Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perintökysymys (jakamaton pesä)
22.04.2019 |
Mietin, miten tässä pitäisi toimia.
Äitini kuoli, isä on edelleen elossa ja voi hyvin. Olen ainoa lapsi. Pesä on jakamaton, eli ei ole eritelty mitä minä olen perinyt, mikä on isäni omaisuutta. Näin tehtiin, koska haluan olla väleissä isäni kanssa ja tietenkin haluan hänen käyttävän ja nauttivan heidän entisestä yhteisestä omaisuudestaan. Omaisuus on melko iso, näin "tavalliselle ihmiselle". Eli on talo, mökki, vene, useampi auto jne. Olen maksanut perintöveroa useita kymmeniä tuhansia.
Nyt on käynyt ilmi, että isäni on antanut paljon äidin tavaroita muille. Esim. polkupyörä, ompelukone, kaikki vaatteet, vanha hieno lipasto. Isä ei ole ajatellut, että tässä on mitään ongelmaa. Eivätkä näköjään sukulaiset, jotka ovat ottaneet nuo vastaan. Sanoisitteko asiasta jotain?
Entä kehtaistteko pyytää käyttöönne esim. äidin nimissä ollutta autoa tai matkailuautoa? Edes lainaksi? Tai heidän yhteistä mökkiään pariksi päiväksi?
Isäni on todella tarkka tavaroistaan ja rahoistaan ja hänelle oli järkytys, kun tajusi että minä perin äidin kokonaan. Siksi aluksi rauhoittelin, että asiat eivät muutu. En vie hänen mökkiään tai autoaan. Mutta en ajatellut, että isä jakaisi omaisuutta muille. Minulle ei halua antaa edes äidin koruja.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.
Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).
Ap
Kauanko äitisi kuolemasta on? Mitennolisi jos pyydät että menette uudestaan saman lakimiehen luo ja teette osituksen? Kuolinpesän voit myös vaatia jaettavaksi (olitko sinoa perijä?) Sinä tuskin saat isääsi ymmärtämään asiaa, lakimies ehkä. Ja saat ainakin suojattua oman osuutesi. Joka tapauksessa tällä hetkellä kaikesta pitäisi päättää yhdessä, isäsi ei saa päättää mitään yksin esim kiinteistöjen tai sijoitusten suhteen. Eikä hän pankissa edes pysty käyttämään kullinpesän tilejä ilman valtakirjaa sinulta. Miten olette hoitaneet pankkiasiat tällä hetkellä?
Eiköhän se ositus ole jo tehty, miten verottaja olisi muuten voinut verottaa, huoh. Vaan pitää vaatia perintöään. Pesän jakoa.
Perintöverot tulevat kyllä maksettavaksi noin vuosi kuoleman jälkeen täysin siitä riippumatta, onko ositusta tehty. Minun isäni kuoleman jälkeen ositusta ei ole vielä tehty (äiti on vielä elossa), mutta perintöverot on kyllä maksettu vuonna 1991.
No älä höpötä. Mistä se verottaja osaa mätkäistä veron, jos perukirjaa ei olisi tehty?
Perukirjassa luetteloidaan omaisuudet ja määritetään niiden arvot. Tämä riittää perintöverojen määrittämiseen. Ositus ja perinnönjako tehdään erikseen sitten kun tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Nimenomaan näin. Isää saattaa närästää se, kun tajuaa, että eleleminen sijoitusasuntojen tuotoilla päättyy, jos tytär vaatii perinnönjakoa. Itselleen jäisivät vain rahaa vievät oma asunto ja mökki. Mutta silloin kannattaisi mielistellä lasta, ei käyttäytyä rumasti tätä kohtaan.
Joitain tällaista tässä on taustalla. Lisäksi tytär pitäisi rekisteröidä jokaisen sijoitusasunnon as.os.yhtiöön asunto-osakkeen toiseksi omistajaksi ja sieltä pitäisi alkaa tulla kutsuja yhtiökokouksiin jne... Toivottavasti tässä on nyt kaikki hoidettu kuten kuuluisi.
