Antaisitko lapsena anteeksi tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaus otsikkoon.

En antaisi, enkä enää ikinä haluaisi nähdä.

Se olisi surullista.

Ap

Miksi? Ethän sinä nauti lastesi seurasta, etkä aio rakastaa ketään kenelle et ole tärkeä.

En nauti nyt, mutta hehän kasvavat. Aikuiset ovat paljon todennäköisemmin kivaa seuraa, kuin lapset. Ja mitä mä olen tehnyt väärin sen ansaitakseni? En yhtään mitään.

Ap

Ai niinkuin sinä ja äitisi nyt? Olette aikuisia joten vietätte hauskaa aikaa yhdessä, huolimatta lapsuudestasi?

Äitini ei ole miettinyt, miten saisi anteeksi minulta.

Ap

Siis täh.

Jatkat äitisi huonoa käyttäytymistä omiin lapsiisi.

Eikö kukaan ole opettanut tätä: Ole sellainen vanhempi mitä lapsena olisit tarvinnut omista vanhemmistasi.

Mun miehen perhe kohteli häntä kaltoin kun oli lapsi, mutta ei hän kyllä kohtele omia lapsiaan samalla tavalla!!

Sinä jatkat äitisi rumaa käytöstä OMAAN LAPSEESI. HÄPEÄ. Mieti itseäsi, miltä lapsestasi tulee aikuisena tuntumaan.

Jatkat samaa rataa kuin äitisi. Et ole yhtään sen parempi kuin äitisi. Olet pahempi kun jatkat samaa virhettä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap käyppä psykologilla puhumassa tuosta vihastasi LASTA KOHTAAN

Etkö osaa edes suomea? Se on käypä. Ja ei ole vihaa lasta kohtaan, miestä kohtaan on, koska hän vaurioitti suhdettamme.

Ap

Etkö ymmärrä itseäsi?

Inhoat olla lapsen kanssa, miten se on miehen syy? Ai kun kortsu puhkesi?

No oon vaan ihan velvollisuudesta. Se on eri asia, kuin se, että tartten olla yksin, tartten omaa aikaa, en sulata sitä, että mies määräilee minua vaan kanssani NEUVOTELLAAN asioista, kun tulee muutoksia.

Ap

Kostit lapselle sen ettei mies neuvotellut. Hienoa. Hänenhän vika se olikin.

En kostanut, mulle tuli siitä, ettei mies neuvotellut niin paha ollla, etten ois voinut olla lapsen seurassa.

Ap

Eli kostit lapselle. Hän siitä kärsii, ei mies.

Toivottavasti mies kärsii siitä, että lapsi kärsii. Tilanteesta, jonka hän olisi voinut täydellisesti estää.

Ap

Tämä ei ole vastuullisen, rakastavan vanhemman puhetta. Rakastava on pyyteetön, rakastava ei vihaa eikä kosta vaan antaa anteeksi.

Ei se ole kostamista, vaan seuraus siitä, mitä mies teki. En minäkään osaa hänen jälkiään korjata, eikä mun edes tartte osata.

Ap

Onhan se kostamista. ”Minä en näe sinua tänään koska isäsi ei soittanut Ja kysynyt sopiiko minulle.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun maailmassa ne, jotka tekevät väärin, korjaavat sotkut ja siivoavat lian. Ei ne, jotka ovat väärintoimijoiden uhreja. Heidän ei tartte tehdä yhtikäs mitään. Kun eivät kerran ole mihinkään syyllistyneetkään.

Ap

Tämä on elämäsi lause ja tekosyy olla tekemättä mitään. Tämä on myös syy siihen, että olet täydellisen yksin

Vain silloin, jos seuraksi olisi tarjolla väärin tekeviä kusipäitä.

Ap

Äitihullu on autisti.

Muille aukeamattomiin yksityiskohtiin takertumista epätoivon vimmalla, jankutusta, kyvyttömyys asettua toisten asemaan, muutosten pelko, suunnitelmien muutos romahduttaa.

Huh, onhan tätä mietitty, näin katsoen päivänselvä tapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap käyppä psykologilla puhumassa tuosta vihastasi LASTA KOHTAAN

Etkö osaa edes suomea? Se on käypä. Ja ei ole vihaa lasta kohtaan, miestä kohtaan on, koska hän vaurioitti suhdettamme.

