Lue keskustelun säännöt.
Menenkö lihavuusleikkaukseen
Satakeiju
14.10.2019 |
Aion mennä yksit puolelelle Eiran sairaalaan lihavuusleikkaukseen. Bmi on 43 eikä jalat kestä. Olen varhaiskeski iässä. Tämä on lääkärin suositus. Onko kokemusta
Kommentit (92)
Mene jos et muuten saa Kiloja pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otsikossa kysyt että menetkö ja viestissä kirjoitat että aiot mennä, kumpi näistä nyt pitää paikkaansa?
Yrittäisin laihduttaa itse. Loppuelämä sitten 1,5 dl annoksia ruokaa. Äkkiä, jos repsahtaa, mahalaukku alkaa venyä, ja paino alkaa nousta. Leikkauksen jälkeen paino ei välttämättä putoakaan niin paljon kuin haluaisi. Toisilla paino putoaa paljon, toisilla ei.
ei se leikkaus poista häiriötä päässä
Jos päätät laihduttaa niin älä ainakaan osta mitään nettidieettiä, ne ovat yleensä aivan täyttä rahastusta ja nettidieettien takia on monelle tullut terveysongelmia. Julkkikset ovat tehneet hyvät rahat noilla dieeteillä, mutta eivät kuitenkaan kanna mitään vastuuta niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä mene, et saa enää nauttia ylensyömisestä. Sinun elämän tarkoitus loppuu siihen leikkaukseen.
Samassa tilanteessa, enkä mene. Sen sijaan aloin ketogeeniselle ruokavaliolle. Nyt kaksi kk takana, painoa pois 20kg ja olen päässyt myös verenpainelääkityksestä eroon. Pystyn myös liikkumaan paljon paremmin, ei satu niin paljoa enää polviin ja selkään.
Viimeksi tänään syödessäni ajattelin, että miten onnellinen ihminen voikaan olla kun saa syödäkseen vatsan täydeltä ihanaa ruokaa. Mulle kun "terveellinen ruoka" ja laihdutus on aina tarkoittanut yhtä kuin mautonta ruokaa ja jatkuvaa nälkää. Nyt saan syödä hyvällä omalla tunnolla kaikkea sellaista, mitä rakastan ja paino putoaa.
Olen lueskellut paljon laihdutusleikkauksen läpikäyneiden kokemuksia, ja ovat sen verran ikävää luettavaa, että itselleni en sellaista halua. Pitää olla syömäässä parin tunnin välein, pieniä annoksia, minimaalisen pieniä suupaloja joita pitää pureskella tsiljoona kertaa ennenkuin saa nielaista. Lisäksi tulee vitamiinien ja ravintoaineiden puutoksia, ruuan kanssa ei saa juoda ja mitä kaikkea. Ei ole normaalin ihmisen elämää se. Enkä mä oikein muutenkaan ymmärrä, minkä takia ihmiset menee siihen leikkaukseen. Sun on jokatapauksessa osoitettava että pystyt pudottamaan painoa ennenkuin pääset leikkaukseen ja leikkauksen jälkeen ruokailutapojen on oltava pysyvästi muuttuneet jos meinaat saavuttaa painonlaskun tai ylläpitää sen. Siis aivan samat asiat pitää tehdä, vaikka ei menis leikkaukseen. Mä en siis ymmärrä sen pointtia. Ja mulle se ei sen takia ole mikään ratkaisu mihinkään.
Pidän mieluummin mahalaukkuni kokonaisena ja nautin elämästäni eläen normaalisti, kuin että hankin itselleni ehdoin tahdoin lisää vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta mutta menisin.
Minulla on kokemusta enkä kadu laisinkaan. Monta sairautta on vähintään remissiossa ja kokonaiskolesteroli alle 3. Minua sanotaan nykyään normaalin näköiseksi. Itse en ole vielä sisäistänyt asiaa.
Vaikeimpia tilanteita ovat kyläilyt kun tarjolla ei ole välttämättä sellaista ruokaa, jota ravitsemusterapeutti on suositellut. Sekin herättää huomiota kun ei syö määräänsä enempää. Sitten tuputetaan ja melkein pakotetaan syömään lisää. Ihmetellään kamalasti kun ei suostu ottamaan lisää. Osa on jopa verisesti loukkaantunut ja katkaissut välit.
Muuten kaikki menee omalla painollaan kun saa ihan itse päättää omista ruoistaan ja juomisistaan. Minkäänlaisia vaivoja roikkuvan nahan lisäksi ei jäänyt. Toki leikkauksen jälkeen maha oli noin kuukauden kipeänä. Kerran vuodessa labrat ja lääkäri soittaa jos on jotain poikkeuksellista.
