Kelpaako syrjäytynyt nuori nainen kenellekään?
Olen 24-vuotias täysin kokematon nainen. En ole ikinä edes halannut miestä tai pitänyt ketään kädestä, muusta nyt puhumattakaan. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja yleisestä ahdistuksesta, on myös lievää masennusta. En voi siis käydä töissä tai opiskella. Huolisiko kukaan mies tällaista naista, jolla ei oikein ole elämää? Kavereitakin on jäljellä vain yksi. Mietin myös että pääsisinkö poikaystävän myötä elämänsyrjään kiinni. Vaikka tiedän että ei kannata odottaa että mies jotenkin parantaisi minut.
Olen mielestäni ihan tavallisen näköinen, minua on kehuttu kauniiksi ym., BMI 19, joten tämän ei pitäisi olla ainakaan ulkonäöstä kiinni. Tykkään mm. maalailla ja mennä luonnossa. En myöskään etsi mitään rikasta adonista ja tiedän oman ns. tasoni. Myös työtön mies kelpaisi.
Pitäisikö suosiolla vaan luovuttaa miesten suhteen ja keskittyä parantumaan kaikesta ensin? Olen vain aika yksinäinen ja poikkiksen kaipuu on ollut kova jo monta vuotta. Onko kukaan samanlaisessa tilanteessa onnistunut löytämään kumppanin?
Kommentit (129)
Olet kaikkien kilttisten unelmanainen! 😍
Millä ihmeellä elät? Kuka ruokasi ja asuntosi maksaa?
Kuulostat aika kamalalta.
Kuten myös kaikkien tulevien vaimonhakkaajien.
Match in heaven kirjoitti:
Olet kaikkien kilttisten unelmanainen! 😍
Niin, reikä se on syrjäytyneelläkin. Mitään muita iloa hänestä ei ole ja keskustelut tyssäsivät ihan kaikesta alkuunsa.
"Mietin myös että pääsisinkö poikaystävän myötä elämänsyrjään kiinni. Vaikka tiedän että ei kannata odottaa että mies jotenkin parantaisi minut."
Olen eri mieltä tuosta tokasta lauseesta. Minut ainakin paransi nainen ihan vaan ilmestymällä elämääni ja antamalla minulle aiheen nostaa itseni suosta. Vaikka meistä ei pysyvästi paria sitten koskaan tullutkaan, olen silti ikuisesti kiitollinen siitä mitä hän sai aikaan.
"Mietin myös että pääsisinkö poikaystävän myötä elämänsyrjään kiinni. Vaikka tiedän että ei kannata odottaa että mies jotenkin parantaisi minut."
Luultavasti kuitenkin toivot sitä.
"Olen mielestäni ihan tavallisen näköinen, minua on kehuttu kauniiksi ym., BMI 19, joten tämän ei pitäisi olla ainakaan ulkonäöstä kiinni. Tykkään mm. maalailla ja mennä luonnossa. En myöskään etsi mitään rikasta adonista ja tiedän oman ns. tasoni. Myös työtön mies kelpaisi."
Perusnätti, 24v, BMI 19 = saat miehen varsin helposti.
"Pitäisikö suosiolla vaan luovuttaa miesten suhteen ja keskittyä parantumaan kaikesta ensin? Olen vain aika yksinäinen ja poikkiksen kaipuu on ollut kova jo monta vuotta. Onko kukaan samanlaisessa tilanteessa onnistunut löytämään kumppanin?"
Monikin nainen on kyllä onnistunut. Miehillä on eri tilanne. Mitä sitten kannattaisi tehdä? Minä olen huomannut että kaltaisesti herkät tyttöset usein ihastuvat alistaviin miehiin joiden kanssa ei tarvitse kuin seurata mukana. Kiltit ja kivat eivät kohtaa.
Onpa täällä ihan hirveää porukkaa vastailemassa. Älä välitä noista. Löydät varmasti jonkun, olet vielä niin nuori. Ulkomaalaiset miehet on myös mukavia.
Kannattaa yrittää tehdä itse aloite, ujot ja mukavat miehet kun eivät niitä yleensä itse tee.
Vierailija kirjoitti:
Match in heaven kirjoitti:
Olet kaikkien kilttisten unelmanainen! 😍
Niin, reikä se on syrjäytyneelläkin. Mitään muita iloa hänestä ei ole ja keskustelut tyssäsivät ihan kaikesta alkuunsa.
Olet aivan hirveä ihminen toivon ettei kukaan nainen sinuun koske seipäälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä ihan hirveää porukkaa vastailemassa. Älä välitä noista. Löydät varmasti jonkun, olet vielä niin nuori. Ulkomaalaiset miehet on myös mukavia.
Provoon vastataan provolla ja läppään läpällä.
Kyllä se nousu onnistuu usein partnerinkin avulla. Toisesta ihmisestä kun saa melkoisesti voimaa taakseen. Jos vain itsestään voimaa ammentaa, saa olla aika vahva ja itseriittoinen yksilö.
Ehkä sun kannattais hoitaa mielenterveytes ekaks kuntoon, jos pääset psykiatrille, saat hyvän lääkityksen, pääset terapiaan ja mahdollisesti kuntoutukseen ja sitä kautta työelämään/opiskelemaan.
Itse ainakin sun tilanteessa haluisin tuon asian kuntoon elämässä ennemmin kuin poikaystävän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nousu onnistuu usein partnerinkin avulla. Toisesta ihmisestä kun saa melkoisesti voimaa taakseen. Jos vain itsestään voimaa ammentaa, saa olla aika vahva ja itseriittoinen yksilö.
Kyllä! Tärkeintä on tässä kuitenkin se, että varsinainen parantaja on loppujen lopuksi ihminen ihan itse, sen toisen toimiessa tukena ja turvana, sellaisena vauhtiin potkaisevana voimana, parhaassa tapauksessa edes itse sitä tiedostamatta. Ketään ei voi pakottaa vetämään itseään perässään ja sellainen tilanne voi tuntua toisesta aika ahdistavaltakin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se nousu onnistuu usein partnerinkin avulla. Toisesta ihmisestä kun saa melkoisesti voimaa taakseen. Jos vain itsestään voimaa ammentaa, saa olla aika vahva ja itseriittoinen yksilö.
Jos tämän kirjoittaja olisi mies, tulisi alapeukkua.
Kenenkään ei pitäisi ottaa ketä vaan, ei sinunkaan.
Kaikkea hyvää sinulle, toivottavasti pääset ihmisten kanssa samalle aaltopituudelle.
Ei kelpaa.