Lue keskustelun säännöt.
Mistä tunnistaa onko persoona jakautunut vai onko kyse persoonan eri piirteistä?
Kommentit (119)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut, että kyse on dissosiaatiosta silloin, kun tulee juuri noita muistikatkoksia, ei muista tehneensä tai sanoneensa jotakin ja että noiden persoonallisuuksien välillä yhteys siis jotenkin katkeaa. Mutta en ole asiantuntija, joten voi hyvin olla toisin. Ajattelin pitkään kärsiväni dissosiaatiosta, mutta tulen ennemminkin tullut tulokseen, että ehkei kyse ole siitä, koska itse huomaan selkeästi, milloin kumpainenkin puoli astuu "näyttämölle". Mielenkiintoista keskustelua, jatkakaa!
Miksi sinusta se poissulkee dissosiaation, jos huomaa mikä osa persoonasta on parhaillaan aktiivisena? Käsittääkseni psyykkisesti ehjällä ihmisellä ei pitäisi olla tuollaista tunnetta siitä, että osat vaihtuvat, vaan kaikki on samaa kokonaisuurta, vaikka olisikin päällä erilaisia tunteita. Kyllä minäkin huomaan milloin traumapersoona ottaa ohjat.
En oikeastaan osaa sanoa, miksi se minusta sulkee dissosiaation pois - tosiaan, minulla ei ole tähän mielipidettä, vain ajatus, joka minulla on ollut, enkä muista mihin se pohjaa. Etenkin kun aletaan puhua persoonan jakautumisesta, niin mielestäni kyse ei ole enää "fiilisten" vaihtelusta.
Sinulla on väärää tietoa. Toki fiilisten vaihtelu on normaalia, mutta tuollainen eri persoonan näyttämölle astuminen ei, silloin vain puhutaan osien jaetusta tietoisuudesta. Ihmisillä on usein eri rooleja, esim työrooli, mutta silloinkin om yksi persoona, joka tietoisesti pitää yllä roolia, eikä niin että on monta persoonan osaa, joista yksi tai useampi käy töissä, olipa ihminen tietoinen osistaan tai ei.
Ja edelleen, on Dissosiatiivinen Identiteettihäiriö, jossa yleensä juuri muistikatkoksia jne, mutta jakautumista on lievempääkin. Lievin dissosiaation muoto on esim se, kun vajoaa ajatuksiinsa eikä huomaa mitä ympärillä tapahtuu, ja jota on kaikilla, äärimmäisin muoto taas DID. Väliin mahtuu kaikenlaisia dissosiaation muotoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut, että kyse on dissosiaatiosta silloin, kun tulee juuri noita muistikatkoksia, ei muista tehneensä tai sanoneensa jotakin ja että noiden persoonallisuuksien välillä yhteys siis jotenkin katkeaa. Mutta en ole asiantuntija, joten voi hyvin olla toisin. Ajattelin pitkään kärsiväni dissosiaatiosta, mutta tulen ennemminkin tullut tulokseen, että ehkei kyse ole siitä, koska itse huomaan selkeästi, milloin kumpainenkin puoli astuu "näyttämölle". Mielenkiintoista keskustelua, jatkakaa!
Millaisia osia sinun persoonassasi on? Mistä erotat ne?
Mä erotan ne vihreään ja punaiseen. Muistan jotenkin selkeästi sen punaisen synnyn tai esiintulon, kun olin yläasteella tai lukiossa ja silloinen poikaystävä paljastui petturiksi. Se punainen on kylmä, tunteeton, laskelmoivampi ja välittää vain itsestään, mutta punainen on myös se, joka tulee esiin esimerkiksi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Vihreän taas koen olevan minä. Se on jollakin tavalla kuin lapsiminä, haavoittuva, herkkä, aidompi minä. Näillä kahdella on todella poikkeavat, suorastaan päinvastaiset mielipiteet joistakin asioista ja ne toimivat erilailla. Jos annan punaiselle valtaa, se sotkee asiat ja laittaa minut tekemään asioita, joita oikea minä ei haluaisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Ja edelleen, on Dissosiatiivinen Identiteettihäiriö, jossa yleensä juuri muistikatkoksia jne, mutta jakautumista on lievempääkin. Lievin dissosiaation muoto on esim se, kun vajoaa ajatuksiinsa eikä huomaa mitä ympärillä tapahtuu, ja jota on kaikilla, äärimmäisin muoto taas DID. Väliin mahtuu kaikenlaisia dissosiaation muotoja.
