Antaisitko lapsena anteeksi tämän?

Eli siis tilanne oli (äidin eli minun näkökulmasta) sellainen, että mies oli sanonut, lapsikin tiesi tämän, että sunnuntaina et ehdi nähdä äitiä, koska olivat satojen kilometrien päässä sukuvierailulla. Samoin minulle oli sanottu näin. Lapset ovat isällä syystä, eli tarvitsen omaa aikaa ja koitan saada itseäni kasaan ja hoitaa vaikeuksiani, jotka masentavat minua, ja joita minulle on aiheutettu lapsuudessani. Olinkin juuri saa mitä haluat -self help kirjan parissa, kun lapsi soittaa, että hei, me ollaankin kotona, lähdetään!

Eli mies olikin päättänyt lähteä sukulaivierailulta aamulla kello 7, että lapsi ehtii tapaamaan minua, mutta mulle ei ollut ilmoittanut mitään aikataulun muutoksesta, ei yhtään mitään, ja ensimmäinen tieto siitä oli lapsen soitto.

Häkellyin ja olin ihan että en lähde kyllä mihinkään, koska lapsen kanssa vietetty aika ei kiinnosta minua, vaan teen sen ihan vain lapsen takia. Mutta lapsi ei sitä tieä. En tajua miksi mies ei ilmoittanut minulle, että he ovatkin tulossa, vaikka kuvittelisi IHAN MITÄ TAHANSA mun suhtautumisesta muutokseen. Mies kuulemma luuli, että mä ilahtuisin. Mistähän hän oikein luuli niin?

Siitäkö, että kun en sanonut, että jipii, kun hän ilmoitti, ettei lapsi ole paikalla sunnuntaina? Yhdessä jo mietimme, että mihin tapaaminen siirtyy (LAPSEN takia siirto, EI minun, luulisi miehenkin sen tajuavan. Minun puolestani totta kai koko vuoron olisi voi ut skipata).

Mietin vain nyt, että antaakohan lapsi tätä anteeksi minulle? Kyseessä 9-vuotias tyttö. Miehen moka, mutta tuskin lapsi näitä aikuisten maailman kuvioita, syitä ja muita ymmärtää.

Suutuin miehelle, koska tiesin lapsen loukkaantuvan, mutta ei se mun vikani ole, kun minua kohdellaan näin ala-arvoisesti ja kunnioittamatta, ettei edes voi soittaa, että me teemmekin toisin. Sori vaan, mutta mä en tee.

Ap

Sitähän se self help-kirjakin juuri neuvoo, saa mitä haluat, mä en ainakaan halua olla kenenkään heittopussi. Mutta se ois itselleni tärkeää, että lapsi antaa mulle anteeksi sen, ja koko prosessi on MIEHEN VIKA!

Ap

Olipas sekavaa!

Aina toisten vika. Sellaista sinun surkea elämäsi on. Uliuliuli...

Nyt on tiistai. Ala lukemaan sitä kirjaa.

Lapsiraukat, koko lapsuus on aina tällaista paskamaisten aikuisten kestäjänä olemista, mies olisi estänyt tilanteen olemalla jämäkkä aikuinen ja kantamalla itse syyllisyyden(???) siitä, ettei lapsi nyt nyyyh, tavannut äitiä tiettynä päivänä. Mutta ei. Laitetaans se lapsen niskaan, koko pettymys. Mä en taas voinut joustaa siksi, että raivostuin miehen toiminnasta, eikä raivoissaan oleva äiti ole lapselle hyvää seuraa. Minusta on lapsuudenkodissani aina tehty vastaavissa tilanteissa syntipukki (ei siis tuon lapsen asemassa tässä vaan kolmiodraamoissa vaikka kavereitten kesken.) kuulemma se, etten mä jousta tekee minusta koko tilanteen ainoan viallisen ihmisen. Kotini mukaan. Silloinkin, kun kyse ei ole mistään minulle lapsista, vaan samanikäisistä. Se, etten mä korjaa jonkun mokia uhrautumalla teki minusta muka paskan toisten silmissä. Näin mua on kasvatettu. Siksi en varmana jousta, nyt annan takaisin sille, joka tässä mokasi, eli mies.

