Lue keskustelun säännöt.
Menenkö lihavuusleikkaukseen
Satakeiju
14.10.2019 |
Aion mennä yksit puolelelle Eiran sairaalaan lihavuusleikkaukseen. Bmi on 43 eikä jalat kestä. Olen varhaiskeski iässä. Tämä on lääkärin suositus. Onko kokemusta
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kokemusta mutta menisin.
Minulla on kokemusta enkä kadu laisinkaan. Monta sairautta on vähintään remissiossa ja kokonaiskolesteroli alle 3. Minua sanotaan nykyään normaalin näköiseksi. Itse en ole vielä sisäistänyt asiaa.
Vaikeimpia tilanteita ovat kyläilyt kun tarjolla ei ole välttämättä sellaista ruokaa, jota ravitsemusterapeutti on suositellut. Sekin herättää huomiota kun ei syö määräänsä enempää. Sitten tuputetaan ja melkein pakotetaan syömään lisää. Ihmetellään kamalasti kun ei suostu ottamaan lisää. Osa on jopa verisesti loukkaantunut ja katkaissut välit.
Muuten kaikki menee omalla painollaan kun saa ihan itse päättää omista ruoistaan ja juomisistaan. Minkäänlaisia vaivoja roikkuvan nahan lisäksi ei jäänyt. Toki leikkauksen jälkeen maha oli noin kuukauden kipeänä. Kerran vuodessa labrat ja lääkäri soittaa jos on jotain poikkeuksellista.
Miten joku muka voi loukkaantua, jos kerrot olleesi leikkauksessa etkä yksinkertaisesti voi syödä enempää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka VOI saada tästäkin aiheesta riitaa? :D
Olen käynyt leikkauksesta ja mitään muuta en kadu, kuin että miksi en mennyt 10 vuotta aiemmin. Olisi ehkä säätynyt polveni enkä olisi sairastunut 2-tyypin diabetekseen.
Nyt on diabetes poissa ja elämä mallillaan.
Niille jotka sanovat että 'laihduta' niin luuleeko joku tosiaan ettei nämä ihmiset ole sitä keinoa kokeilleet =D Voi kertoa että joka ikinen kevät ja syksy aloitettiin laihduttaminen, _TOSISSAAN_.
Joskus sainkin painoa jopa 25 pois ja aina tulivat takaisin, korkojen kera.
Leikkaus on apuväline, joka oikein käytettynä on uskomaton pelastus. Senkin voi toki ryssiä siinä vaiheessa, kun pystyy taas syömään isompia annoskokoja.
Minun ei tarvitse kuin kävellä kaupungilla ja nähdä lihavia ihmisiä, niin taas on motivaatio kohdillaan ja iloitsen S-kokoisista vaatteistani <3 Ennen olivat kokoa 56... eli jotain XXXXXXL.
Onnellinen, hajotkaa siihen kirjoitti:
Kuinka VOI saada tästäkin aiheesta riitaa? :D
Olen käynyt leikkauksesta ja mitään muuta en kadu, kuin että miksi en mennyt 10 vuotta aiemmin. Olisi ehkä säätynyt polveni enkä olisi sairastunut 2-tyypin diabetekseen.
Nyt on diabetes poissa ja elämä mallillaan.
Niille jotka sanovat että 'laihduta' niin luuleeko joku tosiaan ettei nämä ihmiset ole sitä keinoa kokeilleet =D Voi kertoa että joka ikinen kevät ja syksy aloitettiin laihduttaminen, _TOSISSAAN_.
Joskus sainkin painoa jopa 25 pois ja aina tulivat takaisin, korkojen kera.
Leikkaus on apuväline, joka oikein käytettynä on uskomaton pelastus. Senkin voi toki ryssiä siinä vaiheessa, kun pystyy taas syömään isompia annoskokoja.
Minun ei tarvitse kuin kävellä kaupungilla ja nähdä lihavia ihmisiä, niin taas on motivaatio kohdillaan ja iloitsen S-kokoisista vaatteistani <3 Ennen olivat kokoa 56... eli jotain XXXXXXL.
Kaiken tuon olisit saanut ihan syömällä ravintorikasta ruokaa. Ei olisi tarvinnut sisuksia silpoa ja voisit jatkossakin syödä hyvää ruokaa tarpeeksi.
Kituuttamalla ja kaloreita laskemalla laihdutus ei ole koskaan pysyvää.