Tytär ei saa nimeään mihinkään "omistajaksi", ennenkuin pesä on jaettu ja verot maksettu.
Jakamattomaan kuolinpesään pääsee osakkaaksi, testamentilla. Ei siis "omistajaksi", vaan kuolinpesän osakkaaksi.
Omistajaksi kokonaan perukirjalla. Kun se pesä on siis jaettu virallisesti perijöiden kesken.Verojen maksun jälkeen.
Ottakaa nyt ihmeessä selvää asioista,ennenku kirjoitatte hommaa faktana.
Kuolinpesä voi olla jakamattoma lisäksi vuosikausia. Näitäkin on nähty.....MERKINTÄ
Osakekirja (Osakekirjalla todennetaan, että osakekirja on kuolinpesän hallinnassa)
Perukirja
Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettuASUNTO-OSAKKEIDEN MERKINTÄ PERINNÖNJAON PERUSTEELLA
Perukirja
Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettu
Perinnönjakokirja
Osakekirja tai osakekirjan jäljennös siirtomerkintöineen
Selvitys pesän ulkopuolisilla varoilla lunastetun osuuden varainsiirtoveron maksamisestaTESTAMENTTISAANTOON PERUSTUVIEN ASUNTO-OSAKKEIDEN MERKINTÄ
Perukirja
Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettu
Testamentti kokonaisuudessaan, eli sisältäen tiedon lainvoimaisuudesta sekä testamentin tiedoksiantotodistukset ja moittimattomuustodistukset
Osakekirja tai osakekirjan jäljennös siirtomerkintöineen
Selvitys pesän ulkopuolisilla varoilla lunastetun osuuden varainsiirtoveron maksamisesta
AVIOERO/OSITUSOsakekirja siirtoketjuineen
Lainvoimainen osituskirja
Varainsiirtoverolaskelma, mikäli osituksessa on käytetty pesän ulkopuolisia varoja
Näin, ja niin kauan kun pesä on jakamatta, omistajana as. oy:n osakeluettelossa näkyy perikunta, tai 50 % perikunta ja 50 % leski, tai miten alkuperäinen omistusosuus onkaan ollut jaettuna. Ja yhtiökokouksissa täytyy jokaiselta perikunnan osakkaalta olla valtakirja, että pystyy siellä äänestämään.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä,miten joku antaa polkea juridisia oikeuksiaan.
Mun veli yrittää jo nyt ilkeilemällä ja mustamaalaamalla saada vanhempien käteisen ym ennakkoperintönä ja ylipuhua vanhempiani testamentin tekoon.Syy:Olisin holtiton perijä ja hummailisin perintöni menemään.
Vanhemmat eivät näe kultalapsen todellista luonnetta, sisarukset näkevät. Käenpoika haluaa yksin pesän ahneuksissaan.
Se että olet tuhlaavainen, ei tee sinua perinnöttömäksi. Veljesi mustamaalaustyötä vastaan voit nostaa kunnianloukkauskanteen, jos sinulla on siitä esittää todisteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.
Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).
Ap
Kauanko äitisi kuolemasta on? Mitennolisi jos pyydät että menette uudestaan saman lakimiehen luo ja teette osituksen? Kuolinpesän voit myös vaatia jaettavaksi (olitko sinoa perijä?) Sinä tuskin saat isääsi ymmärtämään asiaa, lakimies ehkä. Ja saat ainakin suojattua oman osuutesi. Joka tapauksessa tällä hetkellä kaikesta pitäisi päättää yhdessä, isäsi ei saa päättää mitään yksin esim kiinteistöjen tai sijoitusten suhteen. Eikä hän pankissa edes pysty käyttämään kullinpesän tilejä ilman valtakirjaa sinulta. Miten olette hoitaneet pankkiasiat tällä hetkellä?
