Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita korkeasti koulutettuja, jotka epäonnistuneet työelämässä?
20.11.2019 |
Koulutus KTM ja työ”uraa” takana noin 15 vuotta. En ole oikein pärjännyt tässä työelämässä, ja olen ollut jotenkin pettymys aina työnantajille.
Miten teillä muilla? Ainakin omat opiskelukaverit ovat kaikki johtajia, päälliköitä yms ja minä pienyrittäjä, joka juuri ja juuri pärjää.
Kommentit (357)
Joo, minä ilmoittaudun: tohtori joka on koordinaattorina määräaikaisessa työsuhteessa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet pettymys työnantajille, etkö hoida hommiasi vai?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on KTM?
Kauppatieteiden maisteri
Vierailija kirjoitti:
Miten olet pettymys työnantajille, etkö hoida hommiasi vai?
Hoidan kyllä hommani, mutta minulla ei ole sellaista intohimoa mitä ehkä oletetaan. En tee mielelläni ylitöitä, en lähde mukaan työpaikan kekkereihin, en ole kovin puhelias. En osaa selittää, mutta minusta luullaan aina enemmän mitä olen.
Ap
Minulla ei itsetunto riitä menestymiseen. Koulutuskin on väärälle alalle. Eli teen keikkoja koulutustani vastaamattomalle alalle. Eikä se tietenkään auta itsetuntoasiaan, ettei ole koulutusta sille alalle millä työskentelelen.
T. FM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, minä ilmoittaudun: tohtori joka on koordinaattorina määräaikaisessa työsuhteessa :(
Heippa 👋🏻 Onko jatkoa tiedossa tuon jälkeen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei itsetunto riitä menestymiseen. Koulutuskin on väärälle alalle. Eli teen keikkoja koulutustani vastaamattomalle alalle. Eikä se tietenkään auta itsetuntoasiaan, ettei ole koulutusta sille alalle millä työskentelelen.
T. FM
👋🏻 Mutta sinulla töitä kuitenkin? Pystyisitkö hankkimaan koulutusta alalle millä työskentelet? Tai tarvitsetko kun kuitenkin pystyt tekemään töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, en ole 7 vuoteen tehnyt oman alan töitä. En ikinä päässyt kiinni vakituiseen työsuhteeseen; pelkkiä määräaikaisuuksia, pätkää ja sijaisuuksia. Viimeiset 6v olen ollut töissä kahvilassa. Palkka ei ole suuri mutta ainakin on vakituinen, kokopäiväinen työ ja minä jopa oikeasti tykkään tästä. Töihin on kiva mennä ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen.
Silti, alemmuuden tunne iskee kun tapaan välillä opiskelukavereita jotka ovat koulutustaan vastaavissa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tunnen itse yhden KTM:n joka ei selviytynyt johtotason tehtävistä ja päätyi lopulta saman firman tuotantopuolelle ihan duunarihommiin. Mutta siellä on ollut oikein tyytyväisenä jo vuosia.
Eikä siis ollut älystä kiinni, ei vain jaksanut niitä paineita ja kilpailua jotka johtotasolla oli.
Itse tällä hetkellä loppusuoralla KTM opinnoissa ja pelkään kovin, että en tule alalle työllistymään. Jotenkin tuntuu, että vaatimustaso on tosi korkea ja sit kun ei ole oikeanlaista työkokemusta niin noi paperit on ihan turhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet korkeakoulutetut epäonnistuu suomessa koska suomalainen järjeestelmä on rakennettu niin ettei täällä tarvitse juuri yittää sen eenmpää mitä on tarvis. Tarvita kuin punainen tupa, perunamaa, emäntä ja pari mukullaa, farmari volvo ja kultainen noutaja. Jos joku menestyy liiikaa niin se herättää tietysti kateutta. Ne jotka on rikkaita on hullept perinnöt ja pääomatulot jotka perii jälkelääiset. Jos pieni firma alkaa menestyä ja tulee haave laajentaa, täytyy laittaaa talot pantiksi ja vuokrat on aivan älyttömät. Poliitikot ajattelevat itseään kuinka hyvin pitäisi hoitaaa omat hommansa jotta saisivat seuraavissa vaaleissa taas jälleen kannattavuutta omalle uralleen.
Vierailija kirjoitti:
Juu, en ole 7 vuoteen tehnyt oman alan töitä. En ikinä päässyt kiinni vakituiseen työsuhteeseen; pelkkiä määräaikaisuuksia, pätkää ja sijaisuuksia. Viimeiset 6v olen ollut töissä kahvilassa. Palkka ei ole suuri mutta ainakin on vakituinen, kokopäiväinen työ ja minä jopa oikeasti tykkään tästä. Töihin on kiva mennä ja olen ihan tyytyväinen tilanteeseen.
