Onko sinulla lapsia? Miksi/miksi ei?
En ole täällä tuomitsemassa ketään, vaan mietin että olisikohan minulla syytä hankkia enää lapsia. Olen 36-vuotias joten lastenhankinta pitäisi aloittaa pian, jos siis päädyn hankkimaan niitä.
Kiinnostaisi kuulla, miksi te hankitte/jätitte hankkimatta lapsia.
Kommentit (117)
Ei ole lapsia. Itsellä opiskelut kesken, olen yli 30-vuotias. Olen kipuillut melkein 10 vuotta, kun en ole varma haluanko lapsia vai en.
Yksi nuori aikuinen. Silloinen mies halusi, menin suostumaan.
Sushi kirjoitti:
Ei ole lapsia. Syitä ovat mm. minun ja kumppanini nuori ikä ja molemmilla opiskelut pahasti kesken. Lisäksi emme ole vielä naimisissa, ja melko konservatiivisena ihmisenä (ja muutenkin konservatiivisesta suvusta tulevana) haluaisin mennä naimisiin ennen lasten hankkimista.
Tulevaisuudessa haluaisin kyllä lapsia.
Miksi haluat lapsia?
Lapsia ei hankita. Niitä saadaan, jos on niin suotu. Minulle ei vielä ole suotu. Toivoisin kyllä, että suotaisiin. Olen 35.
ei ole,en halua.
onko sinulla moottoripyörää? miksi tai miksi ei ? sama asia tuo kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Sushi kirjoitti:
Ei ole lapsia. Syitä ovat mm. minun ja kumppanini nuori ikä ja molemmilla opiskelut pahasti kesken. Lisäksi emme ole vielä naimisissa, ja melko konservatiivisena ihmisenä (ja muutenkin konservatiivisesta suvusta tulevana) haluaisin mennä naimisiin ennen lasten hankkimista.
Tulevaisuudessa haluaisin kyllä lapsia.
Miksi haluat lapsia?
Sekä minä ja kumppanini pidämme kovasti lapsista, ja kai siinä on mukana myös jokin biologinen halu jatkaa sukua.
Sushi kirjoitti:
Ei ole lapsia. Syitä ovat mm. minun ja kumppanini nuori ikä ja molemmilla opiskelut pahasti kesken. Lisäksi emme ole vielä naimisissa, ja melko konservatiivisena ihmisenä (ja muutenkin konservatiivisesta suvusta tulevana) haluaisin mennä naimisiin ennen lasten hankkimista.
Tulevaisuudessa haluaisin kyllä lapsia.
Minä lykkäsin lasten hankintaa samansuuntaisista syistä. Sitten kun valmistuin, sairastuin ja ko. sairauden vuoksi en enää voi lapsia saada. En halua pelotella, mutta jos lapsia haluaa ei kannata kauheasti lykätä asiaa. Lapset kun eivät läheskään aina tule kuin tilauksesta sitten kun "aika olisi kypsä".
On 2 lasta ja siitä yksinkertaisesta syystä, etten ole ikinä osannut ajatella ettei heitä olisi. Ts olen aina halunnut äidiksi ja onnekseni se myös onnistui ja vieläpä kummallakin kerralla "heti kun luvan antoi". Kerron heille päivittäin rakastavani kuten olen tehnyt aina, ei löydy mitään lähellekään niin rakasta maailmassa kuin mitä he minulle ovat.
Nyt he ovat aikuisuuden kynnyksellä (16v ja syksyllä 18v) ja minä prosessoin sitä. Itse olen 42v.
Ei ole, olen valinnut uran lapsen sijasta.
Etköhän itse parhaiten tiedä, onko sinulla syytä hankkia lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Sushi kirjoitti:
Ei ole lapsia. Syitä ovat mm. minun ja kumppanini nuori ikä ja molemmilla opiskelut pahasti kesken. Lisäksi emme ole vielä naimisissa, ja melko konservatiivisena ihmisenä (ja muutenkin konservatiivisesta suvusta tulevana) haluaisin mennä naimisiin ennen lasten hankkimista.
Tulevaisuudessa haluaisin kyllä lapsia.
Minä lykkäsin lasten hankintaa samansuuntaisista syistä. Sitten kun valmistuin, sairastuin ja ko. sairauden vuoksi en enää voi lapsia saada. En halua pelotella, mutta jos lapsia haluaa ei kannata kauheasti lykätä asiaa. Lapset kun eivät läheskään aina tule kuin tilauksesta sitten kun "aika olisi kypsä".
Ymmärrän tämän, mutta en ole ajatellut odottaa enää kovin kauaa. N. 2 vuotta enää, vaikka tietenkin siinäkin ajassa voi tapahtua mitä tahansa.
Mä olen tiennyt haluavani lapsia jo 10 vuotiaasta. Yksinkertaisesti rakastan niitä.
Vierailija kirjoitti:
ei ole,en halua.
onko sinulla moottoripyörää? miksi tai miksi ei ? sama asia tuo kysymys.
Ei aivan.
Lapsi on halvempi hankkia, mutta kalliimpi ylläpitää.
Ei ole, eikä valitettavasti tule.
Vierailija kirjoitti:
ei ole,en halua.
onko sinulla moottoripyörää? miksi tai miksi ei ? sama asia tuo kysymys.