Eiköhän se ositus ole jo tehty, miten verottaja olisi muuten voinut verottaa, huoh. Vaan pitää vaatia perintöään. Pesän jakoa.
Perintöverot tulevat kyllä maksettavaksi noin vuosi kuoleman jälkeen täysin siitä riippumatta, onko ositusta tehty. Minun isäni kuoleman jälkeen ositusta ei ole vielä tehty (äiti on vielä elossa), mutta perintöverot on kyllä maksettu vuonna 1991.
No älä höpötä. Mistä se verottaja osaa mätkäistä veron, jos perukirjaa ei olisi tehty?
Tietenkin perukirja on tehty 3 kuukauden sisällä kuolemasta, kuten pitääkin, mutta ositusta ei ole vielä tehty. Perunkirjoitus ja ositus ovat kaksi eri asiaa (ja perinnönjako sitten kolmas).
67
Vierailija kirjoitti:
Leski voi jäädä asumaan kotiin vaikkei omistaisi.
Ei välttämättä, jos hänen omistuksessaan on asunnoksensa soveltuva huoneisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai saisi antaa. Jakamattomassa pesässä tarvitaan kaikkien osapuolien sopimus kaikkeen toimintaan.
Jakamattomasta kuolinpesästä ei myöskään todellakaan makseta veroja.
Ne oaksetaan vasta osituksen jälkeen.
Mitähän tuolla on nyt jaettu ja ositettu, jos kerran veroja on jo maksettu.
Lisäksi aviopuoliso perii automaattisesti oman osuutensa. Ei siihen väliin pääse edes testamentilla.
Ei sillä ole perintöveron maksamiseen merkitystä että onko pesä jaettu vai ei. Perukirjassa on kuolinpesän arvo ja perillinen maksaan sen mukaan veron, riippumatta jaetaanko perää vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai saisi antaa. Jakamattomassa pesässä tarvitaan kaikkien osapuolien sopimus kaikkeen toimintaan.
Jakamattomasta kuolinpesästä ei myöskään todellakaan makseta veroja.
Ne oaksetaan vasta osituksen jälkeen.
Mitähän tuolla on nyt jaettu ja ositettu, jos kerran veroja on jo maksettu.
Lisäksi aviopuoliso perii automaattisesti oman osuutensa. Ei siihen väliin pääse edes testamentilla.Ei sillä ole perintöveron maksamiseen merkitystä että onko pesä jaettu vai ei. Perukirjassa on kuolinpesän arvo ja perillinen maksaan sen mukaan veron, riippumatta jaetaanko perää vai ei.
No onhan siinä pieni sävyero että jaetaanko perää vai pesää. t. edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leski voi jäädä asumaan kotiin vaikkei omistaisi.
Ei välttämättä, jos hänen omistuksessaan on asunnoksensa soveltuva huoneisto.
Ei väitettykkään että jää välttämättä, vaan että voi jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Tässä on kuvattuna tilanteemme hyvin. Isän mielestä tilanne on epäreilu. Hänen ja äidin kovalla työllä ja älyttömällä pihistelyllä keräämä omaisuus on valumassa tyttärelle. Eläkepäivien suojaksi ajatellut sijoitusasunnot ovatkin nyt yhtäkkiä kuolinpesän omaisuutta (esim. verokirjeissä kirjeissä oleva teksti "N.N.:n kuolinpesä" on isän mielestä todella outo.
En usko, että isä tekee asioita ilkeyttään (no, en olisi uskonut montaa muutakaan asiaa hänestä), vaan ei vaan ymmärrä tätä tilannetta.
Olen yrittänyt olla hienotunteinen. Siksi en heti kysellyt omaisuuden perään, kun isä kirjaimellisesti itki, että miten hänen tässä käy. Hieman loukkaannuinkin, kun ajattelin,miten isä ikinä voisi pelätä, että minä veisin hänen eläessään hänen mökkinsä, autonsa tai keinutuolinsa. Ehkä ajattelin, että isä jossain vaiheessa tarjoaisi itse tavaroita minulle tai lapsilleni. Ei ole tarjonnut, vaikka ollaan pehmeästi pyydetty ("Tarviitkohan sä näitä mummon vanhoja piirakkapulikoita? ".
