Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa onko persoona jakautunut vai onko kyse persoonan eri piirteistä?
Kommentit (119)
Voiko jakautunut persoona ilmetä niin, että joku muuttuu toiseksi persoonaksi esim. 30-vuotiaana ja sitten muutaman vuoden kuluttua muuttuu takaisin vanhaksi itsekseen? Tiedän yhden tällaisen tapauksen, olisi mukava kuulla onko siinä kyse samasta vai eri asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.healthyplace.com/abuse/dissociative-identity-disorder/disso…
17 % psykiatrisen sairaalan potilaista on dissosiatiivinen häiriö... DID:iä arvellaan yleisesti olevan yhdellä sadasta, eli ei todellakaan kyse "sormilla laskettava määrä psykiatrian historiassa".
Luitko kokonaan linkittämääsi tekstiä? Tuossa jo heti ensimmäississä lauseissa todetaan, ettei DID:llä ole tarpeeksi todisteita ja tutkimuksia. Ne tutkimukset mitä on, ovat todella vähäisiä eivätkä tarpeeksi laajasti tehtyjä.
DID ei ole tarpeeksi tutkittu, ei tarpeeksi pitkään eikä tarpeeksi laajasti.
Onhan tämä ollut tunnustettu ilmiö jo pitkään psykiatrian historiassa, vaikka tätä pitäisikin tutkia vielä lisää.
Psykologian piireissä on paljon teorioita siitä miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät ja eri häiriöille, mutta ei se tarkoita sitä, ettäkö ne olisi todistettu olevan oikein. Tuo DID on hyvä esimerkki. Se on teoria, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi laajasti tutkittu aihe. Esimerkiksi sitä, miten DID ilmenee varsinkin aivoissa ja miten nämä eri persoonat näkyvät aivoissa ei ole vielä todistettu laajoilla tutkimuksilla. Todennäköisesti tutkimukset perustuvat pääsäännöllisesti kuvailevaan tutkimukseen, jossa potilaat kertovat omakohtaisista kokemuksista, mutta nämä eivät ole millään tavalla todistettavissa.
Ja miten sinusta tämä tulisi ottaa huomioon? Esimerkiksi jos puhutaan tähän keskusteluun osallistujista?
Ettei kannata lähteä saman tien uskomaan omaavansa jakautuneen persoonan, joka selittäisi esimerkiksi omaa huonoo käytöstä. Joskus jos ihminen tahtoo, että hänellä olisi jokin mielenhäiriö, hän voi alkaa oireilemaan juuri lukemansa mielenhäiriön tavoin. Näin uskomukset saattavat vahvistua siitä, että kyseessä olisi tuo häiriö, vaikka kyseessä ei olisikaan kyseinen häiriö. Ja ettei kyseistä häiriötä ole tutkittu tarpeeksi, jotta sen olomassaoloa voisi edes todistaa.
Moni todellakin tahtoo, että hänellä olisi joku mielenhäiriö... Nyt valot päälle! Ajattelitko yhtään ennen kuin kirjoitit kommenttisi? 😲
Tuo on ihan yleinen ilmiö, mistä syystä sanotaan, ettei ihmiset saisi diagnosisoida itseään tai toisiaan. Monet lähtevät etsimään syitä ongelmilleensa ja usein uskovat, että syyt saattavt selittyä tietyllä mielenhäiriöllä. Yleisemmin henkilöt mielummin valitsevat sosiaalisesti hyväksytyt (kuten ADHD, asperger, masennus) mielenhäiriöt sen sijaan, kuin esimerkiksi skitsofrenian. DID on alkanut myös nousemaan tälläiseksi muoti mielenhäiriöksi, jolla selitetään omaa käyttäytymistään. ADHD ja Asperger ovat pitkään olleet "muoti mielenhäiriötä" sen takia, koska nettipalstioila on pitkään ollut sellainen myytti, että ADHD tai Aspergerit olisivat jotenkin muita ihmisiä älykkäämpiä tai taitavampia.
Kuule, paljon isompia ongelma on se, että ihmiset eivät hae mt-ongelmiinsa apua. Suksi nyt suolle jankuttamasta muotidiagnooseista. Tuon sanan käyttö mielenterveysongelmien yhteydessä on varma merkki siitä, että kirjoittajana on trolli.
Olen kanssasi samaa mieltä, että suurempi ongelma on se, että ihmiset eivät hae apua mt-ongelmiinsa ja tämä saattaa usein johtua siihen, että ihmiset mielummin diagnosisoivat itsensä wikipediasta luetun tiedon mukaan sen sijaan, että hakisivat ammattilaisilta apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.healthyplace.com/abuse/dissociative-identity-disorder/disso…
17 % psykiatrisen sairaalan potilaista on dissosiatiivinen häiriö... DID:iä arvellaan yleisesti olevan yhdellä sadasta, eli ei todellakaan kyse "sormilla laskettava määrä psykiatrian historiassa".
Luitko kokonaan linkittämääsi tekstiä? Tuossa jo heti ensimmäississä lauseissa todetaan, ettei DID:llä ole tarpeeksi todisteita ja tutkimuksia. Ne tutkimukset mitä on, ovat todella vähäisiä eivätkä tarpeeksi laajasti tehtyjä.
DID ei ole tarpeeksi tutkittu, ei tarpeeksi pitkään eikä tarpeeksi laajasti.