Ap

Etkö ymmärrä itseäsi?

Inhoat olla lapsen kanssa, miten se on miehen syy? Ai kun kortsu puhkesi?

No oon vaan ihan velvollisuudesta. Se on eri asia, kuin se, että tartten olla yksin, tartten omaa aikaa, en sulata sitä, että mies määräilee minua vaan kanssani NEUVOTELLAAN asioista, kun tulee muutoksia.

Ap

Kostit lapselle sen ettei mies neuvotellut. Hienoa. Hänenhän vika se olikin.

En kostanut, mulle tuli siitä, ettei mies neuvotellut niin paha ollla, etten ois voinut olla lapsen seurassa.

Ap

Eli kostit lapselle. Hän siitä kärsii, ei mies.

Toivottavasti mies kärsii siitä, että lapsi kärsii. Tilanteesta, jonka hän olisi voinut täydellisesti estää.

Ap

Tämä ei ole vastuullisen, rakastavan vanhemman puhetta. Rakastava on pyyteetön, rakastava ei vihaa eikä kosta vaan antaa anteeksi.

Ei se ole kostamista, vaan seuraus siitä, mitä mies teki. En minäkään osaa hänen jälkiään korjata, eikä mun edes tartte osata.

Ap

Onhan se kostamista. ”Minä en näe sinua tänään koska isäsi ei soittanut Ja kysynyt sopiiko minulle.”

Ei ole kostmista. En vain voinut tavata, jos multa ei asiallisesti sitä kysytä. En anna kohdella itseäni niin. Sehän vain opettaisi miehelle, että hei, ei se haittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis täh.

Jatkat äitisi huonoa käyttäytymistä omiin lapsiisi.

Eikö kukaan ole opettanut tätä: Ole sellainen vanhempi mitä lapsena olisit tarvinnut omista vanhemmistasi.

Mun miehen perhe kohteli häntä kaltoin kun oli lapsi, mutta ei hän kyllä kohtele omia lapsiaan samalla tavalla!!

Sinä jatkat äitisi rumaa käytöstä OMAAN LAPSEESI. HÄPEÄ. Mieti itseäsi, miltä lapsestasi tulee aikuisena tuntumaan.

Jatkat samaa rataa kuin äitisi. Et ole yhtään sen parempi kuin äitisi. Olet pahempi kun jatkat samaa virhettä eteenpäin.

Haluaisinkin tietää, miltä hänestä tuntuu. Menkööt sitten kertomaan sen äidilleni.

Ap

Äitinihän ihan vähättelee lastenlastensakin tunteita. Tähänkin sanoi, että kyllä tyttö ymmärtää. Ei se sille miltään tunnu.

Ap

Mitä sä ap teet kaikki päivät yksin?

Nyt on ihan pakko kysyä; miksi ylipäätään aikoinaan olit hankkimassa lasta? Jos omat lapsuudessa kokemat vääryydet ovat johtaneet tähän pisteeseen, ettet halua oman lapsen seuraa? Tulet jatkamaan perinnettä ja oma lapsesi myöhemmin miettii miksei äiti halunnut olla tekemisissä ja rakastanut? 

Nyt ei olekkaan kyse miehestä vaan sun lapsesta!!

Mieti asiaa näin:

Miehesi piti tavata lapsi, mutta lapsi onkin sukuloimassa. Oikea mies surisi asiaa, joten vaimo ajattelee ilahduttaa ja järjestää asiat niin että mies tapaa lapsen.

Mies suuttuu silmittömästi koska ei olla sovittu, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli nähdä lasta.

Mikä tossa menee pieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap käyppä psykologilla puhumassa tuosta vihastasi LASTA KOHTAAN

Etkö osaa edes suomea? Se on käypä. Ja ei ole vihaa lasta kohtaan, miestä kohtaan on, koska hän vaurioitti suhdettamme.

Ap

Etkö ymmärrä itseäsi?

Inhoat olla lapsen kanssa, miten se on miehen syy? Ai kun kortsu puhkesi?

