Perintökysymys (jakamaton pesä)

Vierailija kirjoitti:

Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.

Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.

Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.

Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.

Nimenomaan näin. Isää saattaa närästää se, kun tajuaa, että eleleminen sijoitusasuntojen tuotoilla päättyy, jos tytär vaatii perinnönjakoa. Itselleen jäisivät vain rahaa vievät oma asunto ja mökki. Mutta silloin kannattaisi mielistellä lasta, ei käyttäytyä rumasti tätä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille näyttää aina vaan tulevan yllätyksenä, etteivät he perikään puolisoitaan, jos kuviossa on lapsia. Toki testamentilla voisivat periä, mutta harvempi peruspari testamentin tekee. Ap:n tapauksessa ihmettelen isän reaktiota (surua ehkä?), ihan kuin kokisi lapsen uhkana.

Minua vähän kyllästyttää tämä pilkunnussiminen puolison "perimisestä". Jos ei ole testamenttia tai avioehtoa niin leski ei saa perintöä, mutta hän saa puolet yhteisestä omaisuudesta avio-oikeuden kautta.

En oikein usko että kukaan on yllättynyt siitä että saa omaisuutta perimisen sijaan avio-oikeudella.

Sulla menee yhteinen omaisuus ja perittävä omaisuus sekaisin. Jos esim. auto oli äidin nimissä niin tytär perii sen, jos asunto oli puoliksi omistuksessa niin tytär perii sen puolikkaan.

Jos isä on persaukinen ja omisuus on äidin, niin silloinhan puolet siitä on avio-oikeudella lesken.

Ei ole.

Avioliitto purkautuu kuoleman yhteydessä.

Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan, tehdään ositus. Sinulle on näköjään nämä perusjutut vähän epäselviä.

Se on tasinko eikä "avio-oikeus" kuten väitit.

Eikä se ole puolet yhteisestä omaisuudesta vaan puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta.

Puolet siinä tapauksessa että vainajan omaisuus oli suurempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot aluksi nätisti isällesi, että tavaroita ei voi jaella jos se ei sinulle sovi. Jos jotain todella arvokasta on mennyt, niin soitat jopa sille ”lahjan” saajalle ja selität, ettei isälläsi ollut oikeutta antaa mitään eteenpäin.

Jos isäsi ei tätä hyvällä käsitä ja hyväksy, joudut vetämään juristin mukaan. Valitettavasti monissa perheissä perinnönjako pilaa välit.

Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.

Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).

Nuo ihmiset, joille isä on tavaroita antanut, ovat mukavia sukulaisiani. Eivät mitenkään ahneuksissaan ole varmasti noita tavaroita ottaneet, vaan ottaneet ne hyötykäyttöön aivan järkevästi. Eivät vaan tiedä, että minä olen isän mielestä se ahne perintörahat silmissä vaaniva tytär.

Ap

Onko isäsi itse ahne vai yksinkertainen? Ei sinulla isäsi ja äitisi raha-asiat mitenkään kuulukaan! Se sijaan SINUN OMA OMAISUUTESI eli äitisi perintö kuuluu sinulle, ja vain yksin sinulle. Muistuta isällesi, että hän ja äitisi olisivat tehneet keskinäisen testamentin, jos olisi ollut tarkoitus jättää koko omaisuus eloon jääneelle puolisolle niin kuin isäsi nyt tuntuu ajattelevan.

Kysy ihan suoraan isältäsi, miksi hän ei edes kysynyt sinulta, haluaisitko itsellesi lipaston, ompelukoneen ja polkupyörän ennen kuin antoi ne jollekin muulle? Mitä hän vastaa sinulle?

