Miksi isille tuntuu olevan ylivoimaista maksaa elatusmaksuja?
Lähipiirissä tunnen useammankin isän, jotka eron jälkeen eivät halua maksaa omista lapsistaan elatusmaksuja. Isät ovat olleet innokkaasti olleet tekemässä lapsia, mutta ajatuksena on ilmeisesti ollut, että lapset ovat vain äidin projekti, jotka eivät saa häiritä isän uraa tai vaikuttaa isän taloudelliseen tilanteeseen. Eron jälkeen sitten itketään, kun ei edes minimiä haluta maksaa.
Esimerkiksi exäni mielestä hänen ei tarvitse maksaa mitään, koska hänen mielestään pärjään ilmankin elatusmaksuja ja saanhan peräti lapsilisää. Ymmärtäisin tämän ajattelutavan, jos lapset olisivat vuoroviikkosysteemillä, mutta mies on vain kaksi pidennettyä viikonloppua kuussa lasten kanssa. Ex siis jättää maksuja maksamatta tai maksaa miten sattuu, vaikka lastenvalvojalla on tehty selkeä sopimus. En haluaisi riidellä, mutta eipä tässä taida olla vaihtoehtoja.
Kommentit (178)
Jos voisikin itse valvoa ja seurata, että ne rahat todellakin menevät lasten tarpeisiin.
Kulutosite pakkoa odotellessa.
Ja sitä, että ne kuitin kamat todellakin löytyvät.
Tunnen kadulla asuvan miehen, jolta peritään elatusmaksuja minimitoimeentulotuesta. Kukaan ei ollut tullut maininneeksi hänelle, että niistä voi saada vapautuksen elämäntilanteen perusteella.
Mun ex-mies maksaa ja on aina maksanut enemmän kuin minimin. Että älä siellä syyllistä kaikkia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos voisikin itse valvoa ja seurata, että ne rahat todellakin menevät lasten tarpeisiin.
Kulutosite pakkoa odotellessa.
Ja sitä, että ne kuitin kamat todellakin löytyvät.
Ai juma... kun ne kulut eivät mene vain yksittäisiin tarvikkeisiin, mitä lapselle ostetaan! Se menee myös asumiskuluihin, sähköön, vesimaksuihin, ruokiin, siitä pitäisi riittää osuus bussikorttiin, synttärijuhliin ja lahjoihin, penskan Mäkkärillä käymisiin, kuukausirahaan, luokkaretkiin ym. juokseviin kuluihin, mitä lapsen kanssa nyt vaan eteen tulee!
Oman lapsen isä maksaa 170 euroa kuussa ja kehtaa lapselle sanoa, että "äiti voi kyllä ostaa sulle ne 100 euron kengät, kun minä maksan sinusta niin paljon elareita", minun tehtäväni on saada edes lapsi ymmärtämään, ettei se ole mitään lapsen kulutusrahaa vaan sen pitää riittää hyvin moneen asiaan.
Aloittaja on varsinainen mulqvisti.
Yleistää muutaman tapauksen koskettamaan kaikkia isiä. Häpeäisi!
Tiedä sitten siitä innokkuudesta. Lapsia kuitenkin tehdään enemmänkin naisen tahdosta ja mies tekee sen lapsen saadakseen pitää naisen.
Onko tilastoja kuinka suuri osuus äideistä tai isistä ei maksa elatusapuja jotka perustuvat sopimukseen tai tuomioistuimen tuomioon? Yllättävä olisi tieto mikäli tässä on sukupuolten välillä eroja.
Ei ole, äidille se sitä vastoin on.
Minä maksoin 4 kk elareita ex vaimolleni. Kaikki ajallaan enkä tinkinnyt mitään vähennyksiä sen perusteella jos olin ostanut jotain.
Kun roolit sitten vaihtui niin exällä ollut useasti myöhässä maksut, Kelaan pitänyt laittaa pariin otteeseen. Ei lanttiakaan esim lukiokuluihin jne jne.
T: lähi-iskä
Ne on yleensä niitä isiä joille muutenkin tuo vanhemmuuden vastuunkanto tuottaa ongelmia. Ymmärrän tilanteen jossa on 50/50 lapsenhoitaminen ja kustannukset, mutta kun näitä maksuja välttelevät usein juurikin ne, jotka ei lapsen arkeen osallistu tai kustannuksiin muutoinkaan.