Vierailija kirjoitti:
ei se leikkaus poista häiriötä päässä
Kaikilla ei ole häiriötä päässä. Olet tainnut katsoa liikaa Hengenvaarallisesti lihavaa?
Joillain ihmisillä on ihan fyysisiä sairauksia, jotka lihottavat. Minullakin jäi täysin huomaamatta vaikka ehdin sairastaa peräti kymmenen vuotta. Yritin ja yritin laihduttaa mutta lihoin.
Leikattuna ei sentään tarvi olla nälissään vaikkei fyysistä sairautta ole vielä aikomus yrittää parantaa koska siinä ovat omat riskinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei se leikkaus poista häiriötä päässä
Näinhän se on. Jos BMI on noinkin paljon kuin ap:lla, suhde ruokaan ja syömiseen on todella vääristynyt. Niitä syitä pitää hoitaa, jos haluaa onnistua painonpudotuksessa ja pitää kilot poissa.
En siis sinuna, ap, menisi leikkaukseen vaan alkaisin hoitaa ongelmaa keskittymällä henkiseen puoleen. Leikkauksessa on lisäksi omat riskinsä, eikä syöminen voi sen jälkeen enää koskaan olla normaalia.
Joutuisit joka tapauksessa laihduttamaan jonkin verran ennen leikkausta. Pystyt siihen ilman edessä häämöttävää leikkaustakin.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin laihduttaa itse. Loppuelämä sitten 1,5 dl annoksia ruokaa. Äkkiä, jos repsahtaa, mahalaukku alkaa venyä, ja paino alkaa nousta. Leikkauksen jälkeen paino ei välttämättä putoakaan niin paljon kuin haluaisi. Toisilla paino putoaa paljon, toisilla ei.
Se on kyllä leikkauksesta toipuneelle 200 grammaa ruokaa per ruokailu. Miksi ja mihin pitäisi repsahtaa? Leikkaus vaikuttaa myös nälkähormoneihin. Eihän nälkä ehdi edes kunnolla tulemaan kun syö kolmen tunnin välein ja siihen pitää juoda vielä 1,5 litraa vettä ja 1/2 litraa rasvatonta maitoa ruokailujen välillä. Maito uppoaa hyvin minulla kahviin, jota juon kofeiinittomana.
On myös selvää, että leikatun oma yksilöllinen suoliston mikrobiomi vaikuttaa painoon ja sen putoamiseen. Suoliston mikrobiomin vaikutuksesta painoon on paljon tietoa suomeksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin laihduttaa itse. Loppuelämä sitten 1,5 dl annoksia ruokaa. Äkkiä, jos repsahtaa, mahalaukku alkaa venyä, ja paino alkaa nousta. Leikkauksen jälkeen paino ei välttämättä putoakaan niin paljon kuin haluaisi. Toisilla paino putoaa paljon, toisilla ei.
Tuon lisäksi sitten vielä kaikki vitamiinit ja kalsiumit täytyy ottaa loppuiän purkista, ja päälle huono olo jos syö sokerista tai rasvaista ruokaa. Joillakin on nuo leikkaukset menneet myös niin pieleen, että ne on jatkaneet laihtumista ja kuihtumista alipainoisiksi asti, ja siihen päälle ovat saaneet kaiken maailman oireet.
Ap:nä koittaisin vielä laihduttaa itsekseni. Jos/kun syömisen kanssa on ongelmia, psykologi on oikea osoite, ei kirurgi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se leikkaus poista häiriötä päässä
Näinhän se on. Jos BMI on noinkin paljon kuin ap:lla, suhde ruokaan ja syömiseen on todella vääristynyt. Niitä syitä pitää hoitaa, jos haluaa onnistua painonpudotuksessa ja pitää kilot poissa.
En siis sinuna, ap, menisi leikkaukseen vaan alkaisin hoitaa ongelmaa keskittymällä henkiseen puoleen. Leikkauksessa on lisäksi omat riskinsä, eikä syöminen voi sen jälkeen enää koskaan olla normaalia.
Joutuisit joka tapauksessa laihduttamaan jonkin verran ennen leikkausta. Pystyt siihen ilman edessä häämöttävää leikkaustakin.
Ei siihen leikkaukseen ainakaan julkisella puolella pääse jos ei ole pudottanut kuukaudessa noin 10% siitä painosta, joka oli aamulla ENE-kuurin ensimmäisenä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrittäisin laihduttaa itse. Loppuelämä sitten 1,5 dl annoksia ruokaa. Äkkiä, jos repsahtaa, mahalaukku alkaa venyä, ja paino alkaa nousta. Leikkauksen jälkeen paino ei välttämättä putoakaan niin paljon kuin haluaisi. Toisilla paino putoaa paljon, toisilla ei.