Niin. Osa omaisuudesta voi olla jakamisen eli osituksen ulkopuolella. Eli sitä ei jaeta puoliksi eikä milläänlailla. Se voi olla suojattu esim. lahjakirjalla tai testamentilla aiemmalta perttävältä, esim. äidin vanhemmilta. Mutta ap:n tapauksessa jos äidin omaisuutta olisi suojattu avio-oikeudelta hän vain perisi enemmän kuin jos suojaa puolison avio-oikeudelta (isältä) äidin omaisuudessa ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä ehkö ajatteli, että sinä et välitä niistä äitisi tavaroista, koska et ole pyytänyt niitä itsellesi, mutta joku muu sukulainen pyysi. Todella kummallista, että sinä et ole puheväleissä isäsi kanssa, vaikka kirjoitat "haluan olla väleissä isäni kanssa". Jakamattoman kuolinpesän asioista päätetään aina yhdessä, ollaan siis yksimielisiä eikä enemmistö päätä.

Ei omaisuutta tarvitse jakaa, mutta jos todella kymmeniä tuhansia maksoit perintöveroa, niin ilman muuta äitisi omaisuus kuuluu sinulle. Isäsi oma omaisuus on edelleen hänen omaa omaisuuttaan, jos hänen osuutensa oli suurempi kuin äitisi. Mutta lue se perukirja! Et ehkä omista yhtä paljon kuin isäsi, mutta perintöveron määrästä päätellen sinä omistat satojen tuhansien omaisuuden.

Ovatko talo, mökki ja autot todella yhteistä omaisuutta = kummankin nimi omistajana? Perukirjassa on lueteltu äitisi oma omaisuus, joka nyt kuuluu sinulle. Miksi sinä hölmö et ole ottanut äitisi ompelukonetta ym. vaikka tuskin isäsi sillä itse ompelee? Jos äitisi oli jonkun auton omistaja yksin, sinun pitäisi vaihtaa se nyt omiin nimiisi. Äitisi nimissä ollut auto on nyt sinun autosi, eli sinä olet se, joka maksat niistä verot ja vakuutukset. Miksi ihmeessä et ottaisi niitä omaan käyttöösi? Eivät ne ole koskaan olleet isäsi omaisuutta.

Kaikki se jää isällesi edelleen, joka on perukirjan mukaan isäsi omaa omaisuutta ja  myös se, joka oli yhteistä. Isäsi saa asua yhteisenä kotina käytetyssä asunnossa joka tapauksessa, ja muutenkin kaikki muu omaisuus jää edelleen hänen käyttöönsä - mutta kuten huomaat, ei äidin vaatteet, pyörä ja lipasto enää isän käytössä ole joten kyllä sinun on pyydettävä ne itsellesi.

Kai sinä huomaat vissin eron juuri siinä, mikä on "isän käytössä" ja siksi mikään ei muutu kun et vaadi niitä itsellesi ja siinä, mikä ei enää ole isän käytössä vaan on annettu jollekin ulkopuoliselle.

Miksi isäsi ei ole edes kysynyt sinulta, olisitko halunnut itsellesi nyt pois annettuja tavaroita? Olitko niin huonoissa väleissä äitisi kanssa, että isä ajattelee että et halua mitään häneltä?

Ehkä ap ei halunnut kiusata surevaa isää alkamalla kärrätä talosta ulos äitinsä tavaraa. Eikö ihmisillä ole mitään hienotunteisuutta olemassa enää??

Toki nyt ap alkaa nähdä, ettei se maksa vaivaa, isä ei ole samalla lailla hienotunteinen häntä kohtaan. Vaatisin perintöäni ja sillä sipuli.

Eihän ap voisi talosta mitään äitinsä tavaraa kärrätä ulos. Leskellä on oikeus yhteiseen kotiin irtaimistoineen, vaikka perinnönjako suoritetaan ja vaikka talo irtamistoineen olisi perillisen omaisuutta. Mutta leskellä on vain hallintaoikeus, ei hän voi hävittää omaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.

Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).

Ap

Kauanko äitisi kuolemasta on? Mitennolisi jos pyydät että menette uudestaan saman lakimiehen luo ja teette osituksen? Kuolinpesän voit myös vaatia jaettavaksi (olitko sinoa perijä?) Sinä tuskin saat isääsi ymmärtämään asiaa, lakimies ehkä. Ja saat ainakin suojattua oman osuutesi. Joka tapauksessa tällä hetkellä kaikesta pitäisi päättää yhdessä, isäsi ei saa päättää mitään yksin esim kiinteistöjen tai sijoitusten suhteen. Eikä hän pankissa edes pysty käyttämään kullinpesän tilejä ilman valtakirjaa sinulta. Miten olette hoitaneet pankkiasiat tällä hetkellä?