Mene vaan, jos olet valmis kokonaisvaltaiseen muutokseen. Ja samaan yhteyteen suosittelen psykoterapiaa.
Itse kävin viisi vuotta sitten lihavuusleikkauksessa, mutta olen venyttänyt vatsalaukun takaisin ja painan saman kuin ennen leikkausta - pää jäi hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen, hajotkaa siihen kirjoitti:
Kuinka VOI saada tästäkin aiheesta riitaa? :D
Olen käynyt leikkauksesta ja mitään muuta en kadu, kuin että miksi en mennyt 10 vuotta aiemmin. Olisi ehkä säätynyt polveni enkä olisi sairastunut 2-tyypin diabetekseen.
Nyt on diabetes poissa ja elämä mallillaan.
Niille jotka sanovat että 'laihduta' niin luuleeko joku tosiaan ettei nämä ihmiset ole sitä keinoa kokeilleet =D Voi kertoa että joka ikinen kevät ja syksy aloitettiin laihduttaminen, _TOSISSAAN_.
Joskus sainkin painoa jopa 25 pois ja aina tulivat takaisin, korkojen kera.
Leikkaus on apuväline, joka oikein käytettynä on uskomaton pelastus. Senkin voi toki ryssiä siinä vaiheessa, kun pystyy taas syömään isompia annoskokoja.
Minun ei tarvitse kuin kävellä kaupungilla ja nähdä lihavia ihmisiä, niin taas on motivaatio kohdillaan ja iloitsen S-kokoisista vaatteistani <3 Ennen olivat kokoa 56... eli jotain XXXXXXL.
Kaiken tuon olisit saanut ihan syömällä ravintorikasta ruokaa. Ei olisi tarvinnut sisuksia silpoa ja voisit jatkossakin syödä hyvää ruokaa tarpeeksi.
Kituuttamalla ja kaloreita laskemalla laihdutus ei ole koskaan pysyvää.
Sisälukutaito.... =D
Täällä taas joku helvetin rölli tahtoo ymmärtää kaiken väärin..
Sateista syksyä vaan sullekin <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen, hajotkaa siihen kirjoitti:
Kuinka VOI saada tästäkin aiheesta riitaa? :D
Olen käynyt leikkauksesta ja mitään muuta en kadu, kuin että miksi en mennyt 10 vuotta aiemmin. Olisi ehkä säätynyt polveni enkä olisi sairastunut 2-tyypin diabetekseen.
Nyt on diabetes poissa ja elämä mallillaan.
Niille jotka sanovat että 'laihduta' niin luuleeko joku tosiaan ettei nämä ihmiset ole sitä keinoa kokeilleet =D Voi kertoa että joka ikinen kevät ja syksy aloitettiin laihduttaminen, _TOSISSAAN_.
Joskus sainkin painoa jopa 25 pois ja aina tulivat takaisin, korkojen kera.
Leikkaus on apuväline, joka oikein käytettynä on uskomaton pelastus. Senkin voi toki ryssiä siinä vaiheessa, kun pystyy taas syömään isompia annoskokoja.
Minun ei tarvitse kuin kävellä kaupungilla ja nähdä lihavia ihmisiä, niin taas on motivaatio kohdillaan ja iloitsen S-kokoisista vaatteistani <3 Ennen olivat kokoa 56... eli jotain XXXXXXL.
Kaiken tuon olisit saanut ihan syömällä ravintorikasta ruokaa. Ei olisi tarvinnut sisuksia silpoa ja voisit jatkossakin syödä hyvää ruokaa tarpeeksi.
Kituuttamalla ja kaloreita laskemalla laihdutus ei ole koskaan pysyvää.
Sisälukutaito.... =D
Täällä taas joku helvetin rölli tahtoo ymmärtää kaiken väärin..
Sateista syksyä vaan sullekin <3
Mitähän siinä oli väärin ymmärrystä?? Olet yrittänyt laihduttaa väärin huonoin tuloksin ja kun ei onnistunut, niin annoit silpoa sisukset. Nyt et voi enää syödä kunnolla koskaan. Selvisit diabeteksesta, ok ja laihduit. Nämä olisit saanut syömällä, ilman silpomisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin leikkauksessa.
Se pelasti terveyteni. Olin sairaalloisen lihava ja verenpainetauti, korkea kolesteroli, uniapnea, kakkostyypin diabetes uhkasi, polvissa kivuliaat kulumat.