Onhan tämä ollut tunnustettu ilmiö jo pitkään psykiatrian historiassa, vaikka tätä pitäisikin tutkia vielä lisää.
Psykologian piireissä on paljon teorioita siitä miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät ja eri häiriöille, mutta ei se tarkoita sitä, ettäkö ne olisi todistettu olevan oikein. Tuo DID on hyvä esimerkki. Se on teoria, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi laajasti tutkittu aihe. Esimerkiksi sitä, miten DID ilmenee varsinkin aivoissa ja miten nämä eri persoonat näkyvät aivoissa ei ole vielä todistettu laajoilla tutkimuksilla. Todennäköisesti tutkimukset perustuvat pääsäännöllisesti kuvailevaan tutkimukseen, jossa potilaat kertovat omakohtaisista kokemuksista, mutta nämä eivät ole millään tavalla todistettavissa.
Ja miten sinusta tämä tulisi ottaa huomioon? Esimerkiksi jos puhutaan tähän keskusteluun osallistujista?
Ettei kannata lähteä saman tien uskomaan omaavansa jakautuneen persoonan, joka selittäisi esimerkiksi omaa huonoo käytöstä. Joskus jos ihminen tahtoo, että hänellä olisi jokin mielenhäiriö, hän voi alkaa oireilemaan juuri lukemansa mielenhäiriön tavoin. Näin uskomukset saattavat vahvistua siitä, että kyseessä olisi tuo häiriö, vaikka kyseessä ei olisikaan kyseinen häiriö. Ja ettei kyseistä häiriötä ole tutkittu tarpeeksi, jotta sen olomassaoloa voisi edes todistaa.
Kyökkipsykologi vauhdissa.
Kriittistä ajattelukykyä suositellaan ihan muillekkin, kuin psykologeille.
Suosittelen sinua perehtymään traumoja käsittelevään kirjallisuuteen ennen kuin tulet tänne suoltamaan mutuiluasi.
Pelkästään traumat ovat aika pieni alue koko psykologiasta, jos nyt ihan oikeasti aletaan miettiä ihmisten mieltä, miten persoonallisuudet syntyvät ja niinedespäin. Pelkästään traumoista lukeminen voi antaa todella yksinkertaisen kuvan asioista.
Jeps, sinusta on parempi pelkästään heittää lonkalta arvauksiasi kuin perehtyä yhtään mihinkään.
Voisitko avata väittämääsi vähän laajemmin?
Olen tavannut pikkutytön, joka oli varmaan alle 10-vuotias, ja jolla oli jakautunut persoona. Hänen sivupersoonillaan oli kaikilla nimet, ja niitä oli eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia. Tästä on jo pitkä aika enkä tiedä, onko hänen persoonansa vielä jakautunut. Hänellä oli ollut "hieman" vaikeat kotiolot ja siitä syystä oli otettu huostaan. Käsitin niin, että hän ei ollut tietoinen siitä mitä nämä muut persoonallisuudet sanoivat ja tekivät.
Adhd ja asperger ei ole mielenhäiriöitä vaan neurologisella puolella. Heitä hoitaa neuropsykologit. Kun taas mielenhäiriöitä ihan vaan psykologit.
Neuro eli aivot. Heillä on erilaiset aivot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adhd ja asperger ei ole mielenhäiriöitä vaan neurologisella puolella. Heitä hoitaa neuropsykologit. Kun taas mielenhäiriöitä ihan vaan psykologit.
Neuro eli aivot. Heillä on erilaiset aivot.
Neurologisista ongelmista kärsivällä voi olla myös mielenterveysongelmia. Harvaa aikuista testata neurologisten ongelmien takia.
htep kirjoitti:
htep kirjoitti:
Koko psykiatria on valeella ratsastavien ihmisten uskonto. Toivon todella, etta ne siteet; siteet, niin kuin "hieroglyfi"teksti mainitsee: Siteet nimelta: S-t jotka sitovat suutani, ne siteet tulen haittamaan sitojien kasvoille, niin etta puhun myos suullani, enka vain kirjoita taalta jostakin netin valityksella.
Tietysti toivon samaa jokaiselle ihmiselle maailmassa, etta heidan sidottu suunsa vapautuu. Etta Vale tuhotaan ikuisuudessa, ja siksi myos talla. Tassa maailmassa. Etta jokaisella ihmisella on siihen mahdollisuus.
Maan paalla:
M- TJA
siksi:
Taivaassa: M PET
Ja viimeistaan se tapahtuu: M PET.
Kerroin tuossa, etta olen( uskonnon kautta) hyvaksynyt itseeni suuren joukon eri "persoonallisuuksia". He ovat totuuden persoonia, JUMALUUKSIA ja tuottavat minulle voimaa ja iloa. He ajavat valeen ulos.
Siksi mitaan
https://en.wikipedia.org/wiki/Dissociative_identity_disorder
tuollaista psykiatrian kuvaamaa vikaa ei ole olemassa, vaan psykiatrian kuvaama vika on: Vale ja vale valeen sisalla, Psykiatria on se vale, joka pitaa itsensa vallassa olevaa sisallaan.
Ja se vale tulee pahuuden, eli kaarmeen suusta. Ja seuraus on:
Etta maailmassa olisi, (ja onkin) surua itkua sekaannusta epajarjestysta ja karsimysta. Ne ovat valeen seurauksia.
