Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa onko persoona jakautunut vai onko kyse persoonan eri piirteistä?
Kommentit (119)
Tiedostan toisinaan käyttäytyväni lapsellisesti, mutta toistaiseksi olen aina kyennyt ymmärtämään mistä epäkypsä toiminta missäkin tilanteessa on johtunut. Viittaako tämä siihen, että kyse on vain persoonan eri puolista varsinaisen persoonan jakautumisen sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koetko muuttuvasi eri ihmiseksi, kun olet yhtä mieltä, ja toiseksi ihmiseksi, kun olet toista mieltä? Vai onko yksi persoona, jolla on ristiriitaisia mielipiteitä/tunteita, mutta joka kuitenkin kokee, että ne tulevat samasta ihmisestä?
Aika harvinaista kai tuo jakautuminen, yhden tapauksen tiedän. Hänkin sai kauan vääriä diagnooseja.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että esimerkiksi erilaisten äänien kuuleminen päässä on normaalia (sisäistetty vaativa vanhempi, lapsiosa jne.). Missä vaiheessa kyse on persoonan jakautumisesta? Täytyykö olla muistikatkoksia?
Dissosiaatiossa on eri asteita, kaikki dissosioivat eivät kärsi puhtaasta dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä, jossa on noita muistikatkoksia. En usko että on normaalia kuulla kovin usein varsinaisesti puhetta päässä, nuo "vaativa vanhempi" äänet on kai enemmänkin omia vanhemmilta sisäistettyjä ajatuksia, ei niin että päässä asuisi oman äidin replikaatio, mikä voi olla kyseessä dissosiaatiossa. Mutta dissosiaatihäiriöiden ammattilaiselta kannattaa kysyä jos mietityttää.
Vierailija kirjoitti:
Koetko muuttuvasi eri ihmiseksi, kun olet yhtä mieltä, ja toiseksi ihmiseksi, kun olet toista mieltä? Vai onko yksi persoona, jolla on ristiriitaisia mielipiteitä/tunteita, mutta joka kuitenkin kokee, että ne tulevat samasta ihmisestä?
Enemmän kai yhdeksi ihmiseksi, jolla on ristiriitaisia mielipiteitä. Käyn paljon sisäistä keskustelua erilaisilla äänillä. Välillä ihmettelen mistä mieleen tulee kehotuksia esimerkiksi tappaa itsensä, kun ei osaa mitään jne., vaikka hetki sitten olo olisi ollut hyvä.
Minulla on paljon traumatakautumia. Tuntuu siltä, että osa minua on jatkanut eteenpäin ja osa / osat ovat edelleen jumissa niissä traumaattisissa tilanteissa. Tietyllä tavalla koen, että olen selviytynyt kokemuksistani enkä ole selviytynyt niistä lainkaan. Välillä nämä molemmat tunteet ovat päällä samaan aikaan ja välillä jompi kumpi niistä hallitsee ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika harvinaista kai tuo jakautuminen, yhden tapauksen tiedän. Hänkin sai kauan vääriä diagnooseja.
Vaikka se on harvinaista, on se silti olemassa, ja varmaan ei edes diagnosoida kaikkia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan, että esimerkiksi erilaisten äänien kuuleminen päässä on normaalia (sisäistetty vaativa vanhempi, lapsiosa jne.). Missä vaiheessa kyse on persoonan jakautumisesta? Täytyykö olla muistikatkoksia?
Dissosiaatiossa on eri asteita, kaikki dissosioivat eivät kärsi puhtaasta dissosiatiivisestä identiteettihäiriöstä, jossa on noita muistikatkoksia. En usko että on normaalia kuulla kovin usein varsinaisesti puhetta päässä, nuo "vaativa vanhempi" äänet on kai enemmänkin omia vanhemmilta sisäistettyjä ajatuksia, ei niin että päässä asuisi oman äidin replikaatio, mikä voi olla kyseessä dissosiaatiossa. Mutta dissosiaatihäiriöiden ammattilaiselta kannattaa kysyä jos mietityttää.
