Lue keskustelun säännöt.
Trauman, surun tai masennuksen aiheuttama vihamielisyys ja negatiivisuus
20.07.2019 |
Nyt kaipaisin jotain vertaistukitarinoita siitä, että joku on päässyt irti PTSD:n, masennuksen tai surun aiheuttamasta kyynisyydestä, vihamielisyydestä ja epäluottamuksesta niin, että on pystynyt jälleen suhtautumaan normaalisti läheisiin ihmisiin tai asioihin vai vaatiiko se uudet ihmiset ja uuden elinympäristön?
Tiedän, että omat tunteeni ovat kohtuuttomia ympäristölle, mutta en voi niille mitään. Miten pystyisin luottamaan siihen, että elämä kantaa ja elämään normaalisti ja tasapainoisesti muiden kanssa? Vai vetäydynkö vain luolaan erakoksi enkä edes yritä enää?
Kommentit (15)
Olen käynyt terapiassa aiemmin, mutta siitä ei ollut apua. Paranin kyllä, mutta ihan omin avuin.
Eli terapiaan meno ei ole ratkaisu. Hyvän terapeutin löytäminen saattaa olla ratkaisu, saa vinkata jos tietää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein osaa auttaa, koska itse kärvistelen samojen asioiden kanssa. En tiedä, mitä tehdä. Tavallaan olen jo luovuttanut...
Vai ootko hassanu jo kaikki rahas.
Minusta tämä Vauva.fi -sivusto ei ole ihan paras keskustelupalsta sinun kysymyksellesi. Voit saada täältä hyödyllisiä neuvoja, mutta myös hyvin asiantuntemattomia ja huonoja.
Tilanteesi on raskas keskellä kaunista kesää. Tärkeää on minusta, että ymmärrät missä ongelmasi on nyt ja sinä kirjoitat sen hyvin ja taitavasti..
Olen nähnyt - ja myös kokenut - että mustalta tuntuvasta kuopasta pääsee ylös. On ihmisiä, jotka odottavat, tarvitsevat ja rakastavat sinua. Mukaanlukien sinä itse.
- Kirjoitan tätä psykologin ominaisuudessa myös nyt muuten
Miikka Niskanen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä itse ajattelin etten saa alkaa vihaamaan ketään, se tekee aina pahemman olon ja toisten syyttely luo vaan katkeruutta. Tosin tuli mullakin sitä vihaa, kohdistin sen sit vieraisiin ihmisiin. Ei sekään järkevää ollut, mutta sain purettua vihaa ja aggressiota niin ettei mun tarvinnut kohdistaa sitä kehenkään ”oikeasti syylliseen”.
Ap, tein totaalisen irtioton eli muutin ulkomaille paikkaan, jossa en tuntenut ketään. Aloitin siellä uuden elämän ilman kaunoja ja leimoja. Minulla oli tiedossa, mihin ja mitä menen tekemään. Hankin asunnon ja kaiken elämiseen tarvittavan. Se oli kuin uudestisyntyminen.
7 vuotta meni ja pystyin palaamaan Suomeen ahdistumatta. Nyt olen täällä ja nautin kesästä niin kuin lapsuudessa. Onnistuin karistamaan vanhan taakan.
Ne jotka väittävät, että ongelmat seuraavat mukana ja itseään ei pääse pakoon, puhuvat puppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miikka, kiitos empaattisesta viestistäsi. Ja kyllä, se meinaa välillä unohtua, että vaikka ei ketään muuta ihmistä olisikaan, sitä suuremmalla syyllä ei saisi itse pettää itseään. Motivaatio vaan meinaa välillä hämärtyä...
7: Minulla on tietyllä tavalla samankaltaista, että en niinkään vihaa niitä oikeita syyllisiä, mutta luottamus hajoaa läheisempään ihmiseen, kun hän ei ymmärrä, että minulla on suru tai vaikeuksia selvitä kohtaamistani asioista. Etäisemmät ihmiset ymmärtävät ja jotkut jopa osaavat ilmaistakin sen oikein hyvin. Onko jotenkin niin, että läheinen ei halua itseäänkään suojellakseen nähdä sitä, että toinen on ihan hajalla ja syystä.