Psykiatria on oppi joka tulee niiden ihmisten suusta jotka ratsastavat valeella, ja he pitavat toisia valeella ratsastavia vallassaan.
Moneen osaan jakaantunut sydan ei ole vika. Vika seuraa siita, jos sydamessa valetta.
Miten on? Jos kaadat ruukkuun viinia ja mausteita, ei sen sisalto kai kuitenkaan ole kelvoton.
Mutta jos siella on jyvia ja akanoita ei elama kuitenkaan jatku kuin jyvista. Silloin sydamessa on ristiriita, ja se ei korjaannu muulla kuin silla, etta vain elama jatetaan jaljelle.
Valeesta todistaa se, etta psykiatrian luukusta ei tule ulos puhdasta elamaa, ja elaman jatkumista tavoiteena jokaiselle. Vale pitaa valeen sisallaan.
Mainitsen tassa psykiatrian esimerkkina. Toki oikeuslaitoksestakin tulee vastaavaa. Esitetaan etta rikoksen tehnyt ei kykene tekemaan parannusta ja muuttumaan kunnon kansalaiseksi: Etta olisi olemassa jokin rikollinen mieli, joka ei lopulta kykene muuhun kuin olemaan rikollinen.
"Kupla" "kuplan" sisalla, jotka tulevat kaarmeen suusta.
Kyse on samasta valeella ratsastamisesta. Muoto on hiukan toinen, mutta samasta on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
htep kirjoitti:
htep kirjoitti:
htep kirjoitti:
Koko psykiatria on valeella ratsastavien ihmisten uskonto. Toivon todella, etta ne siteet; siteet, niin kuin "hieroglyfi"teksti mainitsee: Siteet nimelta: S-t jotka sitovat suutani, ne siteet tulen haittamaan sitojien kasvoille, niin etta puhun myos suullani, enka vain kirjoita taalta jostakin netin valityksella.
Tietysti toivon samaa jokaiselle ihmiselle maailmassa, etta heidan sidottu suunsa vapautuu. Etta Vale tuhotaan ikuisuudessa, ja siksi myos talla. Tassa maailmassa. Etta jokaisella ihmisella on siihen mahdollisuus.
Maan paalla:
M- TJA
siksi:
Taivaassa: M PET
Ja viimeistaan se tapahtuu: M PET.
Kerroin tuossa, etta olen( uskonnon kautta) hyvaksynyt itseeni suuren joukon eri "persoonallisuuksia". He ovat totuuden persoonia, JUMALUUKSIA ja tuottavat minulle voimaa ja iloa. He ajavat valeen ulos.
Siksi mitaan
https://en.wikipedia.org/wiki/Dissociative_identity_disorder
tuollaista psykiatrian kuvaamaa vikaa ei ole olemassa, vaan psykiatrian kuvaama vika on: Vale ja vale valeen sisalla, Psykiatria on se vale, joka pitaa itsensa vallassa olevaa sisallaan.
Ja se vale tulee pahuuden, eli kaarmeen suusta. Ja seuraus on:
Etta maailmassa olisi, (ja onkin) surua itkua sekaannusta epajarjestysta ja karsimysta. Ne ovat valeen seurauksia.
Psykiatria on oppi joka tulee niiden ihmisten suusta jotka ratsastavat valeella, ja he pitavat toisia valeella ratsastavia vallassaan.
Moneen osaan jakaantunut sydan ei ole vika. Vika seuraa siita, jos sydamessa valetta.
Miten on? Jos kaadat ruukkuun viinia ja mausteita, ei sen sisalto kai kuitenkaan ole kelvoton.
Mutta jos siella on jyvia ja akanoita ei elama kuitenkaan jatku kuin jyvista. Silloin sydamessa on ristiriita, ja se ei korjaannu muulla kuin silla, etta vain elama jatetaan jaljelle.
Valeesta todistaa se, etta psykiatrian luukusta ei tule ulos puhdasta elamaa, ja elaman jatkumista tavoiteena jokaiselle. Vale pitaa valeen sisallaan.
Mainitsen tassa psykiatrian esimerkkina. Toki oikeuslaitoksestakin tulee vastaavaa. Esitetaan etta rikoksen tehnyt ei kykene tekemaan parannusta ja muuttumaan kunnon kansalaiseksi: Etta olisi olemassa jokin rikollinen mieli, joka ei lopulta kykene muuhun kuin olemaan rikollinen.
"Kupla" "kuplan" sisalla, jotka tulevat kaarmeen suusta.
Kyse on samasta valeella ratsastamisesta. Muoto on hiukan toinen, mutta samasta on kyse.
Ikävää, että moni psyykkisesti sairas on näin hoitokielteinen. Eipä silloin tilanne näiden ihmisten osalta yleensä kuin heikkene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd ja asperger ei ole mielenhäiriöitä vaan neurologisella puolella. Heitä hoitaa neuropsykologit. Kun taas mielenhäiriöitä ihan vaan psykologit.
Neuro eli aivot. Heillä on erilaiset aivot.
Neurologisista ongelmista kärsivällä voi olla myös mielenterveysongelmia. Harvaa aikuista testata neurologisten ongelmien takia.
