Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perintökysymys (jakamaton pesä)
22.04.2019 |
Mietin, miten tässä pitäisi toimia.
Äitini kuoli, isä on edelleen elossa ja voi hyvin. Olen ainoa lapsi. Pesä on jakamaton, eli ei ole eritelty mitä minä olen perinyt, mikä on isäni omaisuutta. Näin tehtiin, koska haluan olla väleissä isäni kanssa ja tietenkin haluan hänen käyttävän ja nauttivan heidän entisestä yhteisestä omaisuudestaan. Omaisuus on melko iso, näin "tavalliselle ihmiselle". Eli on talo, mökki, vene, useampi auto jne. Olen maksanut perintöveroa useita kymmeniä tuhansia.
Nyt on käynyt ilmi, että isäni on antanut paljon äidin tavaroita muille. Esim. polkupyörä, ompelukone, kaikki vaatteet, vanha hieno lipasto. Isä ei ole ajatellut, että tässä on mitään ongelmaa. Eivätkä näköjään sukulaiset, jotka ovat ottaneet nuo vastaan. Sanoisitteko asiasta jotain?
Entä kehtaistteko pyytää käyttöönne esim. äidin nimissä ollutta autoa tai matkailuautoa? Edes lainaksi? Tai heidän yhteistä mökkiään pariksi päiväksi?
Isäni on todella tarkka tavaroistaan ja rahoistaan ja hänelle oli järkytys, kun tajusi että minä perin äidin kokonaan. Siksi aluksi rauhoittelin, että asiat eivät muutu. En vie hänen mökkiään tai autoaan. Mutta en ajatellut, että isä jakaisi omaisuutta muille. Minulle ei halua antaa edes äidin koruja.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot aluksi nätisti isällesi, että tavaroita ei voi jaella jos se ei sinulle sovi. Jos jotain todella arvokasta on mennyt, niin soitat jopa sille ”lahjan” saajalle ja selität, ettei isälläsi ollut oikeutta antaa mitään eteenpäin.
Jos isäsi ei tätä hyvällä käsitä ja hyväksy, joudut vetämään juristin mukaan. Valitettavasti monissa perheissä perinnönjako pilaa välit.
Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.
Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).
Nuo ihmiset, joille isä on tavaroita antanut, ovat mukavia sukulaisiani. Eivät mitenkään ahneuksissaan ole varmasti noita tavaroita ottaneet, vaan ottaneet ne hyötykäyttöön aivan järkevästi. Eivät vaan tiedä, että minä olen isän mielestä se ahne perintörahat silmissä vaaniva tytär.
Ap
Kauhea asenne isälläsi. Kannattaisi ehkä tarkistaa ovatko välinne nyt niin hyvät. Jos omaisuudessa on asuntoJA, niin sinuna vaatisin perinnönjakoa, jos isä ei nyt tanssahtele hiukan sinunkin mielesi mukaan. Jos asenne on tuo, niin tarkoittaako se sitä, ettei halua jättää äitisi omaisuutta sinulle ollenkaan?
Jos perintöä ei jaeta, ja leski hassaa sen, niin eikö se ole perineelle sitten vain voi voi? Joten vahtisin asiaa kyllä, esim. palkkaamalla lakimiehen hiukan puhumaan isälleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt haiskahtaa vähän provolta. Vaikka pesä olisi jakamaton, niin silti perunkijoituksessa on käyty omaisuus läpi ja on selvää mikä on äitisi omaisuutta. Ethän olisi muuten voinut maksaa perintöveroakaan. Omaisuus on vain jäänyt lseken hallinnoimaksi, mutta ei hän tosiaan voi huka omaisuutta. Ehkä isä on pitänyt tavaroita arvoltaan niin vähäisinä, ettei niiden pois antamisella ole merkitystä.
Niin ja sellaista omaisuutta leski saaneekin hukata. Miten se mä.ritellään, kumman ompelukone oli? Isä on voinut ostaa sen eli maksaa, ja jos se ei ollut lahja, niin sehän on silloin hänen.
Periaatteessa asian ei pitäisi perunkirjoituksen jälkeen olla selvä, vaan pitäisi tietää mikä omaisuudesta on lesken ja mikä kuolinpesän. Käytännössä joka tavaraa ei useinkaan käydä läpi.