No oon vaan ihan velvollisuudesta. Se on eri asia, kuin se, että tartten olla yksin, tartten omaa aikaa, en sulata sitä, että mies määräilee minua vaan kanssani NEUVOTELLAAN asioista, kun tulee muutoksia.

Ap

Kostit lapselle sen ettei mies neuvotellut. Hienoa. Hänenhän vika se olikin.

En kostanut, mulle tuli siitä, ettei mies neuvotellut niin paha ollla, etten ois voinut olla lapsen seurassa.

Ap

Eli kostit lapselle. Hän siitä kärsii, ei mies.

Toivottavasti mies kärsii siitä, että lapsi kärsii. Tilanteesta, jonka hän olisi voinut täydellisesti estää.

Ap

Tämä ei ole vastuullisen, rakastavan vanhemman puhetta. Rakastava on pyyteetön, rakastava ei vihaa eikä kosta vaan antaa anteeksi.

Ei se ole kostamista, vaan seuraus siitä, mitä mies teki. En minäkään osaa hänen jälkiään korjata, eikä mun edes tartte osata.

Ap

Onhan se kostamista. ”Minä en näe sinua tänään koska isäsi ei soittanut Ja kysynyt sopiiko minulle.”

Ei ole kostmista. En vain voinut tavata, jos multa ei asiallisesti sitä kysytä. En anna kohdella itseäni niin. Sehän vain opettaisi miehelle, että hei, ei se haittaa.

Ap

Voi hyvä luoja. Se on kostamista juurikin. Luuletko että lapsi järkeilee sen päässään ”joo. Äiti ei voinut nähdä minua, koska isä ei ilmoittanut hänelle. Minun seurani ei ole tietenkään toivottua ellei siitä ole sovittu aikaisemmin, täysin isän vika tämä ettei äiti halua nähdä minua vaikka voisi.”

Vierailija kirjoitti:

Nyt on ihan pakko kysyä; miksi ylipäätään aikoinaan olit hankkimassa lasta? Jos omat lapsuudessa kokemat vääryydet ovat johtaneet tähän pisteeseen, ettet halua oman lapsen seuraa? Tulet jatkamaan perinnettä ja oma lapsesi myöhemmin miettii miksei äiti halunnut olla tekemisissä ja rakastanut? 

Tuskin on noin tyhmä, että sitä miettii. Asiaa voi kysyä ja voin sitten syitä kertoa. Miten oman äitini henkinen väkivalta vaikutti minuunkin, jos se kerran vaikuttaa häneenkin. Ettei immuuni olekaan, kuten äitini mielestä tietenkin on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap käyppä psykologilla puhumassa tuosta vihastasi LASTA KOHTAAN

Etkö osaa edes suomea? Se on käypä. Ja ei ole vihaa lasta kohtaan, miestä kohtaan on, koska hän vaurioitti suhdettamme.

Ap

Etkö ymmärrä itseäsi?

Inhoat olla lapsen kanssa, miten se on miehen syy? Ai kun kortsu puhkesi?

No oon vaan ihan velvollisuudesta. Se on eri asia, kuin se, että tartten olla yksin, tartten omaa aikaa, en sulata sitä, että mies määräilee minua vaan kanssani NEUVOTELLAAN asioista, kun tulee muutoksia.

Ap

Kostit lapselle sen ettei mies neuvotellut. Hienoa. Hänenhän vika se olikin.

En kostanut, mulle tuli siitä, ettei mies neuvotellut niin paha ollla, etten ois voinut olla lapsen seurassa.

Ap

Eli kostit lapselle. Hän siitä kärsii, ei mies.

Toivottavasti mies kärsii siitä, että lapsi kärsii. Tilanteesta, jonka hän olisi voinut täydellisesti estää.

Ap

Tämä ei ole vastuullisen, rakastavan vanhemman puhetta. Rakastava on pyyteetön, rakastava ei vihaa eikä kosta vaan antaa anteeksi.

Ei se ole kostamista, vaan seuraus siitä, mitä mies teki. En minäkään osaa hänen jälkiään korjata, eikä mun edes tartte osata.

Ap

Onhan se kostamista. ”Minä en näe sinua tänään koska isäsi ei soittanut Ja kysynyt sopiiko minulle.”

