Perintökysymys (jakamaton pesä)
Mietin, miten tässä pitäisi toimia.
Äitini kuoli, isä on edelleen elossa ja voi hyvin. Olen ainoa lapsi. Pesä on jakamaton, eli ei ole eritelty mitä minä olen perinyt, mikä on isäni omaisuutta. Näin tehtiin, koska haluan olla väleissä isäni kanssa ja tietenkin haluan hänen käyttävän ja nauttivan heidän entisestä yhteisestä omaisuudestaan. Omaisuus on melko iso, näin "tavalliselle ihmiselle". Eli on talo, mökki, vene, useampi auto jne. Olen maksanut perintöveroa useita kymmeniä tuhansia.
Nyt on käynyt ilmi, että isäni on antanut paljon äidin tavaroita muille. Esim. polkupyörä, ompelukone, kaikki vaatteet, vanha hieno lipasto. Isä ei ole ajatellut, että tässä on mitään ongelmaa. Eivätkä näköjään sukulaiset, jotka ovat ottaneet nuo vastaan. Sanoisitteko asiasta jotain?
Entä kehtaistteko pyytää käyttöönne esim. äidin nimissä ollutta autoa tai matkailuautoa? Edes lainaksi? Tai heidän yhteistä mökkiään pariksi päiväksi?
Isäni on todella tarkka tavaroistaan ja rahoistaan ja hänelle oli järkytys, kun tajusi että minä perin äidin kokonaan. Siksi aluksi rauhoittelin, että asiat eivät muutu. En vie hänen mökkiään tai autoaan. Mutta en ajatellut, että isä jakaisi omaisuutta muille. Minulle ei halua antaa edes äidin koruja.
Kommentit (245)
Ihmisille näyttää aina vaan tulevan yllätyksenä, etteivät he perikään puolisoitaan, jos kuviossa on lapsia. Toki testamentilla voisivat periä, mutta harvempi peruspari testamentin tekee. Ap:n tapauksessa ihmettelen isän reaktiota (surua ehkä?), ihan kuin kokisi lapsen uhkana.
Sano. Muistutukset että ei voi jaella pois sun omaisuutta. Pakko keskustella asiasta.
Isäsi on kyllä aika urpo, antaa muille tavaroita jotka oikeastaan kuuluisivat sinulle ja sitten nihkeilee esim. auton lainaamisesta joka sekin on laillisesti sinun. Ja miten aikuiselle ihmiselle voi tulla yllätyksenä lainsäädäntö, että rintaperilliset perivät eikä puoliso? Tässä saattaa nyt olla joku henkinen vastaisku käynnissä kun antaa sinun tavaroitasi muille eikä edes niitä koruja sinulle.
Jos ottaisit yhteyttä lakimieheen niin isäsi olisi aika pulasssa, mutta ehkä tuon voisi hoitaa perheen kesken neuvottelemalla.
Silkkaa ahneutta ja itsekkyyttä tuo on. Pyysin äitini korut isältä, sanoin ettei hänellä ole mitään oikeutta antaa tai myydä niitä kenellekään muulle. Antoi ne lopulta minulle. Olisin laittanut välit poikki, jos ei olisi antanut. Toinen samassa tilanteessa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai saisi antaa. Jakamattomassa pesässä tarvitaan kaikkien osapuolien sopimus kaikkeen toimintaan.
Kukahan tähänkin on laittanut alapeukun ja miksi... Täysin asiaa koko viesti.
Omistat siis yhtä paljon kuin isäsi eli koko äitisi omaisuuden. Nyt soitat isällesi ja sanot kuulleesi, että omaisuuttasi on tuhlattu eikä saa toistua tai asiasta tulee virallinen.
Asia voi paisua ja nyt nämä tavaroiden ottajatkin voi röyhkeästi pyytää lisää tavaraa.
Avaa nyt hyvä ihminen suusi. Sanot isälle, että hakee pois ne lahjoittamansa tavarat, että ne oli sun! Ja että jos ei tee näin, niin vaadit kuolinpesän jakamista heti. Törkeä äijä.
Mikä ihmeen hautoja isäsi on?
Isäsi käytös on äärimmäisen ahnetta ja itsekästä. Luultavasti tästä omasta luonteenpiirteestään johtuen kutsuisi sinuakin ahneeksi, jos jotain pyydät itsellesi.