Tuon lisäksi sitten vielä kaikki vitamiinit ja kalsiumit täytyy ottaa loppuiän purkista, ja päälle huono olo jos syö sokerista tai rasvaista ruokaa. Joillakin on nuo leikkaukset menneet myös niin pieleen, että ne on jatkaneet laihtumista ja kuihtumista alipainoisiksi asti, ja siihen päälle ovat saaneet kaiken maailman oireet.
Ap:nä koittaisin vielä laihduttaa itsekseni. Jos/kun syömisen kanssa on ongelmia, psykologi on oikea osoite, ei kirurgi.
Ihan tavallinen multivitamiini ja illalla kaksi kalsiumtablettia riittävät. Silloin ei tule puutostiloja.
Sokerille ei ole tilaakaan leikatun ruokavaliossa koska se tarvitaan ravitsevaa ruokaa varten. Rasvaakaan ei ole hyvä syödä älyttömästi huvikseen. Joillekin leikatuille tulee epämiellyttävä olo jostain aiemmin syömästään ruoasta. Itse on kestä laisinkaan vaaleaa leipää kun tuntuu siltä, että se tarttuu kitalakeen ja kurkkuun kiinni. Sen vuoksi esimerkiksi hampurilaisella käymisessä ei ole mitään järkeä jos tarvii vain sen pihvin siitä kahden valkean käntyn välistä. Rasvaiset ranskalaiset puolestaan närästävät.
Eiran sairaalassa on käytössä gastric balloon-menetelmäkin. Jos ei uskalla leikkaukseen niin kannattaa kokeilla tuota koska silläkin on saatu aikaan hyviä tuloksia. Sen laittamisessa ei mene puolta tuntiakaan.
Hoidan työkseni lihavuusleikkauksista toipuvia ihmisiä ja annan yhden neuvon; älä mene! Potilaat ovat yleensä todella kipeitä, onnistumisia on tosi harvassa, komplikaatioita paljon jne.. kaikki lääkärit eivöt edes suosittele enää lihavuusleikkauksia koska komplikaatioita on niin paljon. Meidän osastolla käy vieläkin eräs mies joka ei pysty syömään kuin nestemmäistä ruokaa, leikkauksesta aikaa noin neljä vuotta. Hän on kyllä laihtunut mutta.... Onhan niitä onnistumisiakin mutta mistä tietää etukäteen miten kroppa alkaa toimimaan leikkauksen jälkeen. En suosittele leikkausta kenellekään!
Sh
Vierailija kirjoitti:
Hoidan työkseni lihavuusleikkauksista toipuvia ihmisiä ja annan yhden neuvon; älä mene! Potilaat ovat yleensä todella kipeitä, onnistumisia on tosi harvassa, komplikaatioita paljon jne.. kaikki lääkärit eivöt edes suosittele enää lihavuusleikkauksia koska komplikaatioita on niin paljon. Meidän osastolla käy vieläkin eräs mies joka ei pysty syömään kuin nestemmäistä ruokaa, leikkauksesta aikaa noin neljä vuotta. Hän on kyllä laihtunut mutta.... Onhan niitä onnistumisiakin mutta mistä tietää etukäteen miten kroppa alkaa toimimaan leikkauksen jälkeen. En suosittele leikkausta kenellekään!
Sh
Sinä näet vain sairaalassa olevia ihmisiä. Suurin osa leikatuista kyllä jatkaa elämäänsä ihan omin avuin ja käy kerran vuodessa labrassa.
Minä kuulun leikattujen yhdistykseen Lileen ja siellä ei kyllä ole vielä yksikään katunut muuta kuin sitä, ettei hakeutunut leikkaukseen aikaisemmin. Eihän vaatteet päällä olevaa leikattua edes erota juuri mitenkään kun ymmärtää pukea itsensä fiksusti.
Sain vieläpä hyvän ystävän Lilen toiminnasta ja sekin on todella iloinen asia. Minulla oikeastaan ainoa haittapuoli on ollut tuo kyläily. Ravintolasyömisissä asia ei kuulu muille jos jätän osan annoksestani syömättä kun sen kerran itse maksan. En ole näyttänyt ikinä ravintolassa leikatun korttia koska sitä ei selvästi tunneta suomalaisissa ravintoloissa. Käyn niin harvoin ravintolassa, että on loppujen lopuksi aivan sama vaikka puolisoni syö kaiken minulta ylijääneen ruoan.
Minä kävin leikkauksessa.