Nyt kolme vuotta leikkauksesta; -65 kg, rasvaprosentti 24% ja lihaksikas keho . Urheilen paljon, pystyn juoksemaan 10 km, saan spagaatin, jalkaprässissä nousee 5x oman painon verran...
Kaikki lääkitykset on poissa, pääsin verenpainelääkkeistä ja kolestrolilääkkeistä eroon, kohonnut veren sokeriarvot laskivat normaaliksi, samoin veren rasva-arvot, pääsin eroon c-pap laitteesta (hengityskatkoksista nukkuessa).
En sairastunut diabetekseen.Nukun paremmin. Voin paremmin. Enää ei tarvitse hävetä omaa lihavuutta ja sen aiheuttamia vaivoja.
Olen pienentynyt koosta 56-> 38/36.On ihanaa kun voi ostaa vaatteita normaalikaupasta, eikä ”isojen tyttöjen liikkeestä”. Voi ostaa vaatteen siksi että se on omaa tyyliäni, eikä vain siksi että se mahtuu päälleni.
On ihanaa, että normaalit kengät mahtuvat jalkaan, eikä erikoisliikkeen extra leveät mummokengät.
On ihanaa, että voi kävellä hengästymättä tai ilman että polviin tai lonkkiin, tai selkään sattuu.
On ihanaa, että lentokoneessa mahtuu istumaan yhdelle penkille eikä tarvitse tilata kahtapenkkiä.
On ihanaa olla häpeämättä lihavuutta tai sen aiheuttamia asioita, kuten jatkuva hikoilua ja hienhajua tai hiertymiä sisäreisissä, ihottumaa vatsanahan alla.
On ihanaa että pystyy liikkumaan, Ja mahtuu normaali penkille istumaan.Suurin tunne on vapaus. Ja liikunnan tuoma ilo.
On kiva kun miehet katselevat sinua entisen halveksunnan sijaan ihaillen. Juuri tällä viikolla taas bussissa mies yritti iskeä minua. On kivaa kun ihmiset eivät suhtaudu asenteellisesti enää, ennen minut tunnettiin ”sinä ylilihavana XXX:nä” nyt ihmiset näkevät minut minuna.
On kiva kuulla olevansa nätti ja hoikka! On kiva, kun baarissa saat kuulla kehuja ja sinua yritetään iskeä. Haetaan tanssimaan ja kehutaan ulkonäköä.Minulla kävi niin että suoraan sanottuna olin ihan kamalan näköinen liikalihavana. Hurahdin urheiluun ja sain kivan kropan. Minulle on tehty alavatsaan roikkoleikkaus mutta muutoin mitkään paikat ei roiku.
Ja kroppaa ja naamaa ei tunnista enää samaksi ihmiseksi. Lihavuusleikkaus minulle olikin samalla kauneusleikkaus... en tiennyt että kaiken sen läskin alla onkin kaunis nainen. No, sen voin sanoa, että se on huomattu ainakin miesten muuttuneessa käytöksessä. Minua yritetään iskeä milloin missäkin. Salilla, bussipysäkillä, bussissa jne. Puhumattakaan baarista. Kerran kaksi miestä alkoi haastamaan riitaa minusta! Toki liukenin paikalta, mutta tuntui hullulta että miehet olivat valmiit tappelemaan minusta.. kun molemmat yrittivät iskeä minua samaan aikaan ja yrittivät tarjota drinkkiä. Jne. Tosin siinäkin olen nähnyt, että ei se aina kivaa ole. Paljon on myös kaikkea ihme ehdottelua ja yritystä. Siinä ”haluttuna” olossa on myös oma pimeä puolensa, kaikki miehet kun eivät ole herrasmiehiä jne.Tämä on ollut selkeästi mielenterveysongelma. Ongelmat palaavat, usko pois.
Ei ollut. Minulla lihavuuden syy oli pieni kalorinkulutus, ei ahmiminen. Nykyään ei tee mieli roskaruokaa. Syön vilpittömästi mielummin salaattiannoksen kuin hampurilaisaterian. Makuaistini ovat niin tottuneet raikkaisiin makuihin. En enää leikkauksen jälkeen tykkää rasvaisista ruista.
Voi kuule! Näitä pahan ilmanlintuja on ollut ympärilläni vaikka kuinka! Meidät leikatut leikataan pienryhmissä. Minut samaan aikaan leikattu, on jo lihonut takaisin. Minä en :D
Lisäksi kuten kerroin, olen muuttanut ruokavalioni. Tein elämäntapamuutoksen, en laihduttanut. Vaihdoin siis ruokavalioni rasvaisista terveelliseen, ravintorikkaaseen ruokaan.