Ap

Ja siis sille, joka tässä mokasi, eikä ole sanonut kertaakaan edes olevansa pahoillaan. Siksi saa sitten kärsiä. Jos haluaisi hyvää lapselle, miettii nyt, miten jatkossa osaa toimia eri tavalla, että lapsellakin on hyvä olla.

Ap

Miettikää, että perhe pitää oikein kiirettätulla, ja lapsi innoissaan soittaa mulle kotoa, että mä olen kotona, tule äiti nyt! Sitten mäkin vain suutun ja raivostun (isälle) siitä, että se ei ole tiedottanut muutoksista ja vaaditaan nyt minua vain hyppäämään hänen pillinsä mukaan. Olen niin raivona miehelle tästä. Se ei saa tätä ikinä anteeksi, jos lapsi ei anna nyt anteeksi ja väleihimme tulee särö.

Ap

Anteeksiantamattomuus/katkeruus satuttaa vain itseä. Kannattaa yrittää mennä eteenpäin.

Toivottavasti miehellä on oikein paha mieli koko ajan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Anteeksiantamattomuus/katkeruus satuttaa vain itseä. Kannattaa yrittää mennä eteenpäin.

Luitko nyt ollenkaan otsikkoa? Vai luuletko, että täällä kirjoittelee se 9-vuotias?

Ap

Se, että mies kehtaakin joko olla noin tyhmä tai vain käyttäytyä minua kohtaan näin raivostuttaa minua. Että miten ei nämä piirteet näkyneet silmiini riittävän ajoissa? Että mieshän on henkisesti itselleni vaaraksi oleva kakkapää. Tuhoaa mun suhteet muihin, jos lapsi ei anna nyt anteeksi mulle. Mies voi siellä napsia isyyspisteitä siltäkin päivältä viemällä itse lapsen jonnekin, mitä me olisimme tehneet. Ei sillä, että itseni puolesta kadun, en mä nauti lapsen kanssa olemisesta mitenkään kuin että se on vain lapsen takia tärkeää mulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksiantamattomuus/katkeruus satuttaa vain itseä. Kannattaa yrittää mennä eteenpäin.

Luitko nyt ollenkaan otsikkoa? Vai luuletko, että täällä kirjoittelee se 9-vuotias?

Ap

Avautumisesi on sen verran raskasta ja kryptistä luettavaa, etten ainakaan minä jaksanut kahlata viestejä ajatuksella läpi. Eikä tilannetta varsinaisesti auta se, että hyökkäät ainoan kommentoijan kimppuun.

Jos toivot keskustelua, tiivistä asiasi ja jätä turha voivottelu pois. Jos taas haluat lähinnä purkautua, anna mennä, mutta älä oleta, että muut pysyvät perässä.

Mies vois miettiä, miten hyvittäis tän meidän väleille. Lapsen ja mun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksiantamattomuus/katkeruus satuttaa vain itseä. Kannattaa yrittää mennä eteenpäin.

Luitko nyt ollenkaan otsikkoa? Vai luuletko, että täällä kirjoittelee se 9-vuotias?

Ap

Avautumisesi on sen verran raskasta ja kryptistä luettavaa, etten ainakaan minä jaksanut kahlata viestejä ajatuksella läpi. Eikä tilannetta varsinaisesti auta se, että hyökkäät ainoan kommentoijan kimppuun.

Jos toivot keskustelua, tiivistä asiasi ja jätä turha voivottelu pois. Jos taas haluat lähinnä purkautua, anna mennä, mutta älä oleta, että muut pysyvät perässä.

Kysymys oli, että antaisitko tämän lapsena anteeksi, eli odotettiin samaistumista lapseni tilanteeseen ja asemaan. Jos et kykene, kysele tarkentavia kysymyksiä.

Ap

En kyllä ihmettelisi, jos lapseni ei rakasta minua tai ole koskaan voinutkaan rakastaa. Näin mies estää sen kokonaan.

Ap

Entä jos viettäisit enemmän aikaa lastesi kanssa? Mä käyn aina välillä lapsen kanssa kalassa ja peleissä. Kaikenlaista touhutaan. T. Entinen ammattivalittaja

Tämän takia juuri epäilen, että lapseni eivät rakasta minua, mies on pelkästään vahingollinen suhteellemme ja ihan p*rseestä ihmisenä.

Ap

Ongelmia viestien lähettämisessä palstalle = bannit, kivikissa.