukkaannuit. Vastasin kysymykseen perustuen omiin kokemuksiini. Miehet on mun elämässä olleet aika raskaita. Ja ne miehet, joiden kanssa olen ollut suhteessa, ovat olleet heikompia astioita. Tarkoitan sillä sitä, että en ole voinut heihin tukeutua, vaan he ovat tukeutuneet minuun. Tunnen itseni miestenrahtaajakameliksi, kahdella kyttyrällä. heh.
En tiedä miten suuri poikkeus olen ja onko muilla rohkeat, reippaat ja ahkerat miehet. Ehkä on. Puhun vain omasta kokemuksestani, tietenkin.
Älä alennu henkilökohtaisuuksiin. Ei ole kyse minun loukkaantumisistani. Kyllähän sä nyt itsekin varmaan ymmärrät, että tuollainen sukupuolen perusteella halventaminen ei ole enää tätä päivää, ei se palvele kenenkään etua. Eikö niin?
En yritä tietenkään halventaa ketään, yritän antaa rakentavan panoksen tähän keskusteluun. Ap:n kysymys oli ihan relevantti. Minä puhun miehistä, koska satun olemaan heteroseksuaali nainen. Kenestä muusta puhuisin, jos aiheena on suhteet ja erityisesti miessuhteet? Katso ystävällisesti keskustelunaihe.
Älä hermostu, mutta kyllä saan vaikutelman, että tämä sinua henkilökohtaisesti häiritsee. Mutta jos ja kun olet itse erinomainen miesyksilö, ei sinua varmaan häiritse kuulla, että on myös muunlaisia miehiä. Niitä jotka on rasite naiselle.
Jatketaan tahoillamme työtä hyvien mies- ja naissuhteiden parissa, voi hyvin!
Kyllä. Kaipaan seksiä ja läheisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaisin olla.
Tapasin nyk miehen kymmenen vuotta sitten, ja rakastuin. Onhan se joo ihana, mutta jos ja kun hän kuolee ennen mua, en todellakaan kaipaa uutta. Miehet on totta puhuen vähän raskaita kantaa mukana.
Heikompi astia, jos näin voi sanoa. Vaatii aika paljon huolenpitoa: ei anna niin paljon mitä saa.
Ymmärrän täysin niitä, joilla on vaan kissoja.
n52
ps. sensuroin itseäni tässä vastauksessa. Oikeasti ajattelen aika paljon kärkevämmin.
Eikö kysymykseen voinut tälläkään kertaa vastata alentumatta miesten haukkumiseen?
Ikävää jos loukkaannuit. Vastasin kysymykseen perustuen omiin kokemuksiini. Miehet on mun elämässä olleet aika raskaita. Ja ne miehet, joiden kanssa olen ollut suhteessa, ovat olleet heikompia astioita. Tarkoitan sillä sitä, että en ole voinut heihin tukeutua, vaan he ovat tukeutuneet minuun. Tunnen itseni miestenrahtaajakameliksi, kahdella kyttyrällä. heh.
En tiedä miten suuri poikkeus olen ja onko muilla rohkeat, reippaat ja ahkerat miehet. Ehkä on. Puhun vain omasta kokemuksestani, tietenkin.
Älä alennu henkilökohtaisuuksiin. Ei ole kyse minun loukkaantumisistani. Kyllähän sä nyt itsekin varmaan ymmärrät, että tuollainen sukupuolen perusteella halventaminen ei ole enää tätä päivää, ei se palvele kenenkään etua. Eikö niin?
En yritä tietenkään halventaa ketään, yritän antaa rakentavan panoksen tähän keskusteluun. Ap:n kysymys oli ihan relevantti. Minä puhun miehistä, koska satun olemaan heteroseksuaali nainen. Kenestä muusta puhuisin, jos aiheena on suhteet ja erityisesti miessuhteet? Katso ystävällisesti keskustelunaihe.
Älä hermostu, mutta kyllä saan vaikutelman, että tämä sinua henkilökohtaisesti häiritsee. Mutta jos ja kun olet itse erinomainen miesyksilö, ei sinua varmaan häiritse kuulla, että on myös muunlaisia miehiä. Niitä jotka on rasite naiselle.
Jatketaan tahoillamme työtä hyvien mies- ja naissuhteiden parissa, voi hyvin!
Mitä ap kysyi?
Alue: Aihe vapaa
Eikö kysymykseen voinut tälläkään kertaa vastata alentumatta miesten haukkumiseen?