Onko paras apu yleensä traumaterapia vai toimivatko muutkin terapiamuodot, jos oireilu ei ole pahinta mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut, että kyse on dissosiaatiosta silloin, kun tulee juuri noita muistikatkoksia, ei muista tehneensä tai sanoneensa jotakin ja että noiden persoonallisuuksien välillä yhteys siis jotenkin katkeaa. Mutta en ole asiantuntija, joten voi hyvin olla toisin. Ajattelin pitkään kärsiväni dissosiaatiosta, mutta tulen ennemminkin tullut tulokseen, että ehkei kyse ole siitä, koska itse huomaan selkeästi, milloin kumpainenkin puoli astuu "näyttämölle". Mielenkiintoista keskustelua, jatkakaa!
Millaisia osia sinun persoonassasi on? Mistä erotat ne?
Mä erotan ne vihreään ja punaiseen. Muistan jotenkin selkeästi sen punaisen synnyn tai esiintulon, kun olin yläasteella tai lukiossa ja silloinen poikaystävä paljastui petturiksi. Se punainen on kylmä, tunteeton, laskelmoivampi ja välittää vain itsestään, mutta punainen on myös se, joka tulee esiin esimerkiksi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Vihreän taas koen olevan minä. Se on jollakin tavalla kuin lapsiminä, haavoittuva, herkkä, aidompi minä. Näillä kahdella on todella poikkeavat, suorastaan päinvastaiset mielipiteet joistakin asioista ja ne toimivat erilailla. Jos annan punaiselle valtaa, se sotkee asiat ja laittaa minut tekemään asioita, joita oikea minä ei haluaisi tehdä.
Onko sinun helppoa kontrolloida näitä osia? Minulla puoliso tulee välillä rauhoittelemaan, kun huomaa etten ole se tavallinen oma itseni.
Osaako joku neuvoa mitä nyt kannattaisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ajatellut, että kyse on dissosiaatiosta silloin, kun tulee juuri noita muistikatkoksia, ei muista tehneensä tai sanoneensa jotakin ja että noiden persoonallisuuksien välillä yhteys siis jotenkin katkeaa. Mutta en ole asiantuntija, joten voi hyvin olla toisin. Ajattelin pitkään kärsiväni dissosiaatiosta, mutta tulen ennemminkin tullut tulokseen, että ehkei kyse ole siitä, koska itse huomaan selkeästi, milloin kumpainenkin puoli astuu "näyttämölle". Mielenkiintoista keskustelua, jatkakaa!
Millaisia osia sinun persoonassasi on? Mistä erotat ne?
Mä erotan ne vihreään ja punaiseen. Muistan jotenkin selkeästi sen punaisen synnyn tai esiintulon, kun olin yläasteella tai lukiossa ja silloinen poikaystävä paljastui petturiksi. Se punainen on kylmä, tunteeton, laskelmoivampi ja välittää vain itsestään, mutta punainen on myös se, joka tulee esiin esimerkiksi seksuaalisessa kanssakäymisessä. Vihreän taas koen olevan minä. Se on jollakin tavalla kuin lapsiminä, haavoittuva, herkkä, aidompi minä. Näillä kahdella on todella poikkeavat, suorastaan päinvastaiset mielipiteet joistakin asioista ja ne toimivat erilailla. Jos annan punaiselle valtaa, se sotkee asiat ja laittaa minut tekemään asioita, joita oikea minä ei haluaisi tehdä.
Onko sinun helppoa kontrolloida näitä osia? Minulla puoliso tulee välillä rauhoittelemaan, kun huomaa etten ole se tavallinen oma itseni.
Ei ole helppoa kontrolloida, muuten kuin pyrkimällä pois tilanteesta ja välttelemällä tilanteita, joissa tiedän sen voivan tulla esiin. Kumppanit ovat pelänneetkin tuota toista puolta, sanoneet silmieni käyttäytyvän erilailla silloin kun olen punaisella. En kylläkään ole selittänyt näistä puolista heille mitään, koska se kuulostaa älyttömältä, mutta he ovat sanoneet, että muutun ihan eri ihmiseksi.
Kiinnostava keskustelu!
Meillä miehellä on tällaista, että hän muuttuu välillä eri ihmiseksi. Hän käy terapiassa ja näitä muuttumisia esiintyy nykyään aiempaa harvemmin, eikä muuttuminen ole enää yhtä jyrkkää kuin aiemmin. Silti huomaan sen edelleen, mm. hänen tavastaan ääntää tiettyjä sanoja. Pelkään tätä sivupersoonaa jonkin verran, tai ainakin sitä että miehestä tulee ikään kuin vieras ihminen.