Ja näitä neurologisia häiriöitä ei oikeastaan edes testata millään neurologisella mittauslaitteella. Esimerkiksi Suomessa en ole kuullut, että käytettäisiin mitään erilaisia aivojen toimitaa mittaavia laitteita ADHD:n toteamiseen, vaan ihmiset tutkitaan pääsäännöllisesti observoimalla ja eri testien ja kyselyjen avulla ja niistä tehdään diagnoosi. Sama on masennuksessa. Vaikka masennuksen sanotaan olevan välittäjäaineiden vähäinen tuotto, ei sitä kuitenkaan testata millään tavalla, vaan lääkkeet määrätään usein asiakkaan kertomien asioiden mukaan ja käyttämällä noita masennustestejä diagnoosin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se, että jostain asiasta ei vielä ole laajoja tutkimuksia, tarkoita että ko ilmiö ei olisi totta :D Vai eikö esim DNA:ta ollut olemassa ennen kuin se löydettiin? Trollit voivat poistua ketjusta, teidän kanssanne on turha väitellä.
Ei tulisi olla liika vakavastiotettavan tuntuinen persooona koska sillloin ajaaa itsensäää helposti nurkkaaaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonan eri piirteet puhuvat eri äänillä ja ilmehtivät eri tavalla. Ei oo kyllä normaalia.
Vierailija kirjoitti:
htep kirjoitti:
htep kirjoitti:
htep kirjoitti:
Koko psykiatria on valeella ratsastavien ihmisten uskonto. Toivon todella, etta ne siteet; siteet, niin kuin "hieroglyfi"teksti mainitsee: Siteet nimelta: S-t jotka sitovat suutani, ne siteet tulen haittamaan sitojien kasvoille, niin etta puhun myos suullani, enka vain kirjoita taalta jostakin netin valityksella.
Tietysti toivon samaa jokaiselle ihmiselle maailmassa, etta heidan sidottu suunsa vapautuu. Etta Vale tuhotaan ikuisuudessa, ja siksi myos talla. Tassa maailmassa. Etta jokaisella ihmisella on siihen mahdollisuus.
Maan paalla:
M- TJA
siksi:
Taivaassa: M PET
Ja viimeistaan se tapahtuu: M PET.
Kerroin tuossa, etta olen( uskonnon kautta) hyvaksynyt itseeni suuren joukon eri "persoonallisuuksia". He ovat totuuden persoonia, JUMALUUKSIA ja tuottavat minulle voimaa ja iloa. He ajavat valeen ulos.
Siksi mitaan
https://en.wikipedia.org/wiki/Dissociative_identity_disorder
tuollaista psykiatrian kuvaamaa vikaa ei ole olemassa, vaan psykiatrian kuvaama vika on: Vale ja vale valeen sisalla, Psykiatria on se vale, joka pitaa itsensa vallassa olevaa sisallaan.
Ja se vale tulee pahuuden, eli kaarmeen suusta. Ja seuraus on:
Etta maailmassa olisi, (ja onkin) surua itkua sekaannusta epajarjestysta ja karsimysta. Ne ovat valeen seurauksia.
Psykiatria on oppi joka tulee niiden ihmisten suusta jotka ratsastavat valeella, ja he pitavat toisia valeella ratsastavia vallassaan.
Moneen osaan jakaantunut sydan ei ole vika. Vika seuraa siita, jos sydamessa valetta.
Miten on? Jos kaadat ruukkuun viinia ja mausteita, ei sen sisalto kai kuitenkaan ole kelvoton.
Mutta jos siella on jyvia ja akanoita ei elama kuitenkaan jatku kuin jyvista. Silloin sydamessa on ristiriita, ja se ei korjaannu muulla kuin silla, etta vain elama jatetaan jaljelle.
Valeesta todistaa se, etta psykiatrian luukusta ei tule ulos puhdasta elamaa, ja elaman jatkumista tavoiteena jokaiselle. Vale pitaa valeen sisallaan.
Mainitsen tassa psykiatrian esimerkkina. Toki oikeuslaitoksestakin tulee vastaavaa. Esitetaan etta rikoksen tehnyt ei kykene tekemaan parannusta ja muuttumaan kunnon kansalaiseksi: Etta olisi olemassa jokin rikollinen mieli, joka ei lopulta kykene muuhun kuin olemaan rikollinen.
"Kupla" "kuplan" sisalla, jotka tulevat kaarmeen suusta.
Kyse on samasta valeella ratsastamisesta. Muoto on hiukan toinen, mutta samasta on kyse.
Ikävää, että moni psyykkisesti sairas on näin hoitokielteinen. Eipä silloin tilanne näiden ihmisten osalta yleensä kuin heikkene.
Eiko olekkin?
Haluaisitko sulkea minut heti pois nakyvista, vai toivoisitko, etta esitan ajatuksiani enemman julkisuudessa, tai ihan kasvoista kasvoihin? Tulisin ihan mielellani paremmin esille.
Ehka minun pitaa tunkeutua paremmin julkisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se, että jostain asiasta ei vielä ole laajoja tutkimuksia, tarkoita että ko ilmiö ei olisi totta :D Vai eikö esim DNA:ta ollut olemassa ennen kuin se löydettiin? Trollit voivat poistua ketjusta, teidän kanssanne on turha väitellä.
DNA on vähän huono vertauskohta, koska DNA on jotain minkä voi tieteellisesti todistaa ja että se on totta.