Ei ole kostmista. En vain voinut tavata, jos multa ei asiallisesti sitä kysytä. En anna kohdella itseäni niin. Sehän vain opettaisi miehelle, että hei, ei se haittaa.

Ap

Voi hyvä luoja. Se on kostamista juurikin. Luuletko että lapsi järkeilee sen päässään ”joo. Äiti ei voinut nähdä minua, koska isä ei ilmoittanut hänelle. Minun seurani ei ole tietenkään toivottua ellei siitä ole sovittu aikaisemmin, täysin isän vika tämä ettei äiti halua nähdä minua vaikka voisi.”

No siis lapselle on vain sanottu, että en voi nähdä nyt. Ei ole sanottu, etten halua. Ellei isänsä ole sitten mennyt sitäkin parantamaaan ja sanomaan niin. Mulla oli muuta, ja that's it. Mies saa sitten selittää, miten näin voikaan sattua.

Ap

Sä kostat äitisi toimintaa omalle lapselle joka on vielä todella pieni eikä osaa ajatella kuin aikuinen. Vaikka kuinka luulisit että ei hän ajattele kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap käyppä psykologilla puhumassa tuosta vihastasi LASTA KOHTAAN

Etkö osaa edes suomea? Se on käypä. Ja ei ole vihaa lasta kohtaan, miestä kohtaan on, koska hän vaurioitti suhdettamme.

Ap

Etkö ymmärrä itseäsi?

Inhoat olla lapsen kanssa, miten se on miehen syy? Ai kun kortsu puhkesi?

No oon vaan ihan velvollisuudesta. Se on eri asia, kuin se, että tartten olla yksin, tartten omaa aikaa, en sulata sitä, että mies määräilee minua vaan kanssani NEUVOTELLAAN asioista, kun tulee muutoksia.

Ap

Kostit lapselle sen ettei mies neuvotellut. Hienoa. Hänenhän vika se olikin.

En kostanut, mulle tuli siitä, ettei mies neuvotellut niin paha ollla, etten ois voinut olla lapsen seurassa.

Ap

Eli kostit lapselle. Hän siitä kärsii, ei mies.

Toivottavasti mies kärsii siitä, että lapsi kärsii. Tilanteesta, jonka hän olisi voinut täydellisesti estää.

Ap

Tämä ei ole vastuullisen, rakastavan vanhemman puhetta. Rakastava on pyyteetön, rakastava ei vihaa eikä kosta vaan antaa anteeksi.

Ei se ole kostamista, vaan seuraus siitä, mitä mies teki. En minäkään osaa hänen jälkiään korjata, eikä mun edes tartte osata.

Ap

Onhan se kostamista. ”Minä en näe sinua tänään koska isäsi ei soittanut Ja kysynyt sopiiko minulle.”

Ei ole kostmista. En vain voinut tavata, jos multa ei asiallisesti sitä kysytä. En anna kohdella itseäni niin. Sehän vain opettaisi miehelle, että hei, ei se haittaa.

Ap

Voi hyvä luoja. Se on kostamista juurikin. Luuletko että lapsi järkeilee sen päässään ”joo. Äiti ei voinut nähdä minua, koska isä ei ilmoittanut hänelle. Minun seurani ei ole tietenkään toivottua ellei siitä ole sovittu aikaisemmin, täysin isän vika tämä ettei äiti halua nähdä minua vaikka voisi.”

Jos lapselle on sanottu, etten halua nähdä, se on nimenomaan kostamista mulle.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sä kostat äitisi toimintaa omalle lapselle joka on vielä todella pieni eikä osaa ajatella kuin aikuinen. Vaikka kuinka luulisit että ei hän ajattele kuin lapsi.

En kuvittele sellaista. Tärkeää on sanoa, ettei näkeminen nyt onnistu, jos mies on mennyt sanomaan, että äiti ei halua nähdä, hän on kostaja. Oman mokansa kostaja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on ihan pakko kysyä; miksi ylipäätään aikoinaan olit hankkimassa lasta? Jos omat lapsuudessa kokemat vääryydet ovat johtaneet tähän pisteeseen, ettet halua oman lapsen seuraa? Tulet jatkamaan perinnettä ja oma lapsesi myöhemmin miettii miksei äiti halunnut olla tekemisissä ja rakastanut? 

