Lue keskustelun säännöt.
Avomieheni "välttelee" naimisiinmenoa
22.08.2019 |
Meillä on useampia lapsia, olemme olleet yhdessä monta vuotta, meillä on yhteinen asuntolaina, olemme ostaneet yhdessä maata jota vuokraamme, meillä on kaikki tilit ja asiat ja lainat yhteisiä. Minä olen vuosien saatossa puhunut, että haluaisin mennä naimisiin, olla perhe ihan virallisestikin, rakastan miestäni ja haluaisin olla hänen vaimonsa ja jotta saisin itsekin saman sukunimen kuin lapsilla. Vaikka avoparit verrastetaan nykyään lähes aviopariin oikeudellisesti, niin haluaisin että meillä ja lapsillamme olisi enemmän oikeudellista turvaa, mikäli toinen meistä kuolisi. Mieheni on vuosikaudet vältellyt aihetta, olemme jopa riidelleet tästä, kun monta vuotta sitten hän koki että "painostan" häntä. Todellisuudessa en ole mikään häähullu ja en ollut mielestäni ottanut koskaan asiaa esille mitenkään painostavasti, vaan lähinnä rakkaudellisesti. Nyt, kun tätä on jatkunut monta vuotta ja aihe on edelleen melkoinen "tabu", niin alan olemaan niin ärtynyt juttuun, että en edes tiedä enää haluaisinko naimisiin hänen kanssaan. Hän aina sanoo, että on sitoutunut minuun ja perheeseemme, ja hänen mielestään yhteiset lapset kertovat enemmän sitoutumisesta kuin sormus sormessa. En vain ymmärrä, että mikäli se olisi hänelle vain niin sivuseikka, että miksei hän mene naimisiin kanssani ihan vain siksi, että se on minulle todella tärkeä juttu. Harmittaa olla allapäin tästä samasta asiasta vuosikausia. Ja ei, en ole mikään sekopää muija, vaan oikeasti ihan tavallinen suomalainen perheenäiti, joka vain haluaisi virallistaa rakkauden ja perheen. Jostain syystä en haluaisi olla enää pelkkä avopuoliso, niin paljon yhteisiä vuosia ja kokemuksia jo takana.
T. Surullinen-85
Kommentit (89)
Vaikeahan tuossa on oikein enää mitään tehdä. Jos mies ei koe naimisiinmenoa tärkeäksi, niin eihän hän enää siitä mitää "saisikaan", kun teillä on jo kaikki yhteistä lapsia ja asuntolainoja myöten. Toki on vähän tökeröä, koska tietää asian olevan sinulle taas hyvin tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulle naimisiin meno tarkoittaa turvaa, miehelle ehkä juuri päin vastoin..
Mitä tarkoitat?
Ap
Miehesi on oikeassa. MIkään ei ole niin turha kuin avioliitto.
Oletko kosinut miestä vai odotatko miehen kosintaa? Minä kosin miestä, koska tiesin että hänelle naimisiinmeno ei ollut niin merkittävä asia. No, loppu hyvin kaikki hyvin, koska kosintaani suostui siltä istumalta ja hän se minun sijastani ilosta liikuttuneena siellä seremoniassakin kyherteli. :)
Voi olla, että monet näkevät avioliiton jotenkin mörkönä, vaikka käytännössä se ei muuttaisi paljoa. Ehkä kavereiden/sukulaisten huonot kokemukset tms. vaikuttavat.
Eikö se ole niin, että jos toinen avoliitossa olevista vanhemmista kuolee, jäljelle jäävä ei voi huolehtia yhteisten lasten perimästä omaisuudesta vaan näille määrätään edunvalvoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on henkivakuutukset, niin miehen kuoleman korvaussummaa voitte nostaa tuntuvasti, niin et jää pulaan jos miehesi kuolee. Oman henkivakuutuksen voit lopettaa. Omaisuus kannattaa erottaa kummallekin omaksi, se on selkeämpää.
Voit myös ehdottaa miehelle, että lakimies tekee teille samanlaiset sopimukset mitä avioliiton solmimalla saisi. Mies voi maksaa, koska ilmainen tapa ei kelpaa.