Psykologiassa on ollut ajan mittaan useita teorioita, joihin on ensiksi uskottu, mutta ne ovat sitten todistettu vääriksi. Näistä tunnetuin lienee oli aikoinaan, että naisten hysteeria johtui siitä, että heillä oli tiedostamattomia tyydyttämättömiä haluja ja tähän sitten määrättiin seksileluja hoidoksi. Voin yrittää kohta etsiä sen koko jutun, kunhan saan kokkaukset tehtyä.
Tuossakin teorisassa oli kyllä omat selitykset ja tutkimukset, jotka väittivät asian olevan oikeasti noin.
Persoonan jakautumisessa ihmisellä on yleensä ainakin 2 erilaista puolta, jotka eivät edes välttämättä ole tietoisia toisistaan. Nillä voi olla kokonaan erilainen identiteetti, tyyli, puhetapa ym.
Erilaiset tilat, kuten lapsen tila ja vanhemman tila ovat yleisiä, ja kaikilla ihmisillä on niitä. Traumatisoituneilla tilat saattavat vaihdella nopeasti ja tilanteeseen sopimattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava keskustelu!
Meillä miehellä on tällaista, että hän muuttuu välillä eri ihmiseksi. Hän käy terapiassa ja näitä muuttumisia esiintyy nykyään aiempaa harvemmin, eikä muuttuminen ole enää yhtä jyrkkää kuin aiemmin. Silti huomaan sen edelleen, mm. hänen tavastaan ääntää tiettyjä sanoja. Pelkään tätä sivupersoonaa jonkin verran, tai ainakin sitä että miehestä tulee ikään kuin vieras ihminen.
Olemme sopineet että kertoisin miehelle kun hänellä on tuo toinen persoona aktiivisena, jotta hän ymmärtäisi silloin varoa puheitaan (sivupersoona on sanonut niin pahoja ja ilkeitä asioita, että ne ovat vaurioittaneet suhdettamme ja myös minun minäkuvaani). Tämä ei ole kuitenkaan oikein hyvin toiminut, koska kun hänellä on sivupersoona aktiivisena, hän suhtautuu kielteisesti siihen että puhun asiasta. Sitten ollessaan normaali, oma itsensä, hän kertoo haluavansa että sanon asiasta. Siis sivupersoonan mielipide tästä on eri kuin miehen oma mielipide.
Olen yrittänyt keksiä sellaista puhetapaa, jonka sivupersoonakin pystyisi hyväksymään, toistaiseksi tuloksetta.
Onko teillä muilla tällaista? Keksittekö neuvoa, miten kannattaisi edetä asiassa?
En valitettavasti osaa auttaa. Minulla on niin ankara itsekontrolli päällä, että tuollaisissa tilanteissa yleensä lopetan sanallisen vuorovaikutuksen muiden kanssa täysin, koska pelkään sanovani jotain peruuttamatonta. Se ei ole puolison mieleen.
Olemme sopineet, että näissä tilanteissa puoliso suhtautuisi minuun kuin poissa tolaltaan olevaan lapseen, jotta pystyisin turvallisesti palaamaan traumapersoonasta takaisin omaksi itsekseni. Yleensä maadoittamisen keinona on pitäminen kädestä tai ottaminen syliin ja rauhoittava puhetapa.
Aina puoliso ei tietenkään tähän kykene, jos on itsekin tuohduksissa. Silloin usein menen peiton alle rauhoittamaan tai makaan lattialla hypistellen jotain. Tietoiseen hengittämiseen keskittyminen auttaa usein palaamaan tähän aikaan ja paikkaan yhdessä rauhoittavan sisäisen puheen kanssa.
Kiitos tästä viestistä.
Meillä on menneisyydessä tapaus, jossa kerroin miehelle pahoittaneeni mieleni eräästä asiasta (hän kosketteli illanistujaisissa erästä iäkästä naishenkilöä tavalla, joka herätti minussa mustasukkaisuutta, koska se vaikutti hyvin läheiseltä ja jopa eroottiselta, ja itse en saanut mieheltä kosketuksia tai huomiota ollenkaan). Vaikka puhuin asiasta neutraalisti ja käytin minä-viestejä, enkä syyllistänyt miestä, hänellä napsahti tuo sivupersoona päälle ja meille tuli paha riita. Riidan aikana hän mm. meni peiton alle piiloon ja myöhemmin ryömi lattialla tuo peitto päällään.
Minä loukkaannuin aika paljonkin tuosta käytöksestä. Mielestäni minun pitäisi pystyä puhumaan miehelle avoimesti siitä, jos olen pahoittanut mieleni jostain. Nuo ryömimiset ja muut tuntuivat minusta siltä, että mies yrittää tehdä oloni niin epämukavaksi että luovuttaisin ja sanoisin että kaikki on hyvin ja unohdetaan koko puheenaihe.
Nyt ymmärrän vähän paremmin miestä. Hän ilmeisesti taantui tuossa vähän niin kuin lapseksi, ja peitto ja ryömiminen olivat tapoja lieventää omaa turvattomuutta. En tajunnut tuossa tilanteessa kohdella miestä kuin tämä olisi lapsi, vaan vaadin häneltä vastuun ottamista omasta käytöksestä, siis aikuismaisuutta. Ehkä se olisi sujunut paremmin, jos olisin ainakin vähäksi aikaa ottanut lohduttavan vanhemman roolin.
On tosin raskasta olla toiselle äitinä tilanteessa, jossa se toinen on ensin loukannut minua. Mutta yritän jaksaa ajatella, ettei mies tee tätä tahallaan.