Mutta tässä sen taas näkee miten ahneus myrkyttää. AP:n kannattaa nyt varmaan vaatia kuolipesän jakamista, ettei isä ehdi hukata kaikki kukkamaljakoita.
Isä ehkö ajatteli, että sinä et välitä niistä äitisi tavaroista, koska et ole pyytänyt niitä itsellesi, mutta joku muu sukulainen pyysi. Todella kummallista, että sinä et ole puheväleissä isäsi kanssa, vaikka kirjoitat "haluan olla väleissä isäni kanssa". Jakamattoman kuolinpesän asioista päätetään aina yhdessä, ollaan siis yksimielisiä eikä enemmistö päätä.
Ei omaisuutta tarvitse jakaa, mutta jos todella kymmeniä tuhansia maksoit perintöveroa, niin ilman muuta äitisi omaisuus kuuluu sinulle. Isäsi oma omaisuus on edelleen hänen omaa omaisuuttaan, jos hänen osuutensa oli suurempi kuin äitisi. Mutta lue se perukirja! Et ehkä omista yhtä paljon kuin isäsi, mutta perintöveron määrästä päätellen sinä omistat satojen tuhansien omaisuuden.
Ovatko talo, mökki ja autot todella yhteistä omaisuutta = kummankin nimi omistajana? Perukirjassa on lueteltu äitisi oma omaisuus, joka nyt kuuluu sinulle. Miksi sinä hölmö et ole ottanut äitisi ompelukonetta ym. vaikka tuskin isäsi sillä itse ompelee? Jos äitisi oli jonkun auton omistaja yksin, sinun pitäisi vaihtaa se nyt omiin nimiisi. Äitisi nimissä ollut auto on nyt sinun autosi, eli sinä olet se, joka maksat niistä verot ja vakuutukset. Miksi ihmeessä et ottaisi niitä omaan käyttöösi? Eivät ne ole koskaan olleet isäsi omaisuutta.
Kaikki se jää isällesi edelleen, joka on perukirjan mukaan isäsi omaa omaisuutta ja myös se, joka oli yhteistä. Isäsi saa asua yhteisenä kotina käytetyssä asunnossa joka tapauksessa, ja muutenkin kaikki muu omaisuus jää edelleen hänen käyttöönsä - mutta kuten huomaat, ei äidin vaatteet, pyörä ja lipasto enää isän käytössä ole joten kyllä sinun on pyydettävä ne itsellesi.
Kai sinä huomaat vissin eron juuri siinä, mikä on "isän käytössä" ja siksi mikään ei muutu kun et vaadi niitä itsellesi ja siinä, mikä ei enää ole isän käytössä vaan on annettu jollekin ulkopuoliselle.
Miksi isäsi ei ole edes kysynyt sinulta, olisitko halunnut itsellesi nyt pois annettuja tavaroita? Olitko niin huonoissa väleissä äitisi kanssa, että isä ajattelee että et halua mitään häneltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös leski hallitse kuolinpesän tavaroita kunnes itsekin kuolee? Siis normaalia irtainta, jota ompelukone ja polkupyörä ovat. Ja voi antaa ainakin periaatteessa niitä pois jos haluaa. Eli koska voi hajottaakin niitä, eikä ole korvausvelvollinen.
Valmistaudu moniin ongelmiin tulevaisuudessasi.
Kuinka niin? Eli Matti Nykäsen pokaalit eivät olekaan Pian omaisuutta, vaan Matin tyttären. Miksi Pia sitten suurieleisesti lupasi Seiskassa, että voi antaa niistä jopa yhden lapselle, jos tämä haluaa? Ja aikoi itse pitää loput.
Pitäisköhän sun tutustua lakiasioihin jossain muualla kuin Seiska-lehdessä?
Niin, siis Pia sanoi siellä, että aikoo antaa yhden Matin pokaaleista tyttärelle. Älähdin silloin jo asiasta palstalla, ja minulle vastattiin, että siinä ei ole mitään väärää, koska kuolinpesähän on lesken hallussa. Väitin jo silloin, että Matin omaisuus ei ole, tai sen ei tarvitse olla, vaan asia koskee tavallista irtaimistoa, joita polkupyörät ja ompelukoneet juuri ovat.
