Onko sinulla lapsia? Miksi/miksi ei?

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä miettinyt mistä johtuu kielteinen suhtautuminen lapsiin, niitä näyttää näillä keskustelupalstoilla olevan, mutta en tunne ketään sellaista henkilökohtaisesti. Onko se sitten tämä elämän helppous ja itsekeskeisyys, mitkä ovat tällä hetkellä tärkeimmät arvot.

Elämän helppous ainakin itselleni on keskeinen arvo ja yksi niistä tärkeistä syistä, miksi ei ole lapsia. En myöskään halua kotiini meteliä ja tehdä arjesta paljon vaikeampaa. Ei elämä ole ruusuilla tanssia muutenkaan, niin en halua vielä erikseen lisätä vaikeutta elämässäni. Jos nyt edes saisi oman elämänsä kahlattua läpi jotenkin järjissään ja edes välillä onnellisena, kun nyt kerran tänne on tullut synnyttyä.

Ei tietääkseni.

Miksikö ei?

Käytän kondomia.

Mä en ole mitenkään lapsirakas, vauvoista en pidä- vanhemmat lapset ihan ok kun ne tuntee, en omaa mitään äidillisiä vaistoja kuin eläimiä kohtaan.  Lapset olivat itselleni aluksi "ei ikinä", sitten "ehkä joskus". Nyt lähes 40 vuotiaana kun oikea mies osui useampi vuosi sitten kohdalle päätettiin että lapsi saa tulla jos on tullakseen, ja paksuna ollaan. En tiedä edes miksi.  Ei mitään käsitystä mitä tuleman pitää mutta luotan siihen että sitä omaa rakastaa.

Nää on vissiin asioita mitä ei saisi sanoa ääneen. Jään odottelemaan alapeukkujen tulvaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole mitenkään lapsirakas, vauvoista en pidä- vanhemmat lapset ihan ok kun ne tuntee, en omaa mitään äidillisiä vaistoja kuin eläimiä kohtaan.  Lapset olivat itselleni aluksi "ei ikinä", sitten "ehkä joskus". Nyt lähes 40 vuotiaana kun oikea mies osui useampi vuosi sitten kohdalle päätettiin että lapsi saa tulla jos on tullakseen, ja paksuna ollaan. En tiedä edes miksi.  Ei mitään käsitystä mitä tuleman pitää mutta luotan siihen että sitä omaa rakastaa.

Nää on vissiin asioita mitä ei saisi sanoa ääneen. Jään odottelemaan alapeukkujen tulvaa.

Mä olen samaa tyyppiä. Menihän se ja lapsi on rakas aikuinen, mutta tämä on ollut äitiyden parasta aikaa. Rusinat pullasta; on se lapsettoman vapaus, ei työtä, ei vastuita ja kuitenkin se lapsikin. Oma äitini on kokenut samoin ja on silti ollut hyvä äiti, kuten kuulemma minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole mitenkään lapsirakas, vauvoista en pidä- vanhemmat lapset ihan ok kun ne tuntee, en omaa mitään äidillisiä vaistoja kuin eläimiä kohtaan.  Lapset olivat itselleni aluksi "ei ikinä", sitten "ehkä joskus". Nyt lähes 40 vuotiaana kun oikea mies osui useampi vuosi sitten kohdalle päätettiin että lapsi saa tulla jos on tullakseen, ja paksuna ollaan. En tiedä edes miksi.  Ei mitään käsitystä mitä tuleman pitää mutta luotan siihen että sitä omaa rakastaa.

Nää on vissiin asioita mitä ei saisi sanoa ääneen. Jään odottelemaan alapeukkujen tulvaa.

Mä olen samaa tyyppiä. Menihän se ja lapsi on rakas aikuinen, mutta tämä on ollut äitiyden parasta aikaa. Rusinat pullasta; on se lapsettoman vapaus, ei työtä, ei vastuita ja kuitenkin se lapsikin. Oma äitini on kokenut samoin ja on silti ollut hyvä äiti, kuten kuulemma minäkin.

Siis ne rusinatko on niitä lapsia vai mitä tarkoitat?

Ei, en ole koskaan halunnut. Enkä ole edes asiaa pohtinut sen kummemmin kuin mitään muutakaan asiaa, mitä en ole koskaan halunnut.

N40

Lapsia ei ole eikä tule olemaan jos ei käy surkea säkä ehkäisyn ja abortin kanssa. En suoraan sanottuna pidä lapsista, en pitänyt edes silloin kun olin itse lapsi. En koe, että minulla olisi niin erinomaiset geenit, että niitä pitäisi jonkun kanssa jatkaa. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa palautuakseni töistä, lapsen kanssa ylikuormittuisin varmasti nopeasti ja voisin huonosti. En olisi hyvä äiti. Olen myös hyvin huolissani maailman tilasta ja luonnon tuhoutumisesta. Olisi aika epäloogista hankkia lapsi, kun muuten yrittää elää mahdollisimman ekologisesti.