Mulle kyllä tulisi tuosta ihan ensimmäisenä mieleen se, että tekee tahallaan. Kun tekee jotain väärää, niin yrittää harhauttaa huomiosi johonkin muualle, koska ei halua ottaa vastuuta teoistaan. Tuohan kuulostaa jonkinlaiselta narsistilta.
Oliko hän tuota toista naista hipelöidessään oma itsensä vai silloinkin "toisessa persoonassa"?
Ei ollut tässä sivupersoonassaan silloin. (En voi olla ihan varma, olisiko hänellä myös toinen sivupersoona joka olisi ollut tuossa tilanteessa päällä. Mietin asiaa.) Kyseinen vanhempi nainen on hänelle todella läheinen, ikään kuin sellainen varaäiti. Miehelläni on todennäköisesti myös jonkinlainen neurokirjon häiriö, eli uskon hänen vain ilmaisseen aidosti läheisyyttään tuota naista kohtaan, ja että hän ei osannut ajatella miltä tämä näyttää ja tuntuu minun näkökulmastani. Hän on ollut pitkään ilman läheistä parisuhdetta, itse asiassa meidän suhteemme on ensimmäinen jossa hän on päästänyt kumppaninsa aidosti itseään lähelle. Ehkä siksikin hänelle ei ollut oikein selvää, miten tuossa tilanteessa olisi hyvä toimia. Kun aiemmat kumppanit ovat olleet sellaisia aika etäisiä hänelle, ja tämä kyseinen nainen taas läheinen, tilanne on varmaan hänestä vaikuttanut ihan tavalliselta.
Tiedän että myös narsistisesti häiriintynyt voisi käyttäytyä näin, mutta olen nykyään varma että mieheni ei ole sellainen. Myös hänen terapeuttinsa on kertonut, että hänen käytöksensä voi joskus vaikuttaa tällaiselta ja asiasta on puhuttu avoimesti.
Sitten kun kerroin miehelle miltä minusta oli tuntunut, häntä varmaan hävetti oma käytöksensä niin paljon, että tuo myrkyllisempi/lapsellinen sivupersoona napsahti päälle. Hän on hyväntahtoinen ja ihana ihminen, ja yrittää kaikissa tilanteissa toimia täydellisen moraalisesti oikein (liiankin paljon, niin että tästä tulee kamalat paineet hänelle). Siksi hänen on vaikeaa kestää sitä, että hän on tahtomattaan tullut loukanneeksi minua.
Okei. Pahoittelen hätäistä narsistianalyysiani. En tuon viestisi perusteella kyllä saakaan hänestä enää yhtään sellaista kuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.healthyplace.com/abuse/dissociative-identity-disorder/disso…
17 % psykiatrisen sairaalan potilaista on dissosiatiivinen häiriö... DID:iä arvellaan yleisesti olevan yhdellä sadasta, eli ei todellakaan kyse "sormilla laskettava määrä psykiatrian historiassa".
Luitko kokonaan linkittämääsi tekstiä? Tuossa jo heti ensimmäississä lauseissa todetaan, ettei DID:llä ole tarpeeksi todisteita ja tutkimuksia. Ne tutkimukset mitä on, ovat todella vähäisiä eivätkä tarpeeksi laajasti tehtyjä.
DID ei ole tarpeeksi tutkittu, ei tarpeeksi pitkään eikä tarpeeksi laajasti.
Onhan tämä ollut tunnustettu ilmiö jo pitkään psykiatrian historiassa, vaikka tätä pitäisikin tutkia vielä lisää.
Psykologian piireissä on paljon teorioita siitä miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät ja eri häiriöille, mutta ei se tarkoita sitä, ettäkö ne olisi todistettu olevan oikein. Tuo DID on hyvä esimerkki. Se on teoria, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi laajasti tutkittu aihe. Esimerkiksi sitä, miten DID ilmenee varsinkin aivoissa ja miten nämä eri persoonat näkyvät aivoissa ei ole vielä todistettu laajoilla tutkimuksilla. Todennäköisesti tutkimukset perustuvat pääsäännöllisesti kuvailevaan tutkimukseen, jossa potilaat kertovat omakohtaisista kokemuksista, mutta nämä eivät ole millään tavalla todistettavissa.
Ja miten sinusta tämä tulisi ottaa huomioon? Esimerkiksi jos puhutaan tähän keskusteluun osallistujista?
Ettei kannata lähteä saman tien uskomaan omaavansa jakautuneen persoonan, joka selittäisi esimerkiksi omaa huonoo käytöstä. Joskus jos ihminen tahtoo, että hänellä olisi jokin mielenhäiriö, hän voi alkaa oireilemaan juuri lukemansa mielenhäiriön tavoin. Näin uskomukset saattavat vahvistua siitä, että kyseessä olisi tuo häiriö, vaikka kyseessä ei olisikaan kyseinen häiriö. Ja ettei kyseistä häiriötä ole tutkittu tarpeeksi, jotta sen olomassaoloa voisi edes todistaa.
Moni todellakin tahtoo, että hänellä olisi joku mielenhäiriö... Nyt valot päälle! Ajattelitko yhtään ennen kuin kirjoitit kommenttisi? 😲
Voi haluta.
Mulla on monia ongelmia, joille ei ole löytynyt selitystä. Olisi hienoa, jos mulla diagnosoitaisiin jotain mikä selittäisi ongelmani.