Ihana kirjoitusvirhe :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.

Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).

Ap

Kauanko äitisi kuolemasta on? Mitennolisi jos pyydät että menette uudestaan saman lakimiehen luo ja teette osituksen? Kuolinpesän voit myös vaatia jaettavaksi (olitko sinoa perijä?) Sinä tuskin saat isääsi ymmärtämään asiaa, lakimies ehkä. Ja saat ainakin suojattua oman osuutesi. Joka tapauksessa tällä hetkellä kaikesta pitäisi päättää yhdessä, isäsi ei saa päättää mitään yksin esim kiinteistöjen tai sijoitusten suhteen. Eikä hän pankissa edes pysty käyttämään kullinpesän tilejä ilman valtakirjaa sinulta. Miten olette hoitaneet pankkiasiat tällä hetkellä?

Eiköhän se ositus ole jo tehty, miten verottaja olisi muuten voinut verottaa, huoh. Vaan pitää vaatia perintöään. Pesän jakoa.

Perintöverot tulevat kyllä maksettavaksi noin vuosi kuoleman jälkeen täysin siitä riippumatta, onko ositusta tehty. Minun isäni kuoleman jälkeen ositusta ei ole vielä tehty (äiti on vielä elossa), mutta perintöverot on kyllä maksettu vuonna 1991.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.

Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.

Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.

Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.

Nimenomaan näin. Isää saattaa närästää se, kun tajuaa, että eleleminen sijoitusasuntojen tuotoilla päättyy, jos tytär vaatii perinnönjakoa. Itselleen jäisivät vain rahaa vievät oma asunto ja mökki. Mutta silloin kannattaisi mielistellä lasta, ei käyttäytyä rumasti tätä kohtaan.

Joitain tällaista tässä on taustalla. Lisäksi tytär pitäisi rekisteröidä jokaisen sijoitusasunnon as.os.yhtiöön asunto-osakkeen toiseksi omistajaksi ja sieltä pitäisi alkaa tulla kutsuja yhtiökokouksiin jne... Toivottavasti tässä on nyt kaikki hoidettu kuten kuuluisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai saisi antaa. Jakamattomassa pesässä tarvitaan kaikkien osapuolien sopimus kaikkeen toimintaan.

Jakamattomasta kuolinpesästä ei myöskään todellakaan makseta veroja.

Ne oaksetaan vasta osituksen jälkeen.

Mitähän tuolla on nyt jaettu ja ositettu, jos kerran veroja on jo maksettu.

Lisäksi aviopuoliso perii automaattisesti oman osuutensa. Ei siihen väliin pääse edes testamentilla.

Minun isäni myi äidin tavaroita pois ja piti rahat itsellään. Minun ja isän välit ovat muutenkin tulehtuneet, joten isä käytti tilannetta hyväkseen, koska tiesi, että minä en tule nostamaan meteliä asiasta, koska vältän konflikteja. Meilläkin pesä on jakamaton.

En ymmärrä,miten joku antaa polkea juridisia oikeuksiaan.

Mun veli yrittää jo nyt ilkeilemällä ja mustamaalaamalla saada vanhempien käteisen ym ennakkoperintönä ja ylipuhua vanhempiani testamentin tekoon.Syy:Olisin holtiton perijä ja hummailisin perintöni menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.

Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).

Ap

Kauanko äitisi kuolemasta on? Mitennolisi jos pyydät että menette uudestaan saman lakimiehen luo ja teette osituksen? Kuolinpesän voit myös vaatia jaettavaksi (olitko sinoa perijä?) Sinä tuskin saat isääsi ymmärtämään asiaa, lakimies ehkä. Ja saat ainakin suojattua oman osuutesi. Joka tapauksessa tällä hetkellä kaikesta pitäisi päättää yhdessä, isäsi ei saa päättää mitään yksin esim kiinteistöjen tai sijoitusten suhteen. Eikä hän pankissa edes pysty käyttämään kullinpesän tilejä ilman valtakirjaa sinulta. Miten olette hoitaneet pankkiasiat tällä hetkellä?