Mihin mies edes koruja tarvii. Ahne tuo on.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen hautoja isäsi on?
Isäsi käytös on äärimmäisen ahnetta ja itsekästä. Luultavasti tästä omasta luonteenpiirteestään johtuen kutsuisi sinuakin ahneeksi, jos jotain pyydät itsellesi.
Mihin mies edes koruja tarvii. Ahne tuo on.
Sanos muuta. Mies ei tee naisten koruilla tai kelloilla mitään. Ellei ollut suunnitellut jakavansa niitä tuleville kumppaneille. Tämän vuoksi juuri halusin korut itselleni. Ne ei kuulu ulkopuolisille ja niillä oli minulle tunnearvoa. Kutonen.
Vierailija kirjoitti:
Omistat siis yhtä paljon kuin isäsi eli koko äitisi omaisuuden. Nyt soitat isällesi ja sanot kuulleesi, että omaisuuttasi on tuhlattu eikä saa toistua tai asiasta tulee virallinen.
Asia voi paisua ja nyt nämä tavaroiden ottajatkin voi röyhkeästi pyytää lisää tavaraa.
Tässä olisi myös hyvä tienristeys isälle, haluaako pysyä hyvissä väleissä vai lähdetäänkö virallisia kanavia pitkin ratkomaan tapausta. Fiksu ihminen haluaisi varmaankin oikaista asiat lähipiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai saisi antaa. Jakamattomassa pesässä tarvitaan kaikkien osapuolien sopimus kaikkeen toimintaan.
Kukahan tähänkin on laittanut alapeukun ja miksi... Täysin asiaa koko viesti.
Ja tähänkin se sama urpo laittanut alapeukun, kuitenkaan pystymättä avaamaan suutaan.
Olisiko itse isä lukemassa palstaa? :D
Sanot aluksi nätisti isällesi, että tavaroita ei voi jaella jos se ei sinulle sovi. Jos jotain todella arvokasta on mennyt, niin soitat jopa sille ”lahjan” saajalle ja selität, ettei isälläsi ollut oikeutta antaa mitään eteenpäin.
Jos isäsi ei tätä hyvällä käsitä ja hyväksy, joudut vetämään juristin mukaan. Valitettavasti monissa perheissä perinnönjako pilaa välit.
Vierailija kirjoitti:
Millä maksoit perintöverot?
Miten se tähän liittyy? Rahalla varmaankin.
Miksi ette tee ositusta ja perinnönjakoa? Sinulle kaiketi kuuluu puolet heidän yhteisestä lmaisuudestaan, ei kaikki. Vai oliko. äitisi omaisuus jotenkin avioehdolla suojattua?
Selkeint on jakaa selkeästi ja sitten voitte esim. mökin tai auton omistaa puoliksi. Jaossa myös ehkä isäsi käsittää tilanteen. Tyhmä olet jos et pidä puoliasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai saisi antaa. Jakamattomassa pesässä tarvitaan kaikkien osapuolien sopimus kaikkeen toimintaan.
Kukahan tähänkin on laittanut alapeukun ja miksi... Täysin asiaa koko viesti.
Leski saa tehdä irtamistolle ihan mitä itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille näyttää aina vaan tulevan yllätyksenä, etteivät he perikään puolisoitaan, jos kuviossa on lapsia. Toki testamentilla voisivat periä, mutta harvempi peruspari testamentin tekee. Ap:n tapauksessa ihmettelen isän reaktiota (surua ehkä?), ihan kuin kokisi lapsen uhkana.
Minua vähän kyllästyttää tämä pilkunnussiminen puolison "perimisestä". Jos ei ole testamenttia tai avioehtoa niin leski ei saa perintöä, mutta hän saa puolet yhteisestä omaisuudesta avio-oikeuden kautta.
En oikein usko että kukaan on yllättynyt siitä että saa omaisuutta perimisen sijaan avio-oikeudella.
Eikös leski hallitse kuolinpesän tavaroita kunnes itsekin kuolee? Siis normaalia irtainta, jota ompelukone ja polkupyörä ovat. Ja voi antaa ainakin periaatteessa niitä pois jos haluaa. Eli koska voi hajottaakin niitä, eikä ole korvausvelvollinen.
Ei kai saisi antaa. Jakamattomassa pesässä tarvitaan kaikkien osapuolien sopimus kaikkeen toimintaan.