Nyt tässä puntaroin nostanko asian esille vai yritänkö säilyttää jonkinlaiset välit. Isän uusi naisystävä tuntuu olevan ihan järkevä. Saattaa tästäkin asiasta jutella isän kanssa. On nimittäin tuonut jo muitakin kivoja muutoksia (esim. "pakottanut" Vaarin lastemme synttäreille ja ostanut mehua lapsille kyläilyilyjen ajaksi). Äidin kuolemasta siis on jo vuosia.
Ap
Et sinä voi ottaa sen kummemmin tavaroita kuolinpestä kuin isäsikään. Kyllä se varmaan on parasta että jaatte kuolinpesän, niin hommat selkiytyy. En oikein ymmärrä isäsi huolta, kun omaisuutta on ilmeisesti ihan riittävästi kivaan elämään. Ettei vaan vetäisi vähän teatteria, että saisi jatkaa kuolinpesän hallinnointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositus on kyllä tehty mutta pesä on jakamatta. Ositus tarvitaan perintöveron laskemiseen.
Perintöverot määräytyy suoraan perukirjan perusteella laskennallisista perinnöstä kuolinpäivän arvolla, ei siihen tarvita osituksen suorittamista. Jos vainajalla oli kuolinpäivänään vaikka miljoonan arvoinen osakepotti niin perintöverot määräytyy sillä arvolla vaikka kurssit romahtaisi nollaan ennen perintöveropäätöstä.
Jos kuolinpesällä on kiinteistöjä niin kiinteistöverot maksetaan vuosittain jne.
Ositus pitää kuitenkin laskea, vaikkei sitä suoriteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nyt kun isäsi on selvästi jatkanut elämäänsä (uusi naisystävä), on hyvä hetki nostaa kissa pöydälle ja todeta, että pesä olisi hyvä jakaa, niin ei tule ikäviä yllätyksiä naisystävällekään isän kuollessa ja omaisuus on selkeästi jaoteltu. Rauhassa vaan neuvottelette, miten jaatte pesän tai jos isä nostaa metelin, niin lakimiehen välityksellä. Isäsi ei oikein enää voi vedota siihen, että on yhdessä äitisi kanssa kerännyt omaisuuden, kun hyötyä käyttää nyt myös uusi naisystävä. Selvää on, että äitisi olisi varmasti halunnut ennemmin sinun hyötyvän omaisuudesta kuin isän uuden naisystävän tai muiden sukulaisten.
Minusta on myös ikävää, että isäsi on tehnyt sinusta ja lapsistasi ns. perinnönkärkkyjiä, kun joudutte vihjailemaan, voisitteko saada jotain äitisi käyttöesineitä, joilla isä ei tee mitään. Kyse on äidistäsi, joten turha ajatella, että olisit ahne, vaikka isäsi näin asian esittäisikin. Olet äitisi ainoa perijä ja nyt joudut vihjailemaan turhaan, jotta saisit edes jotain muistoa äidistäsi. Älä suostu siihen. Nosta asia esille. Yritä keskustella ja jos keskustelu ei onnistu, niin sitten tosiaan lakimies välittäjäksi. Et ole perinnönkärkkyjä vaan ihan oikea perijä, ja isäsi on se, joka yrittää vähätellä oikeuksiasi ja estää niiden toteutumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositus on kyllä tehty mutta pesä on jakamatta. Ositus tarvitaan perintöveron laskemiseen.
Perintöverot määräytyy suoraan perukirjan perusteella laskennallisista perinnöstä kuolinpäivän arvolla, ei siihen tarvita osituksen suorittamista. Jos vainajalla oli kuolinpäivänään vaikka miljoonan arvoinen osakepotti niin perintöverot määräytyy sillä arvolla vaikka kurssit romahtaisi nollaan ennen perintöveropäätöstä.