En tietenkään haluaisi että mulla tupsahtaisi jokin uusi häiriö, mutta olisi kiva saada selitys tähän mennessä vallinneille asioille. Sitä ennen näen itseni vain epämääräisenä ongelmanakasana, tuntuu typerältä kun ei voi millään kaikille tutulla sanalla selittää mitä vikaa mussa on, miksi en pysty niin helposti joihinkin asioihin. Saatan vaikuttaa muiden mielestä tavalliselta ihmiseltä, joka vain valitsee olla tällainen. En tiedä onko mussa mitään diagnosoitavaa, mutta jos sellainen todettaisiin, niin se olisi suunnaton helpotus. Olisi helppo tietää mitä ongelmaa hoitaa, ehkä siihen saisi jopa lääkityksen ja voisin muuttua.
Itse asiassa mulla on diagnosoitu yksi juttu, joka liittyy ulkonäön väärin hahmottamiseen. En tiedä lasketaanko sitä miksikään mielenhäiriöksi, mutta on helpotus, että joku ammattihenkilö on virallisesti kirjoittanut jonnekin sen diagnoosin. Sen ansiosta pystyn hieman helpommin kyseenalaistamaan "vääriä" ajatuksiani, jotka liittyvät ulkonäkööni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.healthyplace.com/abuse/dissociative-identity-disorder/disso…
17 % psykiatrisen sairaalan potilaista on dissosiatiivinen häiriö... DID:iä arvellaan yleisesti olevan yhdellä sadasta, eli ei todellakaan kyse "sormilla laskettava määrä psykiatrian historiassa".
Luitko kokonaan linkittämääsi tekstiä? Tuossa jo heti ensimmäississä lauseissa todetaan, ettei DID:llä ole tarpeeksi todisteita ja tutkimuksia. Ne tutkimukset mitä on, ovat todella vähäisiä eivätkä tarpeeksi laajasti tehtyjä.
DID ei ole tarpeeksi tutkittu, ei tarpeeksi pitkään eikä tarpeeksi laajasti.
Onhan tämä ollut tunnustettu ilmiö jo pitkään psykiatrian historiassa, vaikka tätä pitäisikin tutkia vielä lisää.
Psykologian piireissä on paljon teorioita siitä miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät ja eri häiriöille, mutta ei se tarkoita sitä, ettäkö ne olisi todistettu olevan oikein. Tuo DID on hyvä esimerkki. Se on teoria, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi laajasti tutkittu aihe. Esimerkiksi sitä, miten DID ilmenee varsinkin aivoissa ja miten nämä eri persoonat näkyvät aivoissa ei ole vielä todistettu laajoilla tutkimuksilla. Todennäköisesti tutkimukset perustuvat pääsäännöllisesti kuvailevaan tutkimukseen, jossa potilaat kertovat omakohtaisista kokemuksista, mutta nämä eivät ole millään tavalla todistettavissa.
Ja miten sinusta tämä tulisi ottaa huomioon? Esimerkiksi jos puhutaan tähän keskusteluun osallistujista?
Ettei kannata lähteä saman tien uskomaan omaavansa jakautuneen persoonan, joka selittäisi esimerkiksi omaa huonoo käytöstä. Joskus jos ihminen tahtoo, että hänellä olisi jokin mielenhäiriö, hän voi alkaa oireilemaan juuri lukemansa mielenhäiriön tavoin. Näin uskomukset saattavat vahvistua siitä, että kyseessä olisi tuo häiriö, vaikka kyseessä ei olisikaan kyseinen häiriö. Ja ettei kyseistä häiriötä ole tutkittu tarpeeksi, jotta sen olomassaoloa voisi edes todistaa.
Moni todellakin tahtoo, että hänellä olisi joku mielenhäiriö... Nyt valot päälle! Ajattelitko yhtään ennen kuin kirjoitit kommenttisi? 😲
Voi haluta.
Mulla on monia ongelmia, joille ei ole löytynyt selitystä. Olisi hienoa, jos mulla diagnosoitaisiin jotain mikä selittäisi ongelmani.
En tietenkään haluaisi että mulla tupsahtaisi jokin uusi häiriö, mutta olisi kiva saada selitys tähän mennessä vallinneille asioille. Sitä ennen näen itseni vain epämääräisenä ongelmanakasana, tuntuu typerältä kun ei voi millään kaikille tutulla sanalla selittää mitä vikaa mussa on, miksi en pysty niin helposti joihinkin asioihin. Saatan vaikuttaa muiden mielestä tavalliselta ihmiseltä, joka vain valitsee olla tällainen. En tiedä onko mussa mitään diagnosoitavaa, mutta jos sellainen todettaisiin, niin se olisi suunnaton helpotus. Olisi helppo tietää mitä ongelmaa hoitaa, ehkä siihen saisi jopa lääkityksen ja voisin muuttua.
Itse asiassa mulla on diagnosoitu yksi juttu, joka liittyy ulkonäön väärin hahmottamiseen. En tiedä lasketaanko sitä miksikään mielenhäiriöksi, mutta on helpotus, että joku ammattihenkilö on virallisesti kirjoittanut jonnekin sen diagnoosin. Sen ansiosta pystyn hieman helpommin kyseenalaistamaan "vääriä" ajatuksiani, jotka liittyvät ulkonäkööni.