Lisäksi innostuin urheilusta, harrastan sitä 3-5 krt viikossa.
Kerrotko minulle miten on mahdollista että lihoisi takas kun en enää tykkää rasvaisista ruista, syön terveellisesti ja harrastan säännöllisesti liikuntaa mistä nautin suunnattomasti? Elämän arvoni on mennyt uusiksi. Ennen viihdyin itseäni syömällä, nyt liikunnalla. Ja saan siitä niin paljon enemmän iloa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin leikkauksessa.
Se pelasti terveyteni. Olin sairaalloisen lihava ja verenpainetauti, korkea kolesteroli, uniapnea, kakkostyypin diabetes uhkasi, polvissa kivuliaat kulumat.
Nyt kolme vuotta leikkauksesta; -65 kg, rasvaprosentti 24% ja lihaksikas keho . Urheilen paljon, pystyn juoksemaan 10 km, saan spagaatin, jalkaprässissä nousee 5x oman painon verran...
Kaikki lääkitykset on poissa, pääsin verenpainelääkkeistä ja kolestrolilääkkeistä eroon, kohonnut veren sokeriarvot laskivat normaaliksi, samoin veren rasva-arvot, pääsin eroon c-pap laitteesta (hengityskatkoksista nukkuessa).
En sairastunut diabetekseen.Nukun paremmin. Voin paremmin. Enää ei tarvitse hävetä omaa lihavuutta ja sen aiheuttamia vaivoja.
Olen pienentynyt koosta 56-> 38/36.On ihanaa kun voi ostaa vaatteita normaalikaupasta, eikä ”isojen tyttöjen liikkeestä”. Voi ostaa vaatteen siksi että se on omaa tyyliäni, eikä vain siksi että se mahtuu päälleni.
On ihanaa, että normaalit kengät mahtuvat jalkaan, eikä erikoisliikkeen extra leveät mummokengät.
On ihanaa, että voi kävellä hengästymättä tai ilman että polviin tai lonkkiin, tai selkään sattuu.
On ihanaa, että lentokoneessa mahtuu istumaan yhdelle penkille eikä tarvitse tilata kahtapenkkiä.
On ihanaa olla häpeämättä lihavuutta tai sen aiheuttamia asioita, kuten jatkuva hikoilua ja hienhajua tai hiertymiä sisäreisissä, ihottumaa vatsanahan alla.
On ihanaa että pystyy liikkumaan, Ja mahtuu normaali penkille istumaan.Suurin tunne on vapaus. Ja liikunnan tuoma ilo.
On kiva kun miehet katselevat sinua entisen halveksunnan sijaan ihaillen. Juuri tällä viikolla taas bussissa mies yritti iskeä minua. On kivaa kun ihmiset eivät suhtaudu asenteellisesti enää, ennen minut tunnettiin ”sinä ylilihavana XXX:nä” nyt ihmiset näkevät minut minuna.
On kiva kuulla olevansa nätti ja hoikka! On kiva, kun baarissa saat kuulla kehuja ja sinua yritetään iskeä. Haetaan tanssimaan ja kehutaan ulkonäköä.Minulla kävi niin että suoraan sanottuna olin ihan kamalan näköinen liikalihavana. Hurahdin urheiluun ja sain kivan kropan. Minulle on tehty alavatsaan roikkoleikkaus mutta muutoin mitkään paikat ei roiku.
Ja kroppaa ja naamaa ei tunnista enää samaksi ihmiseksi. Lihavuusleikkaus minulle olikin samalla kauneusleikkaus... en tiennyt että kaiken sen läskin alla onkin kaunis nainen. No, sen voin sanoa, että se on huomattu ainakin miesten muuttuneessa käytöksessä. Minua yritetään iskeä milloin missäkin. Salilla, bussipysäkillä, bussissa jne. Puhumattakaan baarista. Kerran kaksi miestä alkoi haastamaan riitaa minusta! Toki liukenin paikalta, mutta tuntui hullulta että miehet olivat valmiit tappelemaan minusta.. kun molemmat yrittivät iskeä minua samaan aikaan ja yrittivät tarjota drinkkiä. Jne. Tosin siinäkin olen nähnyt, että ei se aina kivaa ole. Paljon on myös kaikkea ihme ehdottelua ja yritystä. Siinä ”haluttuna” olossa on myös oma pimeä puolensa, kaikki miehet kun eivät ole herrasmiehiä jne.Tämä on ollut selkeästi mielenterveysongelma. Ongelmat palaavat, usko pois.