Olemme sopineet että kertoisin miehelle kun hänellä on tuo toinen persoona aktiivisena, jotta hän ymmärtäisi silloin varoa puheitaan (sivupersoona on sanonut niin pahoja ja ilkeitä asioita, että ne ovat vaurioittaneet suhdettamme ja myös minun minäkuvaani). Tämä ei ole kuitenkaan oikein hyvin toiminut, koska kun hänellä on sivupersoona aktiivisena, hän suhtautuu kielteisesti siihen että puhun asiasta. Sitten ollessaan normaali, oma itsensä, hän kertoo haluavansa että sanon asiasta. Siis sivupersoonan mielipide tästä on eri kuin miehen oma mielipide.
Olen yrittänyt keksiä sellaista puhetapaa, jonka sivupersoonakin pystyisi hyväksymään, toistaiseksi tuloksetta.
Onko teillä muilla tällaista? Keksittekö neuvoa, miten kannattaisi edetä asiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava keskustelu!
Meillä miehellä on tällaista, että hän muuttuu välillä eri ihmiseksi. Hän käy terapiassa ja näitä muuttumisia esiintyy nykyään aiempaa harvemmin, eikä muuttuminen ole enää yhtä jyrkkää kuin aiemmin. Silti huomaan sen edelleen, mm. hänen tavastaan ääntää tiettyjä sanoja. Pelkään tätä sivupersoonaa jonkin verran, tai ainakin sitä että miehestä tulee ikään kuin vieras ihminen.
Olemme sopineet että kertoisin miehelle kun hänellä on tuo toinen persoona aktiivisena, jotta hän ymmärtäisi silloin varoa puheitaan (sivupersoona on sanonut niin pahoja ja ilkeitä asioita, että ne ovat vaurioittaneet suhdettamme ja myös minun minäkuvaani). Tämä ei ole kuitenkaan oikein hyvin toiminut, koska kun hänellä on sivupersoona aktiivisena, hän suhtautuu kielteisesti siihen että puhun asiasta. Sitten ollessaan normaali, oma itsensä, hän kertoo haluavansa että sanon asiasta. Siis sivupersoonan mielipide tästä on eri kuin miehen oma mielipide.
Olen yrittänyt keksiä sellaista puhetapaa, jonka sivupersoonakin pystyisi hyväksymään, toistaiseksi tuloksetta.
Onko teillä muilla tällaista? Keksittekö neuvoa, miten kannattaisi edetä asiassa?
En valitettavasti osaa auttaa. Minulla on niin ankara itsekontrolli päällä, että tuollaisissa tilanteissa yleensä lopetan sanallisen vuorovaikutuksen muiden kanssa täysin, koska pelkään sanovani jotain peruuttamatonta. Se ei ole puolison mieleen.
Kannattaa hakeutua traumaterapiaan, tai ylipäänsä dissosiaatioon perehtyneelle terspeutille, jos tällaista epäilee itsessään, jollei nykyinen terapia tunnu auttavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava keskustelu!
Meillä miehellä on tällaista, että hän muuttuu välillä eri ihmiseksi. Hän käy terapiassa ja näitä muuttumisia esiintyy nykyään aiempaa harvemmin, eikä muuttuminen ole enää yhtä jyrkkää kuin aiemmin. Silti huomaan sen edelleen, mm. hänen tavastaan ääntää tiettyjä sanoja. Pelkään tätä sivupersoonaa jonkin verran, tai ainakin sitä että miehestä tulee ikään kuin vieras ihminen.
Olemme sopineet että kertoisin miehelle kun hänellä on tuo toinen persoona aktiivisena, jotta hän ymmärtäisi silloin varoa puheitaan (sivupersoona on sanonut niin pahoja ja ilkeitä asioita, että ne ovat vaurioittaneet suhdettamme ja myös minun minäkuvaani). Tämä ei ole kuitenkaan oikein hyvin toiminut, koska kun hänellä on sivupersoona aktiivisena, hän suhtautuu kielteisesti siihen että puhun asiasta. Sitten ollessaan normaali, oma itsensä, hän kertoo haluavansa että sanon asiasta. Siis sivupersoonan mielipide tästä on eri kuin miehen oma mielipide.
Olen yrittänyt keksiä sellaista puhetapaa, jonka sivupersoonakin pystyisi hyväksymään, toistaiseksi tuloksetta.
Onko teillä muilla tällaista? Keksittekö neuvoa, miten kannattaisi edetä asiassa?
En valitettavasti osaa auttaa. Minulla on niin ankara itsekontrolli päällä, että tuollaisissa tilanteissa yleensä lopetan sanallisen vuorovaikutuksen muiden kanssa täysin, koska pelkään sanovani jotain peruuttamatonta. Se ei ole puolison mieleen.