Palkinnot ja pokaalit ovat toisen OMAISUUTTA, eivät kuulu leskelle milläänlailla. Seiska ei liity tässä juridiseen puoleen mitenkään, jos et tajunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille näyttää aina vaan tulevan yllätyksenä, etteivät he perikään puolisoitaan, jos kuviossa on lapsia. Toki testamentilla voisivat periä, mutta harvempi peruspari testamentin tekee. Ap:n tapauksessa ihmettelen isän reaktiota (surua ehkä?), ihan kuin kokisi lapsen uhkana.
Minua vähän kyllästyttää tämä pilkunnussiminen puolison "perimisestä". Jos ei ole testamenttia tai avioehtoa niin leski ei saa perintöä, mutta hän saa puolet yhteisestä omaisuudesta avio-oikeuden kautta.
En oikein usko että kukaan on yllättynyt siitä että saa omaisuutta perimisen sijaan avio-oikeudella.
Sulla menee yhteinen omaisuus ja perittävä omaisuus sekaisin. Jos esim. auto oli äidin nimissä niin tytär perii sen, jos asunto oli puoliksi omistuksessa niin tytär perii sen puolikkaan.
Jos isä on persaukinen ja omisuus on äidin, niin silloinhan puolet siitä on avio-oikeudella lesken.
Ei ole.
Avioliitto purkautuu kuoleman yhteydessä.
Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan, tehdään ositus. Sinulle on näköjään nämä perusjutut vähän epäselviä.
Se on tasinko eikä "avio-oikeus" kuten väitit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.
Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).
Ap
Kauanko äitisi kuolemasta on? Mitennolisi jos pyydät että menette uudestaan saman lakimiehen luo ja teette osituksen? Kuolinpesän voit myös vaatia jaettavaksi (olitko sinoa perijä?) Sinä tuskin saat isääsi ymmärtämään asiaa, lakimies ehkä. Ja saat ainakin suojattua oman osuutesi. Joka tapauksessa tällä hetkellä kaikesta pitäisi päättää yhdessä, isäsi ei saa päättää mitään yksin esim kiinteistöjen tai sijoitusten suhteen. Eikä hän pankissa edes pysty käyttämään kullinpesän tilejä ilman valtakirjaa sinulta. Miten olette hoitaneet pankkiasiat tällä hetkellä?
Vierailija kirjoitti:
Isä ehkö ajatteli, että sinä et välitä niistä äitisi tavaroista, koska et ole pyytänyt niitä itsellesi, mutta joku muu sukulainen pyysi. Todella kummallista, että sinä et ole puheväleissä isäsi kanssa, vaikka kirjoitat "haluan olla väleissä isäni kanssa". Jakamattoman kuolinpesän asioista päätetään aina yhdessä, ollaan siis yksimielisiä eikä enemmistö päätä.
Ei omaisuutta tarvitse jakaa, mutta jos todella kymmeniä tuhansia maksoit perintöveroa, niin ilman muuta äitisi omaisuus kuuluu sinulle. Isäsi oma omaisuus on edelleen hänen omaa omaisuuttaan, jos hänen osuutensa oli suurempi kuin äitisi. Mutta lue se perukirja! Et ehkä omista yhtä paljon kuin isäsi, mutta perintöveron määrästä päätellen sinä omistat satojen tuhansien omaisuuden.
Ovatko talo, mökki ja autot todella yhteistä omaisuutta = kummankin nimi omistajana? Perukirjassa on lueteltu äitisi oma omaisuus, joka nyt kuuluu sinulle. Miksi sinä hölmö et ole ottanut äitisi ompelukonetta ym. vaikka tuskin isäsi sillä itse ompelee? Jos äitisi oli jonkun auton omistaja yksin, sinun pitäisi vaihtaa se nyt omiin nimiisi. Äitisi nimissä ollut auto on nyt sinun autosi, eli sinä olet se, joka maksat niistä verot ja vakuutukset. Miksi ihmeessä et ottaisi niitä omaan käyttöösi? Eivät ne ole koskaan olleet isäsi omaisuutta.
