Uusi tapailu ja heti ongelmaa näkemistiheyden kanssa

Kauankos olette ”tapailleet”, mitä ikinä se nyt tarkoittaakaan?

Voi olla jotain mustasukkaisuutta tai sitä, ettei siedä, että annat aikaasi muillekin kuin hänelle. Tai sitten ei, ei voi sanoa yhden esimerkin perusteella.

Mutta älä nyt missään nimessä tee sitä virhettä, että alat perua omia suunnitelmiasi ja keskityt ainoastaan mieheen. Se ei ole koskaan hyvä juttu uusissa suhteissa. Naiset sortuvat tähän virheeseen tosi usein.

Puhut lisäksi tapailusta, eli ilmeisesti mistään seurustelusta ei ole sovittu (ja siitä, ettei tapailla muita)?

Niin on paljon eri käytäntöjä, kuin on pariskuntia maailmassa, joten aika varmasti selviätte tuosta ajan kanssa ja keskustelemalla. Ainoa asia mikä tässä on varmaa on se, että tämä asia ei selviä tänne kirjoittelemalla ja kyselemällä, vaan se kehen pitää nyt kunnolla tutustua on se oma siippa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla jotain mustasukkaisuutta tai sitä, ettei siedä, että annat aikaasi muillekin kuin hänelle. Tai sitten ei, ei voi sanoa yhden esimerkin perusteella.

Mutta älä nyt missään nimessä tee sitä virhettä, että alat perua omia suunnitelmiasi ja keskityt ainoastaan mieheen. Se ei ole koskaan hyvä juttu uusissa suhteissa. Naiset sortuvat tähän virheeseen tosi usein.

Puhut lisäksi tapailusta, eli ilmeisesti mistään seurustelusta ei ole sovittu (ja siitä, ettei tapailla muita)?

Tapaillaan, ei seurustella eikä olla sovittu mitään.

Olen tuntenut ihmisen jo pidempään. Juuri tämä takertuvuus ja halu saada minut joka ikiseen vapaaseen hetkeen seuraksi on arveluttanut jo aiemmin.

Näin miehenä sanoisin, että kattele jotain muuta.

Ilmeisesti mustasukkainen, omistushaluinen tai sitten ihmissuhdekömpelö, jolla ei ole ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Niin on paljon eri käytäntöjä, kuin on pariskuntia maailmassa, joten aika varmasti selviätte tuosta ajan kanssa ja keskustelemalla. Ainoa asia mikä tässä on varmaa on se, että tämä asia ei selviä tänne kirjoittelemalla ja kyselemällä, vaan se kehen pitää nyt kunnolla tutustua on se oma siippa.

Missä on oma siippa ja kuka se on? Olen ap ja kerroin, että tapaillaan. Kysyn täältä koska miehen käytöksen jälkeen en ole varma, haluanko tähän paremmin tutustua. Tein miehelle selväksi sen, että haluan nähdä kavereitani uutena vuotena. Mies ei hyväksynyt tätä vaan tyrkyttää edelleen omaa ehdotustaan.

Tapailisin vain jos olisin ihastunut. Ja toki viettäisin uuden vuoden ihastukseni kanssa.

Sinusta tuo tapaus kertoo, ettet ole juurikaan kiinnostunut tuosta miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla jotain mustasukkaisuutta tai sitä, ettei siedä, että annat aikaasi muillekin kuin hänelle. Tai sitten ei, ei voi sanoa yhden esimerkin perusteella.

Mutta älä nyt missään nimessä tee sitä virhettä, että alat perua omia suunnitelmiasi ja keskityt ainoastaan mieheen. Se ei ole koskaan hyvä juttu uusissa suhteissa. Naiset sortuvat tähän virheeseen tosi usein.

Puhut lisäksi tapailusta, eli ilmeisesti mistään seurustelusta ei ole sovittu (ja siitä, ettei tapailla muita)?

Tapaillaan, ei seurustella eikä olla sovittu mitään.

Olen tuntenut ihmisen jo pidempään. Juuri tämä takertuvuus ja halu saada minut joka ikiseen vapaaseen hetkeen seuraksi on arveluttanut jo aiemmin.