Ei ollut. Minulla lihavuuden syy oli pieni kalorinkulutus, ei ahmiminen. Nykyään ei tee mieli roskaruokaa. Syön vilpittömästi mielummin salaattiannoksen kuin hampurilaisaterian. Makuaistini ovat niin tottuneet raikkaisiin makuihin. En enää leikkauksen jälkeen tykkää rasvaisista ruista.
Voi kuule! Näitä pahan ilmanlintuja on ollut ympärilläni vaikka kuinka! Meidät leikatut leikataan pienryhmissä. Minut samaan aikaan leikattu, on jo lihonut takaisin. Minä en :D
Lisäksi kuten kerroin, olen muuttanut ruokavalioni. Tein elämäntapamuutoksen, en laihduttanut. Vaihdoin siis ruokavalioni rasvaisista terveelliseen, ravintorikkaaseen ruokaan.
Lisäksi innostuin urheilusta, harrastan sitä 3-5 krt viikossa.
Kerrotko minulle miten on mahdollista että lihoisi takas kun en enää tykkää rasvaisista ruista, syön terveellisesti ja harrastan säännöllisesti liikuntaa mistä nautin suunnattomasti? Elämän arvoni on mennyt uusiksi. Ennen viihdyin itseäni syömällä, nyt liikunnalla. Ja saan siitä niin paljon enemmän iloa!
Mikä se sinun "terveellinen" mahtaa olla kun se ei rasvaa sisällä? Energiat saat siis sokerista, tosi tervettä :)
Ilman muuta menet. Painoindeksi on niin korkea, että lihavauus vie sinulta lopulta koko terveyden.
Ja jalkasi eivät kertomasi mukaan enää kestä.
Mene leikkaukseen ja sen jälkeen huolehdit terveydestäsi ja painostasi hyvin.
Alkaa uusi, toisenlainen ja parempi elämä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilman muuta menet. Painoindeksi on niin korkea, että lihavauus vie sinulta lopulta koko terveyden.
Ja jalkasi eivät kertomasi mukaan enää kestä.
Mene leikkaukseen ja sen jälkeen huolehdit terveydestäsi ja painostasi hyvin.
Alkaa uusi, toisenlainen ja parempi elämä. Tsemppiä!
Leikkauksen jälkeen on vaikea terveydestä huolehtia, koska syöminen on niin rajoitettua. Kyllä se toisenlainen ja parempi elämä on helpompaa alkaa ilman leikkauksia.
Vierailija kirjoitti:
Hoidan työkseni lihavuusleikkauksista toipuvia ihmisiä ja annan yhden neuvon; älä mene! Potilaat ovat yleensä todella kipeitä, onnistumisia on tosi harvassa, komplikaatioita paljon jne.. kaikki lääkärit eivöt edes suosittele enää lihavuusleikkauksia koska komplikaatioita on niin paljon. Meidän osastolla käy vieläkin eräs mies joka ei pysty syömään kuin nestemmäistä ruokaa, leikkauksesta aikaa noin neljä vuotta. Hän on kyllä laihtunut mutta.... Onhan niitä onnistumisiakin mutta mistä tietää etukäteen miten kroppa alkaa toimimaan leikkauksen jälkeen. En suosittele leikkausta kenellekään!
Sh
Tällaisia ei ainakaan kannata uskoa!
Etsi luotettavaa tietoa, sitä löytyy kyllä. Meillä lihavuusleikatuilla on oma nettifoorumi
http://laihdutusleikkaus.palstani.com/forum
ja ilmeisesti vielä yhdistyskin (kuuluin siihen vuosia sitten). Tutkimustietoa on valtavasti, suosittelen lukemaan.
Suurin osa leikatuista hyötyy leikkauksesta - eihän niitä muuten tehtäisi. Leikkausta edeltävissä tutkimuksissa ei oman edun vuoksi kannata huijata (esim täällä av:lla kirjoitti joku ahmimishäiriöinen joka valehtelemalka pääsi leikkaukseen, mutta lihoi tietenkin takaisin).