Kaikki se jää isällesi edelleen, joka on perukirjan mukaan isäsi omaa omaisuutta ja myös se, joka oli yhteistä. Isäsi saa asua yhteisenä kotina käytetyssä asunnossa joka tapauksessa, ja muutenkin kaikki muu omaisuus jää edelleen hänen käyttöönsä - mutta kuten huomaat, ei äidin vaatteet, pyörä ja lipasto enää isän käytössä ole joten kyllä sinun on pyydettävä ne itsellesi.
Kai sinä huomaat vissin eron juuri siinä, mikä on "isän käytössä" ja siksi mikään ei muutu kun et vaadi niitä itsellesi ja siinä, mikä ei enää ole isän käytössä vaan on annettu jollekin ulkopuoliselle.
Miksi isäsi ei ole edes kysynyt sinulta, olisitko halunnut itsellesi nyt pois annettuja tavaroita? Olitko niin huonoissa väleissä äitisi kanssa, että isä ajattelee että et halua mitään häneltä?
Ehkä ap ei halunnut kiusata surevaa isää alkamalla kärrätä talosta ulos äitinsä tavaraa. Eikö ihmisillä ole mitään hienotunteisuutta olemassa enää??
Toki nyt ap alkaa nähdä, ettei se maksa vaivaa, isä ei ole samalla lailla hienotunteinen häntä kohtaan. Vaatisin perintöäni ja sillä sipuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.
Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).
Ap
Kauanko äitisi kuolemasta on? Mitennolisi jos pyydät että menette uudestaan saman lakimiehen luo ja teette osituksen? Kuolinpesän voit myös vaatia jaettavaksi (olitko sinoa perijä?) Sinä tuskin saat isääsi ymmärtämään asiaa, lakimies ehkä. Ja saat ainakin suojattua oman osuutesi. Joka tapauksessa tällä hetkellä kaikesta pitäisi päättää yhdessä, isäsi ei saa päättää mitään yksin esim kiinteistöjen tai sijoitusten suhteen. Eikä hän pankissa edes pysty käyttämään kullinpesän tilejä ilman valtakirjaa sinulta. Miten olette hoitaneet pankkiasiat tällä hetkellä?
Eiköhän se ositus ole jo tehty, miten verottaja olisi muuten voinut verottaa, huoh. Vaan pitää vaatia perintöään. Pesän jakoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille näyttää aina vaan tulevan yllätyksenä, etteivät he perikään puolisoitaan, jos kuviossa on lapsia. Toki testamentilla voisivat periä, mutta harvempi peruspari testamentin tekee. Ap:n tapauksessa ihmettelen isän reaktiota (surua ehkä?), ihan kuin kokisi lapsen uhkana.
Minua vähän kyllästyttää tämä pilkunnussiminen puolison "perimisestä". Jos ei ole testamenttia tai avioehtoa niin leski ei saa perintöä, mutta hän saa puolet yhteisestä omaisuudesta avio-oikeuden kautta.
En oikein usko että kukaan on yllättynyt siitä että saa omaisuutta perimisen sijaan avio-oikeudella.
Sulla menee yhteinen omaisuus ja perittävä omaisuus sekaisin. Jos esim. auto oli äidin nimissä niin tytär perii sen, jos asunto oli puoliksi omistuksessa niin tytär perii sen puolikkaan.
Jos isä on persaukinen ja omisuus on äidin, niin silloinhan puolet siitä on avio-oikeudella lesken.
Ei ole.
Avioliitto purkautuu kuoleman yhteydessä.
Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan, tehdään ositus. Sinulle on näköjään nämä perusjutut vähän epäselviä.
Se on tasinko eikä "avio-oikeus" kuten väitit.
Eikä se ole puolet yhteisestä omaisuudesta vaan puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla menee yhteinen omaisuus ja perittävä omaisuus sekaisin. Jos esim. auto oli äidin nimissä niin tytär perii sen, jos asunto oli puoliksi omistuksessa niin tytär perii sen puolikkaan.