Se tykkää susta! Silloin halutaan viettää kaikki liikenevä aika yhdessä. Sää et taida oikeesti tykätä?

Ehkä aloittajan kannattaa jatkossakin leikkiä voimaantunutta sinkkuelämää-opeilla kasvanutta kaunista, rietasta ja onnellista elämäänsä korkkarit katossa karaokebaarissa aikaansa viettävän naisen elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin on paljon eri käytäntöjä, kuin on pariskuntia maailmassa, joten aika varmasti selviätte tuosta ajan kanssa ja keskustelemalla. Ainoa asia mikä tässä on varmaa on se, että tämä asia ei selviä tänne kirjoittelemalla ja kyselemällä, vaan se kehen pitää nyt kunnolla tutustua on se oma siippa.

Missä on oma siippa ja kuka se on? Olen ap ja kerroin, että tapaillaan. Kysyn täältä koska miehen käytöksen jälkeen en ole varma, haluanko tähän paremmin tutustua. Tein miehelle selväksi sen, että haluan nähdä kavereitani uutena vuotena. Mies ei hyväksynyt tätä vaan tyrkyttää edelleen omaa ehdotustaan.

No turhaan kyselet jos sitä siippaa ei olekaan? Eli kyselet siis teoreettista tilannetta etkä tällä hetkellä päällä olevaa? VAi etkö ymmärrä mikä on siippa, tai tiedä kuka tuo tapailemasi mies on?

Jos olisin korviani myöten ihastunut, haluaisin viettää nimenomaan uudenvuoden ihastukseni kanssa. Ellen olisi ihastunut, en tietenkään edes jatkaisi hänen tapailemistaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä sanoisin, että kattele jotain muuta.

Ilmeisesti mustasukkainen, omistushaluinen tai sitten ihmissuhdekömpelö, jolla ei ole ystäviä.

Tai vaan introvertti joka ei niin kauheasti jaksa muita ihmisiä kuin sen oman kumppanin. Ei välttämättä mitenkään ikävä ihminen, mutta toki voi olla ihan vääränlainen kumppani menevämmälle ihmiselle. 

Olen itse tuollainen (nainen) ja tunnistan että olen nuorena joskus suhteissa käyttäytynyt vähän ap:n kuvaamaan tapaan. Kyse ei ole ollut mistään halusta vangita toista vain seuraani vaan siitä, että en ole tajunnut heti, että toiset ihmiset on erilaisia kuin minä. Minulle jos on kumppani, en enää jaksa yhtään muuta ihmissuhdetta ja siis haluan käpertyä sen kumppanin kanssa elämään vaan. Olen olettanut että muutkin olisi samanlaisia, mutta eihän ne toki ole. Kyllä minä ainakin olen sitten sallinut toisen omat menot, kunhan on käynyt ilmi että tästä ihan luonteiden ja sosiaalisten tarpeiden erilaisuudesta on kyse ja toinen tarvii niitä sosiaalisia juttuja yhtä kipeästi kuin itse tarvitsen välillä yksinoloa.

No siis onko ne bileet oikeasti vain tyttöjen juttu vai myös kumppaneita mukana? Jos jälkimmäinen niin vähän outoa ettet halua miesystävää mukaan.

Vaikea sanoa onko mies takertuja vai ainoastaan silmittömän ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin vain jos olisin ihastunut. Ja toki viettäisin uuden vuoden ihastukseni kanssa.

Sinusta tuo tapaus kertoo, ettet ole juurikaan kiinnostunut tuosta miehestä.

Sinä olet siis ihminen, joka lopettaa ystävien näkemisen kun rupeat seurustelemaan? Mitä sitten, kun seurustelu kariutuu? Soitat aikanaan hylkäämillesi ihmisille kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan?