Mikä ongelma, no se päänsisäinen ongelma itsekkyys ja idiotismi.
Meillä on sama eli miehen mielestä pärjään ihan hyvin, joten hän ei maksa euroakaan. Asia selvä, en ryhdy asiasta tappelemaan. Mutta eipä ole käynyt edes mielessä, että suostuisin maksamaan osan lasten (isän suunnittelemista) ulkomaanmatkoista tai siitä, kun mies satunnaisesti hakee lapset luokseen viikonlopuksi. En maksa isän kanssa tehtyjä uimahallikäyntejä, pelireissuja jne. vaan totean iloisesti, että asia ei minulle kuulu, ei ole sovittu, että maksaisin isän kuluja ja isä voi viedä asian lastenvalvojalle. Samalla voidaan keskustella siitä, pitääkö minun maksaa elatusmaksuja isälle, vaikka lapset ovat minulla eikä isä maksa euroakaan.
Moni isä on jäänyt lapsen kehitysasteelle. Tunnen näitä samanlaisia tapauksia, elareista valittavat ovat kaikki tunne-elämältään lapsen tasolle jääneitä.
Tunnen myös monia miehiä, jotka eivät koskaan edes mainitsekaan elareita. Lisäksi he saattavat osallistua lapsen harrastuksiin tai muihin hankintoihin, eivätkä sanallakaan valita asiasta. He ymmärtävät, että raha menee lapselle ja lapsen parhaaksi.
Miehiä tapaillessa kuuntelen aina, valittaako joku elareiden maksusta. Treffirintamalla heitin välittömästi pihalle ne jotka kitisivät lapsen elareista tai kehtasivat jopa mainostaa miten eivät maksa elareita. Samaan saumaan kävi aina ilmi etteivät tosiasiallisesti edes huolehdi lapsista, omat menot menee edelle.
Nykyinen kumppanini on myös eronnut isä eikä hän koskaan ole valittanut elareistaan joita maksaa ex-vaimolleen sekä lapselle. Hän osallistuu lapsen elämään sekä tekee yhteistyössä päätökset. Mielestäni henkisesti kypsynyt ihminen joka kantaa vastuunsa. Saatan joskus ostaa itsekin kirpparilta jonkun kivan vaatteen lapselle jos satun sellaisen löytämään. Meillä ei tapella eikä olla lapsellisia.
Elatusapuja on perinnässä yli puoli miljardia ja kukas ne maksaa äideille, jos isä ei maksa. Oikein arvattu: me veronmaksajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voisikin itse valvoa ja seurata, että ne rahat todellakin menevät lasten tarpeisiin.
Kulutosite pakkoa odotellessa.
Ja sitä, että ne kuitin kamat todellakin löytyvät.
Ai juma... kun ne kulut eivät mene vain yksittäisiin tarvikkeisiin, mitä lapselle ostetaan! Se menee myös asumiskuluihin, sähköön, vesimaksuihin, ruokiin, siitä pitäisi riittää osuus bussikorttiin, synttärijuhliin ja lahjoihin, penskan Mäkkärillä käymisiin, kuukausirahaan, luokkaretkiin ym. juokseviin kuluihin, mitä lapsen kanssa nyt vaan eteen tulee!
Oman lapsen isä maksaa 170 euroa kuussa ja kehtaa lapselle sanoa, että "äiti voi kyllä ostaa sulle ne 100 euron kengät, kun minä maksan sinusta niin paljon elareita", minun tehtäväni on saada edes lapsi ymmärtämään, ettei se ole mitään lapsen kulutusrahaa vaan sen pitää riittää hyvin moneen asiaan.
Joo kyllä lähi maksaa yleensä auttamatta enemmän vaikka kuinka on Kelan laskelmat elatusmaksua päätettäessä lastenvalvojalla mukana. Niitä kuluja vaan on ja tulee.
Vierailija kirjoitti:
Jos voisikin itse valvoa ja seurata, että ne rahat todellakin menevät lasten tarpeisiin.
Kulutosite pakkoa odotellessa.
Ja sitä, että ne kuitin kamat todellakin löytyvät.
Katso onko sillä lapsella mm vaatteita talvitakkia, kenkää jne, onko syönyt, nukkuuko sisällä vai ulkona, onko harrastuksia, entä puhelinta, pyörää, käykö missään esim. elokuvissa, meneekö julkisilla vai kuljetetaanko autolla? Niistä voisit aloittaa ja tehdä laskelmia, ilma kuittejakin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole, äidille se sitä vastoin on.