Jos kuolinpesällä on kiinteistöjä niin kiinteistöverot maksetaan vuosittain jne.
Ositus pitää kuitenkin laskea, vaikkei sitä suoriteta.
Mikä asiakirja edustaa ositusta, ellei perukirjassa ole määritelty lopullisia perijöitä (perinnöstä kieltäytyminen)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
93 jatkaa vielä.
Meilläkin mummi itki ja hysterisoi papan kuoleman jälkeen, miten joutuu kadulle kerjäämään, jos pesä jaetaan. Mutta kun kului viisi vuotta, alkoi itsekin miettiä, ettei tässä ole järkeä, suostui pesän jakamiseen ja muutti pienempään taloon, jota oli helpompi hoitaa ja joka sijaitsi lähellä hänelle tärkeitä palveluja. Kun aikaa kuluu, ihmiset yleensä muuttuvat järkeviksi, alkavat miettiä, miten omaisuus jaetaan ja kenelle se oikein kuuluu. Jos isäsi ei tähän pysty nyt, ei hän pysty varmasti ikinä, joten ihan turha enää odottaa, että tilanne jotenkin paranisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositus on kyllä tehty mutta pesä on jakamatta. Ositus tarvitaan perintöveron laskemiseen.
Perintöverot määräytyy suoraan perukirjan perusteella laskennallisista perinnöstä kuolinpäivän arvolla, ei siihen tarvita osituksen suorittamista. Jos vainajalla oli kuolinpäivänään vaikka miljoonan arvoinen osakepotti niin perintöverot määräytyy sillä arvolla vaikka kurssit romahtaisi nollaan ennen perintöveropäätöstä.
Jos kuolinpesällä on kiinteistöjä niin kiinteistöverot maksetaan vuosittain jne.
Ositus pitää kuitenkin laskea, vaikkei sitä suoriteta.
Mikä asiakirja edustaa ositusta, ellei perukirjassa ole määritelty lopullisia perijöitä (perinnöstä kieltäytyminen)?
jatkuu, jakokirjan voi tehdä osituksen jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti asia on selvä: isäsi ei saa antaa jakamattomasta kuolinpesästä mitään ilman sinun suostumustasi. Se onkin sitten toinen juttu, miten isäsi saadaan ymmärtämään ja hyväksymään tämä ilman välien menetystä.
Jos omaisuus on lähes kokonaan isäsi ja äitisi yhdessä elinaikanaan hankkimaa (eikä esim. perittyä), niin kysymys voi olla siitä, että nykyinen tilanne on isäsi mielestä täysin hänen oikeustajunsa vastainen. Hänestä vain tuntuu täysin epäreilulta, että hän ei enää omista yksin omaisuutta, jonka hän ja äitisi ovat yhdessä luoneet lähes tyhjästä.
Toinen vaihtoehto on se, että isäsi ei vain kerta kaikkiaan kunnolla ymmärrä sitä, mikä nykyinen tilanne on. Olen itsekin yli 20 vuotta vanhan jakamattoman kuolinpesän osakas. Vaikka äitini oli isäni kuollessa vielä työelämässä, hän ei silti ymmärrä kaikkia juridisia kiemuroita. Äitini on esim. ostanut pelkästään omiin nimiinsä itselleen asunnon osittain kuolinpesän rahoilla kysymättä etukäteen mitään meiltä lapsilta. Ei hän tehnyt sitä ilkeyttään, vaan ihan ymmärtämättömyyttään. Meidän tapauksessa kysymys on kuitenkin niin pienistä rahoista, että en viitsi nipottaa.