Keskustele lihavuuslääkärin kanssa, pääset sellaiselle jo BMI:si perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen, hajotkaa siihen kirjoitti:
Kuinka VOI saada tästäkin aiheesta riitaa? :D
Olen käynyt leikkauksesta ja mitään muuta en kadu, kuin että miksi en mennyt 10 vuotta aiemmin. Olisi ehkä säätynyt polveni enkä olisi sairastunut 2-tyypin diabetekseen.
Nyt on diabetes poissa ja elämä mallillaan.
Niille jotka sanovat että 'laihduta' niin luuleeko joku tosiaan ettei nämä ihmiset ole sitä keinoa kokeilleet =D Voi kertoa että joka ikinen kevät ja syksy aloitettiin laihduttaminen, _TOSISSAAN_.
Joskus sainkin painoa jopa 25 pois ja aina tulivat takaisin, korkojen kera.
Leikkaus on apuväline, joka oikein käytettynä on uskomaton pelastus. Senkin voi toki ryssiä siinä vaiheessa, kun pystyy taas syömään isompia annoskokoja.
Minun ei tarvitse kuin kävellä kaupungilla ja nähdä lihavia ihmisiä, niin taas on motivaatio kohdillaan ja iloitsen S-kokoisista vaatteistani <3 Ennen olivat kokoa 56... eli jotain XXXXXXL.
Sama juttu, leikattu ja kaduttaa, etten mennyt aikaisemmin. Ennen leikkausta laihdutin useamman kerran, enimmillään yli 50 kg ja aina kilot palasivat korkojen kera.
Luulen, että asiasta mitään tietämättömät täällä trollaavat. Antaa heidän kirjoitella höpöhöpöjään. Pääasia, että leikatut itse ovat tyytyväisiä leikkaukseen ja uuteen elämäänsä. 😊
Lihavuusleikkaus ei laihduta automaattisesti! Jos ei itse muuta haitallisia, lihottavaa elämäntapaa, lihavuusleikkaus ei auta, tällaiset lihovat takaisin, se on ikävä totuus. Minullakin on tällaisia tuttavia...
jos ei itse tajua, että ei voi enää jatkaa roskaruoan ja herkkujen syömistä, leikkaus ei auta.
Suurin oivallus oli surra suruni ja lopettaa ylensyömisen ja vääränlaiseen ruoan nauttiminen. Se surutyö on tehtävä, kun tajuaa, että minun on muututtava! Minun on muutettava elämäntapani lihottavasta terveelliseksi.
----no kun tuon tajuaa niin myös tajuaa ettei tarvitse leikkausta, siinä mielessä nuo pari pitkää kirjoitusta vähän ristiriitaisia että se leikkaus on hyvä juttu vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen, hajotkaa siihen kirjoitti:
Kuinka VOI saada tästäkin aiheesta riitaa? :D
Olen käynyt leikkauksesta ja mitään muuta en kadu, kuin että miksi en mennyt 10 vuotta aiemmin. Olisi ehkä säätynyt polveni enkä olisi sairastunut 2-tyypin diabetekseen.
Nyt on diabetes poissa ja elämä mallillaan.
Niille jotka sanovat että 'laihduta' niin luuleeko joku tosiaan ettei nämä ihmiset ole sitä keinoa kokeilleet =D Voi kertoa että joka ikinen kevät ja syksy aloitettiin laihduttaminen, _TOSISSAAN_.
Joskus sainkin painoa jopa 25 pois ja aina tulivat takaisin, korkojen kera.
Leikkaus on apuväline, joka oikein käytettynä on uskomaton pelastus. Senkin voi toki ryssiä siinä vaiheessa, kun pystyy taas syömään isompia annoskokoja.
Minun ei tarvitse kuin kävellä kaupungilla ja nähdä lihavia ihmisiä, niin taas on motivaatio kohdillaan ja iloitsen S-kokoisista vaatteistani <3 Ennen olivat kokoa 56... eli jotain XXXXXXL.
Sama juttu, leikattu ja kaduttaa, etten mennyt aikaisemmin. Ennen leikkausta laihdutin useamman kerran, enimmillään yli 50 kg ja aina kilot palasivat korkojen kera.
Luulen, että asiasta mitään tietämättömät täällä trollaavat. Antaa heidän kirjoitella höpöhöpöjään. Pääasia, että leikatut itse ovat tyytyväisiä leikkaukseen ja uuteen elämäänsä. 😊
Eiköhän ne tietämättömät ole kuitenkin niitä, jotka puolustavat leikkausta. Ja myös ne, jotka leikkaukseen menevät.