Tuskin on noin tyhmä, että sitä miettii. Asiaa voi kysyä ja voin sitten syitä kertoa. Miten oman äitini henkinen väkivalta vaikutti minuunkin, jos se kerran vaikuttaa häneenkin. Ettei immuuni olekaan, kuten äitini mielestä tietenkin on.

Ap

Uskotko oikeasti, että lapsesi ei ole ihminen vaan sinun jatkeesi. Hänellä ei ole tunteita. Ei toivo rakkautta. Ajattelee vain sinua ja sinun näkökulmaa.

Miten et tajua? Miten et osaa asettua toisen asemaan

Toivottavasti ap et ole tällainen ihminen kuin annat kuvan vaan tämä on trolli.

Miten äiti voi asettaa ehtoja rakkaudelle lasta kohtaan? Vaikka haluat lapsen kautta lapsen isän kärsivän, oletko sokea kun teet tuhoa lapsellesi? Toivottavasti saat oikeanlaista apua katkeruuteesi, sillä nyt siirrät sen taas seuraavalle sukupolvelle.

Älä anna lapsesi kärsiä äitisi ja miehesi teoista sinua kohtaan.

Jos oler oikeasti olemassa, lapsellasi on paljon parempi olla kokonaan ilman äitiä elämässä kuin tuollaisen äidin heittopussina. Itse sabot ettet ole kenekään heittopussi, mutta oman lapsesi laitat juuri sellaiseksi.

Kamala, KAMALA "äiti". Olet vain synnyttäjä. Et Äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap käyppä psykologilla puhumassa tuosta vihastasi LASTA KOHTAAN

Etkö osaa edes suomea? Se on käypä. Ja ei ole vihaa lasta kohtaan, miestä kohtaan on, koska hän vaurioitti suhdettamme.

Ap

Etkö ymmärrä itseäsi?

Inhoat olla lapsen kanssa, miten se on miehen syy? Ai kun kortsu puhkesi?

No oon vaan ihan velvollisuudesta. Se on eri asia, kuin se, että tartten olla yksin, tartten omaa aikaa, en sulata sitä, että mies määräilee minua vaan kanssani NEUVOTELLAAN asioista, kun tulee muutoksia.

Ap

Kostit lapselle sen ettei mies neuvotellut. Hienoa. Hänenhän vika se olikin.

En kostanut, mulle tuli siitä, ettei mies neuvotellut niin paha ollla, etten ois voinut olla lapsen seurassa.

Ap

Eli kostit lapselle. Hän siitä kärsii, ei mies.

Toivottavasti mies kärsii siitä, että lapsi kärsii. Tilanteesta, jonka hän olisi voinut täydellisesti estää.

Ap

Tämä ei ole vastuullisen, rakastavan vanhemman puhetta. Rakastava on pyyteetön, rakastava ei vihaa eikä kosta vaan antaa anteeksi.

Ei se ole kostamista, vaan seuraus siitä, mitä mies teki. En minäkään osaa hänen jälkiään korjata, eikä mun edes tartte osata.

Ap

Onhan se kostamista. ”Minä en näe sinua tänään koska isäsi ei soittanut Ja kysynyt sopiiko minulle.”

Ei ole kostmista. En vain voinut tavata, jos multa ei asiallisesti sitä kysytä. En anna kohdella itseäni niin. Sehän vain opettaisi miehelle, että hei, ei se haittaa.

Ap

Voi hyvä luoja. Se on kostamista juurikin. Luuletko että lapsi järkeilee sen päässään ”joo. Äiti ei voinut nähdä minua, koska isä ei ilmoittanut hänelle. Minun seurani ei ole tietenkään toivottua ellei siitä ole sovittu aikaisemmin, täysin isän vika tämä ettei äiti halua nähdä minua vaikka voisi.”

Jos lapselle on sanottu, etten halua nähdä, se on nimenomaan kostamista mulle.

Ap

Miten niin, sehän on vain totuus. Lapsen on hyvä tietää se, niin osaa sitten olla häiritsemättä primadonnaa.