Joka tapauksessa kuolinpesä on pakko jakaa, jos yksikin osakas sitä vaatii. Jos niin vaadit, on toimitettava ositus sinun ja isäsi välillä, jolloin sinä saat käyttöösi äitisi perinnön. Jos vanhemmillasi on useita sijoitusasuntoja, niin tämä saattaisi jopa onnistua ihan niin, että isäsi saa käyttämänsä asunnon ja sen irtaimiston sekä kesämökin kokonaan ja sinä sitten muuta omaisuutta (tai sinulle kesämökkikin, mutta isällesi siihen elinikäinen hallintaoikeus). Toinen asia on sitten se, säilyvätkö välit isääsi tämän jälkeen.
Nimenomaan näin. Isää saattaa närästää se, kun tajuaa, että eleleminen sijoitusasuntojen tuotoilla päättyy, jos tytär vaatii perinnönjakoa. Itselleen jäisivät vain rahaa vievät oma asunto ja mökki. Mutta silloin kannattaisi mielistellä lasta, ei käyttäytyä rumasti tätä kohtaan.
Joitain tällaista tässä on taustalla. Lisäksi tytär pitäisi rekisteröidä jokaisen sijoitusasunnon as.os.yhtiöön asunto-osakkeen toiseksi omistajaksi ja sieltä pitäisi alkaa tulla kutsuja yhtiökokouksiin jne... Toivottavasti tässä on nyt kaikki hoidettu kuten kuuluisi.
Tytär ei saa nimeään mihinkään "omistajaksi", ennenkuin pesä on jaettu ja verot maksettu.
Jakamattomaan kuolinpesään pääsee osakkaaksi, testamentilla. Ei siis "omistajaksi", vaan kuolinpesän osakkaaksi.
Omistajaksi kokonaan perukirjalla. Kun se pesä on siis jaettu virallisesti perijöiden kesken.Verojen maksun jälkeen.
Ottakaa nyt ihmeessä selvää asioista,ennenku kirjoitatte hommaa faktana.
Kuolinpesä voi olla jakamattoma lisäksi vuosikausia. Näitäkin on nähty.....MERKINTÄ
Osakekirja (Osakekirjalla todennetaan, että osakekirja on kuolinpesän hallinnassa)
Perukirja
Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettuASUNTO-OSAKKEIDEN MERKINTÄ PERINNÖNJAON PERUSTEELLA
Perukirja
Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettu
Perinnönjakokirja
Osakekirja tai osakekirjan jäljennös siirtomerkintöineen
Selvitys pesän ulkopuolisilla varoilla lunastetun osuuden varainsiirtoveron maksamisestaTESTAMENTTISAANTOON PERUSTUVIEN ASUNTO-OSAKKEIDEN MERKINTÄ
Perukirja
Lisäksi sukuselvitys, mikäli perukirja ei ole maistraatissa tarkastettu
Testamentti kokonaisuudessaan, eli sisältäen tiedon lainvoimaisuudesta sekä testamentin tiedoksiantotodistukset ja moittimattomuustodistukset
Osakekirja tai osakekirjan jäljennös siirtomerkintöineen
Selvitys pesän ulkopuolisilla varoilla lunastetun osuuden varainsiirtoveron maksamisesta
AVIOERO/OSITUSOsakekirja siirtoketjuineen
Lainvoimainen osituskirja
Varainsiirtoverolaskelma, mikäli osituksessa on käytetty pesän ulkopuolisia varoja
Kun perunkirjoitus on pidetty, niin se toimitetaan maistraatin vahvistavaksi ja sieltä verottajalle, jonka jälkeen määrääntyvät perintöverot.
Ja sukuselvitys tehdään ennen perunkirjoitusta.
Osakkeiden omistusoikeus merkitään osakekirjaan vasta, kun omistusoikeus on muuttunut.
Aina kannattaisi jako tehdä heti. Kun juttu pitkistyy, se mutkistuu. Kerralla vaan asiat selviksi, se on kaikkein paras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ositus on kyllä tehty mutta pesä on jakamatta. Ositus tarvitaan perintöveron laskemiseen.