Olemme sopineet, että näissä tilanteissa puoliso suhtautuisi minuun kuin poissa tolaltaan olevaan lapseen, jotta pystyisin turvallisesti palaamaan traumapersoonasta takaisin omaksi itsekseni. Yleensä maadoittamisen keinona on pitäminen kädestä tai ottaminen syliin ja rauhoittava puhetapa.
Aina puoliso ei tietenkään tähän kykene, jos on itsekin tuohduksissa. Silloin usein menen peiton alle rauhoittamaan tai makaan lattialla hypistellen jotain. Tietoiseen hengittämiseen keskittyminen auttaa usein palaamaan tähän aikaan ja paikkaan yhdessä rauhoittavan sisäisen puheen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla luultiin sitä vaikken itse koe tollaista.
Mulla on adhd, joka juuri saatiin selville ja kun selitin adhd oireita, lääkäri luuli dissojutuiksi. Vaikka yritin selittää, ettei ne oo sellaisia oireita.
Mun on vaikea selittää asioita koska tuntuu välillä ettei aivot ja suu ole yhteydessä toisiinsa..
V*tun v*tun v*tun raivostuttava selittää ettei oo sellasia did oireita.
Ja kerrankin yli-innokas psykiatrini kysyi olisko mulla skitsosfrenia kun sanoin että päässä on ku monta kanavaa päällekkäin. "Ai kuuletko sä ääniä"
Kerran raivostuinkin kun alko v*tuttaa tollaset kyselyt.
Sit pääsinkin psykiatrisiin testeihin missä kaiken maailman sairaudet plus adhd testattiin ja selvisi että oli vain adhd.
Harmittaa kun psykiatri vaihtui juuri ennen tuloksia. En pääse sanomaan että luulitpa väärin.
Eikä KUKAAN OLE NÄHNYT ETTÄ OLISI USEITA PERSOONIA TAI MITÄÄN MUUTAKAANJA SILTI LUULLAAN TOLLASTA. H*TTO ETTÄ ON. PERSEESTÄPUOLUSTAAITSEÄÄN ETTEI VAAN SAA DIAGNOOSIA VÄÄRIN.
Millaisia nuo testit olivat? Kestivätkö ne pitkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme sopineet, että näissä tilanteissa puoliso suhtautuisi minuun kuin poissa tolaltaan olevaan lapseen, jotta pystyisin turvallisesti palaamaan traumapersoonasta takaisin omaksi itsekseni. Yleensä maadoittamisen keinona on pitäminen kädestä tai ottaminen syliin ja rauhoittava puhetapa.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakeutua traumaterapiaan, tai ylipäänsä dissosiaatioon perehtyneelle terspeutille, jos tällaista epäilee itsessään, jollei nykyinen terapia tunnu auttavan.
Olen ollut psykiatrisen hoidon piirissä yhteensä melkein 10 vuoden ajan (välillä on ollut joitakin taukoja, joita en laske tähän 10 vuoden hoitojaksoon mukaan, eli hoito on käynnistynyt jo aiemmin, noin 15 vuotta sitten). Olen ollut hämmentynyt siitä, että ainoastaan masennusta on tänä aikana testattu, vaikka olen puhunut oireistani todella avoimesti hoitohenkilökunnan kanssa.
En tiedä vaikuttaako tähän testaamattomuuteen se, että välillä hyvin intensiivisistä oireista huolimatta minulla ei ole yhtään jaksoa sairaalahoidossa, vaikka olenkin muussa kuntoutuksessa ollut.
ADHD- kysymykset
Miten on hoidettu?
Lääkkeillä ja kerran kuussa juttutuokio. Lääkkeet toimii hyvin, saan asioita aikaseksi ja nyt päässä on vain yksi kanava päällä. Helppo seurata ajatuksen juoksua.
Tutkimukset: millaisia oli ja kauanko kesti?
- Osa oli ihan rasti ruutuun 1-5 ja osa oli sellaisia että psykologi kysyi ja minä vastasin ja annoin esimerkin. Ja lähiomaiset sai myös täyttää testejä.
Osa oli muistitestejä ja hahmotusteatejä ja piti kertoa mitä tuli jostakin sanasta mieleen, tai piti kertoa mikä on sivistyssanan tarkoitus, ja muuta yleissivistäviä kysymyksiä. Sitten oli niitä mustetahrakysymykset. Sitten oli laskutehtäviä yms. Ja sitten niitä rastiruutuun.