Eiköhän se ositus ole jo tehty, miten verottaja olisi muuten voinut verottaa, huoh. Vaan pitää vaatia perintöään. Pesän jakoa.

Perintöverot tulevat kyllä maksettavaksi noin vuosi kuoleman jälkeen täysin siitä riippumatta, onko ositusta tehty. Minun isäni kuoleman jälkeen ositusta ei ole vielä tehty (äiti on vielä elossa), mutta perintöverot on kyllä maksettu vuonna 1991.

Ositus on kyllä tehty mutta pesä on jakamatta. Ositus tarvitaan perintöveron laskemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai saisi antaa. Jakamattomassa pesässä tarvitaan kaikkien osapuolien sopimus kaikkeen toimintaan.

Jakamattomasta kuolinpesästä ei myöskään todellakaan makseta veroja.

Ne oaksetaan vasta osituksen jälkeen.

Mitähän tuolla on nyt jaettu ja ositettu, jos kerran veroja on jo maksettu.

Lisäksi aviopuoliso perii automaattisesti oman osuutensa. Ei siihen väliin pääse edes testamentilla.

Maksetaan verot.

Älä nyt jaa väärää tietoa julkisella palstalla. Tarkista vaikka paikkakuntasi verotoimistosta.

Vierailija kirjoitti:

Minun isäni myi äidin tavaroita pois ja piti rahat itsellään. Minun ja isän välit ovat muutenkin tulehtuneet, joten isä käytti tilannetta hyväkseen, koska tiesi, että minä en tule nostamaan meteliä asiasta, koska vältän konflikteja. Meilläkin pesä on jakamaton.

Sinuna jakaisin pesän ja prosessin jälkeen jatkaisin elämääni.

Pesä täytyy jakaa yhdenkin osakkaan niin vaatiessa.

Leski voi jäädä asumaan kotiin vaikkei omistaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.

Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.

Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.

Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.

Nimenomaan näin. Isää saattaa närästää se, kun tajuaa, että eleleminen sijoitusasuntojen tuotoilla päättyy, jos tytär vaatii perinnönjakoa. Itselleen jäisivät vain rahaa vievät oma asunto ja mökki. Mutta silloin kannattaisi mielistellä lasta, ei käyttäytyä rumasti tätä kohtaan.

Joitain tällaista tässä on taustalla. Lisäksi tytär pitäisi rekisteröidä jokaisen sijoitusasunnon as.os.yhtiöön asunto-osakkeen toiseksi omistajaksi ja sieltä pitäisi alkaa tulla kutsuja yhtiökokouksiin jne... Toivottavasti tässä on nyt kaikki hoidettu kuten kuuluisi.

Tytär ei saa nimeään mihinkään "omistajaksi", ennenkuin pesä on jaettu ja verot maksettu.

Jakamattomaan kuolinpesään pääsee osakkaaksi, testamentilla. Ei siis "omistajaksi", vaan kuolinpesän osakkaaksi.

Omistajaksi kokonaan perukirjalla. Kun se pesä on siis jaettu virallisesti perijöiden kesken.Verojen maksun jälkeen.

Ottakaa nyt ihmeessä selvää asioista,ennenku kirjoitatte hommaa faktana.

Kuolinpesä voi olla jakamattoma lisäksi vuosikausia. Näitäkin on nähty.....