On kyllä aika hankala tilanne. Ymmärrän täysin miestäsi, itse en näe mitään syytä solmia avioliittoa. Toisaalta jos tietäisin että asia on miehelleni erittäin tärkeä, suostuisin kyllä maistraatissa paperit allekirjoittamaan. Eihän niistä varsinaista haittaakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asiat menee nyt hyvin, niin miksi pitää mennä naimisiin jos toista asia mietityttää? Monilla pariskunnilla, itselläni mukaan lukien asiat meni hyvin avoliitossa. Yhdessä oltiin vuosikausia, mutta avioliiton myötä homma kaatuikin alle vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole niin, että jos toinen avoliitossa olevista vanhemmista kuolee, jäljelle jäävä ei voi huolehtia yhteisten lasten perimästä omaisuudesta vaan näille määrätään edunvalvoja?
Miehen sukulaismiehen avovaimo kuoli, kun lapset oli vielä alaikäisiä. Siitä seurannut paperirumba lasten asioiden suhteen oli kuulemma aikamoinen. Oma mieskin tajusi siinä, että avioliitosta voi oikeasti olla hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jäänyt asenteinesi viime vuosisadalle ja miehesi haluaisi jo keskittyä elämään tätä vuosituhatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole niin, että jos toinen avoliitossa olevista vanhemmista kuolee, jäljelle jäävä ei voi huolehtia yhteisten lasten perimästä omaisuudesta vaan näille määrätään edunvalvoja?
Sama se on avioliitossa eli maistraatti puuttuu raha-asioihin, jos leskellä on alaikäisiä lapsia (yhdessä edesmenneen kanssa). Avoliitossa lapset saavat koko perhe-eläkkeen, joten heidän kannaltaan tilanne on aviolapsia turvatumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole niin, että jos toinen avoliitossa olevista vanhemmista kuolee, jäljelle jäävä ei voi huolehtia yhteisten lasten perimästä omaisuudesta vaan näille määrätään edunvalvoja?
Miehen sukulaismiehen avovaimo kuoli, kun lapset oli vielä alaikäisiä. Siitä seurannut paperirumba lasten asioiden suhteen oli kuulemma aikamoinen. Oma mieskin tajusi siinä, että avioliitosta voi oikeasti olla hyötyä.
Mikä paperirumba? Ei meillä ollut mitään tuollaista, kun isyys oli tunnustettu ja testamentti tehty. Lapsille oli etukäteen hankittu perheen ulkopuolinen edunvalvoja, jonka maistraatti hyväksyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsellisia nulikoita, niitähän riittää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole niin, että jos toinen avoliitossa olevista vanhemmista kuolee, jäljelle jäävä ei voi huolehtia yhteisten lasten perimästä omaisuudesta vaan näille määrätään edunvalvoja?
Miehen sukulaismiehen avovaimo kuoli, kun lapset oli vielä alaikäisiä. Siitä seurannut paperirumba lasten asioiden suhteen oli kuulemma aikamoinen. Oma mieskin tajusi siinä, että avioliitosta voi oikeasti olla hyötyä.
Mikä paperirumba? Ei meillä ollut mitään tuollaista, kun isyys oli tunnustettu ja testamentti tehty. Lapsille oli etukäteen hankittu perheen ulkopuolinen edunvalvoja, jonka maistraatti hyväksyi.
Siinä perheessä tai jäädä testamentit ja edunvalvonnat hoitamatta etukäteen.
Ensi vuonna on karkauspäivä. Kosimaan (ja varmuudeksi valkkaat kalliin hamekankaan).
En haluaisi edes mitään kirkkohäitä, vaan perusmaistraatin ja vaikka jonnekin lounasravintolaan syömään. Emme ole kihloissa, emmekä aio mennä. En koe olevani viime vuosituhannelta :)
Olipa muuten hyvä vinkki tuo karkauspäivä! :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ensi vuonna on karkauspäivä. Kosimaan (ja varmuudeksi valkkaat kalliin hamekankaan).
Ei kovin hyvä neuvo. Tulee paha mieli, kun/jos toinen kieltäytyy.
Ymmärrän ap:ta täysin. Itselläni on periaate, että rakkaalle ei sanota ei, ja jos pitää sanoa niin silloin pitää miettiä onko rakas ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi edes mitään kirkkohäitä, vaan perusmaistraatin ja vaikka jonnekin lounasravintolaan syömään. Emme ole kihloissa, emmekä aio mennä. En koe olevani viime vuosituhannelta :)
Olipa muuten hyvä vinkki tuo karkauspäivä! :)
Ap
Ette tietenkään ole kihloissa, kun mies on kieltäytynyt avioliitosta.
Sinulle naimisiin meno tarkoittaa turvaa, miehelle ehkä juuri päin vastoin..