Minä maksoin 4 kk elareita ex vaimolleni. Kaikki ajallaan enkä tinkinnyt mitään vähennyksiä sen perusteella jos olin ostanut jotain.
Kun roolit sitten vaihtui niin exällä ollut useasti myöhässä maksut, Kelaan pitänyt laittaa pariin otteeseen. Ei lanttiakaan esim lukiokuluihin jne jne.
T: lähi-iskä
Ei ole sinun tapauksessa, tarkoitat varmaan... Harvemmalla kuitenkaan noin päin.
Itsekkäitä idiootteja mahtuu molempiin sukupuoliin.
Aloitus on varmasti tarkoituksella laitettu tunteita herättämään yleistyksellään, eihän siihen muutoin reagoitaisi.
Jospa siis molemmat: äidit ja iskät lopettaisivat yeistyksen.
Emma K. kirjoitti:
Aloittaja on varsinainen mulqvisti.
Yleistää muutaman tapauksen koskettamaan kaikkia isiä. Häpeäisi!
Häpeäisit lukutaitoasi. Kirjoitin, että tunnen lähipiirissäni useammankin isän. En väittänyt asian koskevan kaikkia isiä. Lisäksi tekstistä voi päätellä, että teksti koskee lähinnä eroperheitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos voisikin itse valvoa ja seurata, että ne rahat todellakin menevät lasten tarpeisiin.
Kulutosite pakkoa odotellessa.
Ja sitä, että ne kuitin kamat todellakin löytyvät.
Ai juma... kun ne kulut eivät mene vain yksittäisiin tarvikkeisiin, mitä lapselle ostetaan! Se menee myös asumiskuluihin, sähköön, vesimaksuihin, ruokiin, siitä pitäisi riittää osuus bussikorttiin, synttärijuhliin ja lahjoihin, penskan Mäkkärillä käymisiin, kuukausirahaan, luokkaretkiin ym. juokseviin kuluihin, mitä lapsen kanssa nyt vaan eteen tulee!
Oman lapsen isä maksaa 170 euroa kuussa ja kehtaa lapselle sanoa, että "äiti voi kyllä ostaa sulle ne 100 euron kengät, kun minä maksan sinusta niin paljon elareita", minun tehtäväni on saada edes lapsi ymmärtämään, ettei se ole mitään lapsen kulutusrahaa vaan sen pitää riittää hyvin moneen asiaan.
Juuri näin! Jos lasten isä olisi yhdessäolon aikana huolehtinut lasten kuluista, hän ymmärtäisi ilman tositteita mihin sitä rahaa menee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ne on yleensä niitä isiä joille muutenkin tuo vanhemmuuden vastuunkanto tuottaa ongelmia. Ymmärrän tilanteen jossa on 50/50 lapsenhoitaminen ja kustannukset, mutta kun näitä maksuja välttelevät usein juurikin ne, jotka ei lapsen arkeen osallistu tai kustannuksiin muutoinkaan.
Mikä ongelma, no se päänsisäinen ongelma itsekkyys ja idiotismi.
isiä? Mutta jos on itsekäs ja idiootti niin äidin kohdalla kuitenkaan tällainen vastuista laistaminen ei ole mahdollista?
Vierailija kirjoitti:
Jos voisikin itse valvoa ja seurata, että ne rahat todellakin menevät lasten tarpeisiin.
Kulutosite pakkoa odotellessa.
Ja sitä, että ne kuitin kamat todellakin löytyvät.
Voi hyvänenaika sentään. Etkö osaa itse laskea ollenkaan? Lapsen huone, sähkö, vesi, ruoka (kasvava lapsi syö yllättävän paljon), vaatteet pienien ja hajallisten tilalle, harrastuskamat, harrastukset (yksi urheiluharrastus viikossa on vuodessa pelkissä harjoitusmaksuissa 450e), matkakulut, talviharrastusvälineet, lelut, kirjat, tietokoneet, kännykät, vakuutukset, lääkekulut, parturit, polkupyörät...
Juuri laskettiin että kahden lapsen ihan normiharrastuksiin menee pelkästään harjoitusmaksuissa yli 1500e/vuosi. Ei edes mitään jääkiekkoa tai ratsatusta.
Eikö niitä saa oikeusteitse perittyä?