MERKINTÄ

Osakekirja (Osakekirjalla todennetaan, että osakekirja on kuolinpesän hallinnassa)

Perukirja

Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettu

ASUNTO-OSAKKEIDEN MERKINTÄ PERINNÖNJAON PERUSTEELLA

Perukirja

Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettu

Perinnönjakokirja

Osakekirja tai osakekirjan jäljennös siirtomerkintöineen

Selvitys pesän ulkopuolisilla varoilla lunastetun osuuden varainsiirtoveron maksamisesta

TESTAMENTTISAANTOON PERUSTUVIEN ASUNTO-OSAKKEIDEN MERKINTÄ

Perukirja

Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettu

Testamentti kokonaisuudessaan, eli sisältäen tiedon lainvoimaisuudesta sekä testamentin tiedoksiantotodistukset ja moittimattomuustodistukset

Osakekirja tai osakekirjan jäljennös siirtomerkintöineen

Selvitys pesän ulkopuolisilla varoilla lunastetun osuuden varainsiirtoveron maksamisesta

AVIOERO/OSITUS

Osakekirja siirtoketjuineen

Lainvoimainen osituskirja

Varainsiirtoverolaskelma, mikäli osituksessa on käytetty pesän ulkopuolisia varoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.

Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).

Ap

Kauanko äitisi kuolemasta on? Mitennolisi jos pyydät että menette uudestaan saman lakimiehen luo ja teette osituksen? Kuolinpesän voit myös vaatia jaettavaksi (olitko sinoa perijä?) Sinä tuskin saat isääsi ymmärtämään asiaa, lakimies ehkä. Ja saat ainakin suojattua oman osuutesi. Joka tapauksessa tällä hetkellä kaikesta pitäisi päättää yhdessä, isäsi ei saa päättää mitään yksin esim kiinteistöjen tai sijoitusten suhteen. Eikä hän pankissa edes pysty käyttämään kullinpesän tilejä ilman valtakirjaa sinulta. Miten olette hoitaneet pankkiasiat tällä hetkellä?

Eiköhän se ositus ole jo tehty, miten verottaja olisi muuten voinut verottaa, huoh. Vaan pitää vaatia perintöään. Pesän jakoa.

Perintöverot tulevat kyllä maksettavaksi noin vuosi kuoleman jälkeen täysin siitä riippumatta, onko ositusta tehty. Minun isäni kuoleman jälkeen ositusta ei ole vielä tehty (äiti on vielä elossa), mutta perintöverot on kyllä maksettu vuonna 1991.

No älä höpötä. Mistä se verottaja osaa mätkäistä veron, jos perukirjaa ei olisi tehty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisille näyttää aina vaan tulevan yllätyksenä, etteivät he perikään puolisoitaan, jos kuviossa on lapsia. Toki testamentilla voisivat periä, mutta harvempi peruspari testamentin tekee. Ap:n tapauksessa ihmettelen isän reaktiota (surua ehkä?), ihan kuin kokisi lapsen uhkana.

Minua vähän kyllästyttää tämä pilkunnussiminen puolison "perimisestä". Jos ei ole testamenttia tai avioehtoa niin leski ei saa perintöä, mutta hän saa puolet yhteisestä omaisuudesta avio-oikeuden kautta.

En oikein usko että kukaan on yllättynyt siitä että saa omaisuutta perimisen sijaan avio-oikeudella.

Sulla menee yhteinen omaisuus ja perittävä omaisuus sekaisin. Jos esim. auto oli äidin nimissä niin tytär perii sen, jos asunto oli puoliksi omistuksessa niin tytär perii sen puolikkaan.

Jos isä on persaukinen ja omisuus on äidin, niin silloinhan puolet siitä on avio-oikeudella lesken.

Ei ole.

Avioliitto purkautuu kuoleman yhteydessä.

Niin ja silloin tehdään ositus, jossa persaukinen saa puolet, jos ei ole avioehtoa.

Lapsia ja ollut kotiäitinä muutaman vuoden ja ei avioehto ja ero tulee niin hyvä että saa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isä ehkö ajatteli, että sinä et välitä niistä äitisi tavaroista, koska et ole pyytänyt niitä itsellesi, mutta joku muu sukulainen pyysi. Todella kummallista, että sinä et ole puheväleissä isäsi kanssa, vaikka kirjoitat "haluan olla väleissä isäni kanssa". Jakamattoman kuolinpesän asioista päätetään aina yhdessä, ollaan siis yksimielisiä eikä enemmistö päätä.