Silti, alemmuuden tunne iskee kun tapaan välillä opiskelukavereita jotka ovat koulutustaan vastaavissa töissä.
Kuulostaa melkein mun elämältä ❤️ Mutta hienoa, että nautit työstäsi! Se on kuitenkin tärkeintä.
Ymmärrän tuon alemmuudentunteen. Linkedinistä näkee kuinka joku saanut taas ylennyksen ja minä täällä kotona vaan nysvään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe epäonnistuneeni, vaikka olen käynyt vaativan maisteritason tutkinnon ulkomailla, ollut tutkimushommissa yliopistolla sekä finanssipuolella töissä ja nykyään perheyrityksessä, joka sivuaa hieman omaa alaani. En halunnut tehdä väitöskirjaa, sillä huomasin yliopistolla, ettei se touhu ollut mielekästä (sain burnoutin...) ja finanssiala oli aidosti työilmapiiriltään ihan hirveä. Kamala kilpailu ja paine, vaikkei työnkuvani liittynyt alun perin mitenkään sellaiseen. Nykyään saan tehdä vaihtelevasti oman yrityksen sisällä vähän kaikkea ja kehitysnäkymät ovat avoinna kaikkialle :) työilmapiiri on 1000% ihana. Saan päättää enimmäkseen mitä teen ja milloin teen. Olen pohtinut uusiakin opintoja, mutta ne ovat jääneet nyt hieman taka-alalle, kun yritystoiminta onkin ollut ihan mukavaa. Mutta ymmärrän tuon ns. epäonnistumisen fiiliksen, vaikka en itse koe, että yrittäjänä toimiminen on todellakaan epäonnistumista missään muotoa.
Vierailija kirjoitti:
No tunnen itse yhden KTM:n joka ei selviytynyt johtotason tehtävistä ja päätyi lopulta saman firman tuotantopuolelle ihan duunarihommiin. Mutta siellä on ollut oikein tyytyväisenä jo vuosia.
Eikä siis ollut älystä kiinni, ei vain jaksanut niitä paineita ja kilpailua jotka johtotasolla oli.
Kuulostaa tutulta! Itsellä ongelmia aiheuttaa erityisherkkyys, joten en halua olla ihmisten kanssa tekemisissä.
En olisi myöskään pärjännyt johtotason tehtävissä.
Ap
ehkä ap et ole epäonnistunut työelämässä, vaan pikemminkin opiskelualan valinnassa?
Vierailija kirjoitti:
En koe epäonnistuneeni, vaikka olen käynyt vaativan maisteritason tutkinnon ulkomailla, ollut tutkimushommissa yliopistolla sekä finanssipuolella töissä ja nykyään perheyrityksessä, joka sivuaa hieman omaa alaani. En halunnut tehdä väitöskirjaa, sillä huomasin yliopistolla, ettei se touhu ollut mielekästä (sain burnoutin...) ja finanssiala oli aidosti työilmapiiriltään ihan hirveä. Kamala kilpailu ja paine, vaikkei työnkuvani liittynyt alun perin mitenkään sellaiseen. Nykyään saan tehdä vaihtelevasti oman yrityksen sisällä vähän kaikkea ja kehitysnäkymät ovat avoinna kaikkialle :) työilmapiiri on 1000% ihana. Saan päättää enimmäkseen mitä teen ja milloin teen. Olen pohtinut uusiakin opintoja, mutta ne ovat jääneet nyt hieman taka-alalle, kun yritystoiminta onkin ollut ihan mukavaa. Mutta ymmärrän tuon ns. epäonnistumisen fiiliksen, vaikka en itse koe, että yrittäjänä toimiminen on todellakaan epäonnistumista missään muotoa.
Kuulostaa ihan siltä ettet ihan kuulu meidän epäonnistuneiden joukkoon ;)
Tuo sinun polkusi kuulostaa hienolta!
Ap
Vierailija kirjoitti:
ehkä ap et ole epäonnistunut työelämässä, vaan pikemminkin opiskelualan valinnassa?
Tämä on niin totta! Ei olisi alunperinkään pitänyt lukea ekonomiksi, vaan ehkä eläintenhoitajaksi, floristiksi tms..
Suomessa kieroimmat ja ilkeimmät ovat johtajia, joten se ei ole mikään meriitti enää. Rehellisimmät eivät menesty. Nimeä johtaja, joka olisi luonteeltaan reilu ja tasapainoinen. Niin, niitä nyt ei vaan ole. Tunteettomat narsistit pärjäävät ja rekrytointipsykologit myös suosivat näitä.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on KTM?