-Pieni kaupunki missä asun joten en tiedä isojen kaupunkien tilannetta. Oli kerran viikossa 2-3h tapaaminen 2 kuukauden ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakeutua traumaterapiaan, tai ylipäänsä dissosiaatioon perehtyneelle terspeutille, jos tällaista epäilee itsessään, jollei nykyinen terapia tunnu auttavan.
Olen ollut psykiatrisen hoidon piirissä yhteensä melkein 10 vuoden ajan (välillä on ollut joitakin taukoja, joita en laske tähän 10 vuoden hoitojaksoon mukaan, eli hoito on käynnistynyt jo aiemmin, noin 15 vuotta sitten). Olen ollut hämmentynyt siitä, että ainoastaan masennusta on tänä aikana testattu, vaikka olen puhunut oireistani todella avoimesti hoitohenkilökunnan kanssa.
En tiedä vaikuttaako tähän testaamattomuuteen se, että välillä hyvin intensiivisistä oireista huolimatta minulla ei ole yhtään jaksoa sairaalahoidossa, vaikka olenkin muussa kuntoutuksessa ollut.
Dissosiaatiota ei myöskään tunneta kovin hyvin, varsinkin jos hoito on psykiatrisella poliklinikalla juttelua, mutta ei kyllä muutenkaan. Pitää siis olla asiasta jotain tietävä henkilö, jotta tajuaa mistä kyse.
Vierailija kirjoitti:
ADHD- kysymykset
Miten on hoidettu?
Lääkkeillä ja kerran kuussa juttutuokio. Lääkkeet toimii hyvin, saan asioita aikaseksi ja nyt päässä on vain yksi kanava päällä. Helppo seurata ajatuksen juoksua.
Tutkimukset: millaisia oli ja kauanko kesti?
- Osa oli ihan rasti ruutuun 1-5 ja osa oli sellaisia että psykologi kysyi ja minä vastasin ja annoin esimerkin. Ja lähiomaiset sai myös täyttää testejä.
Osa oli muistitestejä ja hahmotusteatejä ja piti kertoa mitä tuli jostakin sanasta mieleen, tai piti kertoa mikä on sivistyssanan tarkoitus, ja muuta yleissivistäviä kysymyksiä. Sitten oli niitä mustetahrakysymykset. Sitten oli laskutehtäviä yms. Ja sitten niitä rastiruutuun.-Pieni kaupunki missä asun joten en tiedä isojen kaupunkien tilannetta. Oli kerran viikossa 2-3h tapaaminen 2 kuukauden ajan.
Kiitos, oli mielenkiintoista kuulla ADHD:n hoidosta ja testaamisesta. Hyvä juttu, että olet saanut kunnollista apua itsellesi. Itsekin välillä mietin onko jotain tuollaista oireilua, kun traumojen takia joskus keskittymiskyky tuntuu aika olemattomalta. Saatan helposti vajota omiin ajatuksiini ja / tai alkaa käydä ylikierroksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakeutua traumaterapiaan, tai ylipäänsä dissosiaatioon perehtyneelle terspeutille, jos tällaista epäilee itsessään, jollei nykyinen terapia tunnu auttavan.
Olen ollut psykiatrisen hoidon piirissä yhteensä melkein 10 vuoden ajan (välillä on ollut joitakin taukoja, joita en laske tähän 10 vuoden hoitojaksoon mukaan, eli hoito on käynnistynyt jo aiemmin, noin 15 vuotta sitten). Olen ollut hämmentynyt siitä, että ainoastaan masennusta on tänä aikana testattu, vaikka olen puhunut oireistani todella avoimesti hoitohenkilökunnan kanssa.
En tiedä vaikuttaako tähän testaamattomuuteen se, että välillä hyvin intensiivisistä oireista huolimatta minulla ei ole yhtään jaksoa sairaalahoidossa, vaikka olenkin muussa kuntoutuksessa ollut.
Dissosiaatiota ei myöskään tunneta kovin hyvin, varsinkin jos hoito on psykiatrisella poliklinikalla juttelua, mutta ei kyllä muutenkaan. Pitää siis olla asiasta jotain tietävä henkilö, jotta tajuaa mistä kyse.
Siltä vaikuttaa. Olen yrittänyt ottaa tätä asiaa avoimesti puheeksi, mutta koen tulla mitätöidyksi sen takia, että minut ilmeisesti nähdään niin vahvasti sen toiminnallisen puolen kautta, vaikka puhuisin tuntien ahdistuskohtauksista ja depersonalisaatiosta jäädessäni yksin.
Millaisia osia sinun persoonassasi on? Mistä erotat ne?