Entä, jos ystäväni olisivatkin lapsiani, joiden kanssa haluaisin viettää aaton? Olisiko silloin oikeutetumpaa haluta viettää juhla perhepiirissä? Lapsettomana ystäväni ovat minulle perhe ja ihmettelen kaltaistesi ihmisten suhtautumista. Suin päin pitäisi sukeltaa suhteeseen ja hylätä kaikki ”vanha”?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin korviani myöten ihastunut, haluaisin viettää nimenomaan uudenvuoden ihastukseni kanssa. Ellen olisi ihastunut, en tietenkään edes jatkaisi hänen tapailemistaan.

Jep. Itse olen nelikymppinen  täti ja ihmetyttää nämä nykyajan tapailut sun muut. Noin se meni omassa nuoruudessani niin itsellä kuin useimmilla tutuillakin:  ihastuttiin ja ihastuneena haluttiin olla mahdollisimman paljon toistemme seurassa. Ei tarvinnut mitenkään määritellä että tapaillaaanko me vai seurustellaanko vai mitä, se ihastuminen teki selväksi sen että ei tässä nyt enää toisia katsella vaan tähän panostetaan.

Vierailija kirjoitti:

No siis onko ne bileet oikeasti vain tyttöjen juttu vai myös kumppaneita mukana? Jos jälkimmäinen niin vähän outoa ettet halua miesystävää mukaan.

Vaikea sanoa onko mies takertuja vai ainoastaan silmittömän ihastunut.

Ystäväni ovat kaikki sinkkuja. Pelkästään naisia siis tulossa.

Uudenvuoden vastaanotto on yleensä tapana viettää kumppanin kanssa, ehkä mies kummastelee erillään viettämistä.

Itse olisin varmaan sopinut jo ennakkoon että vietetään uusi vuosi erillään, ja vaikka viikonloppuna jotakin kivaa yhdessä. Minusta ihan kohteliasta suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailisin vain jos olisin ihastunut. Ja toki viettäisin uuden vuoden ihastukseni kanssa.

Sinusta tuo tapaus kertoo, ettet ole juurikaan kiinnostunut tuosta miehestä.

Sinä olet siis ihminen, joka lopettaa ystävien näkemisen kun rupeat seurustelemaan? Mitä sitten, kun seurustelu kariutuu? Soitat aikanaan hylkäämillesi ihmisille kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan?

Entä, jos ystäväni olisivatkin lapsiani, joiden kanssa haluaisin viettää aaton? Olisiko silloin oikeutetumpaa haluta viettää juhla perhepiirissä? Lapsettomana ystäväni ovat minulle perhe ja ihmettelen kaltaistesi ihmisten suhtautumista. Suin päin pitäisi sukeltaa suhteeseen ja hylätä kaikki ”vanha”?

En ole tuo jolle kommentoit mutta itse en ole ystäviä juuri harrastanut lapsuuden jälkeen. En vaan kaipaa sellaisia mihinkään. Viihdyn kaikkein parhaiten yksin, mutta välillä on ollut kivaa vaihtelua jonkun aikaa joku seurustelukumppanikin. Sekin on tosin aika pian liikaa sosiaalisuutta ja täytyy päästä yksin olemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin korviani myöten ihastunut, haluaisin viettää nimenomaan uudenvuoden ihastukseni kanssa. Ellen olisi ihastunut, en tietenkään edes jatkaisi hänen tapailemistaan.

Jep. Itse olen nelikymppinen  täti ja ihmetyttää nämä nykyajan tapailut sun muut. Noin se meni omassa nuoruudessani niin itsellä kuin useimmilla tutuillakin:  ihastuttiin ja ihastuneena haluttiin olla mahdollisimman paljon toistemme seurassa. Ei tarvinnut mitenkään määritellä että tapaillaaanko me vai seurustellaanko vai mitä, se ihastuminen teki selväksi sen että ei tässä nyt enää toisia katsella vaan tähän panostetaan.

Jep. Itsekin olen neljäkymppinen. En todellakaan osaa ajatella samalla tavalla samasta ikäluokasta huolimatta. Tässä tapailussa on paljon hyvää mutta myös paljon muttia. Tällä elämänkokemuksella varustettuna ei todellakaan hyppää suin päin suhteeseen, joka edes pieniä varoituskelloja kilisyttää.

-ap