Niin, mitä sitten? Eikö saisi kysyä, onko moottoripyörää vai ei?
Oma vastaukseni ap:lle: Minä pidän lapsista, mutta omia huonoja geenejä en ole halunnut monistaa, enkä lähteä adoptio-rumbaan. En myöskään ole koskaan halunnut parisuhdetta.
Tahattomasti lapsettomana ärsyttää suunnattomasti, kun ihmiset kysyvät, miksi en "hanki" lapsia. Ihan kuin sen voisi tehdä samaan tyyliin kuin hankkii koiran tai auton.
Ehkäisy petti, oltiin molemmat 25v. Suhde vakaalla pohjalla (naimisissa oltiin myös). Toki muuten elämä ihan persillään, molemmat opiskelijoita, ei työpaikkoja ja asuminen opiskelijakämpässä. Päätettiin että no annetaan mahdollisuus tulla maailmaan jos on tullakseen.
Tämä vahinko olikin 'blessing in disguise'. Nyt ollaan molemmat 30v ja lapsi 4v, molemmilla ylemmät korkeakoulututkinnot, hyvät ammatit ja omakotitalo (josta toki velkaa ihan sikanaan). Perheemme on täydellinen näinkin, mutta ehkä vielä parin vuoden päästä yksi lapsi kun esikoinen menee kouluun. Itse en henk.koht. enää esim 35v lähtisi samaan rumbaan uudelleen koska silloin toteaisin että yksi riittää.
Oma äitini taas oli 1980-luvulla ajatellut että ei tee lapsia ollenkaan, muutti mielensä siinä 36v paikkeilla ja minä synnyin sitten kun hän oli 37v. On aina jälkikäteen kiitellyt ystäväänsä, joka kannusti häntä päätöksessään kun epäröi. Nykypäivänä 35-40v on täysin normaali ikä saada lapsi, 30 vuotta sitten se oli harvisempaa vaikka ei mitenkään poikkeuksellisen harvinaista silloinkaan. Jos oikeasti haluaa lapsen niin suosittelen lämpimästi.
Olen 39v. Ei ole lapsia. En ole koskaan niitä erityisesti halunnut. Nuorempana ehkä ajatteli että "sitten joskus". Kun nykyisen mieheni tapasin 10 vuotta sitten niin edelleen ajattelin että jos sellainen fiilis tulee, niin sitten. Ei ole tullut. Sisarusten lapset ovat minulle erittäin rakkaita ja tulen kyllä vauvojen ja lastenkin kanssa (läheisten lapsien) hyvin toimeen. Erityisemmin en kuitenkaan pidä lapsista enkä jaksa niitä isoissa määrissä (paitsi niitä läheisiä). En vain näe itseäni äitinä. En pysty kuvittelemaankaan sellaista elämää millaista olisi lapsen/lasten kanssa. En halua olla niin kiinni toisessa ihmisessä tai että toinen pieni ihminen olisi minusta niin riippuvainen. Pidän monista asioista mistä teinitkin, elokuvien ym. suhteen ja minulla on lähipiirissäni sellaisia kenen kanssa voin niitä asioita tehdä, kuten mennä huvipuistoon. Sen päälle haluan rentoutua kotona omissa oloissani. Olen myös erittäin eläinrakas. Olen suunnattoman onnellinen mieheni ja eläinten kanssa. Kissa käpertyy syliin katselemaan televisiota, kun on saanut ensin ruokaa. Ei se ala itkemään tai kiukuttelemaan tai vaadi sitä tätä ja tuota (vaikka kissatkin kyllä joissain määrin vaativia ovatkin ;)). En myöskään erityisemmin ajattele että tähän maailmaan täytyisi tehdä lisää lapsia, päinvastoin. Minulla menee myös todella nopeasti hermot jos olen vaikka itse lomalla ja kirkuvia kitiseviä lapsia on ympärillä. Arvostan ystäviäni ja perhettäni jotka haluavat ja ovat tehneet lapsia. Se ei vain ole minun juttuni edelleenkään, joten tekemättä jää :)
Olen tyytyväinen sinkku enkä pidä lapsista. Pidän hiljaisuudesta, omasta rauhasta ja siitä, ettei tarvitse katsoa lasten perään. Joskus seurustelin ja tyttöystäväni ilmaisi liian innokkaasti haluavansa lapsia, et jätin meidän suhteen sitten siihen. Sitten tuli nainen joka halusi lapsia ja minäkin halusin niitä siihen aikaan, mutta hän oli ihmisenä tuuliviiri... Kaikilla on omat motiivit hankkia / olla hankkimatta, mun kohdalla voisi tiivistää "väärässä paikassa väärään aikaan".
Eipä se elämä ilman lapsia ole huono lainkaan. Jää aikaa itselle, on vähemmän huolia, säästyy eri ikäkausien vaikeuksilta. Kääntäen tietty voi olla yksinäisempää eikä saa sitä ihmisenä kehittymistä mitä kasvattajalle tulee.
Ei ole lapsia. Syitä ovat mm. minun ja kumppanini nuori ikä ja molemmilla opiskelut pahasti kesken. Lisäksi emme ole vielä naimisissa, ja melko konservatiivisena ihmisenä (ja muutenkin konservatiivisesta suvusta tulevana) haluaisin mennä naimisiin ennen lasten hankkimista.
Tulevaisuudessa haluaisin kyllä lapsia.