Unohtuiko sinulta tasinko? Ei se vainajan nimissä ollut automaattisesti kuulu perijälle vaan vainjan ja lesken omaisuudet lasketaan yhteen ja siitä saadaan sekä perinnön arvo että leskelle jäävän omaisuuden arvo. (poislukien avioehdolla suojattu ”yksityinen” omaisuus)
Jos leskellä on suurempi omaisuus, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa perillisille. Mutta kuolinpesän tulee suorittaa tasinko leskelle jos hänen avio-oikeuden alaisen omaisuutensa arvo on pienempi kuin puolet pesästä. Omaisuutta leski ja kuolinpesä voivat jakaa haluamallaan tavalla, vaikka se auto perijälle tai leskelle, ihan kumminpäin päättävät. Asuntoon leskellä on aina ikuinen asumisoikeus. (ja siis tilanteessa jossa on kyse avioliitosta ilman avioehtoa)
Vaikka olisi avioehto ja testamentti jonku muun eduksi, niin leskellä on silti oikeus yhteiseen kotiin. Nämä on niitä avioliiton etuja, joissa turvataan lesken asema.
Ellei vanhemmilla ollut sitten hallinnanjakosopimus testamentti vai mikä hitto se oikein on. Oikea perillisen painajainen. Ikinä tekisi lapsilleni sitä. Makselevat perintöveroa, eivätkä ehkä peri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla menee yhteinen omaisuus ja perittävä omaisuus sekaisin. Jos esim. auto oli äidin nimissä niin tytär perii sen, jos asunto oli puoliksi omistuksessa niin tytär perii sen puolikkaan.
Unohtuiko sinulta tasinko? Ei se vainajan nimissä ollut automaattisesti kuulu perijälle vaan vainjan ja lesken omaisuudet lasketaan yhteen ja siitä saadaan sekä perinnön arvo että leskelle jäävän omaisuuden arvo. (poislukien avioehdolla suojattu ”yksityinen” omaisuus)
Jos leskellä on suurempi omaisuus, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa perillisille. Mutta kuolinpesän tulee suorittaa tasinko leskelle jos hänen avio-oikeuden alaisen omaisuutensa arvo on pienempi kuin puolet pesästä. Omaisuutta leski ja kuolinpesä voivat jakaa haluamallaan tavalla, vaikka se auto perijälle tai leskelle, ihan kumminpäin päättävät. Asuntoon leskellä on aina ikuinen asumisoikeus. (ja siis tilanteessa jossa on kyse avioliitosta ilman avioehtoa)Vaikka olisi avioehto ja testamentti jonku muun eduksi, niin leskellä on silti oikeus yhteiseen kotiin. Nämä on niitä avioliiton etuja, joissa turvataan lesken asema.
Se ei vaikuta OMISTAMISEEN, josta oli puhe. Lisäksi jos omaisuudessa on asuntoJA, niin ap:lle kuuluu oma osansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille näyttää aina vaan tulevan yllätyksenä, etteivät he perikään puolisoitaan, jos kuviossa on lapsia. Toki testamentilla voisivat periä, mutta harvempi peruspari testamentin tekee. Ap:n tapauksessa ihmettelen isän reaktiota (surua ehkä?), ihan kuin kokisi lapsen uhkana.
Minua vähän kyllästyttää tämä pilkunnussiminen puolison "perimisestä". Jos ei ole testamenttia tai avioehtoa niin leski ei saa perintöä, mutta hän saa puolet yhteisestä omaisuudesta avio-oikeuden kautta.
En oikein usko että kukaan on yllättynyt siitä että saa omaisuutta perimisen sijaan avio-oikeudella.
Sulla menee yhteinen omaisuus ja perittävä omaisuus sekaisin. Jos esim. auto oli äidin nimissä niin tytär perii sen, jos asunto oli puoliksi omistuksessa niin tytär perii sen puolikkaan.
Jos isä on persaukinen ja omisuus on äidin, niin silloinhan puolet siitä on avio-oikeudella lesken.
Ei ole.
Avioliitto purkautuu kuoleman yhteydessä.
Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan, tehdään ositus. Sinulle on näköjään nämä perusjutut vähän epäselviä.
Se on tasinko eikä "avio-oikeus" kuten väitit.