Ei ole lapsia.En ole koskaan halunnut.Olen 34v.ja ollut 11 vuotta yhdessä mieheni kanssa joka myöskään ei ole koskaan lapsia halunnut.

Rakastamme hiljaisuutta ja omaa rauhaa.Sitä,että elämme vaan itseämme ja toisiamme varten.Ei tähän tarvita muita.Kaksi kissaa meillä on ja joskus tulevaisuudessa koira,joka saa olla meidän metsä-reissuilla mukana.

Lapsuuden traumoja on turha esittää vapaaehtoisen lapsettomuuden syyksi.Ihan normaalit lapsuudet olleet kummallakin.

Sisaruksillani on yksi lapsi kummallakin ja tärkeitä ovat molemmat,mutta omia en ole koskaan halunnut.Vapaaehtoinen lapsettomuus on vaan ollut ihan päivänselvä asia.

Sterissä kävin 2017 ja se oli se viimeinen sinetti tälle asialle.Olin steriä odotellut jo n.20v.asti.

En mitenkään inhoa lapsia.Lähinnä huonosti kasvatettuja.

Minulla on yksi lapsi. Syy on se, että tulin raskaaksi, enkä tehnyt aborttia.

Ei ole lapsia.

Miksikö?

Ei ole koskaan tullut sellainen olo, että haluaisin nauttia elämästäni vähemmän.

On yksi lapsi. Olen aina tiennyt haluavani lapsia. Toiveissa on toinen lapsi. Vauva-aika on ollut elämäni onnellisinta ja ihaninta aikaa, vaikka välillä onkin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei ole eikä tule olemaan jos ei käy surkea säkä ehkäisyn ja abortin kanssa. En suoraan sanottuna pidä lapsista, en pitänyt edes silloin kun olin itse lapsi. En koe, että minulla olisi niin erinomaiset geenit, että niitä pitäisi jonkun kanssa jatkaa. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa palautuakseni töistä, lapsen kanssa ylikuormittuisin varmasti nopeasti ja voisin huonosti. En olisi hyvä äiti. Olen myös hyvin huolissani maailman tilasta ja luonnon tuhoutumisesta. Olisi aika epäloogista hankkia lapsi, kun muuten yrittää elää mahdollisimman ekologisesti.

Miten abortin kanssa voi käydä surkea säkä?

Meillä on kaksi lasta. Olen jostain syystä, sen enempää asiaa pohtimatta, aina ajatellut tulevani äidiksi. Mikään haave se ei todellakaan ole ollut, päin vastoin, keskityin nuorena lähinnä ajattelemaan työtä ja uraa. Sitten tapasin mieheni, joka on perhekeskeinen ja halusi saada lapsia. Ensimmäisen jälkeen mietin vakaasti tahdonko lisää, sen verran kuluttavaa niiden hoitaminen on. Kun ensimmäinen kasvoi isommaksi, toisen saaminen ei tuntunut enää niin kaukaiselta. Resurssit riittivät taas.

Omalla kohdallani kyseessä ei ole ollut aktiivinen halu saada lapsia, vaan ehkä enemmän ajatus että ilman niitä jään jostain paitsi. Tunnetasolla näin. Lisäksi haluan, että sukuni jatkuu, kuulun johonkin perheyksikköön ja että minulla on läheisiä myös vanhana. Paljon tästä tilanteesta on kiittäminen sattumaa eli sitä, että tapasin nykyisen mieheni. Voisin ajatella olevani myös lapseton, ja ihan tyytyväinen.

Ei ole. Syy miksi ei ole johtuu existä. Ensimmäinen pitkäaikainen ei ollut vielä valmis lapsiin opiskelujen takia. Noh, vaihdoin lennossa naisen toiseen joka halusi lapsen. 17v vietin aikaa hänen kanssa ja loppujen lopuksi hän ei pystynyt saamaan omia lapsia. Valitettavasti kumppani lähti sitten oman esimiehensä matkaan jotta sai huollettavia lapsia ja ylennyksen.

25v elämästä annettu parisuhteille ja haaveille perustaa oma perhe. Ja saada elämän suola, mutta ei vai ole onnistunut.

-M38

Tottakai, iso liuta.

Oli itsestäänselvyys.

Hankittiin nuorena, opiskeluaikana.

Nyt odottelen sitä iloa, että joskus minusta tulisi mummo!

Vierailija kirjoitti:

Tottakai, iso liuta.

Oli itsestäänselvyys.

Hankittiin nuorena, opiskeluaikana.

Nyt odottelen sitä iloa, että joskus minusta tulisi mummo!

Eikös sun omien sanojesi mukaan ole itsestäänselvyys, että susta tulee mummo?

Peitot heilimaan tai Suomesta loppuu lapset.