Ja kyllä, ymmärrän, etten ole mikään uniikki lumihiutale tässä maailmassa ja muillakin on ja on ollut vaikeaa, mutta kai se silti saa sattua, kun sattuu. Jos vaikka olisin raiskattu, ei se minun kipuani poista, että todetaan, että maailmassa on raiskattu miljoonia muitakin naisia.
8: Tuota minäkin olen miettinyt, että onko se ainoa keino. Tosin minulla ei ole mitään paikkaa missään, missä en joutuisi rakentamaan ihan kaikkea ihmissuhteista lähtien nollasta, jos kotipaikasta lähden. Siinä on iso mahdollisuus, mutta myös uhka.
Onnittelut sinulle, että sait sen tehtyä ja vielä onnistuit ja elämä on nyt parempi!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, tein totaalisen irtioton eli muutin ulkomaille paikkaan, jossa en tuntenut ketään. Aloitin siellä uuden elämän ilman kaunoja ja leimoja. Minulla oli tiedossa, mihin ja mitä menen tekemään. Hankin asunnon ja kaiken elämiseen tarvittavan. Se oli kuin uudestisyntyminen.
7 vuotta meni ja pystyin palaamaan Suomeen ahdistumatta. Nyt olen täällä ja nautin kesästä niin kuin lapsuudessa. Onnistuin karistamaan vanhan taakan.
Ne jotka väittävät, että ongelmat seuraavat mukana ja itseään ei pääse pakoon, puhuvat puppua.
miten teit ton muuton? yksin ?työkomennus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä itse ajattelin etten saa alkaa vihaamaan ketään, se tekee aina pahemman olon ja toisten syyttely luo vaan katkeruutta. Tosin tuli mullakin sitä vihaa, kohdistin sen sit vieraisiin ihmisiin. Ei sekään järkevää ollut, mutta sain purettua vihaa ja aggressiota niin ettei mun tarvinnut kohdistaa sitä kehenkään ”oikeasti syylliseen”.
No tässäpä mahdottoman urvelo vinkki.
Sitä varten onn lääkärit ja aktiivimalllit. Toki aktiviimalllit on aika pseeestä. Niisssä tulisi enemmän olla saumaa saaada jalka oven väliiin ja sitä kauttta työlllistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä varten onn lääkärit ja aktiivimalllit. Toki aktiviimalllit on aika pseeestä. Niisssä tulisi enemmän olla saumaa saaada jalka oven väliiin ja sitä kauttta työlllistyä.
Koskaa jos ei aktiivoiduta niiin yhteiskunta hoivakulujen lisääksi maksaaa syrjäytymisestä koiituneiita kuluja. Niin yksinkertaiiista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tein totaalisen irtioton eli muutin ulkomaille paikkaan, jossa en tuntenut ketään. Aloitin siellä uuden elämän ilman kaunoja ja leimoja. Minulla oli tiedossa, mihin ja mitä menen tekemään. Hankin asunnon ja kaiken elämiseen tarvittavan. Se oli kuin uudestisyntyminen.
7 vuotta meni ja pystyin palaamaan Suomeen ahdistumatta. Nyt olen täällä ja nautin kesästä niin kuin lapsuudessa. Onnistuin karistamaan vanhan taakan.
Ne jotka väittävät, että ongelmat seuraavat mukana ja itseään ei pääse pakoon, puhuvat puppua.miten teit ton muuton? yksin ?työkomennus?
Joo, ihan yksinäni lähdin. Olin myös positiivisella tavalla motivoitunut (enkä siis pelkästään lähtenyt karkuun omaa menneisyyttä!), sillä menin toteuttamaan haavettani, joka oli uinunut mielessäni jo 10 vuotta.
Ehkä tämä onkin tärkeää: pitäisi löytää joku juttu,mmitä tekee itseään varten. Se on itsensä hellimistä ja terapoimista. Vaikka käytännössä auttaisit (samalla) muita, niin kuin minä tein. Tajusin itsekin tuon vasta loppuaikoina, että hoidin itseni terveeksi antamalla itselleni oikeuden tehdä mitä halusin ja kaipasin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on kyllä tärkeää, että on joku, joka tarvitsee sinua tai jolle voit muuten olla avuksi tai hoivanantaja. Jos on vain yksin eikä kukaan tarvitse, tulee niin merkityksetön olo, että motivaatio itsensä hoitamiseen laskee. Siksi jo kissa tai koirakin voi olla todella tärkeä monelle.
Mene terapiaan.