Ei omaisuutta tarvitse jakaa, mutta jos todella kymmeniä tuhansia maksoit perintöveroa, niin ilman muuta äitisi omaisuus kuuluu sinulle. Isäsi oma omaisuus on edelleen hänen omaa omaisuuttaan, jos hänen osuutensa oli suurempi kuin äitisi. Mutta lue se perukirja! Et ehkä omista yhtä paljon kuin isäsi, mutta perintöveron määrästä päätellen sinä omistat satojen tuhansien omaisuuden.

Ovatko talo, mökki ja autot todella yhteistä omaisuutta = kummankin nimi omistajana? Perukirjassa on lueteltu äitisi oma omaisuus, joka nyt kuuluu sinulle. Miksi sinä hölmö et ole ottanut äitisi ompelukonetta ym. vaikka tuskin isäsi sillä itse ompelee? Jos äitisi oli jonkun auton omistaja yksin, sinun pitäisi vaihtaa se nyt omiin nimiisi. Äitisi nimissä ollut auto on nyt sinun autosi, eli sinä olet se, joka maksat niistä verot ja vakuutukset. Miksi ihmeessä et ottaisi niitä omaan käyttöösi? Eivät ne ole koskaan olleet isäsi omaisuutta.

Kaikki se jää isällesi edelleen, joka on perukirjan mukaan isäsi omaa omaisuutta ja  myös se, joka oli yhteistä. Isäsi saa asua yhteisenä kotina käytetyssä asunnossa joka tapauksessa, ja muutenkin kaikki muu omaisuus jää edelleen hänen käyttöönsä - mutta kuten huomaat, ei äidin vaatteet, pyörä ja lipasto enää isän käytössä ole joten kyllä sinun on pyydettävä ne itsellesi.

Kai sinä huomaat vissin eron juuri siinä, mikä on "isän käytössä" ja siksi mikään ei muutu kun et vaadi niitä itsellesi ja siinä, mikä ei enää ole isän käytössä vaan on annettu jollekin ulkopuoliselle.

Miksi isäsi ei ole edes kysynyt sinulta, olisitko halunnut itsellesi nyt pois annettuja tavaroita? Olitko niin huonoissa väleissä äitisi kanssa, että isä ajattelee että et halua mitään häneltä?

Ehkä ap ei halunnut kiusata surevaa isää alkamalla kärrätä talosta ulos äitinsä tavaraa. Eikö ihmisillä ole mitään hienotunteisuutta olemassa enää??

Toki nyt ap alkaa nähdä, ettei se maksa vaivaa, isä ei ole samalla lailla hienotunteinen häntä kohtaan. Vaatisin perintöäni ja sillä sipuli.

Eihän ap voisi talosta mitään äitinsä tavaraa kärrätä ulos. Leskellä on oikeus yhteiseen kotiin irtaimistoineen, vaikka perinnönjako suoritetaan ja vaikka talo irtamistoineen olisi perillisen omaisuutta. Mutta leskellä on vain hallintaoikeus, ei hän voi hävittää omaisuutta.

Itse asiassa oikeutta yhteiseen kotiin ei ole, jos lesken omaisuuteen kuuluu hänen kodikseen soveltuva asunto. Ap mainitsi että vanhemmillaan on useita sijoitusasuntoja, mutta ei sitä ovatko ne vainajan, lesken, vai yhteisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ositus on kyllä tehty mutta pesä on jakamatta. Ositus tarvitaan perintöveron laskemiseen.

Perintöverot määräytyy suoraan perukirjan perusteella laskennallisista perinnöstä kuolinpäivän arvolla, ei siihen tarvita osituksen suorittamista. Jos vainajalla oli kuolinpäivänään vaikka miljoonan arvoinen osakepotti niin perintöverot määräytyy sillä arvolla vaikka kurssit romahtaisi nollaan ennen perintöveropäätöstä.

Jos kuolinpesällä on kiinteistöjä niin kiinteistöverot maksetaan vuosittain jne.