Minulla on tällaisia ajatuksia päivittäin, mutta ne eivät ole päällä kaiken aikaa. Kai kyse on enemmän sisäistetyistä ajatuksista, koska muuten näiden äänien luulisi hallitsevan ajattelua vieläkin enemmän. Tai näin kuvittelisin, en tiedä tästä ilmiöstä tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvinaista kai tuo jakautuminen, yhden tapauksen tiedän. Hänkin sai kauan vääriä diagnooseja.
Vaikka se on harvinaista, on se silti olemassa, ja varmaan ei edes diagnosoida kaikkia tapauksia.
Olen lukenut siitä, että persoonan jakautuminen on yleisempää kuin tähän asti on luultu. Moni tapaus ilmeisesti jää diagnosoimatta, kun psykiatrit eivät tunnista ilmiötä riittävän hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2006/16/duo95941
On siis eritasoisia dissosiaatiohäiriöitä, rakenteellisen dissosiaation teorian mukaan voidaan erottaa kolme eritasoista häiriötä joista lievimpään saattaa viitata tunnetasolla lapseksi taantuminen tietyissä tilanteissa ja tällöin taantuminen on poikkeavaa ja tahatonta mutta voi olla tiedostettu tila. Vain psykiatri voi arvioida onko kyse dissosiatiivisesta tilasta tai häiriöstä. Äänien kuuleminen voi liittyä ajoittain vakavimpiin dissosiaatiohäiriöihin mutta ne voi erottaa ääniharhoista, esim todellisuudentajussa ei ole puutoksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetko muuttuvasi eri ihmiseksi, kun olet yhtä mieltä, ja toiseksi ihmiseksi, kun olet toista mieltä? Vai onko yksi persoona, jolla on ristiriitaisia mielipiteitä/tunteita, mutta joka kuitenkin kokee, että ne tulevat samasta ihmisestä?
Enemmän kai yhdeksi ihmiseksi, jolla on ristiriitaisia mielipiteitä. Käyn paljon sisäistä keskustelua erilaisilla äänillä. Välillä ihmettelen mistä mieleen tulee kehotuksia esimerkiksi tappaa itsensä, kun ei osaa mitään jne., vaikka hetki sitten olo olisi ollut hyvä.
Minulla on paljon traumatakautumia. Tuntuu siltä, että osa minua on jatkanut eteenpäin ja osa / osat ovat edelleen jumissa niissä traumaattisissa tilanteissa. Tietyllä tavalla koen, että olen selviytynyt kokemuksistani enkä ole selviytynyt niistä lainkaan. Välillä nämä molemmat tunteet ovat päällä samaan aikaan ja välillä jompi kumpi niistä hallitsee ajattelua.
Minulla on dissosiaatiohäiriö (ei DID eli entimem sivupersoonahäiriö, on ns lievempiäkin muotoja) ja mielestäni kuulostaa että sinullakin on jonkinasteista dissosioimista. Voi olla persoonan jakautuneita osia, vaikka ei olisi päivien muistikatkoksia, löytäisi itseään pikkulapseksi pukeutuneena jne kuten elokuvisss. Kaikissa mt häiriöissä on eri variaatioita, ja aina parempi, jos ei ole se vaikein aste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2006/16/duo95941
On siis eritasoisia dissosiaatiohäiriöitä, rakenteellisen dissosiaation teorian mukaan voidaan erottaa kolme eritasoista häiriötä joista lievimpään saattaa viitata tunnetasolla lapseksi taantuminen tietyissä tilanteissa ja tällöin taantuminen on poikkeavaa ja tahatonta mutta voi olla tiedostettu tila. Vain psykiatri voi arvioida onko kyse dissosiatiivisesta tilasta tai häiriöstä. Äänien kuuleminen voi liittyä ajoittain vakavimpiin dissosiaatiohäiriöihin mutta ne voi erottaa ääniharhoista, esim todellisuudentajussa ei ole puutoksia.
Kiitos kommentista. Varmaan tuosta lievimmästä häiriöstä saattaisi olla kyse. Olen aika taipuvainen ylireagoimaan helposti ja ajattelen usein todella mustavalkoisesti monista asioista. Palaan kuitenkin yleensä aika nopeasti takaisin maan pinnalle.