Tasinko määräytyy osituksessa joka johtuu avio-oikeudesta. Opiskele asiat ja päde vasta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisille näyttää aina vaan tulevan yllätyksenä, etteivät he perikään puolisoitaan, jos kuviossa on lapsia. Toki testamentilla voisivat periä, mutta harvempi peruspari testamentin tekee. Ap:n tapauksessa ihmettelen isän reaktiota (surua ehkä?), ihan kuin kokisi lapsen uhkana.
Minua vähän kyllästyttää tämä pilkunnussiminen puolison "perimisestä". Jos ei ole testamenttia tai avioehtoa niin leski ei saa perintöä, mutta hän saa puolet yhteisestä omaisuudesta avio-oikeuden kautta.
En oikein usko että kukaan on yllättynyt siitä että saa omaisuutta perimisen sijaan avio-oikeudella.
Sulla menee yhteinen omaisuus ja perittävä omaisuus sekaisin. Jos esim. auto oli äidin nimissä niin tytär perii sen, jos asunto oli puoliksi omistuksessa niin tytär perii sen puolikkaan.
Jos isä on persaukinen ja omisuus on äidin, niin silloinhan puolet siitä on avio-oikeudella lesken.
Ei ole.
Avioliitto purkautuu kuoleman yhteydessä.
Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan, tehdään ositus. Sinulle on näköjään nämä perusjutut vähän epäselviä.
Se on tasinko eikä "avio-oikeus" kuten väitit.
Sama asia. Avio-oikeus koskee vain tasinkotilannetta, ei mitään muita tilanteita elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä maksoit perintöverot?
Miten se tähän liittyy? Rahalla varmaankin.
Monia kiinnostaa miten maksaa mahdollinen perintövero, läheskään kaikilla ei ole tilillään tuhansia-kymmeniä tuhansia euroja, joilla maksaa tuollaisia summia (jo maksetusta verosta). Jos minä saisin perintöä (esim. vanhempieni talo ja auto), niin minulla menisi kymmeniä vuosia että saisin maksettua, ja voisinpa jättää maksamattakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla menee yhteinen omaisuus ja perittävä omaisuus sekaisin. Jos esim. auto oli äidin nimissä niin tytär perii sen, jos asunto oli puoliksi omistuksessa niin tytär perii sen puolikkaan.
Unohtuiko sinulta tasinko? Ei se vainajan nimissä ollut automaattisesti kuulu perijälle vaan vainjan ja lesken omaisuudet lasketaan yhteen ja siitä saadaan sekä perinnön arvo että leskelle jäävän omaisuuden arvo. (poislukien avioehdolla suojattu ”yksityinen” omaisuus)
Jos leskellä on suurempi omaisuus, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa perillisille. Mutta kuolinpesän tulee suorittaa tasinko leskelle jos hänen avio-oikeuden alaisen omaisuutensa arvo on pienempi kuin puolet pesästä. Omaisuutta leski ja kuolinpesä voivat jakaa haluamallaan tavalla, vaikka se auto perijälle tai leskelle, ihan kumminpäin päättävät. Asuntoon leskellä on aina ikuinen asumisoikeus. (ja siis tilanteessa jossa on kyse avioliitosta ilman avioehtoa)Vaikka olisi avioehto ja testamentti jonku muun eduksi, niin leskellä on silti oikeus yhteiseen kotiin. Nämä on niitä avioliiton etuja, joissa turvataan lesken asema.
Se ei vaikuta OMISTAMISEEN, josta oli puhe. Lisäksi jos omaisuudessa on asuntoJA, niin ap:lle kuuluu oma osansa.
Edellä asiaa esitettiin siten niin kuin lesken asumisoikeudella olisi jotain tekemistä avioehdon kanssa.
AP:n kannattaa vaatia kuolinpesän jakamista. Isälle ei nyt ole ehkä ihan selvää se mitä hän voi tehdä ja mitä ei voi tehdä.
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Toimisikohan tämä linkki?
https://www.minilex.fi/a/leski-saa-kuolinpesään-hallintaoikeuden-vaikka… .
Alue: Aihe vapaa
Moni asia menettää arvonsa lesken hautomana. Olen nähnyt minkkiturkkiakin säilytettävän väärin. Roskiinhan ne menee, kun leskestä aika jättää.
Mallitkin vanhenee.