Vierailija kirjoitti:
ei se leikkaus poista häiriötä päässä
Itseasiassa poistaa. Tästä on suomessa tehty tutkimus Turun yliopistolla, että 6kk leikkauksen jälkeen aivot palautuu normaalin ihmisen, eli siis ihmisen joka ei ylensyö, aivoiksi. Mekanismit palautuu normaalille tasolle joka oli ennen kuin henkilö alkoi ahmia. On siis myös pysyvä ratkaisu. Samaa vaikutusta ei ollut aivoihin ihmisillä jotka vain laihdutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei se leikkaus poista häiriötä päässä
Itseasiassa poistaa. Tästä on suomessa tehty tutkimus Turun yliopistolla, että 6kk leikkauksen jälkeen aivot palautuu normaalin ihmisen, eli siis ihmisen joka ei ylensyö, aivoiksi. Mekanismit palautuu normaalille tasolle joka oli ennen kuin henkilö alkoi ahmia. On siis myös pysyvä ratkaisu. Samaa vaikutusta ei ollut aivoihin ihmisillä jotka vain laihdutti.
:D:D:D:D:D
Vierailija kirjoitti:
ei se leikkaus poista häiriötä päässä
Kohta syöt kuin ennenkin ja sit oot taas lihava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin leikkauksessa.
Se pelasti terveyteni. Olin sairaalloisen lihava ja verenpainetauti, korkea kolesteroli, uniapnea, kakkostyypin diabetes uhkasi, polvissa kivuliaat kulumat.
Nyt kolme vuotta leikkauksesta; -65 kg, rasvaprosentti 24% ja lihaksikas keho . Urheilen paljon, pystyn juoksemaan 10 km, saan spagaatin, jalkaprässissä nousee 5x oman painon verran...
Kaikki lääkitykset on poissa, pääsin verenpainelääkkeistä ja kolestrolilääkkeistä eroon, kohonnut veren sokeriarvot laskivat normaaliksi, samoin veren rasva-arvot, pääsin eroon c-pap laitteesta (hengityskatkoksista nukkuessa).
En sairastunut diabetekseen.Nukun paremmin. Voin paremmin. Enää ei tarvitse hävetä omaa lihavuutta ja sen aiheuttamia vaivoja.
Olen pienentynyt koosta 56-> 38/36.On ihanaa kun voi ostaa vaatteita normaalikaupasta, eikä ”isojen tyttöjen liikkeestä”. Voi ostaa vaatteen siksi että se on omaa tyyliäni, eikä vain siksi että se mahtuu päälleni.
On ihanaa, että normaalit kengät mahtuvat jalkaan, eikä erikoisliikkeen extra leveät mummokengät.
On ihanaa, että voi kävellä hengästymättä tai ilman että polviin tai lonkkiin, tai selkään sattuu.
On ihanaa, että lentokoneessa mahtuu istumaan yhdelle penkille eikä tarvitse tilata kahtapenkkiä.
On ihanaa olla häpeämättä lihavuutta tai sen aiheuttamia asioita, kuten jatkuva hikoilua ja hienhajua tai hiertymiä sisäreisissä, ihottumaa vatsanahan alla.
On ihanaa että pystyy liikkumaan, Ja mahtuu normaali penkille istumaan.Suurin tunne on vapaus. Ja liikunnan tuoma ilo.
On kiva kun miehet katselevat sinua entisen halveksunnan sijaan ihaillen. Juuri tällä viikolla taas bussissa mies yritti iskeä minua. On kivaa kun ihmiset eivät suhtaudu asenteellisesti enää, ennen minut tunnettiin ”sinä ylilihavana XXX:nä” nyt ihmiset näkevät minut minuna.
On kiva kuulla olevansa nätti ja hoikka! On kiva, kun baarissa saat kuulla kehuja ja sinua yritetään iskeä. Haetaan tanssimaan ja kehutaan ulkonäköä.Minulla kävi niin että suoraan sanottuna olin ihan kamalan näköinen liikalihavana. Hurahdin urheiluun ja sain kivan kropan. Minulle on tehty alavatsaan roikkoleikkaus mutta muutoin mitkään paikat ei roiku.