Olen käynyt vuosikausia psykiatrian poliklinikalla, mutta minua ei ole siellä testattu muuten kuin masennuksen osalta, vaikka olen paljon puhunut traumoistani ja ajattelutavoistani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetko muuttuvasi eri ihmiseksi, kun olet yhtä mieltä, ja toiseksi ihmiseksi, kun olet toista mieltä? Vai onko yksi persoona, jolla on ristiriitaisia mielipiteitä/tunteita, mutta joka kuitenkin kokee, että ne tulevat samasta ihmisestä?
Enemmän kai yhdeksi ihmiseksi, jolla on ristiriitaisia mielipiteitä. Käyn paljon sisäistä keskustelua erilaisilla äänillä. Välillä ihmettelen mistä mieleen tulee kehotuksia esimerkiksi tappaa itsensä, kun ei osaa mitään jne., vaikka hetki sitten olo olisi ollut hyvä.
Minulla on paljon traumatakautumia. Tuntuu siltä, että osa minua on jatkanut eteenpäin ja osa / osat ovat edelleen jumissa niissä traumaattisissa tilanteissa. Tietyllä tavalla koen, että olen selviytynyt kokemuksistani enkä ole selviytynyt niistä lainkaan. Välillä nämä molemmat tunteet ovat päällä samaan aikaan ja välillä jompi kumpi niistä hallitsee ajattelua.
Minulla on dissosiaatiohäiriö (ei DID eli entimem sivupersoonahäiriö, on ns lievempiäkin muotoja) ja mielestäni kuulostaa että sinullakin on jonkinasteista dissosioimista. Voi olla persoonan jakautuneita osia, vaikka ei olisi päivien muistikatkoksia, löytäisi itseään pikkulapseksi pukeutuneena jne kuten elokuvisss. Kaikissa mt häiriöissä on eri variaatioita, ja aina parempi, jos ei ole se vaikein aste.
Kiitos kommentista. Täytyy alkaa miettiä miten tästä nyt eteenpäin. Käyn psykoterapiassa ja minusta tuntuu siltä, etten sielläkään ole riittävän hyvin saanut selitettyä miten tilanteeni koen, koska toiminnallinen puoli minussa on aika voimakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavoin olette saaneet psykiatrilta oikean diagnoosin dissosiaatiohäiriöstä? Oliko jotain testejä? Miten sen saaminen vaikutti hoidon sisältöön?
Masennukseni on aina ilmennyt ylivireytenä ja paniikkikohtauksina ("olen myrkyttynyt, saastunut, pilalla, en tule selviämään, vihaan kaikkea ja kaikkia, myös itseäni...". Menneiden tapahtumien käsittely on ollut todella vaikeaa, koska perheessäni on voimakas vaikenemisen kulttuuri.
Minä olen ajatellut, että kyse on dissosiaatiosta silloin, kun tulee juuri noita muistikatkoksia, ei muista tehneensä tai sanoneensa jotakin ja että noiden persoonallisuuksien välillä yhteys siis jotenkin katkeaa. Mutta en ole asiantuntija, joten voi hyvin olla toisin. Ajattelin pitkään kärsiväni dissosiaatiosta, mutta tulen ennemminkin tullut tulokseen, että ehkei kyse ole siitä, koska itse huomaan selkeästi, milloin kumpainenkin puoli astuu "näyttämölle". Mielenkiintoista keskustelua, jatkakaa!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut, että kyse on dissosiaatiosta silloin, kun tulee juuri noita muistikatkoksia, ei muista tehneensä tai sanoneensa jotakin ja että noiden persoonallisuuksien välillä yhteys siis jotenkin katkeaa. Mutta en ole asiantuntija, joten voi hyvin olla toisin. Ajattelin pitkään kärsiväni dissosiaatiosta, mutta tulen ennemminkin tullut tulokseen, että ehkei kyse ole siitä, koska itse huomaan selkeästi, milloin kumpainenkin puoli astuu "näyttämölle". Mielenkiintoista keskustelua, jatkakaa!