Perintöverot määräytyy suoraan perukirjan perusteella laskennallisista perinnöstä kuolinpäivän arvolla, ei siihen tarvita osituksen suorittamista. Jos vainajalla oli kuolinpäivänään vaikka miljoonan arvoinen osakepotti niin perintöverot määräytyy sillä arvolla vaikka kurssit romahtaisi nollaan ennen perintöveropäätöstä.
Jos kuolinpesällä on kiinteistöjä niin kiinteistöverot maksetaan vuosittain jne.
Ositus pitää kuitenkin laskea, vaikkei sitä suoriteta.
Mikä asiakirja edustaa ositusta, ellei perukirjassa ole määritelty lopullisia perijöitä (perinnöstä kieltäytyminen)?
Ositusta ei merkitä perukirjaan, vaan osituksesta tehdään (sitten kun se tehdään - joskus kymmeniä vuosia perunkirjoituksen jälkeen) ositussopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen äitini kuolemaa meillä oli isän kanssa mielestäni oikein hyvät välit. Raha-asioista puhuminen viilensi välejä pahasti. Isä ei voinut ymmärtää, miten tiedot hänen ja äidin omaisuudesta kuuluisi mitenkään minulle. Pakkohan minun oli olla tekemässä perunkirjaa lakimiehen luona ja näin nähdä omaisuuden arvo.
Mitään en ole saanut, enkä varmaan tule vuosiin, ehkä vuosikymmeniin saamaan. Perintöverot maksoin ihan rahalla. Ne olivat isot, koska vanhemmillani on paljon sijoituksia (mm. asuntoja).
Ap
Kauanko äitisi kuolemasta on? Mitennolisi jos pyydät että menette uudestaan saman lakimiehen luo ja teette osituksen? Kuolinpesän voit myös vaatia jaettavaksi (olitko sinoa perijä?) Sinä tuskin saat isääsi ymmärtämään asiaa, lakimies ehkä. Ja saat ainakin suojattua oman osuutesi. Joka tapauksessa tällä hetkellä kaikesta pitäisi päättää yhdessä, isäsi ei saa päättää mitään yksin esim kiinteistöjen tai sijoitusten suhteen. Eikä hän pankissa edes pysty käyttämään kullinpesän tilejä ilman valtakirjaa sinulta. Miten olette hoitaneet pankkiasiat tällä hetkellä?
Eiköhän se ositus ole jo tehty, miten verottaja olisi muuten voinut verottaa, huoh. Vaan pitää vaatia perintöään. Pesän jakoa.
Perintöverot tulevat kyllä maksettavaksi noin vuosi kuoleman jälkeen täysin siitä riippumatta, onko ositusta tehty. Minun isäni kuoleman jälkeen ositusta ei ole vielä tehty (äiti on vielä elossa), mutta perintöverot on kyllä maksettu vuonna 1991.
No älä höpötä. Mistä se verottaja osaa mätkäistä veron, jos perukirjaa ei olisi tehty?
PÖL-JÄ
Perunkirja ja ositus ovat kaksi eri asiaa. Perukirja on pakko tehdä viim. 3kk kuolemasta (tarvittaessa voi hakea jatkoaikaa) ja verottaja mätkäisee verot sen perusteella. Verottajaa ei kiinnosta onko osoitus tehty vai, saako osakkaat vielä pesästä mitään (esim. jos se jää lesken hallintaan) mutta verot on maksettava. Tämä ihan omakohtaisella kokemuksella.
Alue: Aihe vapaa
Perintövero määräytyy perukirjan perusteella. Perunkirjoitus on tehtävä 3 kk kuluessa kuolemasta. Perukirja toimitetaan verottajalle. Kun verottaja on käsitellyt perukirjan, perijälle lähtee päätös perintöverotuksesta ja maksulomakkeet, jos perintöveroa tulee maksaa. Jakamattomasta kuolinpesästä siis todellakin maksetaan perintöverot!