Ja kroppaa ja naamaa ei tunnista enää samaksi ihmiseksi. Lihavuusleikkaus minulle olikin samalla kauneusleikkaus... en tiennyt että kaiken sen läskin alla onkin kaunis nainen. No, sen voin sanoa, että se on huomattu ainakin miesten muuttuneessa käytöksessä. Minua yritetään iskeä milloin missäkin. Salilla, bussipysäkillä, bussissa jne. Puhumattakaan baarista. Kerran kaksi miestä alkoi haastamaan riitaa minusta! Toki liukenin paikalta, mutta tuntui hullulta että miehet olivat valmiit tappelemaan minusta.. kun molemmat yrittivät iskeä minua samaan aikaan ja yrittivät tarjota drinkkiä. Jne. Tosin siinäkin olen nähnyt, että ei se aina kivaa ole. Paljon on myös kaikkea ihme ehdottelua ja yritystä. Siinä ”haluttuna” olossa on myös oma pimeä puolensa, kaikki miehet kun eivät ole herrasmiehiä jne.Tämä on ollut selkeästi mielenterveysongelma. Ongelmat palaavat, usko pois.
Ei ollut. Minulla lihavuuden syy oli pieni kalorinkulutus, ei ahmiminen. Nykyään ei tee mieli roskaruokaa. Syön vilpittömästi mielummin salaattiannoksen kuin hampurilaisaterian. Makuaistini ovat niin tottuneet raikkaisiin makuihin. En enää leikkauksen jälkeen tykkää rasvaisista ruista.
Voi kuule! Näitä pahan ilmanlintuja on ollut ympärilläni vaikka kuinka! Meidät leikatut leikataan pienryhmissä. Minut samaan aikaan leikattu, on jo lihonut takaisin. Minä en :D
Lisäksi kuten kerroin, olen muuttanut ruokavalioni. Tein elämäntapamuutoksen, en laihduttanut. Vaihdoin siis ruokavalioni rasvaisista terveelliseen, ravintorikkaaseen ruokaan.
Lisäksi innostuin urheilusta, harrastan sitä 3-5 krt viikossa.
Kerrotko minulle miten on mahdollista että lihoisi takas kun en enää tykkää rasvaisista ruista, syön terveellisesti ja harrastan säännöllisesti liikuntaa mistä nautin suunnattomasti? Elämän arvoni on mennyt uusiksi. Ennen viihdyin itseäni syömällä, nyt liikunnalla. Ja saan siitä niin paljon enemmän iloa!
Mikä se sinun "terveellinen" mahtaa olla kun se ei rasvaa sisällä? Energiat saat siis sokerista, tosi tervettä :)
Mistä ihmeen sokerista?? Pitäisikö mun syödä sinun mukaan kermaa ja voita jotta voin hyvin??
Saan minä kasviöljyjä, syön pähkinöitä, avokadoa jne. Joka päivä otan ruokalusikallisen kylmäpuristettua pellavansiemeniä öljyä salaatin päällä. Syön Paljon kasviksia, juureksia, proteiinia, rasvattomia maitotuotteita, täysjyvätuotteita, marjoja, vähän hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä jne. Kerro mikä tässä on niin väärin? Missä ne sokerit on?? Rasvaa saan kyllä koska syön kourallisen pähkinöitä ja salaatin päällä öljyä jne. Kerro missä menee vikaan?
Minusta tuntuu että tämä lihavuusleikkaus menee monella tunteisiin. Tullaan ketjuun jankuttamaan että terveellinen ruokavalio on jotenkin väärin ja kohta kuitenkin lihotaan takaisin.
Tiedän heti kymmeniä lihavuusleikkauksen jälkeen itsensä hoikkana pysyviä, joilla on jo jopa yli kymmenen vuotta leikkauksesta. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää että ihan oikeasti niitä onnistujia on? Toki myös epäinnistujiakin löytyy. Mutta miksi ei uskota että osalla onnistuminen on pysyvää? Jotenkin tämä asia menee vaan ihmisillä tunteisiin.
No. Minulle on ihan sama mitä muut ajattelee. Itse nautin joka päivä tästä onnistuneesta elämäntapamuutoksesta ja jo kohta tulee neljäs vuosi jo hoikkana! Itse olen elävä esimerkki. Ja olen kiitollinen uudesta, terveestä elämästä. Johan tosta on jo kolme vuotta kun työkaverini ennusti minun lihovan kaikki kilot takas, ja edelleen odottaa. Mun puolesta saa odottaa ihan rauhassa vaikka koko loppuelämän.
Älä mene. Laihduta.