Miksi sinusta se poissulkee dissosiaation, jos huomaa mikä osa persoonasta on parhaillaan aktiivisena? Käsittääkseni psyykkisesti ehjällä ihmisellä ei pitäisi olla tuollaista tunnetta siitä, että osat vaihtuvat, vaan kaikki on samaa kokonaisuurta, vaikka olisikin päällä erilaisia tunteita. Kyllä minäkin huomaan milloin traumapersoona ottaa ohjat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut, että kyse on dissosiaatiosta silloin, kun tulee juuri noita muistikatkoksia, ei muista tehneensä tai sanoneensa jotakin ja että noiden persoonallisuuksien välillä yhteys siis jotenkin katkeaa. Mutta en ole asiantuntija, joten voi hyvin olla toisin. Ajattelin pitkään kärsiväni dissosiaatiosta, mutta tulen ennemminkin tullut tulokseen, että ehkei kyse ole siitä, koska itse huomaan selkeästi, milloin kumpainenkin puoli astuu "näyttämölle". Mielenkiintoista keskustelua, jatkakaa!
Miksi sinusta se poissulkee dissosiaation, jos huomaa mikä osa persoonasta on parhaillaan aktiivisena? Käsittääkseni psyykkisesti ehjällä ihmisellä ei pitäisi olla tuollaista tunnetta siitä, että osat vaihtuvat, vaan kaikki on samaa kokonaisuurta, vaikka olisikin päällä erilaisia tunteita. Kyllä minäkin huomaan milloin traumapersoona ottaa ohjat.
En oikeastaan osaa sanoa, miksi se minusta sulkee dissosiaation pois - tosiaan, minulla ei ole tähän mielipidettä, vain ajatus, joka minulla on ollut, enkä muista mihin se pohjaa. Etenkin kun aletaan puhua persoonan jakautumisesta, niin mielestäni kyse ei ole enää "fiilisten" vaihtelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut, että kyse on dissosiaatiosta silloin, kun tulee juuri noita muistikatkoksia, ei muista tehneensä tai sanoneensa jotakin ja että noiden persoonallisuuksien välillä yhteys siis jotenkin katkeaa. Mutta en ole asiantuntija, joten voi hyvin olla toisin. Ajattelin pitkään kärsiväni dissosiaatiosta, mutta tulen ennemminkin tullut tulokseen, että ehkei kyse ole siitä, koska itse huomaan selkeästi, milloin kumpainenkin puoli astuu "näyttämölle". Mielenkiintoista keskustelua, jatkakaa!
Miksi sinusta se poissulkee dissosiaation, jos huomaa mikä osa persoonasta on parhaillaan aktiivisena? Käsittääkseni psyykkisesti ehjällä ihmisellä ei pitäisi olla tuollaista tunnetta siitä, että osat vaihtuvat, vaan kaikki on samaa kokonaisuurta, vaikka olisikin päällä erilaisia tunteita. Kyllä minäkin huomaan milloin traumapersoona ottaa ohjat.
En oikeastaan osaa sanoa, miksi se minusta sulkee dissosiaation pois - tosiaan, minulla ei ole tähän mielipidettä, vain ajatus, joka minulla on ollut, enkä muista mihin se pohjaa. Etenkin kun aletaan puhua persoonan jakautumisesta, niin mielestäni kyse ei ole enää "fiilisten" vaihtelusta.
En koe, että minulla on kyse fiilisten vaihtelusta. Usein traumapersoona (EP) tulee ja sysää pois persoonan toiminnallisen osan (ANP). Tai voihan traumapersoonia olla montakin, mutten ole oppinut erottamaan niitä. Toiminnallisia osia on kuitenkin vain yksi. Tämän takia minulla hyvin voimakkaasti vaihtelevat näkemykset siitä olenko selvinnyt traumoistani vai en, koska elän näitä kokemuksia paljon uudelleen. Traumapersoonani on nykyään hyvin vihainen ja käy lähes koko ajan ylikierroksilla ollessaan paikalla.
Sanotaan, että esimerkiksi erilaisten äänien kuuleminen päässä on normaalia (sisäistetty vaativa vanhempi, lapsiosa jne.). Missä vaiheessa kyse on persoonan jakautumisesta? Täytyykö olla muistikatkoksia?