Se pelasti terveyteni. Olin sairaalloisen lihava ja verenpainetauti, korkea kolesteroli, uniapnea, kakkostyypin diabetes uhkasi, polvissa kivuliaat kulumat.
Nyt kolme vuotta leikkauksesta; -65 kg, rasvaprosentti 24% ja lihaksikas keho . Urheilen paljon, pystyn juoksemaan 10 km, saan spagaatin, jalkaprässissä nousee 5x oman painon verran...
Kaikki lääkitykset on poissa, pääsin verenpainelääkkeistä ja kolestrolilääkkeistä eroon, kohonnut veren sokeriarvot laskivat normaaliksi, samoin veren rasva-arvot, pääsin eroon c-pap laitteesta (hengityskatkoksista nukkuessa).
En sairastunut diabetekseen.
Nukun paremmin. Voin paremmin. Enää ei tarvitse hävetä omaa lihavuutta ja sen aiheuttamia vaivoja.
Olen pienentynyt koosta 56-> 38/36.
On ihanaa kun voi ostaa vaatteita normaalikaupasta, eikä ”isojen tyttöjen liikkeestä”. Voi ostaa vaatteen siksi että se on omaa tyyliäni, eikä vain siksi että se mahtuu päälleni.
On ihanaa, että normaalit kengät mahtuvat jalkaan, eikä erikoisliikkeen extra leveät mummokengät.
On ihanaa, että voi kävellä hengästymättä tai ilman että polviin tai lonkkiin, tai selkään sattuu.
On ihanaa, että lentokoneessa mahtuu istumaan yhdelle penkille eikä tarvitse tilata kahtapenkkiä.
On ihanaa olla häpeämättä lihavuutta tai sen aiheuttamia asioita, kuten jatkuva hikoilua ja hienhajua tai hiertymiä sisäreisissä, ihottumaa vatsanahan alla.
On ihanaa että pystyy liikkumaan, Ja mahtuu normaali penkille istumaan.
Suurin tunne on vapaus. Ja liikunnan tuoma ilo.
On kiva kun miehet katselevat sinua entisen halveksunnan sijaan ihaillen. Juuri tällä viikolla taas bussissa mies yritti iskeä minua. On kivaa kun ihmiset eivät suhtaudu asenteellisesti enää, ennen minut tunnettiin ”sinä ylilihavana XXX:nä” nyt ihmiset näkevät minut minuna.
On kiva kuulla olevansa nätti ja hoikka! On kiva, kun baarissa saat kuulla kehuja ja sinua yritetään iskeä. Haetaan tanssimaan ja kehutaan ulkonäköä.
Minulla kävi niin että suoraan sanottuna olin ihan kamalan näköinen liikalihavana. Hurahdin urheiluun ja sain kivan kropan. Minulle on tehty alavatsaan roikkoleikkaus mutta muutoin mitkään paikat ei roiku.
Ja kroppaa ja naamaa ei tunnista enää samaksi ihmiseksi. Lihavuusleikkaus minulle olikin samalla kauneusleikkaus... en tiennyt että kaiken sen läskin alla onkin kaunis nainen. No, sen voin sanoa, että se on huomattu ainakin miesten muuttuneessa käytöksessä. Minua yritetään iskeä milloin missäkin. Salilla, bussipysäkillä, bussissa jne. Puhumattakaan baarista. Kerran kaksi miestä alkoi haastamaan riitaa minusta! Toki liukenin paikalta, mutta tuntui hullulta että miehet olivat valmiit tappelemaan minusta.. kun molemmat yrittivät iskeä minua samaan aikaan ja yrittivät tarjota drinkkiä. Jne. Tosin siinäkin olen nähnyt, että ei se aina kivaa ole. Paljon on myös kaikkea ihme ehdottelua ja yritystä. Siinä ”haluttuna” olossa on myös oma pimeä puolensa, kaikki miehet kun eivät ole herrasmiehiä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se leikkaus poista häiriötä päässä
Kaikilla ei ole häiriötä päässä. Olet tainnut katsoa liikaa Hengenvaarallisesti lihavaa?
Joillain ihmisillä on ihan fyysisiä sairauksia, jotka lihottavat. Minullakin jäi täysin huomaamatta vaikka ehdin sairastaa peräti kymmenen vuotta. Yritin ja yritin laihduttaa mutta lihoin.
Leikattuna ei sentään tarvi olla nälissään vaikkei fyysistä sairautta ole vielä aikomus yrittää parantaa koska siinä ovat omat riskinsä.
kertoisitko sen taudin mikä lihottaa ilman syömistä ?
siinä on ratkaisu maapallon nälänhätään ja energiantuotantoon.
Ei ole kokemusta mutta menisin.