Tuskin haluaisit mitään mielenhäiriötä. Eri asia on toivoa niihin hoitoa. Minulla on pari diagnoosia. Olisin paljon mieluummin psyykkisesti terve. Diagnooseista huolimatta hoito on ollut vuosikaudet aika epämääräistä. Ongelmien syitä ei kunnolla tutkita, vaan ainoastaan hoidetaan pahimpia oireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.healthyplace.com/abuse/dissociative-identity-disorder/disso…
17 % psykiatrisen sairaalan potilaista on dissosiatiivinen häiriö... DID:iä arvellaan yleisesti olevan yhdellä sadasta, eli ei todellakaan kyse "sormilla laskettava määrä psykiatrian historiassa".
Luitko kokonaan linkittämääsi tekstiä? Tuossa jo heti ensimmäississä lauseissa todetaan, ettei DID:llä ole tarpeeksi todisteita ja tutkimuksia. Ne tutkimukset mitä on, ovat todella vähäisiä eivätkä tarpeeksi laajasti tehtyjä.
DID ei ole tarpeeksi tutkittu, ei tarpeeksi pitkään eikä tarpeeksi laajasti.
Onhan tämä ollut tunnustettu ilmiö jo pitkään psykiatrian historiassa, vaikka tätä pitäisikin tutkia vielä lisää.
Psykologian piireissä on paljon teorioita siitä miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät ja eri häiriöille, mutta ei se tarkoita sitä, ettäkö ne olisi todistettu olevan oikein. Tuo DID on hyvä esimerkki. Se on teoria, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi laajasti tutkittu aihe. Esimerkiksi sitä, miten DID ilmenee varsinkin aivoissa ja miten nämä eri persoonat näkyvät aivoissa ei ole vielä todistettu laajoilla tutkimuksilla. Todennäköisesti tutkimukset perustuvat pääsäännöllisesti kuvailevaan tutkimukseen, jossa potilaat kertovat omakohtaisista kokemuksista, mutta nämä eivät ole millään tavalla todistettavissa.
Ja miten sinusta tämä tulisi ottaa huomioon? Esimerkiksi jos puhutaan tähän keskusteluun osallistujista?
Ettei kannata lähteä saman tien uskomaan omaavansa jakautuneen persoonan, joka selittäisi esimerkiksi omaa huonoo käytöstä. Joskus jos ihminen tahtoo, että hänellä olisi jokin mielenhäiriö, hän voi alkaa oireilemaan juuri lukemansa mielenhäiriön tavoin. Näin uskomukset saattavat vahvistua siitä, että kyseessä olisi tuo häiriö, vaikka kyseessä ei olisikaan kyseinen häiriö. Ja ettei kyseistä häiriötä ole tutkittu tarpeeksi, jotta sen olomassaoloa voisi edes todistaa.
Moni todellakin tahtoo, että hänellä olisi joku mielenhäiriö... Nyt valot päälle! Ajattelitko yhtään ennen kuin kirjoitit kommenttisi? 😲
Voi haluta.
Mulla on monia ongelmia, joille ei ole löytynyt selitystä. Olisi hienoa, jos mulla diagnosoitaisiin jotain mikä selittäisi ongelmani.
En tietenkään haluaisi että mulla tupsahtaisi jokin uusi häiriö, mutta olisi kiva saada selitys tähän mennessä vallinneille asioille. Sitä ennen näen itseni vain epämääräisenä ongelmanakasana, tuntuu typerältä kun ei voi millään kaikille tutulla sanalla selittää mitä vikaa mussa on, miksi en pysty niin helposti joihinkin asioihin. Saatan vaikuttaa muiden mielestä tavalliselta ihmiseltä, joka vain valitsee olla tällainen. En tiedä onko mussa mitään diagnosoitavaa, mutta jos sellainen todettaisiin, niin se olisi suunnaton helpotus. Olisi helppo tietää mitä ongelmaa hoitaa, ehkä siihen saisi jopa lääkityksen ja voisin muuttua.
Itse asiassa mulla on diagnosoitu yksi juttu, joka liittyy ulkonäön väärin hahmottamiseen. En tiedä lasketaanko sitä miksikään mielenhäiriöksi, mutta on helpotus, että joku ammattihenkilö on virallisesti kirjoittanut jonnekin sen diagnoosin. Sen ansiosta pystyn hieman helpommin kyseenalaistamaan "vääriä" ajatuksiani, jotka liittyvät ulkonäkööni.
Tuskin haluaisit mitään mielenhäiriötä. Eri asia on toivoa niihin hoitoa. Minulla on pari diagnoosia. Olisin paljon mieluummin psyykkisesti terve. Diagnooseista huolimatta hoito on ollut vuosikaudet aika epämääräistä. Ongelmien syitä ei kunnolla tutkita, vaan ainoastaan hoidetaan pahimpia oireita.
Masennus esimerkiksi on näppärä diagnoosi siinä mielessä, että sen oireet täyttyvät helposti. Oikeasti kuitenkin masennus voi olla seurausta jostain muusta hoitamattomasta ongelmasta tai sen liitännäinen. Jos kyse on tästä, niin henkilö saattaa käydä vuosikausia hoidossa vähäisin tuloksin, kun hoito kohdistuu väärään ongelmaan.
Jeps, sinusta on parempi pelkästään heittää lonkalta arvauksiasi kuin perehtyä yhtään mihinkään.